Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Koko taivaan revontulet - 4.11.2018 klo 20.21 - 4.11.2018 klo 22.55 Ikaalinen, Sisättö Havainto numero 79139

Näyttävyys: V / V

Heidi Rikala, Ursa (Helsinki)

Huh! Olipas upea revontuli ilta pitkästä aikaa. Taivas oli täynnä reposia, kun tulin saunasta... mitä siinä tekemään muuta, kun äkkiä vaatetta päälle ja pihalle kameran kanssa. SAR-kaari oli myös mukana ja keskityinkin lähinnä siihen. Nämä olivat siinä mielessä saman tyyppiset, kun aikaisemat, missä SAR-kaari oli. Lähinnä eteläiselle pouolelle tuli SAR-kaaren vierelle revontuli läikkiä ja tasaisempaa repoa.

Siinä tuli sitten kuvattua ja, kun pohjoisella alkoi kaunis tanssi, niin siinä vaiheessa olikin linssi huurussa, enkä sitten huomannut sitä- tuli sitten diffuusi kuvat, mutta tulista saa toki selvän.

Kuviin on lisätty valoisuutta ja hieman väriä, että SAR erottuu paremmin.


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Kirkkaus
    • Kirkkaat revontulet
  • Revontulimuodot
    • Kaari info

      Kaari (englanniksi arc). Kaaret ovat leveämpiä kuin vyöt, eivätkä poimuile yhtä voimakkaasti kuin ne. Kaaret eivät normaalisti ole järin kirkkaita eivätkä aktiivisia.

      Kaari lienee tavallisin revontulien esiintymismuoto. Usein revontulinäytelmä ei koko yön aikana kehity matalalla pohjoistaivaalla kaartuvasta rauhallisesta kaaresta mihinkään. Kaari on usein myös aktiivisemmissa näytelmissä muoto, joka ensimmäiseksi ilmestyy, ja viimeiseksi katoaa.

      Kaaren alareuna on tavallisesti terävä, mutta yläreuna voi sulautua vähitellen taustataivaaseen.  Aktiivisuuden noustessa niihin normaalisti kehittyy säteitä ja poimuja, ja kaaret muuttuvat vähitellen vöiksi.

       

      Kuvan poikki kulkee revontulikaari. Pystysuuntaiset muodot ovat säteitä. Kuva Atacan Ergin.

       

      Revontulikaari. Kuva Mauri Korpi.

       

      Revontulikaari. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.


       

      Revontulikaari. Kuva Matti Asumalahti.

    • Vyö info

      Vyö (englanniksi band). Vyöt ovat yleensä kapeampia, alareunaltaan mutkittelevampia, kirkkaampia ja aktiivisempia kuin kaaret. Vyöt yleensä kehittyvät kaarista.

      Vyöt voivat muodostaa J- ja U-muotoja, joskus täysiä spiraalejakin. Korona voi myös syntyä pelkistä vöistä. Vyöt ovat varsin tavallinen revontulimuoto.

       

      Revontulivyö. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Revontulivyö. Kuva Matias Takala.

       

      Revontulivyö. Kuva Lea Rahtu-Korpela.


       

      Revontulivöitä. Kuva Lauri Koivuluoma.

       

      Revontulivöitä. Kuva Matias Takala.

    • Säteitä info

      Säde (englanniksi ray). Säteet ovat magneettikentän voimaviivojen suuntaisia, eli varsin pystyjä, yleensä suunnilleen vajaan asteen paksuisia valojuovia. Säteet voivat esiintyä muiden muotojen yhteydessä, lähinnä kaarissa ja vöissä, mutta myös yksinään. Lyhyet säteet ovat yleensä kirkkaimpia alareunastaan, mutta himmenevät nopeasti.

      Pisimmät, jopa lähes horisontista zeniittiin ulottuvat säteet ovat tavallisesti tasakirkkauksisia ja varsin rauhallisia, ja ne esiintyvät lyhyemmistä säteistä poiketen useimmiten muutamien säteiden ryhmissä tai yksinään. Säteet ovat vöiden tapaan hyvin tyypillinen revontulimuoto.

      Keinovalopilarit, jotka ovat jääsumussa näkyvä haloilmiö, voivat toisinaan olla hyvin samannäköisiä kuin revontulien säteet. Sekaannus on mahdollinen varsinkin silloin kun keinovalopilarit aiheuttavat lamput ovat kaukana näkymättömissä rakennusten tai metsän takana. Valokuvista ilmiön luonne viimeistään selviää.

       

      Säteitä. Kuva Tom Eklund.

       

      Säteitä. Kuva Mika Puurula.

       

      Revontuliharsosta nousee kaksi sädettä. Kuva Anssi Mäntylä.

       

      Kaksi säteistä vyötä. Kuva Jani Lauanne.

       

      Säteinen vyö ja harsoa. Kuva Jussi Alanenpää.

       

      Kaksi sädettä. Kuva Aki Taavitsainen.

       

      Tällaiset säteet saattaisi olla mahdollista sekoittaa keinovalopilareihin. Vertaa kuvaan alla. Kuva Tom Eklund.

       

      Tässä kuvassa ei ole revontulia, vaan kaikki valopylväät - myös vasemmalla ylhäällä näkyvä laaja ja diffuusi pylväs - ovat jääsumuun syntyneita keinovalopilareita. Kuva Sami Jumppanen.

       

      Revontulia ja keinovalopilareita. Kaikki sädemäiset muodot ylemmässä kuvassa ovat luultavastikin keinovalopilareita, jotka sattuvat sopivasti päällekkäin revontulivyön kanssa. Alemmassa kuvassa revontulivyö on siirtynyt eikä ole päällekkäin oranssien lamppujen tuottamien pilareiden kanssa. Revontulissa ei oranssia esiinny. Kuva Katariina Roiha. 

    • Harso info

      Harso (englanniksi veil). Harso on mitäänsanomattomin revontulimuoto. Se peittää tavallisesti homogeeniseen himmeään hehkuunsa laajahkon alueen taivasta kerralla. Useimmiten harson näkee yön revontulimaksimin jälkeisessä rauhallisemmassa vaiheessa muiden muotojen taustana. Harso voi esiintyä myös yksinään, jolloin sen varma tunnistaminen revontuleksi on melko vaikeaa, varsinkin valosaasteisella havaintopaikalla.

      Samantapaisen valohehkun voi aiheuttaa myös ilmassa leijuva kosteus, savu, tai hyvin ohut pilvikerros, jotka heijastavat niihin osunutta valoa. Pilviä voi kuitenkin käyttää myös harson tunnistamiseen, sillä varsinkin jos keski- tai yläpilvi näkyy tummana vaaleampaa taustaa vasten, on silloin hyvin todennäköisesti kyseessä revontuliharso, mikäli taustataivaan vaaleus ei johdu nousevasta tai laskeneesta Kuusta tai Auringosta.

       

      Harsoa ja säteitä. Kuva Esa Palmi.
       

      Punaista revontuliharsoa. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Harsoa. Kuva Milla Myllymaa.

       

      Revontuliharso joka vaihtaa väriään alaosan vihreästä purppuran kautta yläosan siniseen. Kuva Jaakko Hatanpää.

       

      Himmeää vihreää harsoa. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Säteinen revontulivyö jota ympäröi harso. Kuva Jussi Alanenpää.

    • Läiskiä info

      Läiskät (englanniksi patch) ovat himmeitä ja melko harvinaisia, yleensä revontulimyrskyjen yhteydessä aamuyöllä havaittavia revontulimuotoja. Revontuliläiskissä havaitaan usein sykkimistä. Sykkiminen tarkoittaa tilannetta, jossa läiskä kirkastuu ja himmenee tasaisin väliajoin. Sykkimisen jakso voi olla sekunnin kymmenyksistä useisiin minuutteihin. Tällöin näyttää siltä, että läiskä ikäänkuin sammuisi, ja syttyisi sitten taas uudestaan.

      Läiskät voivat käsittää hyvin laajoja alueita taivaasta. Läiskät ovat paljain silmin havaittuna varsin himmeitä, mutta tulevat yleensä hyvin esiin valokuvissa. Sykkiviä revontuliläiskiä havaitaan useimmiten voimakkaiden geomagneettisten myrskyjen aikana aamuyön tunteina.

    • Vakaa punainen revontulikaari (SAR) info

      Vakaa punainen revontulikaari eli SAR-kaari (engl. Stable Auroral Red arc) on yleensä selvästi erillään revontuliovaalista ja sen eteläpuolella esiintyvä hyvin himmeä ja normaalisti väriltään punainen nauha. SAR-kaari useimmiten näkyy vasta valokuvassa tai järjestelmäkameran liveview-näytössä. Kaari asettuu yleensä idän ja lännen välille 

      Vakaa punainen revontulikaari on harvinainen ilmiö. Taivaanvahdin ensimmäiset SAR-kaaret havaittiin marraskuun 3.-4. ja 4.-5. päivän välisinä öinä vuonna 2015 keskisen Suomen leveysasteilla.   

  • Muita erityispiirteitä
    • Vihreitä revontulia info

      Paljain silmin havaittu vihreä on revontulten väreistä yleisimpiä. Vihreä väri syntyy atomaarisesta hapesta.

       

      Vihreitä revontulia. Lea Rahtu-Korpela.

       

      Vihreitä revontulia. Kuva Juha Ojanperä.

Kommentteja: 8 kpl
Pirjo Koski - 5.11.2018 klo 22.31 Ilmianna

Onnittelut!! Tosi hyvät kuvat! Sar kaaren näkyminen kuvassa on aina vaikeaa. Joutuu kyllä säätämään välillä rankastikin, se on ok :) 

Jukka Kytömäki - 5.11.2018 klo 22.35 Ilmianna

Kuva kuusi on kuin punahuuli. Komeat on kuvat.

Pentti Arpalahti - 9.11.2018 klo 03.37 Ilmianna

Onko Man Ray sittenkin jakautuneen SAR-kaaren ensimmäinen havaitsija?

Tero Sipinen - 9.11.2018 klo 06.53 Ilmianna

Man Rayn kaaret on pilvilautan alapuolella, joten ei voi olla SAR-kaaria. Tai ehkä inspiraatio kuvaan on saatu SAR-kaarista ja sitten on otettu hieman taiteellisia vapauksia.

Heidi Rikala - 9.11.2018 klo 19.12 Ilmianna

Kiitos kommenteista Pirjo, Jukka, Pentti ja Tero!

Olen tässä miettinyt, että onko SAR-kaari jotenkin uusi ilmiö, vai eikö sitä ole saatu kuvattua vanhoilla systeemeillä kuten Diakuvilla tai filmillä? Onko se löytynyt lähinnä digiaikana? Protonikaarestahan olikin juttua , ettei se ole revontulia ollenkaan. Itselläni on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika, kun olen näitä taivaanilmiöitä kuvannut- ja nekin oikeastaan digiaikana.

Mikko Peussa - 9.11.2018 klo 22.16 Ilmianna

Heidi, minä en oikein usko että olisi ainoastaan kameratekniikan paranemisesta johtuva ilmiö, sillä erotin tämän SAR-kaaren myös visuaalisesti. Näin sen siis ihan silmilläni, enkä koskaan ennen ole nähnyt.

Mutta sen enempää en ota kantaa ilmiöihin syihin, vaikka jotain kieroja ajatuksia onkin.

Tästä aiheesta ja myös niistä ns. "vaakaraidoista" olisi kiva lukea vaikka TA-lehden laajasta artikkelista tulevaisuudessa, kun tietoa alkaa olla riittävästi?

Heidi Rikala - 10.11.2018 klo 16.29 Ilmianna

Kiitos Mikko, ajoin takaa sillä kameratekniikan paranemisella , sitä että kun on saanut SAR-kaaresta kuvan, niin havaitsijat ovat oppineet, että sellainenkin kaari on olemassa ja ottamalla kuvaa sille suunnalle ja Linnuradan yli korkeuksiin, ja näin ollen voi tarkistaa, että onko sitä näytöksessä mukana. Näkyihän SAR kyllä ilman kameraakin, mutta jos ei tiedä sen olemassa olon mahdollisuudesta, ei myöskään ehkä osaa sitä etsiä. Onhan objektiivitkin valovoimaisempia, ja kamerasta saa isoherkkyytä säätämllä tehokkaamman yökuvauksiin, kun pelkillä entisajan filmeillä. Ei voi muuta kun iloita tekniikan kehityksestä! ( meni vähän monimutkaiseksi kommenttini.)

Mikko Peussa - 10.11.2018 klo 19.50 Ilmianna

Totta tuokin tietysti on Heidi, että kamerat on kehittyneet ja nyt osataan etsiä SAR-kaarta oikeasta suunnasta.

Toisaalta olen itsekin seuraillut revontulia pimeissä olosuhteissa jo vuosikymmeniä ja tuntuu kyllä, että vastaavaa ei ole näkynyt, kuin nyt viime vuosina.

Tässä näytelmässä SAR- kaari erottui tosiaan paljain silmin ja vastaavan olisin kyllä huomannut joskus menneinäkin vuosina, mikäli yhtä näkyvästi olisi esillä ollut. Siksi epäilen, että pelkkä tekniikan kehitys ei selitä ilmiötä, vaan jokin muu muutos jossain olosuhteissa.

Tässä on muuten yksi mielenkiintoinen artikkeli Ylellä aiheesta ja muistaakseni TA-lehden jossain numerossa oli myös artikkeli aiheesta. Pitääkin katsoa jos löydän kyseisen lehden tuolta pinosta, jotta voin lukea uudelleen tarkemmin.

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.