Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Rare halos - 26.5.2022 at 06.11 - 26.5.2022 at 06.13 Keila, Viro Observation number 108483

Visibility IV / V


On the plane, the window attendant got knocked out! Immediately after takeoff, a scan through the cloud layers illuminated by the morning offered about a hundred seconds of halos of the sun's opposite point below the horizon. In a moment the halos changed to glory and then it was all over.

The scene was so fast that even though I was shooting with the camera in hand, it was really difficult to get pictures. There were a total of three of them. Focusing was probably the biggest problem - next time you have to pre-focus more purposefully and be ready to sing...

But still. My joy here are the halo shapes that are unfamiliar to me, foreign to everyday life. Probably some antisolar arc, diffuse antisolar arc...? I would like to ask for identification help with the phenomena visible in the pictures. I also left the location of the ice crystals that caused the halo undefined, because although I think this is "upper clouds" rather than "lower or middle cloud rain bands", there is still something smack of a middle cloud theme here(?). And after all, this is still in a way also being on an airplane in ice fog.



More similar observations
Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Sunlight
  • Rare halos (in sunlight)
    • Greenler'
    • s diffuse antisolar arc
    • Tränkle diffuse anthelic arcs info

      Diffuusi vasta-aurinkokaari on nimensä mukaisesti diffuusi kaari Aurinkoa vastapäätä. Toki se voi näkyä myös kuun tai lampun valossa. Halo syntyy samassa asennossa leijailevissa kiteissä kuin 22° ja 46° sivuavat kaaret. Hyvin kehittyneiden sivuavien kaarten ollessa taivaalla kannattaakin aina tarkistaa onko diffuusi vasta-aurinkokaari taivaalla.

      Diffuusi vasta-aurinkokaari on summa useasta eri halosta, joista kaksi kattaa suurimman osan sen intensiteetistä. Nämä ovat Tränklen ja Greenlerin diffuusit vasta-aurinkokaaret.  Luonnollisilla valonlähteillä niitä ei yleensä pysty erottamaan toisistaan ja siksi tavallisesti puhutaankin pelkästään diffuusista vasta-aurinkokaaresta. Lisäksi näkymää voi olla sotkemassa vielä Trickerin vasta-aurinkokaari.

      Noin 25 astetta korkeammalla valonlähteellä on kuitenkin mahdollisuus tunnistaa Tränklen vasta-aurinkokaari, sillä Greenlerin kaari ei enää risteä vasta-aurinkopisteessä. Tällöin ainoa merkki Tränklen kaaresta saattaa olla vasta-aurinko, joka matalilla, noin alle 40 asteen valonlähteen korkeuksilla voi olla vain diffusien vasta-aurinkokaarten aiheuttama. Suurilla Auringon korkeuksilla se on puolestaan horisonttirenkaan ja Wegenerin vasta-aurinkokaaren risteämisen tulosta.

      Kirkkaalla kohdevalolla jääsumuun luoduissa halonäytelmissä diffuusien vasta-aurinkokaarten anatomia on siinä määrin selkeä, että molemmat halot ovat monesti tunnistettavissa. Yleensä Tränklen vasta-aurinkokaari dominoi, sillä jääsumun kiteet ovat usein kolmiomaisia, mikä on sen näkymiselle edullista, mutta ei Greenlerin vasta-aurinkokaarelle.

      Edellä sanottu koski näkymää horisontin päällä. Diffuusit vasta-aurinkokaaret esiintyvät myös horisontin alla. Siellä Tränklen kaari hallitsee näkymää verraten terävällä olemuksellaan, Greenlerin luultavasti ollessa liian diffuusi havaittavaksi. Horisontin alapuolisten osien havaitsemiseksi yksi mahdollisuus on matkustaa yläpilvien päällä lentokonessa. Toinen mahdollisuus on sijoittaa maanpinnalla jääsumussa kirkas kohdevalo horisontin alapuolelle, jolloin näkymä taivaalla vastaa positiivisen valonlähteen korkeuden horisontin alapuolista näkymää.

      Diffuusin vasta-aurinkokaaren voi odottaa havaitsevansa yläpilvisellä taivaalla korkeintaan kerran kymmenessä vuodessa. Sensijaan lumitykkien muodostamassa jääsumussa halo on nähtävissä huomattavasti useammin. Kirkkaalla kohdevalolla diffuusit vasta-aurinkokaaret muodostuvat jääsumussa suorastaan helposti ja ovat joka talvi korjattavissa olevaa kauraa.      

       

      Diffuusi vasta-aurinkokaari jääsumussa. Kuva Marko Riikonen.

       

      Diffuusin vasta-aurinkokaaren osa horisontissa. Jos Aurinko on ollut kuvaa otettaessa samalla korkeudella kuin ilmiön kirkkain kohta, voi ilmiötä kutsua myös vasta-auringoksi. Kuva Jukka Koivisto.

       

      Kirkkaalla kohdevalolla luodussa halonäytelmässä vasemmassa yläkulmassa erottuvat niin Tränklen kuin Greenlerin vasta-aurinkokaaret. Valokuvan vieressä on ilmiöstä simulaatio kaikilla käytetyssä kiteessä toteutuneilla valonreiteillä. Alla vasemmalla on suodatettu esille pelkästään Tränklen ja oikealla Greenlerin vasta-aurinkokaaren valonsäteet. Valokuvan yläoikeassa kulmassa näkyy kuvan ulkopuolella olevan Kuun muodostama 22° ylläsivuava kaari. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint. Kuva Marko Riikonen.

         

      Simulaatiot kaikista niin sanotussa pylväs-asennossa leijailevien kiteiden tuottamista haloista (vasemmalla) sekä pelkästään Trickerin vasta-aurinkokaaresta (oikealla) viidelle valonlähteen korkeudelle. Ohut poikkiviiva on horisontti. Tränklen diffuusi vasta-aurinkokaari leikkaa itsensä niin horisontin päällä vasta-aurinkopisteessä, kuin horisontin alla alavasta-aurinkopisteessä. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

      Simulaatiot Greenlerin ja Tränklen diffuuseista vasta-aurinkokaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Simulaatio-ohjelma: Halo-Point.

    • Subanthelion info

      Alavasta-aurinko on havaitsijan pään varjon kohdalla näkyvä valkea valopallukka. Se siis sijaitsee horisontin alapuolella suoraan valonlähdettä vastapäätä. Sijantinta vuoksi halon havaitseminen tulee kyseeseen lähinnä jääkidepilvien yläpuolella lentävästä lentokoneesta jolloin alavasta-aurinko ympäröi lentokoneen varjoa. Tosin lentokoneen varjo voi projisoitua jääkidepilviin niin kaukana, ettei sitä erota.

      Alavasta-aurinko ilmestyy simulaatioihin kahdesta haloja aiheuttavien jääkiteiden leijailuasennosta. Niin sanotun pylväsasennon omaavien kiteiden muodostama alavasta-aurinko on diffuusin vasta-aurinkokaaren risteämiskohdan aiheuttama kirkastuma. Satunnaisessa asennossa leijailevista kiteistä muodostuneena se on puolestaan täysin itsenäinen ilmiö.

      Alavasta-auringon havainnoissa kannattaa olla tarkkana. Yksinäinen, ilman muita haloja esiintyvä valopallukka alavasta-aurinkopisteessä ei välttämättä ole alavasta-aurinko, vaan kysessä voi olla pienistä vesipisaroita syntyvä glooria. Normaalisti glooria on helposti tunnistettavissa spektrin värisistä renkaistaan, mutta heikosti kehittyneenä siitä voi näkyä vain ydinpallukka, jolloin sekaannus on mahdollinen.

      Alavasta-aurinko on mahdollista nähdä joskus myös jäänpinnalle kasvaneissa kiteissä.

       

      Lentokoneesta valokuvattu alavasta-aurinko (nuoli). Halosta oikealla ja hiukan vasemmalle jatkuu alahorisonttirengas. Halot olivat näkyvillä 10-15 sekuntia. Kuva Panu Lahtinen.

       

      Tässä kuvassa näkyvän valkoisen valopallukan identiteetti ei selvinnyt varmuudella, kyse on joko alavasta-auringosta tai heikosti kehittyneen gloorian ytimestä. Pallukasta vasemmalla jatkuva tumma juova on lentokoneen tiivistymisvanan varjo. Kuva Jari Luomanen.

       

      Tämänkin alavasta-aurinkopisteessä näkyvän valospotin identiteetti jäi epäselväksi. Havaitsijalla oli mahdollisuus liikkua lentokoneen toiselle puolelle ja siellä näkyi haloja, lähinnä huonosti kehittynyt 22° allasivuava kaari. Tämä saattaisi puoltaa alavasta-auringon tulkintaa, mutta toisaalta voi olla että halojen pitää olla hyvin kehittyneitä ennenkuin alavasta-aurinko voi näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Pohjois-Ranskasta Helsinkiin saakka lentokoneesta näkyi valkea pallukka, joka tuli tulkituksi pitkään alavasta-aurinkona. Kyse on kuitenkin heikosti kehittyneestä glooriasta ja yhdessä vaiheessa lentoa siinä oli näkyvillä myös heikosti spektriväristä rengasta. On luultavaa ettei todellinen jääkiteistä syntyvä alavasta-aurinko voisi näkyä näin pitkää aikaa lentokoneesta. Glooriasta vasemmalle jatkuu lentokoneen tiivistymisvanan tumma ja kapea varjo. Kuva Marko Riikonen.

       

      Alavasta-aurinko jäänpinnalle kasvaneissa kiteissä. Kuva on otettu jalustalta itse havaitsijan seisoessa sivummalla. Kuva Jari Piikki.

Comments: 1 pcs
Marko Riikonen - 16.8.2022 at 11.40 Report this

Hienoa kamaa ja ihan kiitettävä dokumentointi, ei valittamista. Tuossa on myös Tränklen diffuusin välissä himmeämpänä Greenlerin diffuusi kuvassa joka on numeroitu 3. 

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.