Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys URSA

Yli puoli taivasta revontulia - 6.4.2017 klo 00.53 - 6.4.2017 klo 01.43 Kolari Havainto numero 63755

Näyttävyys: IV / V

Tero Sipinen, Ursa (Etelä-Suomi)

Olin aikeissa hakea rinnekoneiden puuhia (ja siinä sivussa satelliittivälähdyksen) kuvanneen kameran sisään, kun huomasin orastavaa revontuliaktiivisuutta. Nukkumaanmeno lykkääntyi. Vaihdoin tuoreet akut ja kokotaivaslinssin, tökkäsin jalustan hankeen ja istahdin itse viereen. 50 minuuttia tuli istuskeltua hangessa kuunnellen sulkimen rapsetta ja katsellen reposten hulmuamista. Tai no, melkein 50 minuuttia, kun yhden kerran nousin aktiivisuuden laannuttua kuva-alalle pelleilemään otsalampun kanssa. Istahdin kyllä äkkiä takaisin näkymää pilaamasta, kun tulet alkoivat aktivoitua uudestaan. Jälkimmäisen aktiisuusjakson mentyä sain taas hämmästellä zeniitin eteläpuolella nopeaa harmaiden läiskien syttymistä ja sammumista. Nämä jäivät kahden viikon Lapinreissun viimeisiksi reposiksi.

Kuvat
1. klo 1.29 Yksittäisruutu jälkimmäisestä aktivoitumisesta
2. klo 0.54-1.04 animaatio ensimmäisestä aktivoitumisesta
3. klo 1.23-1.35 animaatio toisesta aktivoitumisesta
4. klo 0.54-1.43 summakuva (miinus ne ruudut, joissa otsalamppu oli päällä). Osoittaa, että havaintojaksolla laajuus oli "vain" yli puoli taivasta.

Koko havainto timelapsena, suuremmassa koossa: https://vimeo.com/216069420


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Kirkkaus
    • Kirkkaat revontulet
  • Revontulimuodot
    • Revontulikorona info

      Revontulikorona (englanniksi corona) on magneettiseen taivaanlakeen eli zeniittiin, hieman havaitsijan zeniitin eteläpuolelle muodostuva viuhkamainen, tavallisimmin säteistä tai vöistä koostuva rakenne. Korona on yleensä revontulinäytelmän kauneinta antia. Se on kirkas ja aktiivinen, mutta toisaalta myös lyhytaikainen.

       

      Revontulikorona. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.

       

      Revontulikorona. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Vöistä muodostunut korona. Kuva Markku Ruonala.

       

      Revontulikorona. Kuva Tapio Koski.

    • Vyö info

      Vyö (englanniksi band). Vyöt ovat yleensä kapeampia, alareunaltaan mutkittelevampia, kirkkaampia ja aktiivisempia kuin kaaret. Vyöt yleensä kehittyvät kaarista.

      Vyöt voivat muodostaa J- ja U-muotoja, joskus täysiä spiraalejakin. Korona voi myös syntyä pelkistä vöistä. Vyöt ovat varsin tavallinen revontulimuoto.

       

      Revontulivyö. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Revontulivyö. Kuva Matias Takala.

       

      Revontulivyö. Kuva Lea Rahtu-Korpela.


       

      Revontulivöitä. Kuva Lauri Koivuluoma.

       

      Revontulivöitä. Kuva Matias Takala.

    • Läiskiä info

      Läiskät (englanniksi patch) ovat himmeitä ja melko harvinaisia, yleensä revontulimyrskyjen yhteydessä aamuyöllä havaittavia revontulimuotoja. Revontuliläiskissä havaitaan usein sykkimistä. Sykkiminen tarkoittaa tilannetta, jossa läiskä kirkastuu ja himmenee tasaisin väliajoin. Sykkimisen jakso voi olla sekunnin kymmenyksistä useisiin minuutteihin. Tällöin näyttää siltä, että läiskä ikäänkuin sammuisi, ja syttyisi sitten taas uudestaan.

      Läiskät voivat käsittää hyvin laajoja alueita taivaasta. Läiskät ovat paljain silmin havaittuna varsin himmeitä, mutta tulevat yleensä hyvin esiin valokuvissa. Sykkiviä revontuliläiskiä havaitaan useimmiten voimakkaiden geomagneettisten myrskyjen aikana aamuyön tunteina.

  • Muita erityispiirteitä
    • Vihreitä revontulia info

      Paljain silmin havaittu vihreä on revontulten väreistä yleisimpiä. Vihreä väri syntyy atomaarisesta hapesta.

       

      Vihreitä revontulia. Lea Rahtu-Korpela.

       

      Vihreitä revontulia. Kuva Juha Ojanperä.

    • Sykkiviä revontulia (pulsating) info

      Sykkiviä revontulia (englanniksi pulsating). Sykkivien revontulien kirkkaus vaihtelee useimmiten rytmikkäästi jaksolla, joka on nopeimmillaan vain sekunnin osia, mutta voi olla myös minuutteja. Sykkimistä esiintyy yleensä vain laadukkaammissa näytelmissä varsinkin niiden loppupuolella. Tosin sykkimistä voi seurata vielä uusi purkaus. Toisinaan kirkkauden vaihtelu on samassa vaiheessa koko muodossa, jolloin koko muoto "syttyy ja sammuu" yhtä aikaa. Sykkimistä tavataan myös kaarissa ja vöissä, mutta ennen kaikkea läiskissä.

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

*

*

*
merkkiä jäljellä