Auringonpilari on valonlähteestä ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.
Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.
Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.
Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.
Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.

Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.

Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.
Espoon Tapiolassa olisi myös ollut hyvä meininki, mutta hyytävä viima ja puutteellinen varustautuminen eivät innostaneet dokumentointiin :(
Nyt on ollut hienoja.
Tuosta hyytävästä kylmyydestä tuli vielä mieleen, että olosuhteet vähän korkeammalla alkavat olla otolliset helmiäispilvillekin. Pakkasta alkaa olla yli 80 astetta niillä korkeuksilla ainakin pohjoisessa Suomessa...
On se sitkeä sissi, nätit tolpat :)
Jep. Hienoa nähtävää. Ei ollut myöskään intoa lähteä ryynäämään vaan päädyin takkatulen ääreen ja kamera ulos terassille lämmityspantoineen.
Kaunista, eteerinen jos ehkä urbaani tunnelma. Omat kulkemiset pyssäsivät joiksikin päiviksi auton väliajan dieseliin -17C.