Newest observations

Contact information

Taivaanvahti,
Astronomical association Ursa
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Astronomical association Ursa

Harvinaisia halomuotoja - 30.10.2014 klo 08.35 - 30.10.2014 klo 09.15 Rovaniemi Observation number 31441

Visibility IV / V

Aamullinen ulosvilkaisu työpaikan ikkunasta aiheutti aikamoisen järkytyksen. Auringon suunnalla olevan lammen jäällä loisti ja kimalsi kaikissa spektrin väreissä oman havaintohistoriani ylivoimaisesti kirkkain ja levein pintahalo. Ilmoitin pomolle, että ulkona on sen verran komeaa kimallusta, että lähden pienelle kuvauskeikalle. Lampi oli jäätynyt yön heikossa pakkasessa, mutta jää ei ollutkaan sileää peilijäätä, vaan se oli muodostunut pienistä lautoista, joiden pinnalla oli jonkinlaista "kidekasvustoa". Kiteitä en päässyt tutkimaan sen tarkemmin, sillä jää oli varsin ohutta ja heikkoa. Töistä "karkaamisen" vuoksi valokuvaaminen oli aika hätäistä, enkä kovinkaan paljon ehtinyt siihen paneutua, kunhan koitin jotain kuvia räpsiä. Paremmalla ajalla näytöksestä olisi luultavasti saanut enemmän irti. Unohtumaton kokemus kuitenkin näinkin. Valitettavasti kuvista ei tule esille näytöksen kirkkaus ja värikkyys.


More similar observations
Additional information
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Pintahalo
  • Yleiset halomuodot auringonvalo
    • Auringonpilari info

      Auringonpilari on Auringosta ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.

      Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.

      Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.

      Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.

      Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

       

      Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.  

       

      Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

       

      Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.  

       

      Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

       

      Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

       

      Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.

    • Ala-aurinko info

      Ala-aurinko on valonlähteen alapuolella näkyvä valkea valokeskittymä. Se sijaitsee yhtä paljon horisontin alapuolella kuin valonlähde on horisontin yläpuolella.

      Ala-auringon muoto vaihtelee. Joskus se on täysin pyöreä spotti, mutta useimmiten se on pystysuunnassa enemmän tai vähemmän venähtänyt. Mitä matalammalla Aurinko on, sitä helpommin ala-aurinko venähtää ja alkaa muistuttamaan pilaria.

      Ala-aurinkoa havaitaan niin lentokoneesta kuin maanpinnalta jääsumussa. Tyypillisessä tilanteessa se näkyy joko yksinään tai pelkän pilarin kanssa. Jääsumussa ala-aurinko on kauniisti kimaltelevien kiteiden muodostama enemmän tai vähemmän kiinteä valoalue.

      Ilmavirtauksen taipuminen voi vääntää ala-aurinkoa vinoon. Vinoja ala-aurinkoja on nähty varsinkin vuoristojen harjoilla. Lentokoneesta on valokuvattu ala-auringosta jatkuvia kaarevia siimoja, jotka ovat epäilemättä lentokonetta lähellä olevien kiteiden kallistumisen aikaansaamia.

       

      Ala-aurinko jääsumussa. Kuva on otettu pienen hiekkakasan päältä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Ala-aurinko kimaltelee jääsumun kiteissä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Ala-aurinko Kuun valossa. Kuun heikon valovoiman vuoksi lumen pintaa vasten näkyvässä alakuussa ei erotu erillisiä kiteiden välkkeitä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Ala-aurinko lentokoneesta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Lentokoneesta kuvattu ala-aurinko. Tämä on lähikuva ylempänä olevasta tilanteesta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Ala-aurinko ja värikäs alasivuaurinko lentokoneesta. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Vuoristossa kuvattu vino ala-aurinko. Vinous on seurausta ilmavirtauksen taipumisesta vuoren harjalla. Kuva Claudia Hinz.

       

      Lentokoneesta kuvatusta ala-auringosta jatkuu kaareva siima alaspäin. Tämä on mitä luultavimmin seurausta ilmamassan taipumisesta lähellä lentokonetta. Pienille kiteille ilma on viskoosista väliainetta ja ne kallistuvat ilmamassan mukana aiheuttaen siimaefektin. Kuva Reima Eresmaa.    

  • Harvinaiset halomuodot auringonvalo
    • Alasivuaurinko info

      Alasivuauringot näkyvät horisontin alapuolella. Ne sijaitsevat samassa määrin horisontin alapuolella kuin valonlähde on horisontin yläpuolella. Näiden värillisten halojen näkymiseksi havaitsijan alapuolella on oltava jääkiteitä. Tällainen tilanne on mahdollinen joko maanpinnalla jääsumussa tai lentokoneesta havaitessa.

      Jääsumussa alasivuaurinkojen voi nähdä kimaltelevan erillisissä kiteissä varjoista lumipenkkaa vasten. Korkealta paikalta katsoessa jääkiteitä voi olla havaitsijan alapuolella niin paljon, että alasivuauringot ilmenevät samanlaisina kiinteinä valoalueina kuten lentokoneestakin.

      Jääsumussa kirkkalla lampulla luodussa halonäytelmässä halotaivas on mahdollista kääntää ylösalaisin niin että alasivuauringot näkyvät horisontin päällä. Tämä tapahtuu sijoittamalla lamppu horisontin alapuolelle. Koska alasivuauringot aiheuttavat laattakiteet ovat vaakasuunnassa leikattavissa kahteen symmetriseen puolisoon, näkymä vastaa täydellisesti sitä mitä näkyisi horisontin alapuolella jos valo olisi horisontin päällä.

      Lentomatkoilla alasivuauringot eivät ole erityisen harvinaisia, mutta ne ovat lyhytaikaisia ja saattavat siksi mennä sivu suun. Jääsumussa puolestaan on helppoa unohtaa katsoa maata vasten näkyvää alasivuauringon värillistä kidevälkettä.

      Alasivuauringot on mahdollista talvella havaita myös jään pinnalla. Tällöin ne syntyvät joko jäälle kasvaneissa kiteissä tai harvemmin jäälle ilmasta laskeutuneissa kiteissä. Niitä voi nähdä myös kuuraisen auton lasi- ja peltipinnoilla.

       

      Kirkas valkoinen ala-aurinko ja sen molemmilla puolilla näkyvät värilliset alasivuauringot lentokoneesta kuvattuna. Halot sijaitsevat aina yhtä paljon horisontin alapuolella kuin Aurinko on horisontin yläpuolella. Kuva Jouni Finnilä.

       

      Alasivuauringot jään pinnalle sataneissa kiteissä. Kuva Ágnes Kiricsi.

       

      Alasivuauringot jään pinnalle kasvaneissa kiteissä. Kuva Jari Piikki.

       

      Kirkkalla lampulla jääsumuun luodussa halonäytelmässä on horisontin alapuoliset halot, alasivuaurinko ja ala-aurinko, saatu kiepsautettua horisontin päälle sijoittamalla lamppu horisontin alapuolelle. Tavallinen sivuaurinko näkyy horisontin alapuolella lampun tasossa. Kuva Jari Luomanen.

       

      Alasivuauringot auton kuuraisessa tuulilasissa. Sivuaurinkojen läpi kulkee heikko alahorisonttirengas. Valonlähteenä käytetty lamppu on kuvan yläosassa konepellin päällä. Jos valonlähde on tuulilasin toisella puolella, kyse on tavallisista sivuauringoista. Kuva Marko Riikonen.

Comments: 14 pcs
Tero Sipinen - 30.10.2014 klo 22.20 Report this

Onpa huikean näköiset halot! Ja tosi erikoisennäköistä jäätä. Sattuipa säkä, että oli juuri sopivasti aukkoa pilvipeitteessä auringon suunnalla.

Panu Lahtinen - 31.10.2014 klo 00.19 Report this

Raksin tähän tunnistuksia. Tuo 22r/22sa on vähän kolikonheittoa, mutta ehkä tuosta voi silmiään siristämällä erottaa molemmat :-D

Olli Sälevä - 31.10.2014 klo 17.28 Report this

Kiitos Panulle tunnistuksista, jostain syystä unohtuivat laittaa.

Jää oli tosiaankin hyvin erikoista. Se koostui pääasiassa noin kämmenen - A4:sen kokoisista kappaleista, jotka kaikki näyttivät olevan hieman eri suuntiin kallellaan.

Jari Luomanen - 31.10.2014 klo 20.15 Report this

Tosi upea tilanne! Ihan mahdottoman hieno... Näitä pinta-alasaureja on nyt näkynyt varmaan monella paikkaa. En hahmota tavanomaisia sivuaurinkoja, näettekö ne pilvessä vai missä?

Onkohan 46 renkaankin etäisyydellä heikkoa hehkua?

 

Mikko Peussa - 31.10.2014 klo 21.48 Report this

Hienot pintahalot. Mietin Samaa kuin Jari Luomanen. Normisaureja en oikein näe, jollei sitten kakkoskuvassa ole vasemmalla puolella?

Olli Sälevä - 1.11.2014 klo 01.21 Report this

Kiitos Jari ja Mikko, normisaurit tosiaankin puuttuvat, ainakin tuolta jään yläpuoliselta alueelta. 46-renkaan alueella oli jotain siihen viittaavaa, mutta kuitenkin erittäin heikkoa hehkua.

Jari Luomanen - 1.11.2014 klo 09.59 Report this

Melkeinpä jättäisin tavanomaiset sivuauringot merkkaamatta. Nuo renkaat ovat sitten mielenkiintoinen tapaus. 22 asteen rengas ei oikein erotu, mutta 46 asteen suunnalla on epäilyttävää hehkua. Tässä voi hyvinkin olla molemmat, mutta hyvin heikkoina mukana. Vaikuttaisi siltä, että pinnalla olevat kiteet ovat erityisen hyvin orientoituneita vaaka-asentoon. Todella hieno keissi ja hyvin taltioitu noita kuvia. Vielä kun olisi tiukkaa makroa ihan noiden isompien laattojen pinnoilta. :)

Jari Luomanen - 1.11.2014 klo 10.04 Report this

Niin sitä piti vielä sanoa, että ala-aurinko on tässä myös mukava erityistapaus, sillä joku voisi sanoa, että kyseessä on vain heijastus jään pinnasta. Mutta toisaalta siellä pinnalla on kerros selvästikin hyvälaatuisia kiteitä, jotka pystyvät synnyttämään alasivuauringot ja samalla ne ihan varmasti synnyttävät ala-auringon paitsi yksinkertaisella pintaheijastuksella, myös niin että valo kimpoaa kiteen alapinnasta läpäisten yläpinnat (tai matalalla auringolla sivupinnat).

Hieno tapaus kerta kaikkiaan! Makro-objektiivin kanssa konttailemalla olisi voinut paljastua varsin upea kideuniversumi!

Olli Sälevä - 1.11.2014 klo 11.56 Report this

Kiitos Jarille tarkennuksista. Jos 22° ja 46° renkaat ovat mukana, niin ne ovat kuitenkin niin heikot, että taitaa olla parempi jättää ne pois havaittujen halomuotojen joukosta.

Kidekuvaus ei ollut mitenkään mahdollista, sillä jää oli hyvin heikkoa, ei ollut sopivaa kuvauskalustoa mukana ja töihinkin piti palata pikimmiten. Jarilla sen sijaan ovat olleet kaikki asiat kohdallaan kun hän on kiteitä kuvannut:

http://www.atoptics.co.uk/fz1067.htm

http://www.atoptics.co.uk/fz1068.htm

Panu Lahtinen - 1.11.2014 klo 12.22 Report this

Minä tulkitsin nuo ihan ylimmät osat sivuaurinkoihin kuuluviksi, niillähän on tapana venyä pystysuunnassa. Tietty aurinko on niin alhaalla, että paha sanoa onko vain pelkkää alasivaria sekä niiden "siltaa" tuossa jäällä.

Jari Luomanen - 1.11.2014 klo 12.34 Report this

Juu siis sivuauringothan venyvät pystysuunnassa kun kiteillä on tilttiä hieman enemmän. Tässä tapauksessa kiteet ovat ilmeisen hyvin orientoituneet tuohon jään pinnalle, joten tulkitsen nuo ihan vain alasivuauringoiksi. Voihan siellä olla kiteitä, joissa pääsee tapahtumaan esimerkiksi 3-5 -valonkulku, siis ilman heijastusta pohjapinnasta, mutta veikkaisin niiden olevan selvässä vähemmistössä. Voisihan tuota simuloida vielä ja katsoa mitä saadaan tulokseksi. Itse ehdin illalla simukoneen ääreen.

Jari Luomanen - 1.11.2014 klo 15.17 Report this

Tekaisin pari nopsaa simua auringon korkeudelle 3 astetta, joka lienee ollut rovaniemellä klo 9 aamulla. Ohuilla laatoilla (c/a 0,1) tuolla jäätä vasten olevalla alueella alasivuauringon valonkulut dominoivat luokkaa 700 osumaa alasivuauringolle ja yksi tavanomaiselle sivuauringolle.

Hieman paksummilla kiteillä (c/a 0,3) suhde oli 448/2. Ajoin vähän eri määriä säteitä näihin simuihin, mutta suhdeluvun pitäisi olla jotakuinkin pätevä. Käytin laatoille 3 asteen tilttiä, sillä se tuntui antavan tuollaiset mukavan pitkät alasivuauringot.

Mutta summa summarum, itse merkkaisin tähän siis vain alasivuauringot. Kyllä siellä silti joitakin sivuauringon valonkulkujakin on. Mitä matalammalla aurinko ja mitä paksumpia laattoja niin sitä enemmän. Silti tämä on mielestäni mitä hienoin esimerkki alasivuauringoista pinnalla.

 

Panu Lahtinen - 1.11.2014 klo 15.33 Report this

Jesh, kiitos simutarkistuksesta. Taisin hämääntyä ja kuvitella jostain syystä että aurinko olisi korkeammalla ja alasivuauringot olisivat nuo alimmat läikät, vaikka selvästi aurinko jo hipoo horisonttia.

Olli Sälevä - 1.11.2014 klo 23.25 Report this

Kiitokset vielä simutuksistakin. Poistin 22° renkaan, nyt taitaa olla muodot kohdillaan. Näyttikin tulevan tämmöinen ala-pitoinen havainto, onneksi ei kuitenkaan ala-arvoinen. ;-)

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending a comment I confirm that I understand and accept the system's privacy policy.