Tällä lomakkeella voit tehdä havainnon eräistä harvinaisista pilvityypeistä. Havainto-ohjelmaan kuuluvat talvisin näkyvät helmiäispilvet, lähinnä kesäaikaan esiintyvät valaisevat yöpilvet, rakettilaukaisuihin liittyvät pilvet ja tietyt erikoispilvet. Havaintoja käsittelevät Ursan ilmakehän optisten ilmiöiden jaosto sekä tekokuut ja raketti-ilmiöt -jaosto.

Havaintoaika

Milloin näit tai kuvasit ilmiön?

  • *
    info

    Tähän ilmoitetaan se päivämäärä ja kellonaika, jolloin alun perin näit ilmiön taivaalla. Päivämäärä on myös valittavissa viereisestä kalenterikuvakkeesta. Päivämäärä ja kellonaika ilmoitetaan havaintopaikan paikallisajan mukaan.

    Jos et ole varma minä ajankohtana havaitsit, pyydämme että ilmoitat sen ajankohdan mitä pidät todennäköisimpänä eli ns. parhaan arvauksen. Tällöin olisi hyvä, että kerrot ajankohdan epävarmuudesta lisää vapaamuotoisen tekstin kentässä eli havaintokertomuksessa.

    Mikäli havainnossasi on kyse on pitkällä valotuksella otetusta tähtikuvasta, jota on saatettu valottaa jopa useina eri öinä, ilmoita ajankohdaksi viimeisin valotusajankohta.

  • *
  • Yksi kellonaika riittää. Mikäli haluat ilmoittaa havainnon koko keston, napsauta tästä.

  • Havaintoajan pikavalinnat
    Ilmiö näkyy yhä • ilmiö näkyi 30 min sitten • ilmiö näkyi 1 h sitten
Havaintopaikka

Missä olit kun teit havainnon?

  • Anna havaintopaikkasi sijainti napsauttamalla se hiirellä
    viereiseen karttaan.

    info

    Kun napsautat hiirellä karttaa, järjestelmä poimii automaattisesti valitsemasi paikan koordinaatit ja maa-alueilla yleensä myös kyseisen paikan nimen. 

    Jos ensimmäinen hiiren napsautus kartalla meni väärään paikkaan, voit siirtää paikanmerkkiä napsauttamalla uudestaan. Kartan suurentaminen kartan vasemmassa reunassa olevalla liukusäätimellä tai hiiren keskirullalla auttaa paikan saamisessa tarkemmaksi.

    Jos jostain syystä et halua antaa liian tarkasti havaintopaikkaasi, voit sijoittaa havaintopaikan merkin kartalla esimerkiksi lähimmän pienen taajaman keskustaan. Yleensä 1-3 kilometrin tarkkuus riittää havaintopaikan ilmoituksessa. 

  • * info

    Käyttäjien toivotaan ensin antavan havaintopaikan napsauttamalla se karttaan noin 1-3 kilometrin tarkkuudella mikäli mahdollista. Tällöin alle ilmestyy automaattisesti kunnan tarkkuudella havaintopaikka, mikäli kyse on Suomen maa-alueilla tehdystä havainnosta.

    Google maps -karttasovellus ei tunnista kaikkia ulkomaisia havaintopaikkoja eikä merellä tehtyjä havaintoja. Näissä tapauksissa olisi hyvä, että kirjoitat tähän havaintopaikan. 

    Voit myös kartan napsautuksen sijasta kirjoittaa havaintopaikan suoraan kunnan tarkkuudella "Paikkakunnan nimi" -kenttään. Tällöin järjestelmä sijoittaa havaintosi satunnaiseen paikkaan ko. kunnan keskustassa. Useimpia ilmiöitä koskien tämäkin on riittävä ilmoitustarkkuus.

    Mikäli et tiedä, minkä kunnan alueella havaintosi on tehty, kuten esimerkiksi, jos olit liikkuvassa kulkuvälineessä, pyydämme että kuvailet sijaintisi vapaamuotoisesti. Esimerkiksi "Kouvolan ja Mikkelin välillä" tai "Lentokoneessa Itämeren yllä".


    Jos merkitsit sijainnin karttaan, tämä kohta täyttyi automaattisesti

Havaitsijan yhteystiedot
  • + Lisää havaitsija info

    Voit ilmoittaa havainnollesi myös muita havaitsijoita, mikäli he olivat samalla havaintopaikalla, ovat suostuneet yhteishavaintoon ja ilmoitat heidän oikean nimensä ja sähköpostiosoitteensa. Vain sinulla päähavaitsijana on oikeus muokata havaintoa ja vain sinulle kirjautuu mahdollisten valokuvien tai piirrosten copyright.

  • info

    Anna oikea nimi muodossa etunimi ja sukunimi. Havaintoja ei voida hyväksyä nimimerkeiltä tai vajailta nimiltä (esim. K. Virtanen). Mikäli et halua, että nimesi on näkyvillä internetissä havaintosi yhteydessä, voit ottaa rastin pois tätä kysyvästä kohdasta, joka on seuraavalla rivillä.

  • info

    Edellä kirjoitettu nimesi ei tule näkyviin internetissä havaintosi ja mahdollisten kuviesi yhteydessä, mikäli otat rastin pois tästä kohdasta. Jos otat rastin pois, havainnon nimikentässä lukee internetissä "Ei näkyvillä". Tällöin henkilöllisyytesi jää vain Ursan ja ilmiön tutkijoiden tietoon. 

    Toivomme kuitenkin, että mahdollisimman moni havaitsija sallii nimensä olevan esillä havaintonsa ja mahdollisten kuviensa yhteydessä. Näin menetellen noudatetaan tärkeäksi koettua luonnontieteellisen havaitsemisen perinnettä.



  • info

    Sähköpostiosoitteen tulisi olla toimivassa perusmuodossa ilman ylimääräisiä tekstejä, välilyöntejä tai sulkeita. Esimerkiksi:james.t.kirk@gfail.com

    Jos haluat myöhemmin täydentää, korjata tai poistaa havaintosi, tämä on mahdollista muokkauslinkin avulla. Muokkauslinkki lähetetään antamaasi sähköpostiosoitteeseen. Ilman toimivaa sähköpostiosoitetta se ei pääse perille. 

  • Miksi yhteystietoja pyydetään?

    info

    Yhteystietosi eivät tule julkisesti näkyville eikä niitä luovuteta kaupallisiin tarkoituksiin.

    Tutkimuksen kannalta erityisen arvokkaiden havaintojen yhteydessä on tärkeää, että tutkijat tai Ursa voi ottaa yhteyttä havaitsijaan kysyäkseen lisätietoja tai valokuvia tai kiittääkseen havainnosta.

    Sähköpostiosoitteesi avulla voit itse myöhemmin hakea omat havaintosi järjestelmän hakutoiminteella. Sähköposti on parempi hakutapa kuin nimi, koska usealla havaitsijalla voi olla sama nimi.   

    Moni havaitsija on halunnut mahdollisuuden myöhemmin täydentää tai korjata havaintoaan. Tämä on mahdollista muokkauslinkin avulla, joka lähetetään antamaasi sähköpostiosoitteeseen. Ilman toimivaa sähköpostiosoitetta se ei pääse perille. 

Kuvaus pilvityypistä
  • *
    info

    Tällä lomakkeella voi raportoida tiettyjä harvinaisia pilvityyppejä, joista Ursa kerää havaintoja. Havainto-ohjelmaan kuuluvat talvisin näkyvät helmiäispilvet, rakettilaukaisuihin liittyvät pilvet, lähinnä kesäaikaan korkealla ilmakehässä esiintyvät valaisevat yöpilvet sekä eräät alemman ilmakehän erikoispilvet, kuten hevosenkenkäpyörre, lenticularis-pino, reikäpilvi ja rullapilvi.

    Valaiseviin yöpilviin liittyen harrastajat tekevät myös niin kutsuttuja negatiivisia havaintoja, joissa kerrotaan ettei nähtävissä ollut tätä ilmiötä, vaikka sen esiintymiseen olisi ollut kaikki mahdollisuus (taivas täysin selkeä, näkyvyys horisonttiin asti hyvä ja ajankohta yöpilvien näkymiselle sopiva). 

     

  • *

    Valitse vaihtoehdoista se, joka parhaiten vastaa näkemääsi ilmiötä.

    Yöpilviä pilviraosta

    1. Yöpilviä pilviraosta

    Hyvin heikkoja yöpilviä

    2. Hyvin heikkoja yöpilviä

    Himmeitä yöpilviä

    3. Himmeitä yöpilviä

    Selvästi näkyviä yöpilviä

    4. Selvästi näkyviä yöpilviä

    Kirkkaita yöpilviä

    5. Kirkkaita yöpilviä

    Huomiota herättäviä yöpilviä

    6. Huomiota herättäviä yöpilviä


  • info

    Valitse vaihtoehdoista havaitsemasi pilvien laajuus taivaalla. Mikäli tavalliset alemmat pilvet peittivät osin näkyvyyden yöpilviin, tästä voi olla hyvä mainita havaintokertomuksessa.

  • *
    info

    Valitse mielestäsi parhaiten ilmiön yleistä näyttävyyttä kuvaava vaihtoehto. 


  • Toivomme, että kerrot vapaamuotoisesti ilmiön näkemisestä. Jos olet kiireinen, vain yhden tai kahdenkin lauseen lyhyt kuvailu ilmiöstä auttaa hahmottamaan, mitä olet nähnyt. (Mikäli haluat antaa teknisiä tietoja, niille on oma paikka)

    info

    Tähän voit kertoa vapaamuotoisesti ilmiöstä ja sen näkemisestä. Tilaa on 1200 merkkiä. Esimerkiksi kuinka huomasit ilmiön? Miltä se näytti? (jne).

    Jos taivaanilmiöt eivät ole sinulle entuudestaan tuttuja, koeta kuvailla ilmiötä monipuolisesti.  

    Jos olet alan spesialisti toivomme, että kirjoitat siten, että havaintokertomus on edes suurimmalta osaltaan ymmärrettävä uusille aiheesta kiinnostuneille. Olisi hyvä jos välttäisit harvojen käytössä olevia termejä, slangia ja lyhenteitä.  

    Mikäli kirjoitat tähän vaikka vain parinkin lauseen mittaisen havaintokertomuksen ja liität havaintoosi vähintään yhden kuvan, havainto pääsee julkaistuna havaintojärjestelmän Kuvat ja kertomukset -sivulle.

    merkkiä jäljellä

  • Voit liittää 1-8 kuvaa ilmiöstä (jpg, gif tai png). Järjestelmä ei ota vastaan yli 50 megatavun kuvia. Toivomme, että suosit kuvia, joiden koko on korkeintaan 15 Mt.

    info

    Kuvia voi liittää enintään 8 kappaletta. Toivomme että liität useita kuvia vain, mikäli ne esittelevät ilmiön eri puolia tai eri vaiheita tai muutoin täydentävät toisiaan. Mikäli kuvasi ovat käytännössä täysin identtisiä, pyydämme että liität havaintoosi vain yhden parhaan kuvan.

    Järjestelmä näyttää automaattisesti suurikokoiset kuvat koossa, jossa kuvan pisin sivu (joko vaaka- tai pystyulottuvuus) on 1000 pikseliä pitkä.  

    Tiedostojen koon yläraja on 50 megatavua Tätä isompia kuvia Taivaanvahti ei ota vastaan. Kannattaa suosia kuvia, joiden koko on korkeintaan 15 Mt.

    Sallitut kuvaformaatit ovat jpg, jpeg, gif ja png. Järjestelmä ei ota vastaan esimerkiksi tif-kuvia tai pdf-tiedostoja.

  • Havainnon pääkuva









  • info

    Laittamalla ruksin tähän pyydät, että ylläpidon asiantuntijat tarkistavat havainnon ilmiötunnistukset erityisen huolellisesti ja/tai kriittisesti ennen havainnon julkaisua.

    Mikäli tunnistuksissa havaitaan jotain ongelmallista, havainto ei mene julkaisuun ennen kuin ylläpito on korjannut tunnistukset ja/tai sinuun on otettu yhteyttä.   



Lomakkeen lähettäminen edellyttää tähdellä (*) merkittyjen kenttien täyttämistä.

Lisätiedot

  • info

    Tähän voit ilmoittaa tähtiharrastusyhdistyksen, jonka jäsen olet. Mikäli olet useamman yhdistyksen jäsen, pyydämme että ilmoitat sen yhdistyksen, joka on havaintotoiminnassa sinulle merkityksellisin.  

    Suomen suurin tähtiyhdistys, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry runsaalla 15 000 jäsenellään on tässä jaettu aluetiimeihin, jotka ovat "Ursa (Etelä-Suomi)", "Ursa (Helsinki)", "Ursa (Itä-Suomi)", "Ursa (Länsi-Suomi)" ja "Ursa (Pohjois-Suomi)". Pohjois-Suomen tiimin alueella ovat Oulun ja Lapin lääni. Etelä-Suomen tiimin alueeseen kuuluvat myös pääkaupunkiseudun kunnat paitsi Helsinki.      


Tähän voit halutessasi antaa havaintovälineen tai valokuvauksen tekniset tiedot

info

Tähän voit halutessasi eritellä havainnossa käyttämäsi havaintovälineen ja valokuvauksen tekniset tiedot. Käytettävissä on 1200 kirjainmerkkiä.

Havaintovälineen voi antaa esimerkiksi näin: 127 mm peilikaukoputki, F1300 mm.

Valokuvaustiedot voi antaa esimerkiksi näin: Kameramerkki, 50 mm, f/2,8, ISO 100.

Valaisevat yöpilvet

Jos et tunne näitä ilmiöitä, perehdy infonappien ohjeisiin. Taivaanvahdin asiantuntijat voivat tarvittaessa korjata tunnistuksia.

info

Yöpilviharso on epämääräistä hentoa yöpilveä, jossa ei näy selvää rakennetta.

 

Yöpilviharsoa sekä yksi yöpilvivyö Kuva Veikko Mäkelä.

info

Yöpilvivyöt ovat pitkiä, juovamaisia yöpilviä.

 

Yksittäinen, kirkas vyö. Kuva Mikko Peussa.

 

Kuvassa vasemmalla yläviistoon nousevia vöitä, alempana keskellä ja oikealla vaakasuuntaisia laineita. Kuva Juha Tonttila.

info

Yöpilvilaineet ovat lyhyitä, toisiaan lähellä olevia vöiden ryhmiä.

 

Yöpilvilaineita. Kuva Jari Luomanen.

 

Yöpilvilaineita. Kuva Hannu Määttänen.

info

Pyörteet ovat kaareutuneita yöpilvimuotoja. Esimerkiksi yksittäinen yöpilvivyö tai laineiden ryhmä voi olla kaareutunut selvälle mutkalle.

 

Nuoli osoittaa loivaa pyörrettä yöpilvivyössä. Kuva Joni Tahkoniemi.

 

Voimakkaasti kaareutuva yöpilvipyörre (nuoli). Kuva Veikko Mäkelä.

info

Verraten harvoin yöpilvinäytelmässä esiintyy erikoisia muotoja, jotka eivät kuulu edellä lueteltuihin muotoihin. Tällaisia voi olla esimerkiksi paksut kokkareiset yöpilvet, jotka esiintyvät jonkinlaisia lauttoina. Niihin voi myös liittyä epätavallinen värisävy.

Helmiäispilvet
info

Helmiäispilvet ovat talvella esiintyviä pilviä, jotka näkyvät parhaiten aamu- ja iltahämärässä kun Aurinko on horisontin alapuolella.

Vaikka helmiäispilvien nimi viittaa spektriväreihin, Suomessa havaitaan pääasiassa värittömiä, vaaleita helmiäisiä. Huomiota herättävä helmiäispilviin liittyvä piirre Suomessa myös voimakas rusko, joka saa maiseman kylpemään intensiivisessä punaisessa tai purppurassa valossa. Taivaanvahdissa on kategoriat värittömille vaaleille (tyyppi I) ja värillisille (tyyppi II) helmiäisille, sekä helmiäisruskolle. Tällä valinnalla raportoidaan tyypin I värittömät helmiäispilvet. 

Siinä kun tavalliset pilvet sijaitsevat ilmakehän alimmassa kerroksessa troposfäärissä, helmiäiset muodostuvat tämän yläpuolella olevassa stratosfäärissä 15-25 kilometrin korkeudella maanpinnasta. Niitä syntyy kun stratosfäärissä on poikkeuksellisen kylmää, noin -75...-85 C.

Partikkelit jotka aiheuttavat helmiäisiä ovat joko puhdasta vesijäätä (tyyppi II) tai kemialtaan erilaisia kiteitä joissa kaikissa on ainesosana typpihappo (tyyppi I).

Stratosfäärin lämpöolojen muutokset ovat varsin verkkaisia, minkä vuoksi helmiäspilviä nähdään yhtäjaksoisesti vähintään muutama päivä elleivät alapilvet peitä näkymää. Helmiäiset ovat esiintymiseltään laaja-alaisia ja voivat esiintyä samanaikaisesti kaikkialla Suomessa. Esiintymien painopiste on kuitenkin Lapissa.

Helmiäisten ilmaantumista taivaalle voi uumoilla stratosfäärin lämpötilaennusteiden avulla. Suomessa 1996-2014 tehdyistä helmiäishavainnoista selviää, että niitä oli nähty joulukuulta maaliskuulle. Suurin osa esiintyi joulu-tammikuussa, maaliskuussa helmiäisiä oli raportoitu vain yhtenä vuonna.  

Helmiäispilvistä vastuussa olevat partikkelit voivat synnyttää myös Bishopin renkaan. Bishopin rengas saattaa olla selvin merkki helmiäisistä silloin kun Aurinko on horisontin päällä. Itse helmiäispilvetkin erottuvat yleensä Auringon ollessa horisontin päällä, mutta tällöin ne ovat tavallisesti hyvin haamuja pilvikuituja ja jäävät helposti huomaamatta.

 

Tyypin I helmiäispilviä. Kuva Panu Lahtinen.

 

Yöpilvimäisiä tyypin I helmiäisiä. Kuva Mikko Peussa.

 

Puoli tuntia ennen auringonlaskua valokuvattuja aaltomaisia helmiäispilviä. Nämä helmiäiset erottuivat poikkeuksellisen hyvin päivätaivaalta. Kuva Marko Riikonen. 

info

Helmiäispilvet ovat talvella esiintyviä pilviä, jotka näkyvät parhaiten aamu- ja iltahämärässä kun Aurinko on horisontin alapuolella.

Vaikka helmiäispilvien nimi viittaa spektriväreihin, värilliset (tyyppi II) helmiäiset ovat Suomessa harvinaisia. Pääasiassa meillä nähdään värittömiä, vaaleita (tyyppi I) helmiäisiä. Huomiota herättävä helmiäispilviin liittyvä piirre Suomessa myös voimakas rusko, joka saa maiseman kylpemään intensiivisessä punaisessa tai purppurassa valossa. Taivaanvahdissa on kategoriat tyypin I ja II helmiäisille, sekä helmiäisruskolle. Tällä valinnalla raportoidaan tyypin II spektrivärejä esittävät helmiäispilvet. 

Siinä kun tavalliset pilvet sijaitsevat ilmakehän alimmassa kerroksessa troposfäärissä, helmiäiset muodostuvat tämän yläpuolella olevassa stratosfäärissä 15-25 kilometrin korkeudella maanpinnasta. Niitä syntyy kun stratosfäärissä on poikkeuksellisen kylmää, noin -75...-85 C.

Partikkelit jotka aiheuttavat helmiäisiä ovat joko puhdasta vesijäätä (tyyppi II) tai kemialtaan erilaisia kiteitä joissa kaikissa on ainesosana typpihappo (tyyppi I).

Stratosfäärin lämpöolojen muutokset ovat varsin verkkaisia, minkä vuoksi helmiäspilviä nähdään yhtäjaksoisesti vähintään muutama päivä elleivät alapilvet peitä näkymää. Helmiäiset ovat esiintymiseltään laaja-alaisia ja voivat esiintyä samanaikaisesti kaikkialla Suomessa. Esiintymien painopiste on kuitenkin Lapissa.

Helmiäisten ilmaantumista taivaalle voi uumoilla stratosfäärin lämpötilaennusteiden avulla. Suomessa 1996-2014 tehdyistä helmiäishavainnoista selviää, että niitä oli nähty joulukuulta maaliskuulle. Suurin osa esiintyi joulu-tammikuussa, maaliskuussa helmiäisiä oli raportoitu vain yhtenä vuonna.  

Helmiäispilvistä vastuussa olevat partikkelit voivat synnyttää myös Bishopin renkaan. Bishopin rengas saattaa olla selvin merkki helmiäisistä silloin kun Aurinko on horisontin päällä. Itse helmiäispilvetkin erottuvat yleensä Auringon ollessa horisontin päällä, mutta tällöin ne ovat tavallisesti hyvin haamuja pilvikuituja ja jäävät helposti huomaamatta.

 

Suomessa koettiin talvella 2012-2013 poikkeuksellisen pitkä 13 päivää kestännyt helmiäispilvien putki. Jakson toiseksi viimeisenä päivänä pilvissä näkyi myös harvinaisia spektrivärejä. Kuva Matti Helin.

info

Helmiäisrusko on helmiäispilviin liittyvä rusko, joka näkyy aamu- ja iltahämärässä kun Aurinko on horisontin alapuolella. Se on yleensä huomiotaherättävän voimakas ja saa maiseman kylpemään punaisessa tai purppurassa valossa.

Useimmiten jonkinasteinen helmiäsrusko on havaittavissa helmiäispilvien yhteydessä. Helmiäisrusko voi olla myös hallitseva elementti jolloin varsinaiset helmiäispilvet erottuvat heikosti jos lainkaan. Itse helmiäispilvet raportoidaan Taivaanvahdissa värittömien vaaleiden (tyyppi I) ja spektriväristen (tyyppi II) pilvien kategorioissa.

Helmiäisiin liittyy usein myös Bishopin rengas. Bishopin rengas saattaa olla selvin merkki helmiäisistä silloin kun Aurinko on horisontin päällä. Lisäksi näkyvillä on helmiäisten pilvikuituja, jotka kuitenkin ovat usein hyvin huomaamattomia Auringon ollessa horisontin päällä.

Helmiäis-Bishop vaihettuu vähitellen helmiäisruskoksi illalla kun aurinko jatkaa painumistaan horisontin alapuolelle. Aamulla päinvastoin. Aina Bishopin rengasta ei kuitenkaan näy, vaikka aamulla tai illalla olisi havaittu helmiäisiä. Tällöin helmiäisruskokin vaikuttaisi olevan heikko tai sitä ei ole lainkaan.

 

Helmiäisruskoa. Kuva Eetu Saarti.

 

Lähikuvaa helmiäisruskosta. Seassa näkyy myös tyypin I vaaleita helmiäispilviä. Kuva Mika Aho.

 

Helmiäisruskoa. Kuva Veikko Mäkelä. 

Rakettilaukaisu
info
info

Raketin jättövanat ovat värikkäitä pilviä, jotka näkyvät auringon ollessa horisontin alapuolella. Jättövanat voivat leijua niin korkealla ilmakehässä, että aurinko paistaa niihin vaikka maanpinnalla olisi jo täysin pimeää. Ne ovat havaittavissa pitkään laukaisun jälkeen. Värit syntyvät auringon valon sirotessa vanojen pienissä jääkiteissä.

Suomessa on pääasiassa havaittu kahdesta eri paikasta tulevia raketti-ilmiöitä. Toinen niistä ovat Vienanmereltä ja Jäämereltä sukellusveneistä tehdyt laukaisut. Ne käyttävät kiinteää polttoainetta josta syntyy värikkäitä pilviä.

Toinen raketti-ilmiöiden lähde on Plesetskin laukaisualue Venäjällä. Sieltä tehdään muutama laukaisu vuosittain. Näissä laukaisuissa käytetään yleensä nestemäisiä polttoaineita, jolloin pilvet ovat vähemmän näyttäviä.

Raketin jättövanan näkymiseen vaikuttaa se, mihin aikaan laukaisu tehdään ja minne tuulet puhaltavat. Kaikista paras on noin kello 3-5 Suomen aikaa, jolloin pilvi ehtii hieman levittäytyä ja loistaa idästä tulevassa aamuauringossa silloin kun Suomessa on vielä pimeää tai hämärää.

Raketti-ilmiöitä on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuluessa havaittu vuosittain keskimäärin yksi tai kaksi Suomesta. Tämän jälkeen on kuitenkin ollut hiljaisempaa.

 

Rakettilaukaisun jättövana. Kuva on otettu Oulunsalossa. Kuva Jarmo Moilanen.

info

Rakettilaukaisujen yhteydessä on hyvin harvoin taivaalla nähty bariumpilviä. Kyse on ollut avaruusjärjestön kokeesta, jossa yläilmakehään päästetään bariumpilvi.

  

Muut harvinaiset pilvet
info

Undulatus asperitas -pilvi on hyväksytty kansainväliseen pilviluokitukseen vuonna 2015. Aikaisemmin pilveä kutsuttiin nimellä Undulatus asperatus. Kyse on mammatus-pilviä muistuttavista utareista, jotka kuitenkin ovat perusmuodoltaan aaltomaisia.

Undulatus asperitaksia on tyypillisesti havaittu konvektiivisen ukkossolumuodostuksen jälkeisinä aamu- ja keskipäivän tunteina.

Taivaanvahtiin kerätään vai selkeitä tai näyttäviä undulatus asperitaksia. Pilven alapinnassa tulisi olla näkyvissä voimakasta, suurimuotoista ja selvästi havaittavaa aaltoilua.

Esimerkkikuvia undulatus asperitaksesta.

Undulatus asperitas -pilveä. Kuva Miikka Mäkinen.

info

Kelvin-Helmholtz-pilvet kuuluvat pilvimaailman eksoottisimpiin ilmestyksiin. Ne muistuttavat muodoltaan säännöllisiä aaltoja, joita on tyypillisesti perätysten useita.

Erikoisen aaltojonot syntyvät, kun ilmassa on eri nopeudella liikkuvia ilmakerroksia. Jos toisessa ilmakerroksessa on kosteutta, saattaa sitä nousta aalloiksi toiseen, eri nopeudella liikkuvaan ilmakerrokseen. Ilmakerrosten välillä on tuolloin Kelvin-Helmholtz-epävakautta, josta pilviaallot ovat saaneet nimensä.

Järvien ja merien aallot ovat seurausta tästä samasta epävakaudesta eri nopeuksilla liikkuvien kerrosten välillä. Myös esimerkiksi Jupiterin ja Saturnuksen kaasukehissä voidaan nähdä Kelvin-Helmholtz-aaltoja.

Kelvin-Helmholtz-pilviksi voidaan kutsutaan vain selviä aaltomaisia tapauksia. On hyvä varoa sekoittamasta niitä tavanomaisiin undulatus-pilviin, jotka erityisesti sivusta nähtynä saattavat hämätä havaitsijaa. Aidossa Kelvin-Helmholtz-pilvessä aaltorakenne on selkeä. Taivaanvahtiin kerätään vain hyvin kehittyneitä ja kiistattomia Kelvin-Helmholtz-pilviä.

 

Kelvin-Helmholtz -pilvet ovat aaltomaisia muodoltaan. Kuva Grahamuk / Wikipedia.

Tom Eklundin Suomessa havaitsemia Kelvin-Helmholtz-pilviä.

info

Lenticularis-pino eli mantelipilvipino on ilmiö, jossa muodoltaan mantelia muistuttavia pilviä on useita päällekkäin pinossa. Taivaanvahdissa käytännön rajana tavanomaisen altocumulus lenticulariksen ja harvinaisemman lenticularispinon välillä pidetään vähintään kolmea päällekkäistä lenticularista eli lautasta muistuttavaa pilveä.    

Lenticularis- eli mantelipilvet ovat virtaviivaisia, linssimäisiä pilvimuotoja. Tyypillisesti ne syntyvät kun tunturi tai vuori aiheuttaa ilmavirtaukseen pystysuuntaisen häiriöliikkeen. Näin syntyvän ilma-aallon yläosassa kosteus saattaa tiivistyä pilvipisaroiksi, jolloin voidaan havaita paikoillaan pysyvä sileäpintainen lenticularis-pilvi. Toisinaan tällaisia mantelipilviä syntyy myös ilman voimakkaita maastonmuotoja erilaisten säärintämien yhteydessä.

Lenticularis-pilvet eivät sinänsä ole tavattoman harvinaisia, sillä heikosti kehittyneinä niitä voidaan havaita melko usein Suomessakin. Sen sijaan päällekkäiset mantelipilvikerrokset ovat selvästi harvemmin nähtävä ilmiö. Tällainen lättypinoa muistuttava pilvi syntyy kun ilmassa vuorottelevat kosteammat ja kuivemmat ilmakerrokset päällekkäin. Tuolloin toisissa kerroksissa kosteus tiivistyy ja toisissa ei, jolloin voidaan havaita jopa hyvin lukuisia lenticularis-kerroksia.

Taivaanvahtiin kerätään vain tällaisia selvästi muodostuneita, kerroksellisia lenticularis-pilviä niiden harvinaisuuden vuoksi.

Islannissa vuoriston aiheuttamaan ilma-aaltoon syntynyt kerroksittainen lenticularis-pilvi. Kuva Wikipedia.

info

Hevosenkenkäpyörre syntyy kun ilmakehässä nouseva ylösvirtaus törmää vaakasuunnassa liikkuvaan ilmamassaan. Tällöin saattaa syntyä vaakasuunnassa pyörivä pyörre. Jos pyörteessä tiivistyy kosteutta pilvipisaroiksi voidaan havaita erittäin harvinainen ylösalaisen U-kirjaimen näköinen pilvimuoto. Usein tällainen pyörre on näkyvillä vain hyvin lyhyen aikaa, kenties joitakin kymmeniä sekunteja tai minuutin.

Tyypillisimmin hevosenkenkäpyörteitä sanotaan näkyvän supersolumyrskyjen lähettyvillä, sillä niiden yhteydessä syntyy hyvin voimakkaita ylösvirtauksia ja tuuliväänteitä, jotka ovat otollisia pyörteen syntymiselle. Silti tätä pilvimuotoa havaitaan aivan tavanomaisten cumulus-pilvienkin yhteydessä ja toisinaan jopa hyvin etäällä niistä tyystin sinistä taivasta vasten. Tämän pilven havaitakseen kannattaa siis olla tarkkana aina kun cumuluksia syntyy ylösvirtausten seurauksena.

info

Reikäpilvi on harvinainen pilvipeitteessä havaittava ilmiö.

Altocumulus-pilvet koostuvat pääasiassa alijäähtyneistä pilvipisaroista, joiden lämpötila voi olla reilustikin pakkasen puolella, mutta jotka eivät vielä ole jäätyneet sopivien tiivistymisytimien puuttuessa. Kun tiivistymisytimiä, kuten pieniä jääkiteitä, tulee pilven kanssa kosketuksiin voivat pilvipisarat alkaa jäätyä tästä pisteestä ulospäin siten, että pilveen näyttää syntyvän rengasmainen aukko. Tällaista aukkoa kutsutaan reikäpilveksi.

Eräs tiivistymisytimien lähde voivat olla lentokoneet, jotka saavat aikaan reikäpilven läpäistessään altocumulus-kerroksen. Reikäpilvet voivat olla muodoltaan myös pitkulaisia kun lentokone on lentänyt pilven korkeudella hieman pidempään. Tällöin sen kulkureitille jää aukosta alaspäin leijaileva kidevana.

Näiden aukkojen tai kanaalien keskellä voidaan tyypillisesti havaita pilvikerroksen alapuolella näkyvä hento, jääkiteistä koostuva sadejuova eli virga. Jos aurinko sattuu olemaan tästä sadejuovasta sopivalla etäisyydellä, voidaan virgassa havaita haloilmiö, esimerkiksi sivuaurinko.

 

Altocumulus-kerrokseen syntynyt reikäpilvi, jonka keskellä on jääkiteistä koostuva sadejuova eli virga. Kuva Jari Luomanen.