Tulivuori- tai metsäpalorusko näkyy kun ilmakehässä on runsaasti tulivuoren purkauksen tai voimakkaiden metsäpalojen muodostamia aeroloseja. Se on poikkeuksellisen värikäs syvän tummanpunainen tai voimakkaan oranssinpunainen hohde auringonlaskun jälkeisellä iltataivaalla tai auringonnousua edeltävällä aamutaivaalla.
Tulivuorirusko syntyy kun vulkaaniset aerosolit sirottavat niihin vielä matalalta paistavan Auringon punaista valoa. Perinteisen tulivuoriruskon aerosolipartikkelit sijaitsevat stratosfäärissä yli 10 km korkeudella maanpinnasta. Tässä ilmakehän kerroksessa ei ole puhdistavaa sadetta, minkä vuoksi partikkelit voivat kulkeutua pitkiä matkoja aiheuttaen reitillään näyttäviä ilta- ja aamutaivaita.
Toisaalta tulivuoriruskoja on havaittu myös vulkaanisissa aerosoleissa jotka ovat kulkeutuneet ilmakehän alimmassa kerroksessa troposfäärissä. Mitä alempana aerosolit ovat, sitä äkimmin rusko kehittyy ja katoaa. Stratosfäärinen tulivuorirusko voimistuu Auringon laskun jälkeen hitaasti ja aiheuttaa pimeällä taivaalla näkyvän jälkihehkun.
Jos vulkaaniset aerosolit ovat maanpinnalla maisema on utuinen eikä Auringon laskussa ei synny ruskoa.
Tulivuorirusko ei nähtävästikaan aiheudu ensisijaisista purkaustuotteista, vaan kyse on nestemäisistä tai jäätyneistä vesi-rikkihappo -partikkeleistä jotka syntyvät kun purkauksen rikkikaasut reagoivat ilmakehän veden kanssa.
Hyvin voimakkaat metsäpalot saattavat aiheuttaa samankaltaisia ruskoja kuin tulivuorien purkaukset. Metsäpalojen ilmaan nostama tuhka ja aerosolit saattavat kaukokulkeutua ilamkehässä pitkiäkin matkoja.
Tulivuorten tai metsäpalojen aiheuttamiin ilmiöihin kuuluu myös Bishopin rengas, jollainen saattaa olla näkyvissä Auringon tai Kuun ympärillä.
Tavanomaiset aamu- ja iltaruskot voivat joskus olla vaikuttavia, mutta niitä ei pidä sekoittaa tulivuoriruskoihin. Isot tulivuoripurkaukset ovat harvinaisia ja vielä harvinaisempaa on että pilvi saapuu juuri Suomen ylle. Purkapilvien kulkeutumista voi seurata satelliittikuvista ja liikkeistä tehdään myös ennusteita ainakin silloin kun pilvistä voi olla vaaraa lentoliikenteelle. Myös suurien metsäpalojen kaukokulkeumat Suomeen ovat suhteellisen harvinaisia.

Filippiineillä sijaitsevan Mt. Pinatubon tulivuoriruskoa Kangasalalla. Pinatubo purkautui kesällä 1991. Kuva Jari Luomanen.

Kesällä 2011 purkatuneen Eritrealaisen Nabro-tulivuoren tulivuoriruskoa ja siihen piirtyviä hämäränsäteitä Saksassa. Kuva Daniel Eggert.

Nabro-tulivuoren purkauksen aiheuttamaa tulivuoriruskoa Kreikassa kesällä 2011. Näkyvillä on myös oikealla hämäränsäteitä. Kuva Peter Krämer.

Kuvasarja tulivuoriruskon kehittymisestä. Ilmiö oli seurasta Kuriilien saarilla sijaitsevan Sarychev-tulivuoren purkauksesta vuonna 2009. Kuvat on otettu Yhdysvalloissa. Ruskon aiheuttavat pilvet näkyvät tässä tapauksessa epätävallisen hyvin vaikka Aurinko on horisontin päällä (kaksi ensimmäistä kuvaa). Kuvat Liem Bahneman.

Kanadassa riehuneiden metsäpalojen nostattamat hiukkaset kaukokulkeutuivat Eurooppaan loppukesällä ja alkusyksyllä 2017. Suomessa nähtiin syyskuun 2017 alussa viikon ajan näyttäviä ruskoja. Näiden ilmiasu on hyvin samankaltainen tulivuoriruskojen kanssa. Kuva Georg Kieninger.