22° allasivuava kaari on suoraan Auringon alla näkyvä värillinen kaari. Usein halo nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.
22° allasivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Korkealla Auringolla se muodostaa 22° ylläsivuavan kanssa yhden kokonaisen kaaren, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko ei kuitenkaan nouse niin korkealle, että täysin rengasmainen 22° sivuava kaari olisi mahdollinen.
22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on noin 40 astetta. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - 22° yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.
Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava kaari ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä 22° sivuavan kaaren osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.
Talvella jääsumussa on kirkkaan ulkovalon alla mahdollista seurata 22° sivuavan kaaren valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo näkyy lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.
22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa.

Halonäytelmä paksussa yläpilvessä. Näkyvillä on molemmat 22° sivuavat kaaret sekä 22° rengas. Kuva Mikko Peussa.

Matalalla olevaan jääkidepilveen syntynyt halonäytelmä 22° yllä- ja allasivuavilla kaarilla. Kuva Voitto Pitkänen.

Vaakaellipsin muotoinen täysi 22° sivuava kaari Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Sivuavan kaaren sisäpuolella on heikompi 22° rengas. Kuva Marko Mikkilä.

Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

22° allasivuava kaari ja ala-aurinko lentokoneesta valokuvattuna. Näkyvillä on myös 22° rengasta. Kuva Antti Sinkkonen.

22° allasivuava kaari ja 22° rengas lentokoneesta nähtynä. Kuva Jouni Finnilä.

22° allasivuava kaari näkyy peltoa vasten Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Sen alapuolella lähellä kuvan alalaitaa on luultavasti myös ala-aurinko. Kuun päällä on 22° ylläsivuava kaari. Kuva Marko Mikkilä.

Jääsumuun syntynyt 22° allasivuava kaari Kuun valossa. Kuva Mika Aho.

Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä 22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

Kuten nämä simulaatiot näyttävät, 22° allasivuavan kaaren muoto muuttuu merkittävästi valonlähteen korkeuskulman välillä 10-20 astetta. Koska halo näkyy kyseisillä valonlähteen korkeuksilla horisontin alapuolella, havainto tehdään joko maanpinnalta jääsumussa tai yläpilvissä lentokoneesta käsin. Simulaatiossa on myös mukana ala-aurinko. Vaakaviiva on horisontti, piste horisontin päällä on valonlähde ja kaareva viiva on 22° rengas. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.
Komea setti ja hienot kuvat. Yhdessä kalansilmäkuvassa näyttäisi olevan kirkastumat 120 saurien kohdalla vai onko?
Hyvin bongattu Mikko, katsoin niitä itsekin ja mietin että ruksaanko vai en. Vähän rajatapaus, päätin vielä jättää ne merkkaamatta. Mutta voisin kyllä katsoa sisarusruutuja jos siellä olisi selkeämpää kirkastumaa jossain.
Tästä sitä voisi kyllä silmitellä ruksattavaksi:
https://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Atmospheric+halos/2021_11_26-27+Lunar+halo+display/JJL_7456+(1).jpg
Ja sama USM-käsiteltynä:
https://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Atmospheric+halos/2021_11_26-27+Lunar+halo+display/JJL_7456.jpg
Upeat halot kuunvalossa ja kova kiskaisu noin tuntimäärienkin perusteella, huhhuh :)
Todella hienoa!
... silmää kostuttavan kaunista :)
Lisäsin loppuun pienen kollaasin, jossa nuo hankalammin erottuvat halot näkyvät vähän paremmin.
Nyt vain peukut hirvittäville pakkasille, kirkkaille kuutamoille ja jääsumujen Suomen kokoiselle merelle.
Ihan kuin kollaasin vasemman alanurkan kuvassa näkyisi ala-aurinkokaari?
Yritin usmailla kuvaa eri säteillä ja tuplaankin, mutta en saa ala-aurinkokaarta näkyviin. Tuossa kohtaa sivuavat ovat jo aika heikot.
Olihan se Mikkiläkin menossa mukana melkoisiin sfääreihin nousseen Moilasen alapuolella (ks. montaasin toinen kuva ylhäältä vasemmassa sarakkeessa).
Riikosella oli tästä näytelmästä mielenkiintoista pohdintaa ja hän sai puskettua minut vielä pieneen kuvankäsittelyrupeamaan. Se kannatti.
Tein samalla pikkupinon näytelmän ensitahdeista (montaasin vasen sarake, ylin kuva). Siinä on kiinnostava, verrattain voimakas Moilanen. Se oli ensimmäinen halo, jonka erotin visuaalisesti sinä iltana. Sivukuu saattoi ilmaantua samaan aikaan, mutta ensihavainnon aikaan olin metsätiellä ja vain Kuun yläpuolinen alue näkyi puiden takaa.
Visuaalisesti nostan tämän näytelmän kovinkin korkealle henkilökohtaisessa rankingissani ja nyt, kun siitä vielä irtosi itselle kolmas Mikkilä, on se sitäkin mieluisampi.