Uusimmat havainnot

Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Useita halomuotoja - 29.5.2016 klo 01.45 - 29.5.2016 klo 03.30 Raahe Havainto numero 53344

Näyttävyys: II / V

Melkoisen näyttävä auringonpilari Raahessa viimeyönä. Hampaat olivat jo pestyinä mutta matkalla nukkumaan huomasin ikkunasta komean valoilmiön ja eihän se auttanut kuin lähteä käväisemään kuvauspaikoilla. Stellariumista tarkistelin tänään että ensimmäisen kuvan aikaan aurinko oli vielä yli 3 astetta horisontin alapuolella (kaikkein punertavin pilari).

Lokkikuvassa taitaapi näkyä ylöspäin lähtevät pilvisäteet, onkos ne nyt nimeltään heijastuneet pilvisäteet.

Auringon noustessa näkyivät myös sivuauringot mutta niistä jäi kuvat nappaamatta.


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Yläpilvet
  • Yleiset halomuodot auringonvalo
    • Auringonpilari info

      Auringonpilari on Auringosta ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.

      Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.

      Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.

      Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.

      Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

       

      Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.  

       

      Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

       

      Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.  

       

      Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

       

      Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

       

      Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.

    • Sivuaurinko info

      Sivuauringot ovat värillisiä valoläikkiä Auringon molemmin puolin. Niiden etäisyys Auringosta muuttuu Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla ne ovat 22 asteen etäisyydellä siitä. Mitä korkeammalle Aurinko nousee, sitä kauempana sivuauringot näkyvät ja sitä himmeämmiksi ne myös muuttuvat.

      Sivuaringot katoavat kun valonlähde nousee yli 60 asteen korkeudelle - Suomessa sekä Aurinko että Kuu pysyvät aina tätä matalammalla.  

      Jääsumussa sivuauringot ovat joskus häikäisevän kirkkaita. Tällöin on hyvät mahdollisuudet nähdä tuplasti kauempana Auringosta sijaitsevat, hyvin harvinaiset 44° sivuauringot.

      Sivuaurinkoja havaitaan jääsumussa myös ulkovalaisimilla. Tällöin ne ovat kaukaa katsottuna horisonttirengasmaisia valoviiruja, jotka ulottuvat korkeintaan 22 asteen etäisyydelle lampusta. Lähellä lamppua sivuauringot taipuvat kidevälkkeestä muodostuneena kolmiulotteisena pintana havaitsijan silmiin. Valokuvissa tämä vaikutelma ei kuitenkaan toistu, vaan näkyvillä on pelkät horisonttirengasmaiset viirut.

      Erikoinen paikka havaita sivuauringot on auton kuurainen tuulilasi. Haloille sopivia kiteitä muodostuu auton pinnoille varsin helposti. Parhaiten tällaiset halonäytelmät saadaan esiin pimeällä taskulampun valossa.

      Sivuaurinko on yleinen halo, jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Usein se näkyy taivaalla varsin lyhyen aikaa.

       

      Sivuaurinkoja nähdään varsinkin kun Aurinko on matalalla. Kuva Mikko Peussa.

       

      Lyhytaikainen, yksinäinen sivuaurinko syttyy monesti pieneen pilvikuituun. Näin syntyneet sivuauringot voivat olla toisinaan hyvin kirkkaita. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Kuun poikki kulkevalla kapealla lentokoneen jättövanalla näkyvät sivuauringot. Ne ovat yleisin jättövanoilla havaittava halo. Kuva Eetu Saarti.

       

      Kun jääsumussa loistavat näin kirkkaat sivuauringot, silloin kannattaa katsoa myös tuplasti kauemmaksi Auringosta. Siellä on hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaiset 44° sivuauringot. Kuva Toivo Kiminki.

       

      Erillisissä kiteissä kimalteleva sivuaurinko. Kuva Sara Riihiaho.

       

      Suurella valonlähteen korkeudella sivuauringot ovat selvästi etääntyneet samaan aikaa näkyvästä 22° renkaasta. Kuva Jari Luomanen.

       

      Pilareita ja sivuaurinkoja laskettelurinteen lampuilla. Sivuauringot ovat lampuista vaakatasossa lähteviä valojuovia. Kuva Mika Aho.

       

      Halonäytelmä tuulilasissa. Sivuauringot on merkitty nuolilla. Värikäs kaari kuvan oikeassa alareunassa on zeniitinympäristönkaari. Valona on tuulilasin toisella puolella oleva led-lamppu. Kuva Jari Luomanen.

Kommentteja: 12 kpl
Jari Luomanen - 30.5.2016 klo 14.02 Ilmianna

Todella upeat kuvat! Oikein nappiotoksia tällaisesta pilarista. Pilvisäteetkin hienosti mukana. 

Tero Sipinen - 30.5.2016 klo 22.01 Ilmianna

Kuvat on upeat ja pilari on upea!

Nuo ykköskuvan pilvisäteetkin ansaitsevat kunniamaininnan. Pilarin molemmin puolin symmetrisesti esiintyvät ja muiden säteiden ilmiasusta poikkeavat säteet saivat hetkeksi hämäännyksiin. Mutta tarkemmin säteiden geometriaa tarkastellessa ilmeni, että nuo kaksi kirkasta sädettä konvegoivat suurinpiirtein pilarin alapäähän ja muut säteet (jotka onkin helpompi mieltää varjoiksi kuin säteiksi) konvergoivat sensijaan reilusti kuva-alan alapuolelle. Pilarin viereiset säteet ovat siis pilvisäteitä ja muut, himmeämmin näkyvät ovat heijastuneita pilvisäteitä.

Hieno tilanne kaikkine säteineen ja haloineen.

Noissa heijastuneissa pilvisäteissä (yhdessä "tavan" säteiden kanssa) olis ainesta ihan omaksi havainnokseen. Jos vaikka lisäkuvissa näkyisi, miten säteiden kombo kehittyi.

Mikko Silvola - 31.5.2016 klo 16.25 Ilmianna

Kiitoksia kommenteista! Lisäsin muutaman kuvan joihin olen lisännyt alareunaan kellonajan, harmi kun ei tullut tarkemmin seurattua tilanteen kehittymistä kun tuli kuvailtua välillä lintujakin.

Tero Sipinen - 1.6.2016 klo 23.24 Ilmianna

Kiitokset lisäkuvista!

Ihmettelin aluksi, että mihin se pilari niissä välillä häviää, mutta kun laitoin kaikki kuvat aikajärjestykseen, niin valkenikin, että tuossa ykköskuvassa (lokkikuva) onkin kolme eikä kaksi pilvisädettä ja pilari onkin vain himmeänä taustalla. (Tulkitsin ensin keskimmäisen säteen pilariksi. Hups :)

Eli kronologisesti: pilari ensin yksinään (kakkoskuva, klo 1.45, punainen pilari), sitten seuraan liittyvät pilvisäteet (kuvat ajalta 2.47 - 2.53) jolloin pilari jää kirkaudessa kakkoseksi. Lopuksi (kolmas kuva, klo 3.17) pilvisäteet ovat hävinneet ja pilari on jälleen yksin, mutta kirkkaampana.

Metkaa, että nuo pilvisäteet pysyivät noin tiiviinä nippuna, vaikka kuvan pilvitilanne näyttää senverran "tasaiselta", että olisi voinut olettaa säteiden olevan laajempana viuhkana? (kuten heijastuneet säteet ovat). Sitähän ei toki näe, mikä on tilanne tuolla pilarin alapuolisen pilvimassan takana.

Ihan hieno tapaus ja todella hienot kuvat!

Mikko Peussa - 1.6.2016 klo 23.52 Ilmianna

Tero: Eikös noiden kaikkien säteiden perspektiivipiste ole Auringon kohdalla. Eli silloin ne olisi kaikki pilvisäteitä, eikä heijastuneita ? Vetelin viivoja ja näyttäisi menevän Aurinkoon joka on välillä -3,5 - 0 astetta.

Vai onko tulkinnassani joku oleellinen jäänyt nyt huomaamatta?

Tero Sipinen - 2.6.2016 klo 00.36 Ilmianna

Kyllä, mahdollisesti. Siis jäänyt huomaamatta :)

Esim. lokkikuvassa on keskellä kapeahkossa nipussa kolme kirkasta pilvisädettä, jotka konvergoivat kuva-alalla, mutta kauempana (esim. lokin vasemmalla puolella) olevat säteet konvergoivat reilusti kuva-alan ulkopuolella. Niistä kauempana olevista säteistä mainitsin ihan ekassa kommentissani "(jotka onkin helpompi mieltää varjoiksi kuin säteiksi)". Näkyvät vähän paremmin kun laittaa ripauksen USMia.

Mikko Peussa - 2.6.2016 klo 01.15 Ilmianna

Mutta Aurinkohan ei ole missään kuvassa vielä horisontin yläpuolella. Miten ja mistä ne voi heijastua?

Tero Sipinen - 2.6.2016 klo 07.38 Ilmianna

Erittäin hyvä pointti Mikko, tuo auringonkorkeus!

En ollut älynnyt ottaa sitä huomioon ollenkaan. Tosiaan, Auringon korkeus Raahessa kuvien aikavälillä (1.45 - 3.17) on ollut H-A:n mukaan -3,5 ja -0,7 asteen välillä.

Heijastuneiksi pilvisäteiksi tulkitsemani voisivatkin siis konvergoitua aurinkoon, eli olisivat silloin hämäränsäteitä. Muta mitä ihmettä ne aiemmin tavallisiksi pilivisäteiksi tulkitut ovat, kun konvergoivat reilusti Auringon yläpuolelle?! Tämähän meni mielenkiintoiseksi!

En keksi muuta auringon yläpuolista heijastuspintaa, kun laattakidekerros. Mutta miten tuo kidekerros saisi aikaan pilarin lisäksi "säteet"? Laattakidehän olisi hyvä suunnatun heijastuksen tekijänä, mutta korkea pilari vaatii kiteiltä reilusti tilttiä ja se taas on vähän ristiriidassa suunnatun heijastuksen (terävä "säde") kanssa? Hmmm.

Tässä olisi ainesta OPOD:ksi...

Hyvä, Mikko P. kun olit hereillä, etkä "päästänyt läpi" liian helppoa selitystä! Niin ja ennekaikkea, hyvä että Mikko S. on ollut hereillä :)

Mikko Silvola - 2.6.2016 klo 16.55 Ilmianna

Tarkastinpa vielä kamerankin kellon ja sekin on oikeassa että kyllä se aurinko tosiaan vielä tuolloin horisontin alapuolella oli. OPODiin kuvan lähettäessä pitää ilmeisesti olla tarkka tieteellinen selitys kuvalle? Kylläpä nyt harmittaa kun tuli muutakin kuvailtua eikä vain seurattua tätä ilmiötä mutta mistäpä tuota siinä tilanteessa olisi arvannut.

Tero Sipinen - 2.6.2016 klo 20.34 Ilmianna

Riittää, kun kertoo vähän taustatietoja, sivuston pitäjä kyllä hoitaa sitten sen tiedepuolen. Eli voi lähettää "kuva-arvoituksia" :)

Mikko Peussa - 2.6.2016 klo 20.53 Ilmianna

Oma veikkaukseni on edelleen sama kuin tuolla edellä mainitsin. Säteiden diffuusi muoto voipi nimittäin tehdä kepposet?

Kun vetelen viivaimella säteitä alas päin, niin saan kyllä kaikki säteet helposti myös samaan perspektiivipisteeseen, eli juuri oletetun Auringon kohdalle.

Näin ollen oma veikkaukseni ilmiöstä on, että kuvassa on pilarin lisäksi ihan perus säteet. Alhaisen Auringon korkeuden johdosta voisi ajatella, että kuvassa on sekä rusko- että hämäränsäteet tai jommat kummat?

Tämä näin harrastelijan mielipiteenä, mutta painavampiakin ajatuksia saa toki esittää :)

 

Tero Sipinen - 3.6.2016 klo 22.44 Ilmianna

Taidat Mikko P. olla oikeassa! Otin lokkikuvan uudestaan viivaimen alle ja pääsin edelleen samaan tulokseen kuin aiemminkin, eli keskimmäiset vahvat säteet näyttivät konvergoivan reilusti ylempänä kuin kauempana olevat himmeät. Mutta sitten kokeilin eri kuvalla ja siinä ei tullutkaan niin selvää eroa. Seuraavaksi otin lokkikuvan uudelleen käsittelyyn, nyt niinpäin, että laitoin viivaimen pään siihen, missä heikommat säteet konvergoivat ja katsoin viivainta kääntelemällä, että sattuisiko kirkkaampien säteiden suuntiin. Ja kyllä sattui. Tosiaan, ne keskimmäiset säteet on senverran epämääräisiä reunoiltaan, että niistä saatu konvergointipiste vaihtelee sen mukaan, mistä kohtaa sädettä ottaa suuntiman. Eli varmaankin samasta suunnasta tulevat (ja suoraan, ei heijastuneena, kun aurinko on miinuselevaatiolla). Sädeilmiöiden erilainen ilmiasu (keskellä kirkkaat ja kauempana himmeät) hämäsi lisää. Voihan olla, että kuvissa on kahdesta eri "varjostimesta" (pilvilautasta) aiheutuvia säteitä.

Mutta vaikkei kuvissa nyt tainnut sen suurempaa mysteeriä ollakaan, niin hieno tapaus jokatapauksessa (komea pilari vahvojen säteiden kanssa) ja laadukkain  kuvin dokumentoitu.

Mitä nöyrimmät kiitokset vielä Mikko Peussalle tarkuudesta, jolla sait ruotuun liian lennokkaat tulkintani :)

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Kuvien käyttöpyynnön voit lähettää medialle -lomakkeella.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.