Uusimmat havainnot

Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys URSA

Koko taivaan revontulet - 1.3.2017 klo 20.00 - 2.3.2017 klo 02.30 Skibotn, Norja Havainto numero 61974

Näyttävyys: V / V

No niin,taas olisi kevään revontuli reissu pohjoiseen tehty.Kilometrejä kertyi mittariin pikkaista vajaa 5000km,mutta kyllähän ne seitsemän upeaa revontuli yötä korvasi sen ajamisen vaivan..

Heti ekana iltana näytti koko suomi olevan pilvien peitossa ja mittarit näyttivät tulevalle yölle melko hyvää revontulien mahdollisuutta,nopealla vilkaisulla näytti pohjois Norjassa olevan lähin selkeä alue ja päätös oli äkkiä tehty,nokka kohti Skibotnia.Vielä Norjan rajan jälkeenkin oli taivas sitkeästi umpi pilvessä ja meinasi jo usko loppua,mutta jossain kaukana horisontissa näkyi pientä punertavaa auringon kajoa ja heti jäämeren rantaan laskettuani pilvet loppuivat kui n veitsellä leikaten ja edessä oli aivan kirkasta taivasta.Hetken aikaa kuvauspaikkoja katseltuani,alkoi taivas olla jo sen verran pimentynyt,että ensimmäiset kaaret alkoivat näkyä.Ajelin pitkin vuonon rantoja aina kuvauspaikkaa vaihdellen ja odottelin kunnon shown alkua.Ajoittain tulet kyllä muuttuikin aktiivisemmiksi mutta kovin jäivät joka kerta nuo paremmat kirkastumiset lyhyiksi ja taivaalla oli enemmänkin sitä vihreää mössöä josta en niin kovin välitä.No,mahtui tuohon yöhön niitä hienompiakin hetkia ja välillä päällä leiskui kunnon koronatkin,mutta silti tuo yö oli lievä pettymys vaikka hieno olikin. Joskus kahden jälkeen lähdin ajelemaan takaisin kohti Raattamaa ja parikin kertaa oli pakko ottaa matkalla tunnin torkut,ei yksinkertaisesti pysynyt silmät auki.Matkaa tälle reissulle tuli 700km,mutta on sitä älyttömämpiäkin reissuja näiden eteen tehty ;) 


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Kirkkaus
    • Hyvin kirkkaat revontulet
  • Revontulimuodot
    • Kaari info

      Kaari (englanniksi arc). Kaaret ovat leveämpiä kuin vyöt, eivätkä poimuile yhtä voimakkaasti kuin ne. Kaaret eivät normaalisti ole järin kirkkaita eivätkä aktiivisia.

      Kaari lienee tavallisin revontulien esiintymismuoto. Usein revontulinäytelmä ei koko yön aikana kehity matalalla pohjoistaivaalla kaartuvasta rauhallisesta kaaresta mihinkään. Kaari on usein myös aktiivisemmissa näytelmissä muoto, joka ensimmäiseksi ilmestyy, ja viimeiseksi katoaa.

      Kaaren alareuna on tavallisesti terävä, mutta yläreuna voi sulautua vähitellen taustataivaaseen.  Aktiivisuuden noustessa niihin normaalisti kehittyy säteitä ja poimuja, ja kaaret muuttuvat vähitellen vöiksi.

       

      Kuvan poikki kulkee revontulikaari. Pystysuuntaiset muodot ovat säteitä. Kuva Atacan Ergin.

       

      Revontulikaari. Kuva Mauri Korpi.

       

      Revontulikaari. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.


       

      Revontulikaari. Kuva Matti Asumalahti.

    • Revontulikorona info

      Revontulikorona (englanniksi corona) on magneettiseen taivaanlakeen eli zeniittiin, hieman havaitsijan zeniitin eteläpuolelle muodostuva viuhkamainen, tavallisimmin säteistä tai vöistä koostuva rakenne. Korona on yleensä revontulinäytelmän kauneinta antia. Se on kirkas ja aktiivinen, mutta toisaalta myös lyhytaikainen.

       

      Revontulikorona. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.

       

      Revontulikorona. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Vöistä muodostunut korona. Kuva Markku Ruonala.

       

      Revontulikorona. Kuva Tapio Koski.

    • Vyö info

      Vyö (englanniksi band). Vyöt ovat yleensä kapeampia, alareunaltaan mutkittelevampia, kirkkaampia ja aktiivisempia kuin kaaret. Vyöt yleensä kehittyvät kaarista.

      Vyöt voivat muodostaa J- ja U-muotoja, joskus täysiä spiraalejakin. Korona voi myös syntyä pelkistä vöistä. Vyöt ovat varsin tavallinen revontulimuoto.

       

      Revontulivyö. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Revontulivyö. Kuva Matias Takala.

       

      Revontulivyö. Kuva Lea Rahtu-Korpela.


       

      Revontulivöitä. Kuva Lauri Koivuluoma.

       

      Revontulivöitä. Kuva Matias Takala.

    • Säteitä info

      Säde (englanniksi ray). Säteet ovat magneettikentän voimaviivojen suuntaisia, eli varsin pystyjä, yleensä suunnilleen vajaan asteen paksuisia valojuovia. Säteet voivat esiintyä muiden muotojen yhteydessä, lähinnä kaarissa ja vöissä, mutta myös yksinään. Lyhyet säteet ovat yleensä kirkkaimpia alareunastaan, mutta himmenevät nopeasti.

      Pisimmät, jopa lähes horisontista zeniittiin ulottuvat säteet ovat tavallisesti tasakirkkauksisia ja varsin rauhallisia, ja ne esiintyvät lyhyemmistä säteistä poiketen useimmiten muutamien säteiden ryhmissä tai yksinään. Säteet ovat vöiden tapaan hyvin tyypillinen revontulimuoto.

      Keinovalopilarit, jotka ovat jääsumussa näkyvä haloilmiö, voivat toisinaan olla hyvin samannäköisiä kuin revontulien säteet. Sekaannus on mahdollinen varsinkin silloin kun keinovalopilarit aiheuttavat lamput ovat kaukana näkymättömissä rakennusten tai metsän takana. Valokuvista ilmiön luonne viimeistään selviää.

       

      Säteitä. Kuva Tom Eklund.

       

      Säteitä. Kuva Mika Puurula.

       

      Revontuliharsosta nousee kaksi sädettä. Kuva Anssi Mäntylä.

       

      Kaksi säteistä vyötä. Kuva Jani Lauanne.

       

      Säteinen vyö ja harsoa. Kuva Jussi Alanenpää.

       

      Kaksi sädettä. Kuva Aki Taavitsainen.

       

      Tällaiset säteet saattaisi olla mahdollista sekoittaa keinovalopilareihin. Vertaa kuvaan alla. Kuva Tom Eklund.

       

      Tässä kuvassa ei ole revontulia, vaan kaikki valopylväät - myös vasemmalla ylhäällä näkyvä laaja ja diffuusi pylväs - ovat jääsumuun syntyneita keinovalopilareita. Kuva Sami Jumppanen.

       

      Revontulia ja keinovalopilareita. Kaikki sädemäiset muodot ylemmässä kuvassa ovat luultavastikin keinovalopilareita, jotka sattuvat sopivasti päällekkäin revontulivyön kanssa. Alemmassa kuvassa revontulivyö on siirtynyt eikä ole päällekkäin oranssien lamppujen tuottamien pilareiden kanssa. Revontulissa ei oranssia esiinny. Kuva Katariina Roiha. 

    • Harso info

      Harso (englanniksi veil). Harso on mitäänsanomattomin revontulimuoto. Se peittää tavallisesti homogeeniseen himmeään hehkuunsa laajahkon alueen taivasta kerralla. Useimmiten harson näkee yön revontulimaksimin jälkeisessä rauhallisemmassa vaiheessa muiden muotojen taustana. Harso voi esiintyä myös yksinään, jolloin sen varma tunnistaminen revontuleksi on melko vaikeaa, varsinkin valosaasteisella havaintopaikalla.

      Samantapaisen valohehkun voi aiheuttaa myös ilmassa leijuva kosteus, savu, tai hyvin ohut pilvikerros, jotka heijastavat niihin osunutta valoa. Pilviä voi kuitenkin käyttää myös harson tunnistamiseen, sillä varsinkin jos keski- tai yläpilvi näkyy tummana vaaleampaa taustaa vasten, on silloin hyvin todennäköisesti kyseessä revontuliharso, mikäli taustataivaan vaaleus ei johdu nousevasta tai laskeneesta Kuusta tai Auringosta.

       

      Harsoa ja säteitä. Kuva Esa Palmi.
       

      Punaista revontuliharsoa. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Harsoa. Kuva Milla Myllymaa.

       

      Revontuliharso joka vaihtaa väriään alaosan vihreästä purppuran kautta yläosan siniseen. Kuva Jaakko Hatanpää.

       

      Himmeää vihreää harsoa. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Säteinen revontulivyö jota ympäröi harso. Kuva Jussi Alanenpää.

  • Muita erityispiirteitä
    • Violetteja revontulia info

      Yleensä Lapissa tai etelässäkin kovemmissa revontulinäytelmissä voi nähdä violetteja revontulia. Yleisin väri revontulissa vihreän ja punaisen ohella.

    • Vihreitä revontulia info

      Paljain silmin havaittu vihreä on revontulten väreistä yleisimpiä. Vihreä väri syntyy atomaarisesta hapesta.

       

      Vihreitä revontulia. Lea Rahtu-Korpela.

       

      Vihreitä revontulia. Kuva Juha Ojanperä.

    • Muotojen alaosat punaiset info

      Paljain silmin punainen alareuna. Aktiivisuuttaan kehitteleviin tavallisesti vihreänsävyisiin vöihin syntyy melko usein kapea punainen alareuna. Tämä on yleisin punaisen värin ilmenemismuoto, ja peräisin molekyylisestä typestä.

       

      Alaosastaan purppuranpunainen revontulivyö. Kuva Ilmo Kemppainen.

       

      Matalalla oleva kirkkain revontulivyö on värjäytynyt alaosastaan punaiseksi. Kuva Tero Ohranen.

       

      Kapea purppurapunerrus sävyttää tämän revontulivyön alaosaa. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Alaosastaan purppuranpunainen vyö. Kuva Panu Lahtinen.

Kommentteja: 9 kpl
Pirjo Koski - 17.3.2017 klo 23.00 Ilmianna

Aivan_uskomatonta_settiä! Onneksi olkoon :)

Elle-Maria Peltomäki - 18.3.2017 klo 09.30 Ilmianna

Johan on ollut komeaa, vau!

Erkki Antikainen - 19.3.2017 klo 12.29 Ilmianna

Upeat kuvat reposista vuonomaisemissa! Huomasimme saman ilmiön syksyllä,kun olimme 2 vk. Kilpisjärvellä. Jos Suomen puolella satoi tai oli pilvistä, niin Skibotteniin laskeutuessa säätila muuttui täysin päinvastaiseksi!

Raija Ollikainen - 21.3.2017 klo 09.46 Ilmianna

Boaaah, mitä kuvia! Jo minä olen odottanutkin tätä reissun lisäsaalista. Sitä käytiin sitten ihan ulkomailla asti kuvia hakemassa. Mahtavia revontulia, mutta myös erinomainen kokoelma erilaisia, hienoja kuvakulmia reposista noissa jylhissä maisemissa.

Kyllä, olet varmasti tehnyt monia täysin älyvapaita reissuja. :D Muistan mm. tarinat pukeutumisesta kuvaamaan lähtemistä varten 40 asteen pakkasessa. Kiitos ja kumarrus näistäkin ajokilometreistä, valvomisista, yöllisistä könyämisistä kivikossa ja upeista kuvista - linkki lähtee taas Keski-Eurooppaan. :)

Mikko Lönnberg - 21.3.2017 klo 09.59 Ilmianna

Kiitokset kommenteista.

Olen myös itsekin tuon tuon huomannut,että lämmin meri lykkää noita pilviä pois.Saman huomaa syksyisin ihan täällä Porissakin,mantereella kun on pilvistä,niin rannassa onkin jo selkeää..

Mikko Lönnberg - 21.3.2017 klo 19.11 Ilmianna

Kiitos Raija.

Olen monesti näillä reissuillani miettinyt,mitäköhän ihan normaalit ihmiset,jotka ei ole seonneet revontuliin,mahtais tästä touhusta ajatella ?? No,toiset jaksaa touhuta hevosten kanssa,minä revontulien :) 

Raija Ollikainen - 22.3.2017 klo 01.49 Ilmianna

Hmmm... mistähän niitä normaaleita löytyis, joilta vois kysyä? :D Tuli mieleen, että onhan niitä toisen sortin bongareitakin, jotka hälyn saatuaan matkustavat kiireesti vaikka tuhansia kilometrejä ulkomailta Suomeen nähdäksen kiikarinsa päässä jonkun pienen länsisiperialaisen pusikkosirkuttajan, jota ei ole ikinä ennen tavattu EU:ssa. Eikä niille bongareille jää välttämättä edes kuvia muistoksi, mutta ne on nähneet sen ja on onnellisia. Ja alkavat odottaa seuraavan sirkuttajan näkemistä jossain päin maailmaa. :)

Esa Palmi - 22.3.2017 klo 11.09 Ilmianna

Hienoja kuvia. Skibotn on kyllä mukava tukikohta tarkkailuun. Kilpiseltä majoitus ja liikkuma-aluetta riittää.

Satu Juvonen - 22.3.2017 klo 13.07 Ilmianna

Hyvä Mikko, upeaa!

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

*

*

*
merkkiä jäljellä