Newest observations

Contact information

Taivaanvahti,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Harvinaisia halomuotoja - 30.4.2018 klo 20.30 Kouvola Observation number 73459

Visibility IV / V

Tero Sipinen, Ursa (Etelä-Suomi)

Vielä löytyi vimeiselle päivälle halo tytärtä harrastuksesta kuskatessa. Hentoinen sivuaurinko (kuva 1). Halon edessä oleva roska paljastuu linnuksi rajatussa versiossa (kuva 2).

Heti perään huomasin Auringon kohdalla pilarin jota jo hätäpäissäni ehdin arvella heijastusala-auringoksi (kuva 3). Mutta enpä tiedä. Tiukemmassa rajauksessa (kuva 4) näkyy terävähköä "suikaloitumisentapaista" niinkuin monissa heijastus-a-a -tapauksissa mutta ehkä tavan pilarikin voi rajautua noin? Toisaalta, Auringon kiekkoa näkyy koko leveydeltä, ilmiö on silti rajautunut alle Auringon levyiseksi...?

Taas toisaalta, muutamaa minuuttia & kilometriä myöhemmin näin viuhkan pilvi- / ruskosäteitä, joten voihan tuo olla yksinäinen sädekin? Säteentynkiä näkyy itseasiassa kolmoskuvassa vasemmalla, eri kohtaan syntyneinä kuin tämä kyseenalainen rantu. Ja aikalailla erinäköisenä.

Riittäisiköhän tuo pilven takaa pilkistävä Aurigon alareuna aiheuttamaan suoralla valaisulla pilarin / säteen tuohon kohtaan?

Ei kyllä ole oikein sopivia vesistöjäkään. (Karttatäppä laitettu tarkasti, Aurinko suunnassa az 308. Viereinen Kymijoki liian lähellä ollakseen mahdollinen heijastaja).

Enpäs nyt tähän hätään merkkaa sitä edes tavalliseksi pilariksi. Harmi, ettei ollut oikein mahdollisuutta syventyä terkemmin.

EDIT: Tjaa, ehkä sittenkin on sopiva vesistö. Katsoin aiemmin liikaa lännestä, mutta kun otin suuntiman 308, niin 23 kilometrin päässä on järvi. Lisäsin kartan viidenneksi kuvaksi. Mitäs raati tuumaa, olisiko mahdollista?


More similar observations
Additional information
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Ala- tai keskipilvien sadejuovat
  • Yleiset halomuodot auringonvalo
    • Sivuaurinko info

      Sivuauringot ovat värillisiä valoläikkiä Auringon molemmin puolin. Niiden etäisyys Auringosta muuttuu Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla ne ovat 22 asteen etäisyydellä siitä. Mitä korkeammalle Aurinko nousee, sitä kauempana sivuauringot näkyvät ja sitä himmeämmiksi ne myös muuttuvat.

      Sivuaringot katoavat kun valonlähde nousee yli 60 asteen korkeudelle - Suomessa sekä Aurinko että Kuu pysyvät aina tätä matalammalla.  

      Jääsumussa sivuauringot ovat joskus häikäisevän kirkkaita. Tällöin on hyvät mahdollisuudet nähdä tuplasti kauempana Auringosta sijaitsevat, hyvin harvinaiset 44° sivuauringot.

      Sivuaurinkoja havaitaan jääsumussa myös ulkovalaisimilla. Tällöin ne ovat kaukaa katsottuna horisonttirengasmaisia valoviiruja, jotka ulottuvat korkeintaan 22 asteen etäisyydelle lampusta. Lähellä lamppua sivuauringot taipuvat kidevälkkeestä muodostuneena kolmiulotteisena pintana havaitsijan silmiin. Valokuvissa tämä vaikutelma ei kuitenkaan toistu, vaan näkyvillä on pelkät horisonttirengasmaiset viirut.

      Erikoinen paikka havaita sivuauringot on auton kuurainen tuulilasi. Haloille sopivia kiteitä muodostuu auton pinnoille varsin helposti. Parhaiten tällaiset halonäytelmät saadaan esiin pimeällä taskulampun valossa.

      Sivuaurinko on yleinen halo, jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Usein se näkyy taivaalla varsin lyhyen aikaa.

       

      Sivuaurinkoja nähdään varsinkin kun Aurinko on matalalla. Kuva Mikko Peussa.

       

      Lyhytaikainen, yksinäinen sivuaurinko syttyy monesti pieneen pilvikuituun. Näin syntyneet sivuauringot voivat olla toisinaan hyvin kirkkaita. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Kuun poikki kulkevalla kapealla lentokoneen jättövanalla näkyvät sivuauringot. Ne ovat yleisin jättövanoilla havaittava halo. Kuva Eetu Saarti.

       

      Kun jääsumussa loistavat näin kirkkaat sivuauringot, silloin kannattaa katsoa myös tuplasti kauemmaksi Auringosta. Siellä on hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaiset 44° sivuauringot. Kuva Toivo Kiminki.

       

      Erillisissä kiteissä kimalteleva sivuaurinko. Kuva Sara Riihiaho.

       

      Suurella valonlähteen korkeudella sivuauringot ovat selvästi etääntyneet samaan aikaa näkyvästä 22° renkaasta. Kuva Jari Luomanen.

       

      Pilareita ja sivuaurinkoja laskettelurinteen lampuilla. Sivuauringot ovat lampuista vaakatasossa lähteviä valojuovia. Kuva Mika Aho.

       

      Halonäytelmä tuulilasissa. Sivuauringot on merkitty nuolilla. Värikäs kaari kuvan oikeassa alareunassa on zeniitinympäristönkaari. Valona on tuulilasin toisella puolella oleva led-lamppu. Kuva Jari Luomanen.

  • Harvinaiset halomuodot auringonvalo
    • Heijastus-ala-aurinko info

      Heijastus-ala-aurinko on Auringon kohdalla sijaitseva valoläikkä tai pilari. Se on mahdollista nähdä kun Auringon valo heijastuu veden pinnasta Aurinkoa peittävän paksun jääkiteitä satavan pilven alaosaan. Havainnoissa tämä pilvi on ollut Stratocumulusta.

      Pilvipeitteessä täytyy olla Auringon alapuolella aukko joista Auringon valo pääsee osumaan veden pintaan. Heijastus-ala-aurinko on siitä poikkeuksellinen halo, ettei sen näkyessä Aurinko paista. Halon näkemisen mahdollisuuden maksimoimiseksi olisi hyvä asua pienellä sisäveden saarella jonka ympärillä on parikymmenä kilometriä vettä joka suuntaan.

      Heijastusala-aurinko on erittäin harvinainen ilmiö. 

       

      Heijastus-ala-auringon pystysuunnassa venynyt valospotti näkyy Stratocumuluksen alaosaa vasten. Halon kohdalla pilven takana on Aurinko. Ilmiön synnytti heijastus suuresta järvestä. Kuva Jenni-Elina Holopainen. 

       

      Heijastusala-aurinko näkyy pilarina Stratocumulusta vasten. Ilmiön synnyttänyt Auringon valon heijastus tapahtui merestä. Kuva Sirkka Karppinen.

Comments: 16 pcs
Mikko Peussa - 30.4.2018 klo 23.02 Report this

Veikkaan, että viimeinen kuva on ruskosäteeseen liittyvä?

Näyttää olevan hieman kallellaan vasemmalle? Pilvisäde, Heijastunut pilvisäde, tai siis heijastunut ruskosäde tässä tapauksessa?

Infotäpissä "heijastuneet pilvisäteet" on ykköskuvassa vähän samaa fiilistä. Voisi mennä tuo sun punainen raita alas riittävästi, että lähtisi horisontin alta?

Heijastus-Ala-Aurinkohan taas olisi Auringon kohdalla.

P.S. Paljon kysymysmerkkejä kommentissa :)

 

Tero Sipinen - 30.4.2018 klo 23.11 Report this

Kamera on hyvinkin voinut olla tuon yhden asteen vinossa. Ja on kyllä aikalailla Auringon kohdalla. Lisään vielä yhden havainnekuvan, kun tuo Auringon kiekko piiloutuu aika hyvin tuonne ylivalotuksen sekaan :)

Mikko Peussa - 30.4.2018 klo 23.18 Report this

Katosin että Aurinko olisi tuossa pilven alareunalla? Heijastus-Ala-Aurinkohan näkyy niin että Aurinko ei näy ja heijari on Auringon kohdalla pilvessä. Mutta selvitä ihmeessä missä Aurinko on on tarkalleen, koska tämähän on kiinnostava pähkinä ;-)

Tero Sipinen - 30.4.2018 klo 23.19 Report this

Nyt lisäsin kutoskuvaksi havainnekuvan merkkaamaan Auringon paikkaa sekä mainitsemaani pilarin (tai säteen) "raitaisuutta".

Mikko Peussa - 30.4.2018 klo 23.23 Report this

Hieno havainnekuva.  Eli onko siis ruskosäde vai heijastunut ruskosäde? Onko säteen perpektiivipiste auringon kohdalla, vai horisontin alla?

Tero Sipinen - 30.4.2018 klo 23.48 Report this

Jos oletetaan, että kamera on tosiaan ollut n. asteen kallellaan "oikealle", niin silloinhan tuo ilmiö on ollut oikeasti pystysuorassa. Ja kun on suoraan Auringon kohdalla, niin silloin perspektiivipistettä on vaikea määritellä. Jostaas  kamera on ollut tasan tarkkaan vaaterissa (harvinasta minulle :) niin sitten ei voi olla halo.

Onkohan huono enne (hejastusala-aurinkotulkinnan kannalta) että kun äsken avasin kuohariputelin, en ensinnäkään meinannut saada sitä auki ja kun vihdoin aukesi, sisältö osoittautui pilaantuneeksi? :(

Mikko Peussa - 1.5.2018 klo 00.23 Report this

Sanoisin näin harrastuspohjalta ja mielenkiinnosta, (ottaen huomioon kameran pienen mahdollisen kallistuksenkin vapun kunniaksi) että kysessä on heijastunut ruskosäde.

Kuvaa tarkastellen, kamera on mitä ilmeisemmin ollut vaaterissa ja perspektiivipiste menisi juuri sopivasti horisontin alle ollakseen heijastunut ruskosäde?

Jos nimittäin kuvan kallistaa niin että säteet on suorassa niin silloin ei oikein mikään täsmää.

Tämä nyt oli tällaista pohdintaa ja vappuna ehkä voisi olla muutakin tekemistä :)

Heijastus-Ala-Aurinko se ei kuitenkaan ole, koska ei ole Auringon kohdalla, vaan paljon ylempänä?

Mutta tosiaan, nämä on vain omia tulkintojani, sillä eipä tässä muutakaan ihmeempää ole, ja ilmiöt ja niiden tulkinta kiinnostaa.

Hyvää vapuua vaan kaikille :)

 

 

 

Marko Riikonen - 1.5.2018 klo 16.48 Report this

Jos kuvan kallistaisi niin että pätkä on suorassa, silloin puut kallistuisivat vielä enemmän oikealle. Mutta ei nuo mitään tehotalousmetsän mäntyjä ole, joten en tiedä kuinka paljon niiden varaan voi laskea. Jokatapauksessa punertavuus on merkki heijastuneesta pilvisäteestä tai ala-auringosta. Jos ilmiö on ollut oikeasti vinossa, sitten heijastuspilvisäde ei käy koska tuo säteilee auringosta. Mutta ei käy heijastus-ala-aurinkokaan. Joten lienee oletettava että ilmiö on ollut pystysuora. Ehkä kannattaisi kallistaa ilmiö suoraksi ja katsoa voiko puiden vinouden vielä niellä.

Ei ole ensimmäinen kerta kun vahdissa pohditaan jotain juttua sen yhden kuvan perusteella, kun toinen hetken myöhemmin otettu kuva olisi ratkaissut asian. 22° renkaita ei sen pidemmäksi aikaa jäädäkään katselemaan, mutta tämän heijastusala-auringoksi oletetun ilmiön vain muutaman sekunnin lisäseuranta olisi voinut konklusiivisesti ratkaista asian.

Heijastusala-aurinko voi näkyä myös auringon kohdan ylä- tai alapuolella. Ala-aurinkohan voi olla venynyt. Samoin heijastus. Jos valo pääsee paistamaan rajatusti tai kiteitä on vain rajatustulla alueella, silloin ilmiö ei näy välttämättä auringon kohdalla. Muistelen että tästä on jo esimerkkejä. No, olihan itsellä tuo Kirkkonummen tapaus jossa ilmiön "sivuesiintymä" näkyi yläviistossa. Mutta se oli tosi heikko.

Mitä auringonpilariin tulee, se voi olla pilvien slaissaama.

Mikko Peussa - 1.5.2018 klo 17.20 Report this

Hyvä kommentti Riikoselta. Mielenkiintoinen tapaus ja hyvä tietää että kuvia kannattaa ottaa vastaavissa tapauksissa enemmän. Hyvä myös tietää että heijastus-ala-aurinko voi myös poiketa Auringon kohdalta noinkin paljon. Heijastuneelta pilvisäteeltä kyllä näyttää, mutta liekö varmuudella edes selvitettävä tapaus?

Tero Sipinen - 2.5.2018 klo 23.41 Report this

Ilmiön vinous taitaa muuten olla enimmäkseen optista harhaa, liekö oikeasti astettakaan kallellaan? Kuvan oikomisella ei siis ole paljoakaan todistusvoimaa. Silmin katsottuna ilmiö oli kuitenkin niin pystysuora, että sen huomatessani välitön tulkinta oli pilari. Tietysti sädeilmiökin on pystysuora juuri tarkasti kohti sattuessaan, eikä perspektiivin sädettä leventävä vaikutuskaan ehkä näkyisi noin lyhyellä matkalla (ottaen huomioon, että polttoväli on 120 kinomilliä ja silläkin ilmiö jää noin pieneksi kuvassa). Heti pilaritulkinnan jälkeen hoksasin, että sehän näkyy tummaa pilveä vasten ja siitä heräsi ajatus heijastusala-auringosta. Ja nimenomaan "divergentistä" sellaisesta, jonka pioneerihavainto taitaa mainittu Kirkkonummen tapaus olla.

[Varoitus, tässä osoissa mutua ja todeksi toteamatonta teoriaa: Vaikuttaa muuten siltä, että noita kv-pilarimaisia ("divergenttejä") heijastusala-aurinkoja näkyy useammin kuin oppikirjamaisia, "kunnon" heijastusala-aurinkoja. Ehkäpä sen takia, että vaatii ideaaliolosuhteet eli kiteiden, taustapilven sijainnin ja Auringon piilossaolon lisäksi rasvatyynen vedenpinnan jotta muodostuu selkeä ovaali halo. Noista vaatimuksista viimeinen kun muuttuu laineiseksi tai edes kareiseksi, yhdensuuntainen heijastus muuttuu divergentiksi ja heijastusala-aurinko venähtää pystysuunnassa. Jos vielä Auringonsilta levenee, voi halo levitä Auringon kohdan sivullekin. Ja nyt siirrytään takaisin faktoihin ;] ...

Tero Sipinen - 2.5.2018 klo 23.44 Report this

....

Paras olisi tietysti, jos olisi ollut mahdollisuus jäädä kyttäämän pidemmäksi aikaa ja napsutella timelapsea jalustalta. Sen lisäksi että tilanne oli muutenkin ei-niin-otollinen-tarkkailulle, ilmiön taustana ollut pilvi oli siirtymässä Auringon edestä. Otin vielä samoilta jalansijoilta toisen kuvan, jossa ilmiö näkyy ok, sitten luovutin ja kävelin autolle. Senverran harvinaisuuden mahdollisuus kiusasi, että yritin vielä autosta ottaa kuvaa, jossa maskasin auringon omalla kädelläni. Yritys oli tuhoontuomittu. Täydellä aukolla tähdätessä käsi näkyi hyvin ohuena suikaleena, mutta kun kuvausaukko oli pienempi, syvyysterävyysalueen muutos sai käden piirtymään leveämpänä johtaen tarkan maskausyrityken epäonnistumiseen. Ja sitten olikin enää myöhäistä kuvailla tai havaita, kun Aurinko oli jo kokonaan poistunut pilven takaa.

Kahden onnistuneen kuvan välillä on 14 sekuntia, joten siinähän on se ratkaiseva "muutaman sekunnin lisäseuranta" :) Ei muuta kuin askartelemaan animaatiota kahdesta kuvasta. Siinä menikin yksi ilta ratevasti... Yritin ensin kohdistaa puuryhmien mukaan manuaalisesti x/y -siirroilla ja kuvan käännöllä, mutta en millään saanut kohdalleen. Senverran erilainen rajaus kuvien välillä, että objektiivin projektion eroavaisuus kuva-alan eri kohdissa teki hommasta mahdotonta. Seuraavaksi yritin kohdistaa Huginin avulla. Ensin jonkinverran manuaalista hommaa, kun poistelin automaatin pilviin asettamat kohdistuspisteet...

Tero Sipinen - 2.5.2018 klo 23.45 Report this

....

ja asettelin lisäkohdistuspisteitä puustoon. Ensimmäinen yritys ei tuottanut oikein perspektiivikorjattuja kuvia, mutta toinen (vai kolmas?) yritys tuotti onnistumisen: kaksi kuvaa, joiden välillä "blinkatessa" liikkuu kaikki muu paitsi puut :) Aurinko nytkähtää alaoikealle, ilmiön taustana oleva pilvi yläoikealle, muut pilvet omiin suuntiinsa, ylävasemmalla näkyvät pilvisäteet oikealle Auringon mukana. Sekä tietysti pohdinnan kohteena oleva ilmiö myöskin Auringon mukana oikealle. Pystysuorassa pysytellen, suikalerakenne hieman muuttuen.

Tein gif:fin, mutta siitä tuli niin huonolaatuinen, että lisäsin sen sijaan 2 jpg:tä (7. ja 8.). Ne kun avaa omille välilehdilleen ja vaihtelee niiden välillä, saa "manuaalisen" animaation.

Olen aika vahvasti heijastusala-auringon kannalla. Pystysuorana pysyminen 14 sekunnin ajan ei sinänsä ole kai säteellekään mahdotonta, mutta ulkoasu on enemmän halomainen kuin sädemäinen. Ja vaikkei mahdotonta, niin aika epätodennäköistä, että syntyy vain yksi säde, joka sattuu olemaan juuri tarkalleen havaitsijaa kohti (eli pystysuorassa), oli sitten heijastunut tai "suora" säde.

Marko Riikonen - 3.5.2018 klo 13.13 Report this

Olihan siellä se toinen kuva. 14 sekuntia on pitkä aika pilvisäteelle liikkua, kuten kuvaparin pilvien liike osoittaakin. Selvä heijastusalan aurinkohan tuo on. On karaktääristä pystyjuovaakin. Joten onnittelut Sipiselle ensimmäisestä haasta. Harvinaisempi tapaus sikälikin että näkyy tuota auringon kiekkoa. 

Mikko Peussa - 3.5.2018 klo 18.49 Report this

Onnittelut Terolle heijastus-ala-auringosta! Hyvältä tuntuu että olin väärässä; -)

Tero Sipinen - 3.5.2018 klo 23.02 Report this

Kiitos, kiitos! Haa, se on siis sittenkin h-a-a! :)

Tuo Auringon kiekon näkyminen ensin hämäsikin kun ajattelin, että valaisee suoraan. Mutta jäähän sinne pilven alle edelleekin varjossa oleva sektori :P Sekin tukee ei-suoraa valaisua, että vaikka Aurinko on jälkimmäisessä kuvassa enemmän esillä, pilari on kuitenkin kapeampi (joku muu kuin kuvassa näkyvä pilvenreuna varjostaa).

Veikko Mäkelä - 5.5.2018 klo 14.53 Report this

Sen verran kommentoin, että heijastuspilvisäteet ovat usein vähän diiffuusimpia ja esiintyvät ryhmissä. Ja melko sattumaa olisi, että yksittäinen säde olisi suoraan ylöspäin. Toki aina kaikki on mahdollista, eiköhän tämä halokategoriaan kuitenkin mene. 

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending a comment I confirm that I understand and accept the system's privacy policy.