Yli puoli taivasta revontulia - 16.9.2017 klo 00.00 - 16.9.2017 klo 05.00 Kempele Observation number 67016

• Kirkkaus
• • Kirkkaat revontulet
• Revontulimuodot
• • Kaari

    Kaari (englanniksi arc). Kaaret ovat leveämpiä kuin vyöt, eivätkä poimuile yhtä voimakkaasti kuin ne. Kaaret eivät normaalisti ole järin kirkkaita eivätkä aktiivisia.

    Kaari lienee tavallisin revontulien esiintymismuoto. Usein revontulinäytelmä ei koko yön aikana kehity matalalla pohjoistaivaalla kaartuvasta rauhallisesta kaaresta mihinkään. Kaari on usein myös aktiivisemmissa näytelmissä muoto, joka ensimmäiseksi ilmestyy, ja viimeiseksi katoaa.

    Kaaren alareuna on tavallisesti terävä, mutta yläreuna voi sulautua vähitellen taustataivaaseen.  Aktiivisuuden noustessa niihin normaalisti kehittyy säteitä ja poimuja, ja kaaret muuttuvat vähitellen vöiksi.

     

    

    Kuvan poikki kulkee revontulikaari. Pystysuuntaiset muodot ovat säteitä. Kuva Atacan Ergin.

     

    

    Revontulikaari. Kuva Mauri Korpi.

     

    

    Revontulikaari. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.

    
     

    

    Revontulikaari. Kuva Matti Asumalahti.

  • Vyö

    Vyö (englanniksi band). Vyöt ovat yleensä kapeampia, alareunaltaan mutkittelevampia, kirkkaampia ja aktiivisempia kuin kaaret. Vyöt yleensä kehittyvät kaarista.

    Vyöt voivat muodostaa J- ja U-muotoja, joskus täysiä spiraalejakin. Korona voi myös syntyä pelkistä vöistä. Vyöt ovat varsin tavallinen revontulimuoto.

     

    

    Revontulivyö. Kuva Merja Ruotsalainen.

     

    

    Revontulivyö. Kuva Matias Takala.

     

    

    Revontulivyö. Kuva Lea Rahtu-Korpela.

    
     

    

    Revontulivöitä. Kuva Lauri Koivuluoma.

     

    

    Revontulivöitä. Kuva Matias Takala.

  • Säteitä

    Säde (englanniksi ray). Säteet ovat magneettikentän voimaviivojen suuntaisia, eli varsin pystyjä, yleensä suunnilleen vajaan asteen paksuisia valojuovia. Säteet voivat esiintyä muiden muotojen yhteydessä, lähinnä kaarissa ja vöissä, mutta myös yksinään. Lyhyet säteet ovat yleensä kirkkaimpia alareunastaan, mutta himmenevät nopeasti.

    Pisimmät, jopa lähes horisontista zeniittiin ulottuvat säteet ovat tavallisesti tasakirkkauksisia ja varsin rauhallisia, ja ne esiintyvät lyhyemmistä säteistä poiketen useimmiten muutamien säteiden ryhmissä tai yksinään. Säteet ovat vöiden tapaan hyvin tyypillinen revontulimuoto.

    Keinovalopilarit, jotka ovat jääsumussa näkyvä haloilmiö, voivat toisinaan olla hyvin samannäköisiä kuin revontulien säteet. Sekaannus on mahdollinen varsinkin silloin kun keinovalopilarit aiheuttavat lamput ovat kaukana näkymättömissä rakennusten tai metsän takana. Valokuvista ilmiön luonne viimeistään selviää.

     

    

    Säteitä. Kuva Tom Eklund.

     

    

    Säteitä. Kuva Mika Puurula.

     

    

    Revontuliharsosta nousee kaksi sädettä. Kuva Anssi Mäntylä.

     

    

    Kaksi säteistä vyötä. Kuva Jani Lauanne.

     

    

    Säteinen vyö ja harsoa. Kuva Jussi Alanenpää.

     

    

    Kaksi sädettä. Kuva Aki Taavitsainen.

     

    

    Tällaiset säteet saattaisi olla mahdollista sekoittaa keinovalopilareihin. Vertaa kuvaan alla. Kuva Tom Eklund.

     

    

    Tässä kuvassa ei ole revontulia, vaan kaikki valopylväät - myös vasemmalla ylhäällä näkyvä laaja ja diffuusi pylväs - ovat jääsumuun syntyneita keinovalopilareita. Kuva Sami Jumppanen.

     

    

    Revontulia ja keinovalopilareita. Kaikki sädemäiset muodot ylemmässä kuvassa ovat luultavastikin keinovalopilareita, jotka sattuvat sopivasti päällekkäin revontulivyön kanssa. Alemmassa kuvassa revontulivyö on siirtynyt eikä ole päällekkäin oranssien lamppujen tuottamien pilareiden kanssa. Revontulissa ei oranssia esiinny. Kuva Katariina Roiha. 

  • Harso

    Harso (englanniksi veil). Harso on mitäänsanomattomin revontulimuoto. Se peittää tavallisesti homogeeniseen himmeään hehkuunsa laajahkon alueen taivasta kerralla. Useimmiten harson näkee yön revontulimaksimin jälkeisessä rauhallisemmassa vaiheessa muiden muotojen taustana. Harso voi esiintyä myös yksinään, jolloin sen varma tunnistaminen revontuleksi on melko vaikeaa, varsinkin valosaasteisella havaintopaikalla.

    Samantapaisen valohehkun voi aiheuttaa myös ilmassa leijuva kosteus, savu, tai hyvin ohut pilvikerros, jotka heijastavat niihin osunutta valoa. Pilviä voi kuitenkin käyttää myös harson tunnistamiseen, sillä varsinkin jos keski- tai yläpilvi näkyy tummana vaaleampaa taustaa vasten, on silloin hyvin todennäköisesti kyseessä revontuliharso, mikäli taustataivaan vaaleus ei johdu nousevasta tai laskeneesta Kuusta tai Auringosta.

     

    

    Harsoa ja säteitä. Kuva Esa Palmi.
     

    

    Punaista revontuliharsoa. Kuva Marko Mikkilä.

     

    

    Harsoa. Kuva Milla Myllymaa.

     

    

    Revontuliharso joka vaihtaa väriään alaosan vihreästä purppuran kautta yläosan siniseen. Kuva Jaakko Hatanpää.

     

    

    Himmeää vihreää harsoa. Kuva Jarmo Leskinen.

     

    

    Säteinen revontulivyö jota ympäröi harso. Kuva Jussi Alanenpää.

  • Läiskiä

• Muita erityispiirteitä
• • Vihreitä revontulia

    Paljain silmin havaittu vihreä on revontulten väreistä yleisimpiä. Vihreä väri syntyy atomaarisesta hapesta.

     

    

    Vihreitä revontulia. Lea Rahtu-Korpela.

     

    

    Vihreitä revontulia. Kuva Juha Ojanperä.

  • Sinisiä revontulia

    Paljain silmin sinisiä sävyjä pääsee näkemään vain kaikkein parhaimmissa revontulinäytelmissä maksimin vaiheilla, tai sen jälkeen. Useimmiten sinisen kuten sinipunaisenkin sävyt ovat havaittavissa revontulten ylimmissä osissa, ja ne näkyvät voimakkaammin, jos ne ovat auringonpaisteessa. Sininen väri on peräisin ionisoituneesta typpimolekyylistä.

     

    

    Voimakkaan sinistä väriä revontulissa. Kuva Jorma Mäntylä.

     
     

    

    Yläosastaan sinisiä säteitä. Kuva Tom Eklund.

    
     

    

    Yläosasta sinisiä säteitä. Kuva Jaakko Hatanpää.

     

    

    Osin sininen revontulikorona. Kuva Tapio Koski.

     

    

    Revontuliharsoa jonka yläosa on heikosti sininen. Kuva Jaakko Hatanpää.

  • Sykkiviä revontulia (pulsating)

    Sykkiviä revontulia (englanniksi pulsating). Sykkivien revontulien kirkkaus vaihtelee useimmiten rytmikkäästi jaksolla, joka on nopeimmillaan vain sekunnin osia, mutta voi olla myös minuutteja. Sykkimistä esiintyy yleensä vain laadukkaammissa näytelmissä varsinkin niiden loppupuolella. Tosin sykkimistä voi seurata vielä uusi purkaus. Toisinaan kirkkauden vaihtelu on samassa vaiheessa koko muodossa, jolloin koko muoto "syttyy ja sammuu" yhtä aikaa. Sykkimistä tavataan myös kaarissa ja vöissä, mutta ennen kaikkea läiskissä.

  • Liehuvia revontulia (streaming)

    Liehuva (streaming). Liehuvissa revontulissa esiintyy homogeenisten muotojen vaakasuoraa ulottuvuutta pitkin nopeasti eteneviä kirkkauden epäsäännöllisiä vaihteluja.

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.