Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Täydellinen kuunpimennys - 27.7.2018 klo 23.00 - 28.7.2018 klo 01.00 Vaala Havainto numero 76915

Näyttävyys: IV / V

Suunnat on Stellariumista tarkastettu ja kartan avulla arvioitu, että kesämökin lähisaaren rantakalliolta avautuisi näkymä pimentyneenä nousevan Kuun suuntaan. Soutelen lämpimänä mutta tuulisena iltana mökkirannasta saarelle ja virittelen kameranjalustan hellekesän lämpöä hehkuvalle rantakallliolle. Jalustan olen sivumennen sanoen löytänyt muutama vuosi sitten täysin ehjänä kantopussi mukaanlukien taloyhtiön roskalaatikosta ja se on palvellut sittemmin hyvin mökkikäytössä.

 

Arvelen, että taivas on vielä liian vaalea Kuun nousun tienoilla ja odottelen kärsivällisesti kunnes Kuu tulisi näkyviin. Noin vartin yli 23 alan ihmetellä, miksei Kuuta näy ja puoli kahdentoista tienoilla olen jo vähän hermostunut. Tarkistan kartan ja Stellariumin puhelimella vielä ja pystyn rajaamaan taivaalta melko pienen alueen, missä Kuun on pakko olla. Mutta kun ei vaan näy! Ja tietenkin olen unohtanut kiikarin mökille...

 

Epäilen, että horisontin lähellä on jotain utua tai pilveä, jota ei taivaasta erota mutta joka peittää Kuun taakseen. Kuitenkin lopulta noin kymmentä vaille kaksitoista kalpea haamu tulee esiin autereesta (kuva 2). Kuu! Ja juuri siinä suunnassa missä pitääkin. Onpa tosiaankin pimentynyt. Ei puhettakaan mistään punaisesta kuunsillasta Oulujärvellä vaan ennemminkin kuin himmeäksi tummunut kuparilantti sinisen ilmameren pohjalla.

 

Hetki hetkeltä kontrasti kuitenkin paranee ja minulla on parikymmentä minuuttia aikaa kuvata aikomiani HDR-sarjoja pimentyneestä Kuusta Oulujärven rantojen yllä ennen täydellisen vaiheen loppua. Hyttynen inisee korvassa ja hiki valuu, kun etsin sommitelmia ja vaihtelen kuvauspaikkoja. Jossain välissä ehdin ottaa telelläkin jonkin kuvan, mutta Kuun matalan korkeuden ja telekalustoni vaatimattomuuden vuoksi en kovin tarkkaa "lähikuvaa" saa. Itseäni eniten miellyttäneen hdr-sarjan saan kuvattua hetkisen täydellisen vaiheen päättymisen jälkeen (kuva 1). Olen aina pitänyt tällaisista hyvin pelkistetyista ja hieman surrealistisista maisemakuvista.

 

Pimennyksen käydessä kohti loppuaan yön pimeimpinä hetkinä pohjoistaivaalle syttyvät valaisevat yöpilvet kuin varjosta poistuvaa Kuuta tervehtimään. Valonsa takaisin saanut Kuu hohtaa lähes häikäisevänä Oulujärven saarien yllä, kun soudan kuunsilta veneen perässä takaisin mökille nukkumaan.


Havainnot samasta aiheesta
Kommentteja: 2 kpl
Saara Tuohimetsä - 22.8.2018 klo 11.46 Ilmianna

Hieno novelli ja kuvitus. 

Aki Karjalainen - 22.8.2018 klo 20.17 Ilmianna

Kiitos Saara!

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Kuvien käyttöpyynnön voit lähettää medialle -lomakkeella.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.