Sateenkaaret ovat spektrin väreissä näyttäytyviä kaaria, jotka syntyvät valon taittuessa sadepisaroissa taivaalla. Sateenkaaret näkyvät vastakkaisella puolella taivasta kuin ne aiheuttava valonlähde. Tyypillinen valonlähde on Aurinko, mutta äärimmäisen harvoin myös Kuu voi aiheuttaa sateenkaaren.

Kirkkainta ja selvintä sateenkaarta kutsutaan pääsateenkaareksi. Sen uloin väri on punainen ja sisin väri on sininen/lila. Varsin usein näkyvissä on myös himmeämpi sivusateenkaari, joka on pääsateenkaarta laajempi kehä. Myös se syntyy valon taittuessa sadepisaroissa. Sivusateenkaaren uloin väri on sininen/lila ja sisin väri on punainen.

Sumukaari on sukua sateenkaarelle siinä mielessä, että sen syntymekanismi on samantapainen, mutta tapahtuu sumun huomattavasti pienemmissä pisaroissa.

Pienissä pisaroissa valo sirottuu eli hajoaa voimakkaasti ja siksi sumukaari on pääasiassa haalean valkoinen kaari. Toisinaan sen reunalla saattaa erottaa heikkoa punerrusta. Sumukaarella tarkoitetaan nimenomaan sumussa syntyvää kaarta, joka on usein paksu ja reunoiltaan diffuusi.

Mitä havaintovirhettä tulee välttää?

Toinen sateenkaaren läheinen sukulainen, joka myös on usein lähinnä haalean valkoinen, on pilvikaari. Sumun sijasta sateenkaarta muistuttava vaalea kaari näkyy tällöin pilvilautassa. Pilvikaari on harvinaisempi kuin sumukaari ja sille on oma tunnistuksensa harvinaisten valoilmiöiden kohdalla.

Kangastus on valoilmiö, joka syntyy kun ilmakehässä on eri lämpöisiä ilmakerroksia, joiden välillä valo taittuu. Näin voi käydä vaikkapa keväällä vesistöjen äärellä kun vesi on vielä kylmää ja aurinko lämmittää jo voimakkaasti. Kangastuksissa voivat kaukaiset kohteet tulla näkyviin vaikka niitä ei muutoin näkisi. Niiden muoto voi olla vääristynyt tai kohteet saattavat näyttää roikkuvan ylösalaisin taivaalla.

Taivaanvahtiin toivotaan havaintoja lähinnä näyttävistä luonnollisten horisonttien kangastuksista. Kesäpäivien hyvin yleisiä asfalttipintojen kangastuksiakin voi raportoida, mutta mielellään vain, jos ne ovat erityisen hyvin kehittyneitä ja/tai valokuvissa hyvin onnistuneita.

Kehä näkyy Auringon (tai muun kirkkaan taivaankappaleen) välittömässä läheisyydessä värillisinä ympyröinä.

Tällä ruksivalinnalla on tarkoitus ilmoittaa nimenomaan Auringon ympärilleen aiheuttamat kehät. Kuun kehille on oma valintansa alempana.

Kehien värit ovat tyypillisesti pastellinsävyisiä ja ne syntyvät hyvin pienissä pilvi- tai sumupisaroissa. Toisinaan kehä voi syntyä myös yläpilvien pienten jääkiteiden aiheuttamana.

Toisin kuin erilaiset halorenkaat, jotka sijaitsevat vähintäänkin hieman kauempana Auringosta tai Kuusta, kehät muodostavat yhtenäisen valokentän ne aiheuttavan taivaankappaleen välittömään läheisyyteen.  

Väripilvet muistuttavat Auringon tai Kuun välittömässä läheisyydessä nähtäviä rengasmaisia kehiä, mutta ovat epäsäännöllisempiä, ja tyypillisesti näyttäytyvät yksittäisten pilviosasten reunoja myötäilevinä värivyöhykkeinä.

Väripilvi muodostuu samalla tavoin kuin kehäkin - kyse on useimmiten valon siroamisesta keskipilvien vesipisaroista tai yläpilvien jääkiteistä. Hyvin karkeita väripilviä voi nähdä myös alapilvissä, kuten stratocumuluksen reunoissa tai replaisissa cumulus fractuksissa, kun ne ajelehtivat valonlähteen kuten Auringon ohi. 

Yleensä väripilvet ovat kuin osa laaja-alaista kehää, mutta niiden kehämäisen säännöllinen rengasmuoto on rikkoontunut koska pilviosaset, joissa nämä värit erottuvat ovat itsessään epäsäännöllisen muotoisia. Kehien lailla väripilvet esiintyvät yleensä vain hyvin lähellä Aurinkoa.

Minkälaisia väripilvihavaintoja toivotaan Taivaanvahtiin?

Väripilvet ovat erittäin yleisiä. Yleensä kyseessä ovat heikot ja pienialaiset esiintymät. Näiden ilmiöiden yleisyyden ja yksinkertaisuuden vuoksi niiden kirjaamisessa ei ole yleensä tieteellistä tai mitään merkittävää valtakunnallista huomioarvoa. Taivaanvahtiin suositellaan havaittavaksi lähinnä vain tavallista komeampia väripilviä. 

Mitä havaintovirhettä kannattaa varoa?

"Väripilvi" sana saattaa kuulostaa samalta kuin mikä tahansa värillinen pilvi, esimerkiksi tavallisen aamu- tai iltaruskon punertava sävy. Tästä ei ole kysymys.

Kuun kehä. Kehä näkyy Kuun (tai muun kirkkaan taivaankappaleen) välittömässä läheisyydessä säännöllisinä värillisinä ympyröinä, joiden keskellä on Kuu itse. Kyse on samasta ilmiöstä kuin Auringon ympärillä näkyvä kehä.

Mitä havaintovirhettä kannattaa varoa?

Kehiä ei pidä sekoittaa haloilmiöihin, erityisesti yleisimpään haloon eli niin kutsuttuun 22 asteen renkaaseen. Halorenkaat kuten 22 asteen rengas näkyvät yleensä melko kaukana Auringosta tai Kuusta toisistaan selvästi erillisinä renkaina.

Kehä sen sijaan näkyy aivan esimerkiksi Kuun välittömässä läheisyydessä yhtenäisenä valolevynä. Sisimpänä on niin kutsuttu aureole, joka on vaalea valonhehku Kuun ympärillä. Sen ulkoreuna on punertava, ja jos kehä on komeasti muodostunut, seuraa yksi tai useampi spektrin värejä toistava kehärengas, jotka ovat tiiviisti toisissaan kiinni.

Siitepölykehä. Auringon siitepölykehiä esiintyy tyypillisesti touko- ja kesäkuun lämpiminä, runsaan siitepölyn päivinä. Kuten tavalliset Auringon kehät, myös siitepölykehät näkyvät Auringon välittömässä läheisyydessä värillisinä ympyröinä.

Tavalliset kehät erottuvat tyypillisesti pilvissä tai sumussa, mutta siitepölykehät voivat erottua jopa paljasta, selkeää taivasta vasten. Kun Auringon peittää juuri ja juuri jonkin esteen, kuten puun tai rakennuksen taakse, voi siitepölykehän aikaan huomata kuinka ilmassa lentää Auringon valaisemia siitepölyhiukkasia.    

Tällä rastivalinnalla on tarkoitus ilmoittaa nimenomaan Auringon ympärilleen aiheuttamat siitepölykehät. Kuun siitepölykehille on oma valintansa harvinaisten valoilmiöiden listassa.

Toisin kuin halorenkaat, jotka esiintyvät tyypillisesti selvästi toisistaan erillisinä renkaina ja kauempana Auringosta, siitepölykehät muodostavat yhtenäisen valokentän ne aiheuttavan taivaankappaleen välittömään läheisyyteen. Kehien värit ovat yleensä pastellinsävyisiä.

Planeetan kehä. Kuten Auringon ja Kuun ympärillä, myös kirkkaimpien planeettojen välittömässä läheisyydessä voi olla niitä tiiviisti myötäilevä kehä. Planeetan kehä syntyy samalla tavalla kuin tavallinenkin kehä - valo siroaa pilvien tai sumun vesipisaroista tai jääkiteistä.

Planeettojen kehät ovat sinällään kiinnostavia erikoisuuksia, mutta toisaalta ne ovat harvoin niin komeita, että niitä kannattaa havainnoida. Taivaanvahtiin on mielekästä raportoida lähinnä vain epätavallisen hyvin kehittyneitä planeettojen kehiä, jotka on dokumentoitu valokuvin.  

Valoilmiöharrastajat tekevät toisinaan kirkkaalla valolla sumukaaria ja gloorioita yöllisessä sumussa. Valonlähteenä voi käyttää kirkasta lamppua tai esim. yhtä auton etuvaloista peittämällä toisen.

Loppukesän ja syksyn öinä jonkinlaisen alkeellisen gloorian ja/tai sumukaaren voi useinkin saada aikaan minkä vuoksi tämä ilmiötyyppi on listattu yleisiin valoilmiöihin. Toisaalta aidosti harvinaiset komeimmat näytelmät ovat mahdollisia vain juuri oikeanlaisessa sumupilvessä, jollaista on vaikea löytää, ja paras näkymisaika on rajallinen.  

Yleisin tapa nähdä glooria on havaita se lentokoneesta lentokoneen varjon ympärillä.

Pilvikaari lentokoneesta. Kun lentokone kipuaa ala- tai keskipilvipeitteen päälle, voi usein nähdä ikkunasta pilvipeitteessä esiintyvän väreiltään vaaleahkon tai valkoisen kaaren. Kyseessä on pilvikaari, joka on vähävärisempi ja diffuusimpi muunnos sateenkaaresta. Se saartaa mahdollisesti samanaikaisesti lentokoneen varjon ympärillä näkyvää glooriaa valtavana renkaana. 

Maan varjo on kirjaimellisesti maapallon varjo taivaalla. Se nousee asteittain näkyviin Aurinkoon nähden vastakkaisella taivaalla samalla kun Aurinko vajoaa horisontin alle. Maan varjo on teräksensinertävä tai sinertävänharmaa kaistale pitkin horisonttia.

Taivaanvahtiin ei ole tarkoituksenmukaista havaita jokaista tai useimpia Maan varjoja, koska ne liittyvät käytännössä jokaiseen selkeään iltaan ja aamuun. Lähinnä epätavallisen selvät ja valokuvauksellisesti näyttävät maan varjot ovat mielekkäitä julkaista.

Maan varjon yläreunassa esiintyy yleensä punertava värireuna, joka on vastarusko. Ruskoille ja vastaruskoille ei ole erillistä tunnistusta Taivaanvahdissa, koska tavanomaiset ilta- ja aamuruskot ovat erittäin yleisiä, ja niihin ei liity tutkimuksellista intressiä.

Bishopin rengas syntyy, kun ilmakehässä on runsaasti pienhiukkasia, tyypillisimmin tulivuoren purkauksen taivaalle syöksemää hienojakoista tuhkaa ja muita aerosoleja. Ilmiö on laaja vaalea kehä auringon ympärillä ja sen ulkoreunat ovat tyypillisesti rusehtavan väriset. Bishopin rengas on huomattavasti laajempi ilmiö kuin kehä tai siitepölykehä.

Tulivuorirusko syntyy Bishopin renkaan tavoin tulivuoren purkauksen ilmakehään syöksemissä pienhiukkasissa. Kun aurinko laskee, siroaa sen valo näissä hiukkasissa ja tämä havaitaan poikkeuksellisen värikkäänä, syväntummanpunaisena tai voimakkaan oranssinpunaisena hohteena Auringon laskun jälkeisellä iltataivaalla tai Auringon nousua edeltävällä aamutaivaalla.

Tulivuoriruskot ovat harvinaisia, kysymys ei ole tavanomaisista aamu- ja iltaruskoista, jotka nekin voivat joskus olla vaikuttavia. Mutta kun olosuhteet ovat kohdallaan ja maamme ylle on saapunut riittävästi tulivuoren tuhkaa, tulivuororuskoja voi näkyä monina peräkkäisinäkin päivinä.

Helmiäispilvet syntyvät, kun valo siroaa jäähiukkasissa 15-25 kilometrin korkeudessa. Nämä kauniit, toisinaan kirkkaat pastellinsävyiset pilvet ovat meillä talvikuukausina havaittavissa. Yleensä niitä havaitaan juuri ennen auringonnousua ja pian sen jälkeen. Tavallisimmin niitä nähdään lapissa.

Hämäränsäteet syntyvät, kun hyvin kaukana horisontissa olevat korkeat pilvet synnyttävät varjoja iltaruskoon. Hämäränsäteet näkyvät parhaiten, kun aurinko on muutaman asteen (noin kolme astetta) horisontin alapuolella. Ne ovat kauniita tummia viivoja iltaruskon värjäämällä taivaalla.

Vastahämäränsäteet ovat sukua hämäränsäteille mutta näkyvät vastakkaisella puolella taivasta kuin hämäränsäteet ja horisontin alle laskenut Aurinko. Niiden syntymekanismi on sama, mutta ne ilmaantuvat taivaalle yleensä hämäränsäteitä aikaisemmin. Ne saattavat näyttää yhtyvän toisiinsa horisontissa auringon vastapuolella.

Hämäränsäteet syntyvät, kun hyvin kaukana horisontissa olevat korkeat pilvet synnyttävät varjoja iltaruskoon. Hämäränsäteet näkyvät parhaiten, kun aurinko on muutaman asteen (noin kolme astetta) horisontin alapuolella. Ne ovat kauniita tummia viivoja iltaruskon värjäämällä taivaalla.

Rakettilaukaisut aiheuttavat toisinaan näyttäviä värikkäitä pilviä taivaalle. Rakettien jättövanat voivat leijua niin korkealla ilmakehässä, että aurinko paistaa niihin vaikka maanpinnalla olisi jo täysin pimeää. Värit syntyvät auringon valon sirotessa vanojen pienissä jääkiteissä.

Glooria eli sumuvarjo syntyy sumu- tai pilvipisaroissa auringon vastakkaiselle puolelle taivasta. Kyseessä on hieman kehän näköinen ja kokoinen ilmiö, mutta se näkyy havaitsijan pään varjon ympärillä, ei valonlähteen ympärillä. Usein gloorian kanssa yhtä aikaa havaitaan sumukaari.

Mitä havaintovirhettä tulee varoa? Glooria on tavattoman yleinen lentokoneesta nähtynä, mutta maanpinnalta havaittuna se on verraten harvinainen. Lentokoneesta havaituille gloorioille on Taivaanvahdissa oma rastinsa yleisten valoilmiöiden puolella.

Heijastusglooria syntyy, kun auringon valo heijastuu vedestä. Tällöin voidaan havaita kaksi glooriaa päällekkäin, normaali glooria ja sen päällä hieman himmeämpi heijastusglooria. Tästä ilmiöstä on äärimmäisen vähän havaintoja.     

Normaali glooria syntyy sumu- tai pilvipisaroissa auringon vastakkaiselle puolelle taivasta. Kyseessä on hieman kehän näköinen ja kokoinen ilmiö, mutta se näkyy havaitsijan pään varjon ympärillä, ei valonlähteen ympärillä. Usein gloorian kanssa yhtä aikaa havaitaan sumukaari.

Aito vihreä välähdys näkyy silloin kun käytännössä koko muu Aurinko on jo auringonlaskussa kadonnut horisonttiin tai auringonnousussa ei ole vielä ilmestynyt ja sen ylle on yksinään tullut näkyviin kangastuksen Auringosta irrottama, yleensä epäsäännöllinen kaistale, jonka hallitseva väri on vihreä (vihreä välähdys) tai sinivioletti (sininen välähdys).  

Vihreän välähdyksen syntymekanismi on sama kuin sinisellä välähdyksellä ja tyypillisesti se havaitaan juuri ennen sinistä välähdystä tai osin samanaikaisesti. Kyse on laskevan auringon valo taittumisesta eri lämpöisissä ilmakehän kerroksissa.

Mitä havaintovirhettä kannattaa välttää?

Kun Aurinko on vielä horisontin yläpuolella, kangastus voi värittää sen yläreunan vihreäksi ja alareunan punaiseksi. Myös tällöin kangastus voi irrottaa Auringosta yläreunasta kaistaleita, jotka ovat kokonaan vihreitä. Parempi nimi näille on vihreä reuna (green rim) tai vihreä segmentti (green segment).

Aito vihreä tai sininen välähdys näkyy silloin kun käytännössä koko muu Aurinko on jo auringonlaskussa kadonnut horisonttiin tai auringonnousussa ei ole vielä ilmestynyt ja sen ylle on yksinään tullut näkyviin kangastuksen Auringosta irrottama, yleensä epäsäännöllinen kaistale, jonka hallitseva väri on vihreä (vihreä välähdys) tai sinivioletti (sininen välähdys).  

Sinisen välähdyksen syntymekanismi on sama kuin vihreällä välähdyksellä ja tyypillisesti se havaitaan heti vihreän välähdyksen jälkeen tai osin samanaikaisesti. Se on harvinaisempi muoto jo sinällään hyvin harvinaisesta vihreästä välähdyksestä. Kyse on laskevan auringon valo taittumisesta eri lämpöisissä ilmakehän kerroksissa.

Tyypillinen sateenkaaren aiheuttava valonlähde on Aurinko, mutta Suomessa äärimmäisen harvoin myös Kuu voi aiheuttaa sateenkaaren.

Sateenkaaret ovat spektrin väreissä näyttäytyviä kaaria, jotka syntyvät valon taittuessa sadepisaroissa taivaalla. Sateenkaaret näkyvät vastakkaisella puolella taivasta kuin ne aiheuttava valonlähde.

Kirkkainta ja selvintä sateenkaarta kutsutaan pääsateenkaareksi. Sen uloin väri on punainen ja sisin väri on sininen/lila. Sen ympärillä voi olla näkyvissä himmeämpi sivusateenkaari, joka on pääsateenkaarta laajempi kehä. Myös se syntyy valon taittuessa sadepisaroissa. Sivusateenkaaren uloin väri on sininen/lila ja sisin väri on punainen.

Heijastussateenkaari syntyy, kun auringon valo heijastuu veden pinnasta ja tämä heijastus synnyttää oman kaarensa. Heijastussateenkaari näkyy tyypillisimmin pääsateenkaaren tyvestä nousevina pystyinä kaarina. Vesistö, josta valo heijastuu voi olla havaitsijan etu- tai takapuolella.

Kuun siitepölykehiä voi esiintyä lähinnä toukokuun lämpiminä, runsaan siitepölyn päivinä. Suomessa ne ovat harvinaisia, sillä edes täysikuu ei ole enää kovin kirkas parhaaseen siitepölyaikaan.

Kuten Kuun tavalliset kehät, myös Kuun siitepölykehät näkyvät Kuun välittömässä läheisyydessä värillisinä ympyröinä. Tavalliset Kuun kehät näkyvät pilvissä tai sumussa, mutta siitepölykehät voivat erottua jopa paljasta, selkeää taivasta vasten.

Kun Kuun peittää juuri ja juuri jonkin esteen, kuten puun tai rakennuksen taakse, voi Kuun siitepölykehän aikaan huomata kuinka ilmassa liikkuu Kuun valaisemia siitepölyhiukkasia.    

Tällä ruksivalinnalla on tarkoitus ilmoittaa nimenomaan Kuun ympärilleen aiheuttamat siitepölykehät. Auringon siitepölykehille on oma valintansa yleisten valoilmiöiden listassa.

Toisin kuin erilaiset halorenkaat, jotka sijaitsevat vähintäänkin hieman kauempana Kuusta (tai Auringosta), siitepölykehät muodostavat yhtenäisen valokentän ne aiheuttavan taivaankappaleen välittömään läheisyyteen. Kehien värit ovat yleensä pastellinsävyisiä.

Kun Aurinko on horisontin yläpuolella, kangastus voi värittää sen yläreunan vihreäksi ja alareunan punaiseksi. Kangastus voi myös irrottaa Auringon yläreunasta kaistaleita, jotka ovat kokonaan vihreitä. Näitä kutsutaan vihreäksi reunaksi (green rim) tai vihreäksi segmentiksi (green segment).

Vihreä reunaa ei tule sekoittaa vihreään välähdykseen. Aito vihreä välähdys näkyy silloin kun käytännössä koko muu Aurinko on jo auringonlaskussa kadonnut horisonttiin tai auringonnousussa ei ole vielä ilmestynyt ja sen ylle on yksinään tullut näkyviin kangastuksen Auringosta irrottama, yleensä epäsäännöllinen kaistale, jonka hallitseva väri on vihreä (vihreä välähdys) tai sinivioletti (sininen välähdys).  

Kun Aurinko on horisontin yläpuolella, kangastus voi värittää sen yläreunan vihreäksi ja alareunan punaiseksi. Kangastus voi myös irrottaa Auringon alareunasta kaistaleita, jotka ovat kokonaan punaisia. Näitä kutsutaan punaiseksi reunaksi (red rim) tai punaiseksi segmentiksi (red segment).

Pilvikaari on sateenkaaren sukulainen, joka on tyypillisesti lähinnä haalean valkoinen. Sen reunalla saattaa erottua punerrusta tai heikkoja värejä. Vesisateen pisaroiden sijaan se esiintyy pilvilautan yleensä verraten etäisissä vesipisaroissa. Pilvikaari on maanpinnalla harvinainen mutta melko yleinen lentokoneesta nähtynä.

Mitä havaintovirhettä tulee välttää? Pilvikaarta ei tule sekoittaa sumukaareen, joka on pilvikaarta yleisempi valkoinen sateenkaaren sukulainen. Sumukaarella tarkoitetaan nimenomaan sumussa syntyvää kaarta, joka on usein paksu ja reunoiltaan diffuusi. Pilvikaari näkyy pilvissä, sumukaari sumussa. 

Ruskosäteitä voi esiintyä aamu- tai iltaruskossa, Ne ovat auringonnousun tai -laskun paikkeilla nähtäviä varjosäteitä, jotka ovat pilvien varjoja. Ne ovat sukua päivänaikaisille pilvisäteille (jotka ovat tavanomaisia) ja harvinaisemmille hämäränsäteille, jotka esiintyvät hämäränajan taivaalla ylemmässä ilmakehässä.

Heijastuneet pilvisäteet ovat varsin harvinaisia. Niitä voi syntyä, kun auringonvalo heijastuu tyynen vesialueen, kuten järven pinnasta. Heijastussäteitä voi näkyä sekä Auringon puolella taivasta, että sen vastapuolella.

Heijastussäteet ja vastaheijastussäteet voi tunnistaa niiden poikkeavasta geometriasta. Niiden alkupiste ei ole Auringossa, vaan Auringon heijastuskuvan tai sen vastapisteen suunnalla. 

Anomaalisella kehällä tarkoitetaan kehää, jonka syntytapa on ilmeisen poikkeava. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi seuraavanlaiset ilmiöt: 1.) Pystyelliptinen eli ovaali kehä. 2.) Bishopin rengasta muistuttava poikkeuksellisen iso kehä, joka kuitenkin on liian pieni oikeaksi Bishopin renkaaksi. 

Muu valoilmiö -luokassa voit raportoida sellaisia harvinaisia ilmakehän optisia ilmiöitä, jotka eivät kuulu tämän sivuston muihin ilmiöluokkiin, ja jotka ovat omassa lajissaan komeita. Muun valoilmiön alla ei ole tarkoitus raportoida niitä erittäin yleisiä valoilmiöitä, joita ei kerätä Taivaanvahtiin, kuten tavanomaisia pilvisäteitä.

Valetieteellisiä ilmiöitä tai nk. ufo-raportteja ei kerätä tälle sivustolle. Ufo-raportilla tarkoitetaan tilannetta, jossa ilmiön näkijä on jo valmiiksi vakuuttunut siitä, että hänen näkemänsä kohde on varmasti luonnontieteellisin keinoin selittämätön tai on selitettävissä vain yliluonnollisesti tai vieraan sivilisaation vierailulla.

Taivaanvahtiin voi raportoida tunnistamattomia komeita taivaanilmiöitä, mikäli kyse on asiallisesta tiedustelusta ja havainnosta.

Pimennysten jälkeen monia kiinnostaa se, miten ilmiö onnistuttiin näkemään - missä onnistuttiin ja missä ei. Tämän rastin avulla saat raportoitua sen, että auringon- tai kuunpimennys jäi omalla paikkakunnallasi pilvien taakse.

Negatiivinen yöpilvihavainto on riittävän hyvissä olosuhteissa tehty riittävän pitkä (esim. 15 minuuttia tai puoli tuntia) havainto siitä, että valaisevia yöpilviä ei ollut näkyvissä.

Havainto tulee tehdä vain yöpilvien näkyvyysaikana (touko-elokuussa), kun taivas on riittävän hämärä (aurinko jo muutamia asteita horisontin alla), mutta ei ole vielä täysin pimeää.

Havaintoa tehdessä tulee varmistaa, että havaintopaikalta on riittävän laaja näkyvyys yöpilvien näkyvyyssuuntaan. Keskikesällä
tulee huomata, että yöpilviä voi näkyä taivaanlaen eteläpuolellakin. Näkyvyys koskee niin horisontin esteitä kuin pilviäkin.

Valokaari voi aiheuttaa yötaivaalle yöllistä salamaa muistuttavan välähdyksen. Tyypillisesti valokaaria nähdään tykkylumien aikaan, kun lumikuorma kaataa puun sähkölangoille.

Taivaanvahtiin ei ainakaan toistaiseksi kerätä muita pilvikuvia kuin eräitä myrskyihin liittyviä pilviä. Tämä saattaa muuttua tulevaisuudessa. Referenssikuvina on voitu toistaiseksi julkaista (esimerkinomaisesti) muutamia sellaisia erikoisia pilviä, jotka eivät ole myrskypilviä.

Päiväaikaiset pilvisäteet ovat niin tavanomaisia, että havaintoja niistä ei ainakaan toistaiseksi kerätä Taivaanvahdissa.

Tavalliset yläpilvet voivat joskus yöllä näyttää erehdyttävästi valaisevilta yöpilviltä etenkin, jos Kuu valaisee niitä. Taivaanvahtiin ei kerätä havaintoja tavallisista yläpilvistä.