The raysare parallel to the lines of force of the magnetic field, i.e. quite vertical, usually less than one degree thick light streaks. The rays can occur alone or in connection with other shapes, mainly with arcs and bands. Short rays are usually brightest at the bottom but dim quickly. The longest rays, even extending almost from the horizon to the zenith, are usually uniformly bright and quite calm, and unlike the shorter rays, most often occur in groups of a few rays or alone. Rays, like bands, are a very typical form of aurora.
Artificial light pillars, which are a halo phenomenon visible in ice mist, can sometimes be very similar to the rays of aurora. Confusion is possible especially when the lamps that cause the artificial light pillars are far away and not visible behind buildings or the forest. The nature of the phenomenon is clear at least from the photographs.
Rays. Picture of Tom Eklund.
Rays. Photo by Mika Puurula.
Two beams rise from the aurora veil. Photo by Anssi Mäntylä.
Two radial bands. Show Jani Lauanne.
Radial band and veil. Photo by Jussi Alanenpää.
Two rays. Photo by Aki Taavitsainen.
It may be possible to confuse such rays with artificial light columns. Compare the image below. Picture of Tom Eklund.
There is no aurora in this image, but all the light poles - including the wide and diffuse bar seen at the top left - are artificial light pillars born of ice mist. Photo by Sami Jumppanen.
Aurora and artificial light pillars. All the radial shapes in the picture above are probably artificial light pillars that coincide appropriately with the aurora band. In the image below, the aurora band has shifted and does not overlap with the pillars produced by the orange bulbs. There is no orange in auroras. Photo by Katariina Roiha
Älyttömän hieno tuo säteinen vyö kuvissa 3 ja 4!
Kaikki ovat hienoja, mutta onko kuu 3 ja 4 kuvien oikealla puolella. Aivan kuin poimuissa olisi pientä varjostumaa poimuharjanteiden vasemmalla reunalla. Onko kuulla siihen osuutensa, vai miksi näin on?
Kiitokset Juha ja Jukka
Jaa a, enpä osaa sanoa onko kuulla osuutta asiaan,kuu on kyllä noissa kuvissa oikealla,mutta paisteli jo tuossa vaiheessa melko matalalla,eikä enää ollut kovin kirkaskaan.
Jukka ja Mikko, minun käsitykseni mukaan Kuun valolla ei ole tuohon osaa eikä arpaa. Minulla on myös Lapista kuvia samanlaisista hyvin selkeistä (ja vieläkin voimakkaammista) aaltomuodoista, ja eräs FMI:n revontulitutkija selitti niiden säännöllisen valoisuusvaihtelun syntyvän 'yksinkertaisesti' siltä pohjalta, kuinka paljon valoa kumuloituu kuhunkin aaltokohtaan (katsojan suuntaan). Samalta pohjalta hän selitti myös (tyypillisesti aktiivisuusmaksimin aikoihin) silminkin nähtyinä valkoiset revontulet - että ne ovat intensiivisiä vihreitä repoja, joissa keskittyy suppealle alueelle niin paljon valoa, että ne näyttävät kirkkaudessaan valkoisilta. Yst. oikaiskaa jos teillä on parempaa tietoa.
Hienoja! Hiljaisuus ja pakkanen välittyvät oikein kauniisti. Yön fiilis saatu talteen.
Lappiin kuvaamaan talvella, se on yksi pidempiaikainen haaveeni.
Tuo on ns. juomuinen vyö, ja jonkinlaista kuvausta tuolla:
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/42532
Kiitokset Juha ja Mauri selvennyksestä.
Aiemminkin olen noita raidallisia repoja kuvannut,mutta en näin selkeää joka tämä oli.Tuo oli jännän näköinen kun se liikkui ohi tosta yläpuolelta,niin noi raidat silti pysyivät koko ajan muodossaan,eikä sekoittunut keskenään.Tuokin oli aluksi pelkkä kirkas vyö,mutta alkoi yhtäkkiä elää tollasena raidallisena,mikähän ton ilmiön saa aikaan ??
Matti-Tuo haave on kyllä toteuttamisen arvoinen.Vaarana on tietysti se,että eka kerta koukuttaa :)
Komiaa on. Kuutoskuvassa hyvät kaarteet sekä tiessä että reposissa.
Kyllä on kauniisti vekillä reposten helmat. Upeat kuvat! Kuukin on mukavasti leikissä mukana :)
Lappiinkaan ei kyllä voi aina luottaa: olen ollut tänä talvena siellä kahdesti ja molemmat kerran olivat suuri pettymys reposten osalta. Ekalla reissulla ei juurikaan ollut kirkasta, tai jos oli niin ei revot näyttäytyneet. Tokalla kerralla meinasi käydä samalla tavalla, reiluista pakkasista huolimatta. Onneksi sentään jotain himmeää liikettä ja pientä viherrystä näkyi parina iltana, kun revontulilla Suomeen houkutellut italialaiset vieraani olivat siellä. Heille riitti sekin, kun eivät paremmasta tiedä.