Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Revontulia pilviraosta - 7.10.2015 klo 19.40 - 8.10.2015 klo 02.00 Jyväskylä Havainto numero 44445

Näyttävyys: II / V

Jesse Kyytinen, Ursa (Länsi-Suomi)

Koko taivaan revontulet vai revontulia pilviraosta, valitsin jälkimmäisen, sillä se kuvastaa paikallista tilannetta selvästi paremmin.

Keskiviikkoaamuna katsoin Aurora Serviceä ja Revontulikyttääjien FB-ryhmää. 17.3. deja vu. Magneettikentän häiriöisyys oli hurja, ja taas pääsi jännittämään, jaksaisiko myrsky iltaan asti. Tällä kertaa joutui jännittämään myös pilviä, sillä samaan tahtiin yön pimenemisen kanssa oli ennustettu pilvistyvän.

Hämärä alkoi laskeutua, kun etelätaivaalle työntyi melko kovan tuulen saattelemana pilveä. Ensimmäisten säteiden jälleen ilmestyessä erittäin vaalealle taivaalle 17.3. deja vu jatkui, ja valoisuus antoi kuvata käsivaralta.

Pian pohjoistaivaalla tanssahtelevat vyöt näkyivät jo lähes zeniitissä, mutta pilvet tulivat aivan liian nopeasti. Harmittavan pitkän ajan lähes koko taivas oli tukossa, mutta yhdeksästä eteenpäin varsinkin kaakon suunnassa taivas aukeni, ja raoista näkyvä tulitus oli upean laajaa ja aktiivista. Kymmeneltä koko taivas syttyi kirkkaan vihreään loimuun, pilvien läpikin, ja koronakin tuli pian.

Yhdeltätoista pilvet rynnivät taas päälle, eivätkä tuletkaan enää niin hirveän aktiivisia olleet, joten käänsin pyörän kohti kotia.

Puolessa välissä matkaa taivas totta kai selkeni, mutta jatkoin edelleen matkaa, olin kuitenkin jo ihan reilusti nähnyt ja nukkuminen on myös tärkeää elämässä, melkein yhtä tärkeää, kuin revontulien katselu.

Lähestyessäni kotia taivaalla näkyi hämmästyttävän tutunoloinen näky. Pysähdyin ottamaan katuvalojen välistä kuvan 17.3. tulituksen kello kymmenen koronapommia edeltävän poimuvyön kopiosta. Tämän yön taso oli kuitenkin heikompi, joten oli selvää, ettei sen kaltaista syntyisi.

Juuri kun olin kääntymässä parkkipaikalle, se tapahtui. Aivan maagisen kirkas, aktiivinen, suuri, käsittämätön korona suorastaan räjähti taivaalle silmieni edessä. Revin kameran ulos laukusta ja jalustan pidemmäksi. Räiskin kuvia ja otin myös videonpätkän elämäni parhaasta koronasta, kun 24mm Samyang kävi jo liian ahtaaksi ja jouduin vaihtamaan 14mm lasin, kaksi aukkoa huonommalla valovoimalla, ja pian ISOt olivatkin tapissa, kuvanlaadun kustannuksella. Kamera tuijotteli kanssani ylöspäin tuota käsittämätöntä näkyä.

Torstain puolella laitoin kameran vielä taltioimaan hieman rauhoittuneita tulia, ja jälleen saapuneiden pilvien raoista ihan reipasta showta yhä näkyi.

kuvia Flickrissä        Video isompana Vimeossa


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Kirkkaus
    • Hyvin kirkkaat revontulet
  • Revontulimuodot
    • Kaari info

      Kaari (englanniksi arc). Kaaret ovat leveämpiä kuin vyöt, eivätkä poimuile yhtä voimakkaasti kuin ne. Kaaret eivät normaalisti ole järin kirkkaita eivätkä aktiivisia.

      Kaari lienee tavallisin revontulien esiintymismuoto. Usein revontulinäytelmä ei koko yön aikana kehity matalalla pohjoistaivaalla kaartuvasta rauhallisesta kaaresta mihinkään. Kaari on usein myös aktiivisemmissa näytelmissä muoto, joka ensimmäiseksi ilmestyy, ja viimeiseksi katoaa.

      Kaaren alareuna on tavallisesti terävä, mutta yläreuna voi sulautua vähitellen taustataivaaseen.  Aktiivisuuden noustessa niihin normaalisti kehittyy säteitä ja poimuja, ja kaaret muuttuvat vähitellen vöiksi.

       

      Kuvan poikki kulkee revontulikaari. Pystysuuntaiset muodot ovat säteitä. Kuva Atacan Ergin.

       

      Revontulikaari. Kuva Mauri Korpi.

       

      Revontulikaari. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.


       

      Revontulikaari. Kuva Matti Asumalahti.

    • Revontulikorona info

      Revontulikorona (englanniksi corona) on magneettiseen taivaanlakeen eli zeniittiin, hieman havaitsijan zeniitin eteläpuolelle muodostuva viuhkamainen, tavallisimmin säteistä tai vöistä koostuva rakenne. Korona on yleensä revontulinäytelmän kauneinta antia. Se on kirkas ja aktiivinen, mutta toisaalta myös lyhytaikainen.

       

      Revontulikorona. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.

       

      Revontulikorona. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Vöistä muodostunut korona. Kuva Markku Ruonala.

       

      Revontulikorona. Kuva Tapio Koski.

    • Vyö info

      Vyö (englanniksi band). Vyöt ovat yleensä kapeampia, alareunaltaan mutkittelevampia, kirkkaampia ja aktiivisempia kuin kaaret. Vyöt yleensä kehittyvät kaarista.

      Vyöt voivat muodostaa J- ja U-muotoja, joskus täysiä spiraalejakin. Korona voi myös syntyä pelkistä vöistä. Vyöt ovat varsin tavallinen revontulimuoto.

       

      Revontulivyö. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Revontulivyö. Kuva Matias Takala.

       

      Revontulivyö. Kuva Lea Rahtu-Korpela.


       

      Revontulivöitä. Kuva Lauri Koivuluoma.

       

      Revontulivöitä. Kuva Matias Takala.

    • Säteitä info

      Säde (englanniksi ray). Säteet ovat magneettikentän voimaviivojen suuntaisia, eli varsin pystyjä, yleensä suunnilleen vajaan asteen paksuisia valojuovia. Säteet voivat esiintyä muiden muotojen yhteydessä, lähinnä kaarissa ja vöissä, mutta myös yksinään. Lyhyet säteet ovat yleensä kirkkaimpia alareunastaan, mutta himmenevät nopeasti.

      Pisimmät, jopa lähes horisontista zeniittiin ulottuvat säteet ovat tavallisesti tasakirkkauksisia ja varsin rauhallisia, ja ne esiintyvät lyhyemmistä säteistä poiketen useimmiten muutamien säteiden ryhmissä tai yksinään. Säteet ovat vöiden tapaan hyvin tyypillinen revontulimuoto.

      Keinovalopilarit, jotka ovat jääsumussa näkyvä haloilmiö, voivat toisinaan olla hyvin samannäköisiä kuin revontulien säteet. Sekaannus on mahdollinen varsinkin silloin kun keinovalopilarit aiheuttavat lamput ovat kaukana näkymättömissä rakennusten tai metsän takana. Valokuvista ilmiön luonne viimeistään selviää.

       

      Säteitä. Kuva Tom Eklund.

       

      Säteitä. Kuva Mika Puurula.

       

      Revontuliharsosta nousee kaksi sädettä. Kuva Anssi Mäntylä.

       

      Kaksi säteistä vyötä. Kuva Jani Lauanne.

       

      Säteinen vyö ja harsoa. Kuva Jussi Alanenpää.

       

      Kaksi sädettä. Kuva Aki Taavitsainen.

       

      Tällaiset säteet saattaisi olla mahdollista sekoittaa keinovalopilareihin. Vertaa kuvaan alla. Kuva Tom Eklund.

       

      Tässä kuvassa ei ole revontulia, vaan kaikki valopylväät - myös vasemmalla ylhäällä näkyvä laaja ja diffuusi pylväs - ovat jääsumuun syntyneita keinovalopilareita. Kuva Sami Jumppanen.

       

      Revontulia ja keinovalopilareita. Kaikki sädemäiset muodot ylemmässä kuvassa ovat luultavastikin keinovalopilareita, jotka sattuvat sopivasti päällekkäin revontulivyön kanssa. Alemmassa kuvassa revontulivyö on siirtynyt eikä ole päällekkäin oranssien lamppujen tuottamien pilareiden kanssa. Revontulissa ei oranssia esiinny. Kuva Katariina Roiha. 

    • Harso info

      Harso (englanniksi veil). Harso on mitäänsanomattomin revontulimuoto. Se peittää tavallisesti homogeeniseen himmeään hehkuunsa laajahkon alueen taivasta kerralla. Useimmiten harson näkee yön revontulimaksimin jälkeisessä rauhallisemmassa vaiheessa muiden muotojen taustana. Harso voi esiintyä myös yksinään, jolloin sen varma tunnistaminen revontuleksi on melko vaikeaa, varsinkin valosaasteisella havaintopaikalla.

      Samantapaisen valohehkun voi aiheuttaa myös ilmassa leijuva kosteus, savu, tai hyvin ohut pilvikerros, jotka heijastavat niihin osunutta valoa. Pilviä voi kuitenkin käyttää myös harson tunnistamiseen, sillä varsinkin jos keski- tai yläpilvi näkyy tummana vaaleampaa taustaa vasten, on silloin hyvin todennäköisesti kyseessä revontuliharso, mikäli taustataivaan vaaleus ei johdu nousevasta tai laskeneesta Kuusta tai Auringosta.

       

      Harsoa ja säteitä. Kuva Esa Palmi.
       

      Punaista revontuliharsoa. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Harsoa. Kuva Milla Myllymaa.

       

      Revontuliharso joka vaihtaa väriään alaosan vihreästä purppuran kautta yläosan siniseen. Kuva Jaakko Hatanpää.

       

      Himmeää vihreää harsoa. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Säteinen revontulivyö jota ympäröi harso. Kuva Jussi Alanenpää.

  • Muita erityispiirteitä
    • Vihreitä revontulia info

      Paljain silmin havaittu vihreä on revontulten väreistä yleisimpiä. Vihreä väri syntyy atomaarisesta hapesta.

       

      Vihreitä revontulia. Lea Rahtu-Korpela.

       

      Vihreitä revontulia. Kuva Juha Ojanperä.

    • Loimuavia revontulia (flaming) info

      Loimuava (englanniksi flaming). Tämä revontulien harvinainen alaluokka ei tarkoita niinkään yksittäistä muotoa, vaan suurta aluetta taivaalla. Loimuavissa revontulissa taivaalle ilmestyy ylöspäin magneettista zeniittiä kohti pyyhkiviä tavallisesti kirkkaahkoja aaltoja. Hyvin harvoin aallot voivat pyyhkiä alaspäin. Loimuamisen yhteydessä raportoidaan tavallisesti vöitä, harvemmin läiskiä.

Tekniset tiedot

5D3+14, 24 ja 85mm Samyangit

Kommentteja: 1 kpl
Emma Bruus - 10.10.2018 klo 21.33 Ilmianna

Jopas on ilo selata vanhojakin revontulinäytelmiä. Erityisen komiat nuo viimeiset otokset.

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.