Half-sky auroras, Kajaani, Akkovaara

A cloudless sky and a small chance of northern lights promised for Friday night. When the weekend was right in front, it was a must to go on a repo yacht. Confusions were not avoided this time either. The departure to the scene stretched to the dark side. A no-parking sign and a sign from the new starting point had appeared at the familiar starting point of the Akkovaara route. It was found after a little searching and driving. Backpack on the back and camera on the neck. Groping along the path, it occurred to me that it was a good idea to go hiking in the dark on an unknown route. However, in the light of the headlamp, the path was relatively easy to follow, the route when well marked in the terrain. I was still in the woods when repos appeared to rock in the sky. At the border of the seedling, the camera already had to be tuned to a tripod. There struck the next delusion. The nose of the camera had a different lens than normal. During the day, such an excellent Sigma 24-70 A, together with a mirrorless camera, proved difficult to focus on. In the dark, when you change the position of the camera, your hand touches that stepless focus ring and the best sharpness is gone. Because of this, probably 3/4 of the pictures went straight to the trash. The focus should have been done in daylight and taped.

Well, finally I got to the top of Akkovaara. To my surprise, I noticed that there were other northern lights scouts filming with their cameras. For once, there was a chat club. While searching for the location, I noticed that the ancient tripod with video head was not suitable for shooting on uneven rock formations. Adjusting was just as painful. The better stand broke some time ago and for some reason I had delayed getting a new one. The purchase decision for the new stand was made after only a few hives.

When I finally got to shoot, the best phase of the repos already seemed to have subsided. If they were to be described in any way, then they were intensely faint. Strong in the sense that the arc of northern lights rose and remained above the head throughout the shooting session. The appearance of the repos, on the other hand, remained weak. Greenish gauze and at times a little more active belt and at best only a little color included.

However, the resilience of the tournament was so poor that when the others left the campfire to wait for the repos to come again, I went home with my eyes crossed under the blanket. But the goal was achieved and the Repo Season opened !! And dark school scholarships paid (once again) :)

This description has been automatically translated from Finnish. Click here to see the original text.

Perjantai-illalle lupailivat pilvetöntä taivasta sekä pientä mahdollisuutta revontulille. Kun vielä viikonloppukin sopivasti edessä, niin pakkohan se oli lähteä reposjahtiin. Kommelluksilta ei vältytty tälläkään kerralla. Kuvauspaikalle lähtö venyi pimeän puolelle. Akkovaaran reitin tutulle lähtöpisteelle oli ilmaantunut pysäköintikieltomerkki ja opaste uudesta lähtöpisteestä. Se löytyi pienen etsimisen ja ajomatkan jälkeen. Reppu selkään ja kamera kaulaan. Polkua pitkin haparoidessa tuli mieleen, että olikohan hyvä ajatus lähteä tuntematonta reittiä pimeässä patikoimaan. Otsalampun valossa polkua oli kuitenkin suhteellisen helppo seurata, reitti kun oli merkitty hyvin maastoon. Olin vielä metsän siimeksessä, kun reposet ilmestyivät keikkumaan taivaalle. Taimikon rajalla pitikin jo kamera virittää jalustalle. Siellä iski seuraava kommellus. Kameran nokalla oli eri objektiivin kuin normaalisti. Päiväsaikaan niin erinomainen Sigma 24-70 A osoittautui yhdessä peilittömän kameran kanssa hankalaksi tarkentaa. Pimeässä kameran asentoa muuttaessa käsi hipaisee tuon tuosta portaatonta tarkennusrengasta ja paras terävyys on poissa. Tämän vuoksi varmaan 3/4 kuvista meni suoraan roskiin. Tarkennus olisi pitänyt olisi pitänyt tehdä päivänvalossa valmiiksi ja teipata kiinni.

No lopulta pääsin Akkovaaran laelle. Ihmeekseni huomasin, että siellä oli muitakin revontulipongareita kameroineen kuvaamassa. Kerrankin oli rupatteluseuraa. Kuvauspaikkaa hakiessa huomasin, että ikivanha videopäällä varustettu halpisjalusta ei ollut omiaan epätasaisessa kalliokossa kuvaamiseen. Säätäminen oli yhtä tuskaa. Parempi jalusta meni jokin aika sitten rikki ja jostain syystä olin viivytellyt uuden hankkimista. Ostopäätös uudesta jalustasta syntyi jo muutaman ärräpään jälkeen.

Kun lopulta pääsin kuvaamaan, niin reposten paras vaihe näytti jo laantuneen. Jos niitä pitäisi jotenkin kuvailla, niin ne olivat voimakkaan vaisut. Voimakkaat siinä mielessä, että revontulikaari nousi ja pysyi pään yläpuolella koko kuvaussession ajan. Reposten näyttävyys jäi sen sijaan vaisuksi. Vihertävää harsoa ja ajoittain hieman aktiiisempaa vyötä ja parhaimmillaankin vain hieman värejä mukana.

Turnauskestävyys oli kuitenkin sen verran heikkoa, että kun toiset lähtivät nuotiopaikalle odottelemaan reposten uutta tulemista, niin lähdin silmät ristissä kotiin peiton alle. Mutta tavoite saavutettu ja Reposkausi avattu!! Ja pimeäkuvauksen oppirahat maksettu (jälleen kerran) :)

0 2

Newest observations

Contact information

Half-sky auroras - 27.8.2021 at 23.05 - 28.8.2021 at 01.35 Kajaani, Akkovaara Observation number 100775