Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Keinovalopilareita - 4.11.2018 klo 20.40 Kouvola Havainto numero 79140

Näyttävyys: II / V

Tero Sipinen, Ursa (Etelä-Suomi)

Kiinnitin revontulikuvissa huomion yhteen kuvaan ilmestyneestä kirkkaasta läntistä. Kuvasarjan seuraavissa kuvissa läntti vähän himmeni ja lopulta venähti pilariksi. Keinovalopilari siis, syntyneenä ilmeisesti yli lipuneesta jättövanasta sataneeseen jäähileeseen.

Tulkitsen niin, että kun aluksi pilari on kirkas läntti, siinä kohtaa kidekerros on ohut, juuri jättövänän "etureunasta" syntynyt. Eteenpäin lipuessaan vana jättää jälkeensä alemmas vajotessaan harvenevaa kidehuntua, jolloin pilarikin himmenee ja pitenee.

Oheinen animaatio on noin kahden minuutin ajalta.

Myös Lasse Nurminen bongasi samantapaisen kv-pilarinpätkän repokytiksellään Ruskossa.

Lisätiedot
  • Valonlähde
    • Keinovalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Yläpilvet
  • Yleiset halomuodot keinovalo
    • Auringonpilari info

      Auringonpilari on Auringosta ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.

      Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.

      Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.

      Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.

      Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

       

      Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.  

       

      Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

       

      Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.  

       

      Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

       

      Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

       

      Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.

Kommentteja: 1 kpl
Lasse Nurminen - 5.11.2018 klo 20.51 Ilmianna

Hyvin hoksattu, näköjään hieman venyneempi tapaus tämä.

En tiedä olisinko tuota omaani paljaalla silmällä hoksannut, jos ei olisi ensin kameran ruudulta löytynyt. Sittenhän sen toki himmenevänä vielä erotti, kun suunta kuvasta selvisi. 

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.