Newest observations

Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Several halo forms - 25.4.2022 at 16.24 Kangasala Observation number 106413

Visibility II / V


After dead days, the basic set again.



More similar observations
Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Sunlight
  • Where are the ice crystals of the halo located?
    • Upper clouds
  • Common halos (in sunlight)
    • 22° halo info

      22° rengas on 22 asteen säteinen rengas valonlähteen ympärillä. Usein tästä halosta nähdään vain osa.

      Silloin tällöin 22° renkaan sisäpuoli on silmiinpistävän tumma. Näin käy kun halon aiheuttavat jääkiteet ovat optisesti hyvälaatuisia, jolloin ne eivät sirota juurikaan valoa renkaan sisäpuolelle.

      Talvella 22° rengas on mahdollista löytää varsin usein lumihangelta, missä se näkyy yleensä verraten harvojen kiteiden muodostamana spektrivärien kimalluksena. Sitä ei kannata sekoittaa väreiltään vieläkin näyttävämpään 46° renkaaseen, joka lumihangella on myös varsin tavallinen.

      Ulkovalaisimilla jääsumussa näkyvä 22° rengas ilmenee kolmiulotteisena sikarimaisena pintana, joka koostuu lukemattomien kiteiden välkähdyksistä. Lumen pinnalla tästä sikarista nähdään leikkauspinta, jolloin 22° rengas voi katsojan ja valon keskinäisestä sijainnista riippuen olla hyvin omituisen näköinen. Yleensä ulkovalaisimet ovat liian korkealla pinta-22° renkaan havaitsemiseksi ja siksi sen yleensä joutuu luomaan omalla valaisimella. 

      22° rengas on yleisin haloilmiö, sen voi taivaalla havaita noin 150 päivänä ja yönä vuodessa. 

       

      Yläpilveen syntynyt, osittainen 22° rengas Kuun valossa. Kuva Eetu Saarti.

       

      22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Täysi 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      22° rengas lumen pinnalla, yllä yksittäisessä kuvassa, alla 97 kuvan pinossa. Pintahalot osoittautuvat tyypillisesti pettymykseksi yksittäisissä ruuduissa. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten käy ilmi ylemmästä kuvasta, jossa se muodostaa lumelle suljetun silmuka. Alla kaavio selvittää miksi näin käy: ulkovalaisimilla 22° rengas on teoriassa sikarin muotoinen kolmiulotteinen pinta ja lumen pinnalla näemme tästä sikarista leikkauksen, joka kaaviossa on kuvattu punaisella. Lampun ja havaitsijan keskinäinen sijainti määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kaavio Walt Tape.    

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten tässä kuvassa näkyy. Ylempänä oleva kaavio selvittää tilannetta. Vaihtamalla kaaviossa lampun ja havaitsijan paikkaa, päästään lähemmäksi tässä kuvassa ilmenevää tilannetta. Lampun ja havaitsijan keskinäinen asema määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Lumen tai jään pinnalla näkyvä 22° rengas on silloin tällöin toispuoleinen, kuten tässä kuvassa. Kyse ei ollut siitä että toisella puolella ei olisi ollut sopivia jääkiteitä, sillä ilmiö näkyi samanlaisena kaikialla jäällä. Toispuoleisuuden voi selittää sillä, että pinnalle kasvaneet jääkiteet osoittavat kaikki suurinpiirtein samaan suuntaan. Kuva Marko Riikonen.

    • 22° upper tangent arc info

      22° ylläsivuava kaari on suoraan Auringon päällä näkyvä värillinen kaari. Yleensä se nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.

      22° ylläsivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla se on melko jyrkkä V-muoto. Korkealla Auringolla 22° yllä- ja allasivuavat kaaret muodostavat yhden kokonaisen halon, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko tai Kuu ei kuitenkaan nouse niin korkealle, että täysin rengasmainen 22° sivuava kaari olisi mahdollinen.

      Sivuavat kaaret eivät luonnossa ole useinkaan edellä kuvatun ideaalitapauksen kaltaisia. Esimerkiksi matalalla Auringolla ylläsivuava kaari saattaa selkeän V-muodon sijaan näkyä pelkkänä kirkastumana 22° renkaan yläosassa.

      22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on 40 asteen tuntumassa. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.

      Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä sen osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.

      Talvella jääsumussa näkyy joskus ulkovalojen tuottamia pilareita jotka päästään haarautuvat V-muodoksi. Nämä ovat 22° ylläsivuavia kaaria.

      Kirkkaan ulkovalaisimen alla on mahdollista seurata 22° sivuavan valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo ilmenee lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.

      22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Vuoden lämpimämmällä puolisikolla on hyvä olla tarkkana ettei sekoita sitä ylempään 23° parheliaan, joka lämpöaaltojen aikaan on 22° sivuavaa kaarta yleisempi halo.

       

      Matalan Auringon 22° ylläsivuava kaari. Kuva Arja-Sisko Airila.

       

      Matalan auringon 22° ylläsivuava kaari. Näkyvillä on myös pilari ja heikot sivuauringot sekä hyvin heikosti 22° rengasta. Kuva Jouni Reivonen.

       

      Auringon päällä näkyvät 22° ylläsivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Jari Luomanen.  
       

      Jääsumuun muodostunut täysi 22° sivuava kaari Kuun ympärillä. Näkyvillä on myös muita haloja. Ylä- ja alakoverat Parryn kaaret ovat tiiviisti kiinni 22° sivuavassa ja lähinnä vain kirkastavat sitä. Niiden voi kuitenkin havaita heikosti erkanevan 22° sivuavasta kaaresta. Kuva Jukka Ruoskanen. 

       

      Toiselta puolelta täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Marko Riikonen.

       

      Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

       

      Silloin tällöin jääsumuun syntyvät ulkovalojen pilarit jakautuvat päistään V-muotoon. Kyse on 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Veijo Timonen.

       

      Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä  22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

Comments: 9 pcs
Marko Riikonen - 26.4.2022 at 10.02 Report this

10 vuoden jaksolla 2012-2021 huhtikuussa on ollut valtakunnallisesti vain kerran aiemmin kahden päivän haloton jakso, mikä on siis myös kaikkein pisin haloton jakso huhtikuussa. Tämä oli 2013. Mutta tietenkin havaintoja voi vielä ilmaantua näille päiville.

Jukka Oravasaari - 26.4.2022 at 17.24 Report this

Kiitos Marko mielenkiintoisesta tilastotiedosta. Ilmankos puhutaankin halohuhtikuusta.

Marko Riikonen - 27.4.2022 at 12.57 Report this

Huhtikuu on todellakin ykkönen kun tarkastellaan auringon taivashalonäytelmien päivien määriä Suomessa (sisältäen lentokoneesta tehdyt havainnot). Vuosina 2012-21 huhtikuulle karttui halopäiviä 289. Maaliskuu ja toukokuu jäivät jaetulle kakkossijalle 288 päivällä. Mutta voisi olettaa että huhtikuu ei omaisi ykkösasemaa ilman havaintokampanjaa. Vaikka kampanjan merkitys ei olle suuri, voitaneen ajatella että joku "ylimääräinen" halopäivä on huhtikuussa Vahtiin taltioitunut tämän seurauksena 10 vuodessa.

Jos tarkastellaan päiviä jolloin näkyi rariteetteja, silloin huhtikuu erottuu selvemmin ykkösenä 81 päivällä. Seuraavana heinäkuu 72, kesäkuu 68. Raripäiviin Halohuhtikuu-kampanja vaikuttanee vähemmän, joten ykkösasema on luultavasti todellinen.

Jos mukaan otetaan kuulla näkyneet halonäytelmät ja lisätään öiden määrät päivien määrään, silloin maaliskuu nousee kaikissa näytelmissä ykköseksi lukemalla 357. Huhtikuu 341, toukokokuu 301. Vastaavasti rariteeteissa huhtikuu pysyy ykkösenä 85, heinäkuu 72, maaliskuu 70.

Seuraavaksi pitäisi tehdä tilastot 80- ja 90-luvuilta, jolloin mutun mukaan huhti-toukokuu oli reilusti parempi rareissa kuin kesäkuukaudet. Sieltähän tämä halohuhtikuu-kampanja juontaa. Tämän vuosituhannen lukemat eivät ole niin selkeästi parempia että ilman kylmää dataa pelkällä mutulla halohuhtikuu joukosta erottuisi.

Pitäisi käydä hakemassa syyniin jossakin Ursan varastossa (toivottavasti vielä olemassa)olevat havaintokansiot noiden vuosikymmenten selvittämiseksi.

Lasse Nurminen - 27.4.2022 at 19.05 Report this

Kyllä ainakin omalta osaltani voin vahvistaa tuon Markon olettaman kampanjan vaikutuksesta havaintomääriin. Vaikka tämä huhtikuu ei ole mitään merkittävää taivaalle omalla kohdalla tuonut, on noita perushaloja tullut jätettyä Vahtiin tavallista aktiivisemmin.

Viimeksi samanlainen kuukausisaldo on tainnut olla kohdallani viime vuonna samaan aikaan. Hieman turhan laiskasti tulee muina aikoina noita vaatimattomimpia halonäkymiä tallennettua. Sääli sinänsä, saattaisihan noiden joukkoon mahtua vaikka jokusia "haloputkien" pelastajiakin... Pitäisiköhän sitä vähän skarpata jatkossa? :D

Marko Riikonen - 28.4.2022 at 12.34 Report this

Nurminen on ollut muutamana päivänä ainoa havaitsija Suomessa, mutta huhtikuulle ei ole sattunut yhtään. Itse asiassa halohuhtikuu-kampanjoiden vaikutusta voi selvittää laskemalla yhden havainnon varassa olleita päiviä. Jos porukka tosiaan aktivoituu huhtikuussa, silloin yhden ihmisen varassa olevia havaintoja pitäisi löytyä huhtikuulta keskimäärin vähemmän kuin muilta kuukausilta. Ja näin tosiaan näyttäisi olevan tähän mennessä kasaamani vaillinaisen datan perusteella. Toisaalta keväkaudella multippeleiden havaintojen saamisessa voi auttaa myös usein laajalti selkeät taivaat, jolloin yläpilvihalo on mahdollista nähdä laajoilla alueilla vs. joku aukko lokakuun lopun laajassa pilvipeitteessä jossain pienellä alueella Suomea.

Turussa pääasiallisesti operoiva Paula Mattila on ehdoton kingi halopäivien pelastajissa. Hän on ollut ainoa havaitsija 58 päivänä. Seuraavana tulevat Päiväniemi ja Sipinen vastaavasti 28 ja 25 havainnolla. Nurminen on venynyt neljästi nappaamaan ainoan havainnon.

Nämä luvut tulevat datasta josta ehkä 1/3 on vielä kasaamatta. Ainoan havainnon nappaamisessa auttaa jos on ainoa aktiivinen havaitsija jossain Suomen äärialueella. Päiväniemi saa etua Kuusamon outpostistaan. Ultimaalinen outpost on Kilpisjärvi, missä on ihan oma pilviscenensä. Siellä vain ei ole havaitsijaa.

Toisaalta Turun seudulla on useita aktiiveja, mutta silti Mattila napsii siellä ainokaisia aamumuroinaan. Moni varmasti näkee kyllä haloja, mutta harvempi jaksaa viedä ne kaikki Vahtiin.

Lasse Nurminen - 28.4.2022 at 17.52 Report this

Riikonenhan tarjoilee lisää mielenkiintoista dataa halohavainnoinnin ääreltä, kiitos.

Vaatimatonta näyttää oma anti olevan "pelastussektorilla", kärki kulkee aika omilla luvuillaan ja Mattila käytännössä ihan omassa sarjassaan. 

Marko Riikonen - 29.4.2022 at 10.42 Report this

Odotetusti Mattila oli ykkönen kun tein Vahdin tilastohaulla haun henkilökohtaisista halohavaintomääristä. Tässä lista vähintään 100 havaintoa tehneistä:

Paula Mattila 1393 Ismo Luukkonen 1167 Jukka Oravasaari 1099 Tero Sipinen 1095 Veikko Mäkelä 1076 Mikko Peussa 814 Mirko Lahtinen 724 Marko Myllyniemi 706 Anonyymi 679 Markku Siljama 546 Olli Sälevä 523 Juha Ojanperä 499 Jani Paivaniemi 449 Heidi Rikala 412 Arja-Sisko Airila 378 Juho Kinnunen 375 Mauri Korpi 332 Jouni Hovi 326 Jari Luomanen 307 Elle-Maria Peltomäki 296 Matti Helin 284 Lasse Nurminen 278 Jesse Kyytinen 268 Toni Veikkolainen 263 Jyri Kosonen 259 Jarmo Leskinen 247 Markku Ruonala 245 Matias Takala 242 Petri Martikainen 230 Vesa Toropainen 229 Marko Riikonen 222 Jaakko Kuivanen 217 Joni Tahkoniemi 199 Kaj Vilkman 198 Matti Tainio 167 Timo Alanko 160 Pentti Arpalahti 157 Eetu Saarti 147 Vesa Vauhkonen 143 Jukka Ruoskanen 140 Joni Alavesa 137 Eila Tiirinen 135 Pia Simonen 133 Markku Sirén 126 Pepe Salo 123 Juho Pöllänen 120 Juuso Nurmio 120 Panu Lahtinen 118 Janne Kari 114 Jaakko Alakopsa 104 Kirsi Volanen 104 Jarmo Moilanen 100

Mutta joo, kunhan saan nuo tekeillä olevat tilastoinnit väkerrettyä kokonaan (niissä ei Vahdin tilastohaku auta), pistän julki.

 

Jukka Oravasaari - 30.4.2022 at 22.05 Report this

Marko: saisiko tilastoajoon myös tiedon mistä vuodesta alkaen kukin on havaintoja Vahtiin kirjannut? Ihan mielenkiinnosta...

Marko Riikonen - 1.5.2022 at 12.35 Report this

En tiedä kuinka sellaisen infon tuohon listaan automaattisesti saisi. Tärkeämpi lienee olisi aktiiviuran aloitusvuosi, sillä toisethan ovat sittemmin kaivelleet työpöydän lootan perukoilla lojuneita vanhoja yksittäishavaintoja Vahtiin. Anyways, jäi tosiaan sanomatta oleellinen tieto että tuo edellisen kommenttini lista on "kaikkien aikojen" lista -- taisin laittaa aloitusvuodeksi 1980. Taivaanvahtihan aukesi vasta 11.11.11, minkä vuoksi noihin kuukausittaisten havaintomäärien tilastoihin aloin ottaa havaintoja vasta vuodesta 2012 alkaen, sillä Vahdin avautumista edeltävät järjestelmään kirjatut havainnot ovat verraten harvojen varassa (Ismo Luukkonen oli vastuussa 56% vuoden 2011 kaikista yhteensä 281 havainnosta).

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.