Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Rare halos - 1.12.2021 at 21.00 - 1.12.2021 at 22.30 Lahti Observation number 102743

Visibility IV / V

Reima Eresmaa, Ursa (Etelä-Suomi)

Artificial light pillars were visible in many places in the Lahti Urban Area, and I drove around looking for denser ice mist. On the outskirts of Joutjärvi church, the fog was already quite dense and the side lamps with their 3D effects were visible on all the slightly brighter lanterns. I found the best view in the yard of a warehouse building in a nearby industrial area, and there I was quietly focused on filming. The top suns here were the brightest I have ever seen. I took a series of pictures from a few different places so I was also able to vary the height of the light source somewhat. Figures 16-32 square stacks; in the second, in addition to stacking, the removal of the gradient and its kind of gimmickering. The temperature is -11 degrees, as Ikäheimok also states in his own simultaneous observation.


Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Artificial light source
  • Where are the ice crystals of the halo located?
    • Ice crystals
  • Yleiset halomuodot (keinovalo)
    • Sun pillar info

      Auringonpilari on valonlähteestä ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.

      Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.

      Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.

      Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.

      Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

       

      Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.  

       

      Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

       

      Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.  

       

      Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

       

      Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

       

      Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.

    • Sundog info

      Sundog (or 22° parhelia) ovat värillisiä valoläikkiä Auringon molemmin puolin. Niiden etäisyys Auringosta muuttuu Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla ne ovat 22 asteen etäisyydellä siitä. Mitä korkeammalle Aurinko nousee, sitä kauempana sivuauringot näkyvät ja sitä himmeämmiksi ne myös muuttuvat.

      Sivuaringot katoavat kun valonlähde nousee yli 60 asteen korkeudelle - Suomessa sekä Aurinko että Kuu pysyvät aina tätä matalammalla.  

      Jääsumussa sivuauringot ovat joskus häikäisevän kirkkaita. Tällöin on hyvät mahdollisuudet nähdä tuplasti kauempana Auringosta sijaitsevat, hyvin harvinaiset 44° sivuauringot.

      Sivuaurinkoja havaitaan jääsumussa myös ulkovalaisimilla. Tällöin ne ovat kaukaa katsottuna horisonttirengasmaisia valoviiruja, jotka ulottuvat korkeintaan 22 asteen etäisyydelle lampusta. Lähellä lamppua sivuauringot taipuvat kidevälkkeestä muodostuneena kolmiulotteisena pintana havaitsijan silmiin. Valokuvissa tämä vaikutelma ei kuitenkaan toistu, vaan näkyvillä on pelkät horisonttirengasmaiset viirut.

      Erikoinen paikka havaita sivuauringot on auton kuurainen tuulilasi. Haloille sopivia kiteitä muodostuu auton pinnoille varsin helposti. Parhaiten tällaiset halonäytelmät saadaan esiin pimeällä taskulampun valossa.

      Sivuaurinko on yleinen halo, jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Usein se näkyy taivaalla varsin lyhyen aikaa.

       

      Sivuaurinkoja nähdään varsinkin kun Aurinko on matalalla. Kuva Mikko Peussa.

       

      Lyhytaikainen, yksinäinen sivuaurinko syttyy monesti pieneen pilvikuituun. Näin syntyneet sivuauringot voivat olla toisinaan hyvin kirkkaita. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Kuun poikki kulkevalla kapealla lentokoneen jättövanalla näkyvät sivuauringot. Ne ovat yleisin jättövanoilla havaittava halo. Kuva Eetu Saarti.

       

      Kun jääsumussa loistavat näin kirkkaat sivuauringot, silloin kannattaa katsoa myös tuplasti kauemmaksi Auringosta. Siellä on hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaiset 44° sivuauringot. Kuva Toivo Kiminki.

       

      Erillisissä kiteissä kimalteleva sivuaurinko. Kuva Sara Riihiaho.

       

      Suurella valonlähteen korkeudella sivuauringot ovat selvästi etääntyneet samaan aikaa näkyvästä 22° renkaasta. Kuva Jari Luomanen.

       

      Pilareita ja sivuaurinkoja laskettelurinteen lampuilla. Sivuauringot ovat lampuista vaakatasossa lähteviä valojuovia. Kuva Mika Aho.

       

      Halonäytelmä tuulilasissa. Sivuauringot on merkitty nuolilla. Värikäs kaari kuvan oikeassa alareunassa on zeniitinympäristönkaari. Valona on tuulilasin toisella puolella oleva led-lamppu. Kuva Jari Luomanen.

    • Cirkumzenith arc info

      Zeniitinympäristön kaari on värikäs, korkealla taivaalla näkyvä halo, joka kiertää taivaan lakipistettä. Halon korkean sijainnin vuoksi on sen näkemiseksi kallistettava päätä takakenoon. Sivuauringot antavat vihjeen zeniitinympäristön kaaren mahdollisuudesta, sillä nämä halot syntyvät samoista jääkiteistä.

      Zeniitinympäristön kaari ei esiinny valonlähteen ollessa yli 32 asteen korkeudella. Halon etäisyys valonlähteesta vaihtelee jonkin verran valonlähteen korkeuden mukaan. Se on kiinni 46° renkaassa valonlähteen korkeuskulmilla noin 16 - 28 astetta. Tätä suuremmilla ja alemmilla valonlähteen korkeuksilla se on siitä irti. 46° ylläsivuavaa kaarta zeniitinympäristönkaari sivuaa aina.

      Zeniitinympäristön kaaren voi havaita noin 30 kertaa vuodessa, mutta suurin osa esiintymisistä on varsin lyhytaikaisia ja verraten vaatimattomia. Harvinaiset kaikkein voimakkaimmat zeniitinympäristön kaaret ovat suurenmoista nähtävää.  

      Jääsumussa ulkovalaisinten valossa zeniitinympäristön kaari ilmenee kolmiulotteisena pintana, joka kaartuu silmien edestä kohti lamppua. Sen voi ulkovalaisimilla nähdä vaikka lamppu olisi yli 32 asteen korkeudella.

      Zeniitinympäristön kaari on mahdollista havaita myös kuuraisessa auton tuulilasissa. Tuulilasihalot saadaan dramaattisimmin esille pimeän aikaan käyttämällä valonlähteenä kirkasta taskulamppua. 

       

      Erittäin kirkas zeniitinympäristön kaari. Tällaisen näkemiseen voi aktiiviharrastajaltakin mennä vuosikymmeniä. Kuva Ari Laine. 

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristön kaari (zyk) on irrallaan 46° renkaasta. Sen sijaan se on aina kiinni 46° ylläsivuavassa kaaressa. Kuva Olli Sälevä.

       

      Taivaan poikki lipuva viattoman näköinen cirrus-pilven kuitu voi yllättää siihen syttyvällä zeniitinympäristön kaarella. Kuva Mika Aho.

       

      Tavanomainen zeniitinympäristön kaaren esiintymä ei ole kovinkaan kirkas. Tässä kuvassa halo on merkitty nuolella. Näkyvillä on myös 22° rengas ja oikeanpuoleinen sivuaurinko. Kuva Jari Luomanen. 

       

      Zeniitinympäristön kaari (zyk) ei voi näkyä yli 32° valonlähteen korkeuksilla. Tässä ollaan simulaatioiden perusteella lähellä tuota raja-arvoa 29-30 asteessa. Pikkuruiseksi sirpiksi kutistunut zeniitinympäristön kaari on kuvassa ehkä juuri ja juuri irrallaan 46° renkaasta. Kuva Marko Riikonen.

       

       

      Zeniitinympäristönkaari (zyk) auton tuulilasin kuurassa. Valonlähteenä on kirkas led-valo. Kuva on pinottu noin kymmenestä kuvasta joiden välillä kameraa on liikutettu aavistuksen verran. Näin ilmiö saadaan paremmin vastaamaan intensiteetiltään sitä mitä se paljaalla silmällä katsoen oli. Kuva Marko Riikonen. 

    • Parhelic circle info

      Horisonttirengas on valonlähteen tasossa taivaan ympäri kiertävä valkea rengas. Ilmiö on harvoin täydellinen, yleensä siitä havaitaan vain osia. Taivasta kannattaa pitää silmällä horisonttirenkaan varalta varsinkin silloin kun sivuauringot tai 22° sivuava kaari ovat kirkkaita.

      Jääsumussa ulkovalon alla näkyvä horisonttirengas kiertää erillisistä kiteistä muodostuvana pintana havaitsijan ympäri. Se näyttää olevan vastapuolella lamppua matalammalla. Hyvin korkean pylvään päässä olevan valaisimen (esimerkiksi lastausalueella) alle jääkidemassaa mahtuu enemmän, jolloin horisonttirengas saattaa näkyä vaikuttavana, erillisistä kiteistä koostuvana suppilona pään päällä.

      Erikoinen paikka nähdä horisonttirengas on auton kuurainen tuulilasi. Tuulilasihalot ovat parhaiten havaittavissa pimeällä kun valonlähteenä käytetään kirkasta taskulamppua. 

      Auringon tai Kuun valossa horisonttirenkaan voi havaita taivaalla noin 10 kertaa vuodessa. Tykkilumetuksen muodostamissa jääsumuissa se näkyy ulkovalaisimien alla varsin helposti.

       

      Täysi horisonttirengas yläpilvessä. Kuvan alaosassa näkyvät myös sivuauringot ja Auringon päällä 22° ylläsivuava kaari. Kuva Måns Hagberg.

       

      Täysi horisonttirengas (nuoli) Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Alapilven raosta paljastunut horisonttirenkaan pätkä. Kuva Olli Sälevä.

       

      Tämän halonäytelmän horisonttirengas oli rajautunut harvinaisella tavalla Auringon läheisyyteen ja se muodosti yhdessä pilarin kanssa taivaalle ristin. Halot syntyivät jääkiteiksi muuttuneisiin alapilviin. Sensijaan 22° ylläsivuava kaari oli yläpilvessä. Kuva Marko Riikonen.   

       

      Horisonttirengas läpäisee kirkaan sivuauringon. Sivuaurinko itsessään voi simulaatioiden perusteella jatkua noin 20 astetta Auringosta poispäin, mutta tätä pidempi pätkä on aina horisonttirengasta. Samoin sivuauringosta Aurinkoon päin jatkuva pätkä on aina horisonttirengasta. Tyypillisesti Aurinkoa kohti horisonttirengas on himmeämpi, kuten tässäkin kuvassa. Kuva Sami Jumppanen.  

       

      Täysi horisonttirengas jääsumussa. Alla on halonäytelmästä simulaatio. Kuva Marko Riikonen.

       

      Horisonttirengas auton kuuraisessa tuulilasissa. Valona on kirkas led-lamppu. Kuvassa näkyy myös yläkovera Parryn kaari. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumussa lampuista jatkuvat vaakasuorat valoviivat eivät ole horisonttirenkaan pätkiä, vaan kyse on sivuauringoista, jotka ulkovaloilla ilmenevät tällä erikoisella tavalla. Horisonttirenkaan havaitsemiseksi on mentävä aivan lampun alle ja se näkyy aina erillisistä kiteistä muodostuneena pintana. Kuva Mika Aho. 

  • Harvinaiset halomuodot (keinovalo)
    • 120° parhelia info

      120° sivuauringot sijaitsevat 120° keskuskulmaetäisyydellä Auringosta. Tyypillisesti ne nähdään horisonttirenkalla. Varsinkin matalalla Auringolla 120° sivuauringot voivat esiintyä myös ilman horisonttirengasta. Tällöin 120° sivuauringot saattavat olla pilarimaisia, normaalisti halo on muodoltaan suurinpiirtein pyöreä.

      Horisonttirenkaan lisäksi 120° sivuauringon seuralaishaloihin kuuluvat sivuauringot, tosin sopivan jääkidealueen ollessa pienialainen ne eivät näy välttämättä samanaikaisesti. Sivuauringot ja 120° sivuauringot muodostuvat laatan muotoisissa jääkiteissä, mutta horisonttirengas voi muodostua myös pylvään muotoisissa kiteissä. Nämä kiteet leijailevat eri asennoissa ja jälkimmäisessä tapauksessa horisonttirenkaan yhteydessä ei näy 120° sivuaurinkoja.

      Erikoinen paikka nähdä 120° sivuaurinko on auton kuurainen tuulilasi. Parhaiten tuulilasihalot tulevat esiin käyttämällä valonlähteenä pimeällä kirkasta taskulamppua.

      120° sivuauringon voi nähdä taivaalla noin 1-3 kertaa vuodessa. Horisonttirenkaalla näkyy helposti myös pilvikirkastumia jotka saattavat muistuttaa 120° sivuaurinkoa. 

       

      120° sivuaurinko näkyy kirkkaampana kohtana horisonttirenkaalla. Kuva Samuli Vuorinen.

       

      120° sivuaurinko ilmenee kirkastumana cirruksen harjassa. Tällainen jää helposti huomaamatta, mutta jos pilvi on aiheuttanut ensin kirkkaan sivuauringon, tällöin voi odotella josko se pikku tuurilla lipuisi 120° sivuauringon kohdalle. Kuva Jari Luomanen.  

       

      Horisonttirenkaan päässä on kirkastumana 120° sivuaurinko (nuoli). Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Jääsumuun syntynyt halonäytelmä 120° sivuauringolla. Zyk tarkoittaa zeniitinympäristönkaarta. Kuva Marko Riikonen. 

    • Superparhelia info

      Yläsivuauringot ovat jääsumussa kirkkailla ulkovaloilla näkyviä, lamppua kohti kaartuvia valojuovia. Ne ovat teoriassa sama ilmiö kuin alasivuauringot. Perinteisesti tätä ulkovaloilla näkyvää alasivuaurinkojen erikoismuotoa on kuitenkin kutsuttu yläsivuauringoksi.

      Yläsivuaurinkojen visuaalinen erityispiirre - jonka vuoksi ne on eroteltu Taivaanvahdissa alasivuauringoista - on nimenomaan se että ne kaartuvat kohti lamppua. Näin tapahtuu vain kun valo on horisontin päällä. Jos havaitsijan ja valon keskinäinen sinjainti muuttuu siten että lamppu on horisontin alapuolella, tällöin kaaret eivät enää jatku lamppuun ja niitä kutsutaan alasivuauringoiksi. 

      Auringon valossa ei lampuilla nähtäviä viiksimäisiä yläsivuaurinkoja voi esiintyä. Ilmiön synty on mahdollista koska ulkovalaisinten valonsäteet lähtevät laajassa kulmassa eri suuntiin. Auringon valonsäteet ovat yhdensuuntaisia, mikä estää yläsivuaurinkojen synnyn.

      Yläsivuauringot ja tavalliset sivuauringot syntyvät simulaatioissa samoista kiteistä, mutta useinkaan lampulla ei sivuaurinkojen kanssa näy yläsivuaurinkoja. Tämä johtuu yleensä lampun kuvusta joka rajoittaa valon pääsyä ylöspäin niin, että yläsivuaurinkojen alue ei tule valaistuksi. Muussa tapauksessa yläsivuaurinkojen puuttumisen täytyy selittyä sillä, että kiteet ovat jollain tavalla epäsopivia ilmiön muodostumiselle.

      Yläsivuauringot saattaa olla mahdollista sekoittaa sekä aurinkokaareen että Bottlingerin renkaaseen. Ne ovat kuitenkin yläsivuaurinkoja suorempia kaaria ja niiden muodostamien viiksien välinen kulma on erilainen kuin yläsivuauringoilla.

      Monet ulkovaloilla nähtävät halot ovat vahvasti kolmiulotteisia visuaalisesti havaittuna. Yläsivuauringot kaareutuvat lampusta ylöspäin havaitsijaan nähden kuperassa muodossa. Tämä tilallinen efekti on kuitenkin varsin heikko eikä siihen aina tule välttämättä kiinnittäneeksi huomiota. Myös pilari kaareutuu samalla tavalla.

      Yläsivuaurinkoja nähdään lähinnä lumitykityksen synnyttämissä jääsumuissa. Katulampuilla niitä ei synny kuvun varjostuksen vuoksi. Parhaiten yläsivuaurinkoja havaitaan parkki- ja teollisuusalueiden kirkkaiden lamppujen loisteessa.

       

      Voimakkaat yläsivuauringot urheilukentän valoissa. Yläsivuauringot ovat herkkiä lampun kuvun varjostukselle, minkä vuoksi tässäkin puuttuu vasemman lampun yläsivuauringon toinen sakara. Kaikki kuvaan merkityt halot näkyvät, joskin paljon heikommin, myös kuvan oikeassa laidassa olevalla himmemmällä lampulla. Kuva Emma Bruus.

       

      Joskus kaukaisten valojen synnyttämän pilarimetsän seassa havaitaan yksi tai useampi kallellaan oleva pilari. Kyse on silloin yläsivuauringosta. Tässä kuvassa näkyy yhden lampun muodostaman yläsivuauringon toinen saraka (nuoli). Kuvassa on myös muita kallellaan olevia pilareita, mutta ne ovat tavallisia pilareita jotka ovat kallellaan kameran objektiin aiheuttaman vääristymän vuoksi. Kuva Juha Oksa.

       

      Tässä kuvassa näkyvä nuolella merkitty halo luokitellaan pikemminkin alasivuauringoksi, koska jatketta lamppuun ei ole. Tämä johtuu siitä että lamppu on hiukan horisontin alapuolella. Kuva Eetu Saarti.

       

      Yläsivuauringot on mahdollista sekoittaa aurinkokaareen ja Bottlingerin renkaaseen. Tässä halonäytelmässä näkyvät yhtäaikaa sekä yläsivuaurinko (ylempi nuoli) että aurinkokaari (alempi nuoli). Kuva Jari Luomanen. 

       

      Simulaatiot laatta-asennossa leijailevien jääkiteiden aiheuttamista haloista jokapuolelle säteilevän lampun valossa kuudelle valonlähteen korkeudelle. Kahdessa ylimmässä simulaatiossa on negatiivinen valonlähteen korkeus. Punainen vaakaviiva on horisontti. Tämän näköisiä halonäytelmiä esiintyy jääsumussa parkkipaikkojen ja teollisuusalueiden ulkovaloilla, joiden valaisukulma on laaja. Yläsivuauringoiksi kutsutaan simulaatioissa viistosti kohti valonlähdettä kaareutuvia kaaria. Positiivilla valonlähteen korkeuksilla nämä näkyvät lampun päällä, negatiivisilla lampun alla. Silloin kun ilmiö ei kaareudu valonlähteeseen, puhutaan alasivuauringoista. Teoreettisesti kyse on kuitenkin yhdestä ja samasta haloilmiöstä, alasivuauringosta. Lampun alapuolella näkyvien osien havaitseminen on vaikeampaa, koska ne näkyvät lunta vasten. Lampun alapuolella näkyvän halonäytelmän osan saa kuitenkin käännettyä lampun päälle siirtämällä lamppu horisontin toiselle puolelle. Simulaatio-ohjelma: Streetlight halo. 

Comments: 7 pcs
Mikko Peussa - 4.12.2021 at 00.20 Report this

Lomakkeelle on merkattu oikein yläsivuauringot, mutta lista ei päivity oikein tähän havaintoon. Asia hoidetaan kuntoon, kunhan ehditään.

Marko Riikonen - 11.1.2022 at 11.40 Report this

Mitenkähän tuota viimeistä kuvaa pitäisi tulkita. Siinä on divergentti zyk lähentynyt valoa koska lamppu yli 32 asteen korkeudella? Äkkinäinen ajattelisi jo että 22° ylläsivuava. Mutta mikä Wegenerin näköinen menee oikealla? Ja toisaalta leveän horisonttirenkaan alapuolella? Divergentti 120° sivuaurinko? Jossain varmaan mulla on tallessa Lefan katulamppuhalosimut, kun vain muistaisi missä.

Kovan luokan kamaa, yhtä kaikki, spottivalolla olisi ollut raju näytös.

Reima Eresmaa - 11.1.2022 at 12.03 Report this

Ilman muuta on divergentti ZYK joka on lähentynyt valoa. Pylväskamasta ei ole tässä mitään tietoa. Wegenerin näköinen oikealla (myös vasemmalla, mutta heikompana) on ehkä kaukaisempien katuvalojen tekemä ZYK. Tai siis itse tulkitsen näin. Tokihan omat tulkintani aika usein ovat vääriä. Alempana menevästä kaaresta en osaa oikein sanoa niinkään hyvin. Olin kuvitellut että se olisi jokin divergentin horisonttirenkaan ominaisuus, mutta saattaapa tosiaan olla jotain muuta.

Marko Riikonen - 11.1.2022 at 14.50 Report this

Joo, zykki tosiaan muista valoista tuo "Wegener". Olisihan tuo nyt pitänyt tajuta.

Reima Eresmaa - 13.1.2022 at 11.35 Report this

Kysyin Nicon näkemystä tästä. Sikäli kuin hänen laattasimulaatioatlakseensa on uskominen (eli käytännössä varmasti), tuo neloskuvassa äärioikealla kiertävä kaari olisi tosiaan divergentti 120 asteen sivuaurinko.

Nicolas Lefaudeux - 13.1.2022 at 21.37 Report this

I read the automated translation. about the "wegener", to me it is indeed the integrated divergent pillar made by the snow ground all around. it has been observed in the past. it has a sharp drop of intensity at the elevation corresponding to the subsun blue spot. this corresponds to the observation where the light intensity is more important for lower elevations.

if it would be wegener, it would be the opposite, with higher intensity for elevations above the arc edge.

the integrated pillar has been caught on several cases in artificial light when there is brightly lit snow on the ground, but i can't right now find any of those images right now. maybe on the older blogs of the community or on old emails discussions

Reima Eresmaa - 14.1.2022 at 09.21 Report this

Thanks Nico. Indeed there is a sharp drop in intensity which is incompatible with our first idea of CZA from surrounding street lights. Wegener was not an option to us either. The integrated divergent pillar is probably the best explanation.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.