Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Useita halomuotoja - 16.1.2019 klo 17.46 - 16.1.2019 klo 18.00 Kuusamo, Ruka Havainto numero 80367

Näyttävyys: Luokittelematon

Jani Päiväniemi, Ursa (Pohjois-Suomi)

Tänään iltapäivällä jälleen kuulla haloa näkyvissä. Kuvaan tuli jotain sateenkaari-ilmiötä jota ei silmin erottanut. Takana ei ollut valoja päällä ja jäätihkua sateli. Varmaan jotain heijastuksia, mutta jännä efekti kuitenkin. Edit. Lisäsin yhden kuvan joka on otettu hetkeä myöhemmin jossa ”sateenkaari” on paljon himmeämpi.


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Valonlähde
    • Kuunvalo ja keinovalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Jääsumu
  • Yleiset halomuodot kuunvalo
    • 22° rengas info

      22° rengas on 22° asteen säteinen rengas valonlähteen auringon ympärillä. Usein tästä halosta nähdään vain osa.

      Silloin tällöin 22° renkaan sisäpuoli on silmiinpistävän tumma. Näin käy kun halon aiheuttavat jääkiteet ovat optisesti hyvälaatuisia, jolloin ne eivät sirota juurikaan valoa renkaan sisäpuolelle.

      Talvella 22° rengas on mahdollista löytää varsin usein lumihangelta, missä se näkyy yleensä verraten harvojen kiteiden muodostamana spektrivärien kimalluksena. Sitä ei kannata sekoittaa väreiltään vieläkin briljantimpaan 46° renkaaseen, joka lumihangella on myös varsin tavallinen.

      Ulkovalaisimilla jääsumussa näkyvä 22° rengas ilmenee kolmiulotteisena sikarimaisena pintana, joka koostuu lukemattomien kiteiden välkähdyksistä. Lumen pinnalla tästä sikarista nähdään leikkauspinta, jolloin 22° rengas voi katsojan ja valon keskinäisestä sijainnista riippuen olla hyvin omituisen näköinen. Yleensä ulkovalaisimet ovat liian korkealla pinta-22° renkaan havaitsemiseksi ja siksi sen yleensä joutuu luomaan omalla valaisimella. 

      22° rengas on yleisin haloilmiö, sen voi taivaalla havaita noin 150 päivänä ja yönä vuodessa. 

       

      Yläpilveen syntynyt, osittainen 22° rengas Kuun valossa. Kuva Eetu Saarti.

       

      22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Täysi 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      22° rengas lumen pinnalla, yllä yksittäisessä kuvassa, alla 97 kuvan pinossa. Pintahalot osoittautuvat tyypillisesti pettymykseksi yksittäisissä ruuduissa. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten käy ilmi ylemmästä kuvasta, jossa se muodostaa lumelle suljetun loopin. Alla kaavio selvittää miksi näin käy: ulkovalaisimilla 22° rengas on teoriassa sikarin muotoinen kolmiulotteinen pinta ja lumen pinnalla näemme tästä sikarista leikkauksen, joka kaaviossa on kuvattu punaisella. Lampun ja havaitsijan keskinäinen sijainti määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kaavio Walt Tape.    

       


      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten tässä kuvassa näkyy. Ylempänä oleva kaavio selvittää tilannetta. Vaihtamalla kaaviossa lampun ja havaitsijan paikkaa, päästään lähemmäksi tässä kuvassa ilmenevää tilannetta. Lampun ja havaitsijan keskinäinen asema määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Lumen tai jään pinnalla näkyvä 22° rengas on silloin tällöin toispuoleinen, kuten tässä kuvassa. Kyse ei ollut siitä että toisella puolella ei olisi ollut sopivia jääkiteitä, sillä ilmiö näkyi samanlaisena kaikialla jäällä. Toispuoleisuuden voi selittää sillä, että pinnalle kasvaneet jääkiteet osoittavat kaikki suurinpiirtein samaan suuntaan. Kuva Marko Riikonen.

  • Yleiset halomuodot keinovalo
    • Auringonpilari info

      Auringonpilari on Auringosta ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.

      Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.

      Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.

      Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.

      Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

       

      Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.  

       

      Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

       

      Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.  

       

      Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

       

      Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

       

      Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.

Tekniset tiedot

Canon 760d, samyang 14mm f2,8

Kommentteja: 7 kpl
Mikko Peussa - 16.1.2019 klo 22.16 Ilmianna

Ykköskuvan alalaidassa on ilmeisesti tuo pilari keinovalossa, vai oliko Kuullakin pilari?

Jani Päiväniemi - 16.1.2019 klo 22.50 Ilmianna

Hei Mikko! Kuulla ei näkynyt pilaria tuossa tunnin aikana kun seurailin taivaalle. Piha-alueen valoista ja rukan rinteiltä päin näkyi pilareita. 

Jani Päiväniemi - 16.1.2019 klo 22.56 Ilmianna

Niin ja pilarit näkyivät heikosti, kuvasta erottui paremmin kuin silmin. Ei halorengaskaan kovin kirkas tosiaan ollut. Ihmetytti vain mistä nuo kuun molemmin puolin näkyvät ”kaaret”syntyivät? 

Mikko Peussa - 17.1.2019 klo 21.04 Ilmianna

Kyllähän ykköskuvassa joku kaari näkyy? Varsinkin oikealla on myös jotain värejä mukana. Vasen ei ilmeisesti ole symmetrinen sen kanssa. Mikäli olisi sumu- tai sateenkaari, niin jonkinlaista pienempää tai isompaa vesipisaraa pitäisi ilmassa olla ja jokin sopiva valonlähde kuvaajan takana?

Kirjoitin kommentin kuitenkin siksi, että itse kuvasin kerran keinovalolla -4,5 asteen pakkasessa sateenkaaren. Pakkasesta huolimatta taivaalta tuli silloin ihan silkkaa vettä ja siksi päätin kokeilla.

En osaa sen tarkemmin ottaa kantaa mistä kaari johtuu, mutta kenties joku muu osaa? Voihan kyse olla ihan jostain heijastumistakin?

Tero Sipinen - 17.1.2019 klo 23.21 Ilmianna

Jaa, nuo tuossa! (Nyt vasta hoksasin, missä ne kaaret on :)

Värit: Kokeilin BR:llä ja kaaren (kaarien?) ulkolaita tuli tummaksi, kuten sateenkaarella BR-käsittelyssä. Jpg ei anna paljoa käsitellä, mutta jos on raakana kuvattu, niin niistä voisi houkutella kaarta enemmän esiin?

Muoto: Vähän näyttää kuin olisi erilliset kaaret, niinkuin Mikkokin vihjaa. Toisaalta, keskellä näkyvä halorinkula voi hämätä ja kaaren laidat voisikin olla samaa kaarta?

Koko: Löytyykö samalla polttovälillä otettua matalan auringon sateenkaarta, johon voisi verrata että onko koko kohdallaan?

Valonlähde: Ei oikein linssiheijastukseltakaan vaikuta. Jos ei takana ollut kiinteitä valonlähteitä, niin olisiko sitten joku auto käväissyt antamassa taustavalaistusta?

Lopputulema: Aika auki. Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia :)

Jani Päiväniemi - 18.1.2019 klo 10.55 Ilmianna

Kiitos Mikko ja Tero tulkinnoista. Elikkä ei ole kuin jpeg kuvia ja takana oli pimeä lampi ja lammen takana pari mökkiä joissa ei ollut kirkkaita pihavalojakaan. Ei löydy sateenkaarikuvaa kun vaimo hankki tuon 14mm samyangin joululahjaksi. Enpä osaa sanoa mikä aiheutti kaaret. Pakkastihkua kuitenkin sateli ja pakkasta oli n. kymmenen astetta. Lisäsin yhden kuvan joka oli otettu hetkeä myöhemmin, siinä kaari on himmeämpi.

Jouni Hovi - 18.1.2019 klo 16.38 Ilmianna

Tuli nyt vaan mieleen...saatan vain höpöttää myös jälleen typeriä mutta...

Olisiko mahdollista sovittaa 2 erillistä keinovaloa 3. kertaluvun sateenkaarten aiheuttajiksi (noin 40asteen etäisyydet valonlähteestä) Varsinaista pää- ja sivukaarta ei kai edes tarvitse näkyä samaan aikaan. Vaikea tosiaan 400k kuvasta yrittää säädellä...

Voin mennä roskiin jos ihan höpöjä päästelen faktoja tuntematta :D

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Kuvien käyttöpyynnön voit lähettää medialle -lomakkeella.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.