Helmiäispilviä - 24.12.2017 klo 16.20 - 24.12.2017 klo 17.20 Turku Havainto numero 69177

• Havainto
• • Helmiäispilviä
• Pilvien laajuus taivaalla
• • Peittävät taivaasta 1/8-osan

• Helmiäispilvet
• • Tyypin I helmiäispilvi (happo)

    Helmiäispilvet ovat talvella esiintyviä pilviä, jotka näkyvät parhaiten aamu- ja iltahämärässä kun Aurinko on horisontin alapuolella.

    Vaikka helmiäispilvien nimi viittaa spektriväreihin, Suomessa havaitaan pääasiassa värittömiä, vaaleita helmiäisiä. Huomiota herättävä helmiäispilviin liittyvä piirre Suomessa myös voimakas rusko, joka saa maiseman kylpemään intensiivisessä punaisessa tai purppurassa valossa. Taivaanvahdissa on kategoriat värittömille vaaleille (tyyppi I) ja värillisille (tyyppi II) helmiäisille, sekä helmiäisruskolle. Tällä valinnalla raportoidaan tyypin I värittömät helmiäispilvet. 

    Siinä kun tavalliset pilvet sijaitsevat ilmakehän alimmassa kerroksessa troposfäärissä, helmiäiset muodostuvat tämän yläpuolella olevassa stratosfäärissä 15-25 kilometrin korkeudella maanpinnasta. Niitä syntyy kun stratosfäärissä on poikkeuksellisen kylmää, noin -75...-85 C.

    Partikkelit jotka aiheuttavat helmiäisiä ovat joko puhdasta vesijäätä (tyyppi II) tai kemialtaan erilaisia kiteitä joissa kaikissa on ainesosana typpihappo (tyyppi I).

    Stratosfäärin lämpöolojen muutokset ovat varsin verkkaisia, minkä vuoksi helmiäspilviä nähdään yhtäjaksoisesti vähintään muutama päivä elleivät alapilvet peitä näkymää. Helmiäiset ovat esiintymiseltään laaja-alaisia ja voivat esiintyä samanaikaisesti kaikkialla Suomessa. Esiintymien painopiste on kuitenkin Lapissa.

    Helmiäisten ilmaantumista taivaalle voi uumoilla stratosfäärin lämpötilaennusteiden avulla. Suomessa 1996-2014 tehdyistä helmiäishavainnoista selviää, että niitä oli nähty joulukuulta maaliskuulle. Suurin osa esiintyi joulu-tammikuussa, maaliskuussa helmiäisiä oli raportoitu vain yhtenä vuonna.  

    Helmiäispilvistä vastuussa olevat partikkelit voivat synnyttää myös Bishopin renkaan. Bishopin rengas saattaa olla selvin merkki helmiäisistä silloin kun Aurinko on horisontin päällä. Itse helmiäispilvetkin erottuvat yleensä Auringon ollessa horisontin päällä, mutta tällöin ne ovat tavallisesti hyvin haamuja pilvikuituja ja jäävät helposti huomaamatta.

     

    

    Tyypin I helmiäispilviä. Kuva Panu Lahtinen.

     

    

    Yöpilvimäisiä tyypin I helmiäisiä. Kuva Mikko Peussa.

     

    

    Puoli tuntia ennen auringonlaskua valokuvattuja aaltomaisia helmiäispilviä. Nämä helmiäiset erottuivat poikkeuksellisen hyvin päivätaivaalta. Kuva Marko Riikonen. 

  • Tyypin II helmiäispilvi (vesijää)

    Helmiäispilvet ovat talvella esiintyviä pilviä, jotka näkyvät parhaiten aamu- ja iltahämärässä kun Aurinko on horisontin alapuolella.

    Vaikka helmiäispilvien nimi viittaa spektriväreihin, värilliset (tyyppi II) helmiäiset ovat Suomessa harvinaisia. Pääasiassa meillä nähdään värittömiä, vaaleita (tyyppi I) helmiäisiä. Huomiota herättävä helmiäispilviin liittyvä piirre Suomessa myös voimakas rusko, joka saa maiseman kylpemään intensiivisessä punaisessa tai purppurassa valossa. Taivaanvahdissa on kategoriat tyypin I ja II helmiäisille, sekä helmiäisruskolle. Tällä valinnalla raportoidaan tyypin II spektrivärejä esittävät helmiäispilvet. 

    Siinä kun tavalliset pilvet sijaitsevat ilmakehän alimmassa kerroksessa troposfäärissä, helmiäiset muodostuvat tämän yläpuolella olevassa stratosfäärissä 15-25 kilometrin korkeudella maanpinnasta. Niitä syntyy kun stratosfäärissä on poikkeuksellisen kylmää, noin -75...-85 C.

    Partikkelit jotka aiheuttavat helmiäisiä ovat joko puhdasta vesijäätä (tyyppi II) tai kemialtaan erilaisia kiteitä joissa kaikissa on ainesosana typpihappo (tyyppi I).

    Stratosfäärin lämpöolojen muutokset ovat varsin verkkaisia, minkä vuoksi helmiäspilviä nähdään yhtäjaksoisesti vähintään muutama päivä elleivät alapilvet peitä näkymää. Helmiäiset ovat esiintymiseltään laaja-alaisia ja voivat esiintyä samanaikaisesti kaikkialla Suomessa. Esiintymien painopiste on kuitenkin Lapissa.

    Helmiäisten ilmaantumista taivaalle voi uumoilla stratosfäärin lämpötilaennusteiden avulla. Suomessa 1996-2014 tehdyistä helmiäishavainnoista selviää, että niitä oli nähty joulukuulta maaliskuulle. Suurin osa esiintyi joulu-tammikuussa, maaliskuussa helmiäisiä oli raportoitu vain yhtenä vuonna.  

    Helmiäispilvistä vastuussa olevat partikkelit voivat synnyttää myös Bishopin renkaan. Bishopin rengas saattaa olla selvin merkki helmiäisistä silloin kun Aurinko on horisontin päällä. Itse helmiäispilvetkin erottuvat yleensä Auringon ollessa horisontin päällä, mutta tällöin ne ovat tavallisesti hyvin haamuja pilvikuituja ja jäävät helposti huomaamatta.

     

    

    Suomessa koettiin talvella 2012-2013 poikkeuksellisen pitkä 13 päivää kestännyt helmiäispilvien putki. Jakson toiseksi viimeisenä päivänä pilvissä näkyi myös harvinaisia spektrivärejä. Kuva Matti Helin.

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Kuvien käyttöpyynnön voit lähettää medialle -lomakkeella.