Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Rare halos - 22.5.2022 at 19.55 - 22.5.2022 at 19.59 Joensuu Observation number 106941

Visibility IV / V


I got a series of pictures from the reflection sun.

1. A stack of 36 images of the best stage during 1m 43s at 19:56:35-19:58:18. Little usm given.

2. Single organic image

3. A video with a whole series of 71 shots during 3m 27s at 19:55:37 - 19:59:04. Framerate 20 / s. Squares slightly hazy. (Video quality suffered from the transfer to the Watch pretty much).


But is that a haa? There are equally sharp reflected cloud rays in the stack (only the cloud rays move faster and blur away). Although the potential hook dominates the view. Whether it is. If not, let the observation be moved to the category of reflected cloud rays.

The observational situation itself. I was in elevated standby because it looked promising: a thick cloud in front of the sun, below the opening, and even gleaming to boot (for which I was wondering if there was a crystal or a drop). I knew I should have put the camera on a tripod to rip images automatically, but lazy and unattainable!

This actually came in two waves. The first I saw as I glanced out of the dining table over my shoulder: a clear pillar against the cloud. In 10 seconds I was taking a picture on my mobile phone, but the view had time to blur.

At that point, at the latest, the camera should have been put on a tripod for Haa’s second coming. Well, however, I didn’t go back to eat but I got in ambush and as soon as I started to anticipate it, I started to slam into the balcony railing on the phone, leaning on the pictures with the 2 second delay shutter.

Despite the support, there was a micro-transition between the images, of course, and in Photoshop, I moved and rotated all the images in pain as accurately as possible. Even the contract would have been avoided if I had bothered to put the camera on a tripod.

This was not one of the best reflections. Maybe someday we’ll get a series of a bright shredded case.

Later, a side sun appeared in a small cloud hole. I didn’t know if there was a hundred crystals from the haa cloud or something higher.



More similar observations
Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Sunlight
  • Where are the ice crystals of the halo located?
    • Rainfall in low- or middle clouds
  • Common halos (in sunlight)
    • Sundog info

      Sundog (or 22° parhelia) ovat värillisiä valoläikkiä Auringon molemmin puolin. Niiden etäisyys Auringosta muuttuu Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla ne ovat 22 asteen etäisyydellä siitä. Mitä korkeammalle Aurinko nousee, sitä kauempana sivuauringot näkyvät ja sitä himmeämmiksi ne myös muuttuvat.

      Sivuaringot katoavat kun valonlähde nousee yli 60 asteen korkeudelle - Suomessa sekä Aurinko että Kuu pysyvät aina tätä matalammalla.  

      Jääsumussa sivuauringot ovat joskus häikäisevän kirkkaita. Tällöin on hyvät mahdollisuudet nähdä tuplasti kauempana Auringosta sijaitsevat, hyvin harvinaiset 44° sivuauringot.

      Sivuaurinkoja havaitaan jääsumussa myös ulkovalaisimilla. Tällöin ne ovat kaukaa katsottuna horisonttirengasmaisia valoviiruja, jotka ulottuvat korkeintaan 22 asteen etäisyydelle lampusta. Lähellä lamppua sivuauringot taipuvat kidevälkkeestä muodostuneena kolmiulotteisena pintana havaitsijan silmiin. Valokuvissa tämä vaikutelma ei kuitenkaan toistu, vaan näkyvillä on pelkät horisonttirengasmaiset viirut.

      Erikoinen paikka havaita sivuauringot on auton kuurainen tuulilasi. Haloille sopivia kiteitä muodostuu auton pinnoille varsin helposti. Parhaiten tällaiset halonäytelmät saadaan esiin pimeällä taskulampun valossa.

      Sivuaurinko on yleinen halo, jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Usein se näkyy taivaalla varsin lyhyen aikaa.

       

      Sivuaurinkoja nähdään varsinkin kun Aurinko on matalalla. Kuva Mikko Peussa.

       

      Lyhytaikainen, yksinäinen sivuaurinko syttyy monesti pieneen pilvikuituun. Näin syntyneet sivuauringot voivat olla toisinaan hyvin kirkkaita. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Kuun poikki kulkevalla kapealla lentokoneen jättövanalla näkyvät sivuauringot. Ne ovat yleisin jättövanoilla havaittava halo. Kuva Eetu Saarti.

       

      Kun jääsumussa loistavat näin kirkkaat sivuauringot, silloin kannattaa katsoa myös tuplasti kauemmaksi Auringosta. Siellä on hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaiset 44° sivuauringot. Kuva Toivo Kiminki.

       

      Erillisissä kiteissä kimalteleva sivuaurinko. Kuva Sara Riihiaho.

       

      Suurella valonlähteen korkeudella sivuauringot ovat selvästi etääntyneet samaan aikaa näkyvästä 22° renkaasta. Kuva Jari Luomanen.

       

      Pilareita ja sivuaurinkoja laskettelurinteen lampuilla. Sivuauringot ovat lampuista vaakatasossa lähteviä valojuovia. Kuva Mika Aho.

       

      Halonäytelmä tuulilasissa. Sivuauringot on merkitty nuolilla. Värikäs kaari kuvan oikeassa alareunassa on zeniitinympäristönkaari. Valona on tuulilasin toisella puolella oleva led-lamppu. Kuva Jari Luomanen.

  • Rare halos (in sunlight)
    • Reflection subsun info

      Heijastus-ala-aurinko on Auringon kohdalla sijaitseva valoläikkä tai pilari. Se on mahdollista nähdä kun Auringon valo heijastuu veden pinnasta Aurinkoa peittävän paksun jääkiteitä satavan pilven alaosaan. Havainnoissa tämä pilvi on ollut Stratocumulusta.

      Pilvipeitteessä täytyy olla Auringon alapuolella aukko joista Auringon valo pääsee osumaan veden pintaan. Heijastus-ala-aurinko on siitä poikkeuksellinen halo, ettei sen näkyessä Aurinko paista. Halon näkemisen mahdollisuuden maksimoimiseksi olisi hyvä asua pienellä sisäveden saarella jonka ympärillä on parikymmenä kilometriä vettä joka suuntaan.

      Heijastusala-aurinko on erittäin harvinainen ilmiö. 

       

      Heijastus-ala-auringon pystysuunnassa venynyt valospotti näkyy Stratocumuluksen alaosaa vasten. Halon kohdalla pilven takana on Aurinko. Ilmiön synnytti heijastus suuresta järvestä. Kuva Jenni-Elina Holopainen. 

       

      Heijastusala-aurinko näkyy pilarina Stratocumulusta vasten. Ilmiön synnyttänyt Auringon valon heijastus tapahtui merestä. Kuva Sirkka Karppinen.

Comments: 3 pcs
Tero Sipinen - 24.5.2022 at 21.00 Report this

Hieno animaatio pienestä huojunnasta huolimati.

Kannatan HAA-tulkintaa. Pinossa keskitolppa on selkeästi erilainen kun muut säteet (muut ennemminkin pilvivarjoja). Animaatiossakin keskitolppa erottuu muusta viuhkasta.

Jouni Hovi - 24.5.2022 at 23.29 Report this

Kyllähän noilla pilvisäteillä tuntuu olevan tapana "ajautua sivuun" kun noita harvoja animaatioita katselee ja omia pilvisäteiden havaintokertoja muistelee, eivät minusta ole kauhean kestäviä suoraan kohti sojotellessa.

Marko Riikonen - 26.5.2022 at 19.33 Report this

Juu kylläpä tuo haa täytyy olla. Pitää vielä tutkia tätä lisää ajan kanssa. Tehdä esim. 5 kuvan osapinoja. Pilvisäteet ajautuvat kyllä sivuun nopeasti, mutta heijastuneet hitaammin. Se pilvi joka aiheuttaa heijastuneet säteet on kauempana ja pilven näennäinen liike on hitaampaa.

Jos näin on, ehkä pilvet sittenkin voivat aiheuttaa haan suikaloitumista sen lisäksi että itse heijastajat ovat pieniä. Olen ottanut kuvia lentokoneesta kaikenlaisista heijastuksista mitä alhaalta maisemasta tulee. Pitää yrittää niistä jotain analysoida. Ihan opettavaista on ollut katsoa ulos ikkunasta ikäänkuin haan kiteiden silmin.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.