Newest observations

Contact information

Taivaanvahti,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Useita halomuotoja - 24.11.2015 klo 14.50 Sievi Observation number 45768

Visibility II / V

Esa Säkkinen, Ursa (Länsi-Suomi)

Autolla ajaessa kiinnitti huomiota auringonlaskun haloilmiö, "enkelipylväs".


More similar observations
Additional information
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Jääsumu
  • Yleiset halomuodot auringonvalo
    • Auringonpilari info

      Auringonpilari on Auringosta ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.

      Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.

      Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.

      Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.

      Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

       

      Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.  

       

      Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

       

      Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.  

       

      Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

       

      Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

       

      Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.

    • 22° ylläsivuava kaari info

      22° ylläsivuava kaari on suoraan Auringon päällä näkyvä värillinen kaari. Yleensä se nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.

      22° ylläsivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla se on melko jyrkkä V-muoto. Korkealla Auringolla 22° yllä- ja allasivuavat kaaret muodostavat yhden kokonaisen halon, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko tai Kuu ei kuitenkaan nouse niin korkealle, jotta täysin rengasmaista 22° sivuaa näkyisi.

      Sivuavat kaaret eivät luonnossa ole useinkaan edellä kuvatun ideaalitapauksen kaltaisia. Esimerkiksi matalalla Auringolla ylläsivuava kaari saattaa selkeän V-muodon sijaan näkyä pelkkänä kirkastumana 22° renkaan yläosassa.

      22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on 40 asteen tuntumassa. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.

      Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä sen osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.

      Talvella jääsumussa näkyy joskus ulkovalojen tuottamia pilareita jotka päästään haarautuvat V-muodoksi. Nämä ovat 22° ylläsivuavia kaaria.

      Kirkkaan ulkovalaisimen alla on mahdollista seurata 22° sivuavan valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo ilmenee lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.

      22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Vuoden lämpimämmällä puolisikolla on hyvä olla tarkkana ettei sekoita sitä ylempään 23° parheliaan, joka lämpöaaltojen aikaan on 22° sivuavaa kaarta yleisempi halo.

       

      Matalan Auringon 22° ylläsivuava kaari. Kuva Arja-Sisko Airila.

       

      Matalan auringon 22° ylläsivuava kaari. Näkyvillä on myös pilari ja heikot sivuauringot sekä hyvin heikosti 22° rengasta. Kuva Jouni Reivonen.

       

      Auringon päällä näkyvät 22° ylläsivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Jari Luomanen.  
       

      Jääsumuun muodostunut täysi 22° sivuava kaari Kuun ympärillä. Näkyvillä on myös muita haloja. Ylä- ja alakoverat Parryn kaaret ovat tiiviisti kiinni 22° sivuavassa ja lähinnä vain kirkastavat sitä. Niiden voi kuitenkin havaita heikosti erkanevan 22° sivuavasta kaaresta. Kuva Jukka Ruoskanen. 

       

      Toiselta puolelta täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Marko Riikonen.

       

      Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

       

      Silloin tällöin jääsumuun syntyvät ulkovalojen pilarit jakautuvat päistään V-muotoon. Kyse on 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Veijo Timonen.

       

      Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä  22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

Comments: 19 pcs
Esa Säkkinen - 24.11.2015 klo 19.19 Report this

Samaa tietä kyllä ajoin kuin Tero Konttila, olisi pitänyt kartalta osoittaa. Ylläpito voinee siirtää kuvauspaikan Konttilan sijainnista n. 1 km Nivalan suuntaan...

Nuo pilvetkin olivat veikeitä, kulöörit ja valoorit kohdillaan.

Marko Pekkola - 24.11.2015 klo 19.25 Report this

Huikean hieno.

Mikko Peussa - 24.11.2015 klo 19.41 Report this

Huikea V!

Tero Sipinen - 24.11.2015 klo 20.57 Report this

Melkoinen valopalmu :)

Kiitos havainosta, Esa! Tuo paikkatäpän tarkkuus on ihan riittävä; kun tekee karttahaun tämän päivän halohavainnoista klo 14-15, tulee aika tiivis rypäs (koko Suomen skaalassa). Ja kaikki 5 (tällä hetkellä, hyvinkin voi putkahtaa pari lisää) havaintoa on aikalailla samasta muotista. Olisiko jotakin laskettelurinnettä lumitykkeineen kiittäminen tästä paikallisesta halokavalkadista?

ps. Voit saamasi muokkauslinkin kautta vielä säätää paikkatäppää tarkemmaksi, jos siltä tuntuu :)

Tero Sipinen - 24.11.2015 klo 21.00 Report this

Oli tarkoitus lisätä vielä linkki karttahakuun.

Olli Sälevä - 24.11.2015 klo 21.08 Report this

Nyt on pohjanmaalaisia hellitty komealla halonäytöksellä.

Anne Pöyhönen - 26.11.2015 klo 00.50 Report this

Louekalliolta tuulen alapuoella?

Esa Säkkinen - 26.11.2015 klo 09.54 Report this

Lumitykkiselitys vaikuttaa epätodennäköiseltä. Liki tuntia aiemmin samanlainen halo havaittiin rannikolla Himangalla: http://www.taivaanvahti.fi/observations/show/45777

Olisiko luonnollinen kidemuodostus kuitenkin syynä...?

Jarmo Moilanen - 26.11.2015 klo 11.27 Report this

Himangan halo on selvästi yläpilvessä. On mahdollista, että niin ovat myös nämä sisämaan havaintojen halotkin.

Suomessa jääsumuhalot ovat yleensä jotenkin ihmistoimintaan liittyviä. Siis lähinnä lumitykki- tai savupiippuhaloja. On kohtalaisen harvassa ne tapaukset joissa yhteyttä ihmistoimintaan ei ole voitu todeta.

Mikko Peussa - 26.11.2015 klo 22.58 Report this

Jarmo Moilanen ja muut halokonkarit. Tuosta jääsumusta vielä sen verran että oliko se nyt niin, että lumitykit, savupiiput, voimalaitokset ja muut ei tavallaan tuota sitä jääsumua, vaan ne tuottaa niitä jäätymisytimiä, jotka saa sitten normaalin ilmankosteuden tiivistymään jääkiteiksi. Tavallaan siis aiheuttavat ”ketjureaktion” joka voi levitä paljon laajemmalle alueelle, kuin se lumitykin aikaansama ”sumu”? Vähän samanlainen tilanne siis kuin reikäpilvissä. Lentokone esim. tuottaa jäätymisytimiä ja pilven kosteus alkaa kiteytymään jääksi ja leviää kauniisti joskus laajalle alueelle.

Täällä Turussa kun joskus vielä on talvikin, niin Hirvensalon lumitykit synnyttää jääsumua hyvin laajalla alueella. Toinen mahdollinen jääsumujen aiheuttaja näillä nurkilla on Naantalin voimalaitos mikä saa toisinaan kauniita keinovalopilareita Peronon telakan valoihin.

Se että voiko jääsumua esiintyä muuten kuin ihmisen toiminnan seurauksena kiinnostaa myös tässä asiassa kovasti. Kemiönsaarella missä usein vietän viikonloppuja on joskus näkynyt keinovalopilareita, mutta mitään jäätymisytimien tuottajaa ei ole lähistöllä. Voiko siis vaikka Teijon laskettelurinteiden lumitykit luoda alun jääsumulle, joka leviää kymmenien kilometrien etäisyydelle?

Tero Sipinen - 27.11.2015 klo 11.08 Report this

Jarmo: Jos edellä mainittu ja linkattu Himangan halo on selvästi yläpilvissä, niin voisiko siinä olla kuitenkin mukana myös alemman populaation kiteitä? Nimittäin kun halojen alimmat osat (etenkin 22r vasen laita ja pilari) näkyvät paksua pilvimassaa vasten, niin voiko nuo pilvet olla yläpilviä?

Silloin tällöin aika vaikea aihe tuo kiteiden sijainnin valinta.

Jarmo Moilanen - 27.11.2015 klo 11.25 Report this

Terolle: Yläpilvihaloilla ja jääsumuhaloilla on harvemmin mitään tekemistä keskenään. Niitä voi nähdä kyllä samaan aikaan, mutta olosuhteet ylhäällä on aina hyvinkin erilaiset kuin alhaalla. Yläpilvihalotkin voivat joskus näkyä pilviä vasten pilvien, auringon ja kidepilven keskinäisistä sijainneista riippuen.

Helpoin nyrkkisääntö jääsumuhaloille on, että jääsumuhalot näkyvät maisemaa ja rakennuksia vasten. Sumun perusmääritelmä kun on, että sumu on pilvi, joka on kosketuksissa maanpintaan.

On sitten tapauksia joissa jääkidepilvi on irti maasta joidenkin kymmenien tai satojen metrien korkeudella (esim. irti maasta olevat kv-pilarit). Näitäkään ei oikeasti pitäisi sanoa jääsumuhaloksi vaan alapilvihaloksi. Alapilvi on vain muuttunut jääkiteiksi ja samalla usein läpinäkyväksi.

Eli jos ympärilläsi on jääkiteitä niin sitten kyseessä voi olla jääsumuhalo (ei kuitenkaan aina). Jos erotat halojen suunnalla selvää kidevälkettä tai halot erottuvat maastoa tai rakennuksia vasten niin sitten kyse on varmuudella jääsumuhalosta.

Jarmo Moilanen - 27.11.2015 klo 11.56 Report this

Mikolle: Totta. Jääkiteitä ei synny ilman kiteytymisytimiä. Puhdas vesi ei teoriassa jäädy kuin vasta alle -38 °C lämpötilassa (homogeeninen nukleaatio). Siksi esim. avoimen vesistön höyryt tuottavat harvoin jääsumuhaloja ellei jostain tule kiteytymisytimiä.

Lumitykit ovat erityisen hyviä jääkidepilven synnyttäjiä, sillä vedessä on aina mukana kiteytymisytimiä. Kiteytymisytimiä saatetaan jopa lisätään lumitukkien veteen, mutta esim. luonnonvedessä on itsessään kaikenlaista ytimiksi kelpaavaa tavaraa (esim. bakteereja).

Suspensiossa olevat pienet jääkiteet voivat kulkeutua hyvinkin kauas. Toisaalta, kun olosuhteet ovat kunnossa ja ilmaan tulee sopivasti kiteytysmisytimiä niin kidepilvi voi syntyä yllättävälläkin tavalla. Olen itse nähnyt kuinka haloja aiheuttava jääkidepilvi syntyi kerrostalon ilmastoinnista viereiselle kadulle. Joten pelkästään asutus voi sopivissa olosuhteissa tuottaa jääsumuhalon. Sumuja on saatu kiteytymään jopa lapioimalla luntaa ilmaan.

Jarmo Moilanen - 27.11.2015 klo 12.21 Report this

Pieni lisäys. Täysin epäpuhtauksista vapaa vesi muuttuu jääksi viimeistään -48 °C lämpötilassa. Käytännössä sitä kylmempi vesi on aina jäätä Maapallon olosuhteissa.

Marko Riikonen - 27.11.2015 klo 13.42 Report this

Lumitykkien vesi muutetaan jääksi paineilmalla, jota tulee yhdessä veden kanssa. Ilman laajenemisen aiheuttama jäähtyminen saa pienet pisarat jäätymään. Propellitykeissä on erikseen yläosassa atomisoijasumuttimet, joista tulee hyvin hienojakoista paineilmalla jäädytettyä sumua. Sitten muualla on suurempireikäisiä suuttimia, joista tuleva vesi jäätyy atomisoijasumuttimien jääpölyn aikaansaamana ja näin saadaan sitä varsinaista lunta maahan. Jotenkin noin. Jäätymistä edistävää bakteeriproteiinia myös lisäillään veteen, en tiedä kuinka tavallista se on Suomessa.

Ja todellakin, kun on nestesumuinen ilma ja tykit on päällä, niin usein tykit tekevät "reikäpilven" tähän sumuun. Joko niin että tulee ihan täysi reikä, selkeä jääsumuinen taivas, tai sitten vain nestesumun (tai -sumupilven) alaosa muuttuu jääsumuksi, eli keli pysyy yhä pilvisenä tai siltä ja väliltä.

Jarmo Moilanen - 27.11.2015 klo 14.59 Report this

Taisi olla niin, että ilman ja veden seoksen paineen lasku suuttimesta ulos tultaessa saa pienet pisarat jäätymään, koska ne evaporoituvat ja niiden lämpötila laskee sen takia. Veden epäpuhtaudet yleensä riittävät kiteytymisytimiksi näissä pisaroissa.

Lumetus ei oikein onnistu jos lämpötila on pari astetta alle nollan ja ilmankosteus 100 %. Pisaroiden evaporoitumista ei tapahdu kylläiseen ilmaan ja pisarat eivät jäähdy tarpeeksi kiteytyäkseen. -7 °C kylmemmässä kelissä kosteusprosentilla ei ole enää merkitystä kiteytymisen suhteen. Toisaalta, jos ilmakosteus on hyvin alhainen (<50 %) niin lumetus onnistuu jopa plussan puolella. Silloin pisaroiden voimakas evaporaatio riittää laskemaan pisaroiden lämpötilan pakkasen puolelle ja ne kiteytyvät. Eri asia on kauanko ne pysyvät jäätyneinä lämpimässä ilmassa.

Mikko Peussa - 27.11.2015 klo 15.19 Report this

Kiitos Jarmolle ja Markolle! Vastaukset oli erinomaisia ja perusteellisia. Jälleen oppi paljon uutta.

Marko Riikonen - 27.11.2015 klo 15.20 Report this

Itse olen ajatellut että se on pikemminkin adiabaattinen jäähtyminen (kaasun jäähtyminen sen laajetessa), joka jäädyttää atomisoijasuuttimesta tulevat pisarat.

Täällä on asioita jonkin verran selitelty:

https://www.snowathome.com/snowmaking_science.php

Jarmo Moilanen - 27.11.2015 klo 22.08 Report this

Aivan, jäi tuo adiabaattinen jäähtyminen tuosta paineen laskun kohdasta pois. Se tosiaan jäädyttää nukleaatiosuuttimista tulevat pisarat. Kuitenkin myös evaporaatio jäähdyttää ilmaa ja sillä on merkityksensä lumen teossa.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending a comment I confirm that I understand and accept the system's privacy policy.