Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Siitepölykehä - 26.4.2019 klo 20.35 Ikaalinen, Sisättö Havainto numero 82696

Näyttävyys: III / V

Heidi Rikala, Ursa (Helsinki)

Siitepölykehä näkyi aika hyvin ennen auringonlaskua. Siinä tosiaankin näkyy sellainen lieska ihan paljain silminkin.

Lisätiedot
  • Valoilmiön aiheutti
    • Auringonvalo
  • Yleiset valoilmiöt
    • Siitepölykehä info

      Siitepölykehät ovat Auringon välittömässä läheisyydessä näkyviä värillisiä kiekkoja. Ne syntyvät muutamien yleisten puulajien siitepölyyn. Siinä kun tavalliset kehät näkyvät pilvissä tai sumussa, siitepölykehät ilmenevät yleensä selkeällä taivaalla. Joskus ne näkyvät myös pilviä vasten.  

      Vuoden ensimmäiset siitepölykehät voi havaita lepän siitepölyssä maalis-huhtikuussa. Leppä ei kuitenkaan ole kovin hyvä kehien tuottaja, niitä näkyy helpoiten kovalla tuulella joka ravistaa siitepölyn irti puista. Parhaimmat lepän siitepölykehät kuitenkin saa aikaan ravistelemalla puita itse.

      Seuraava parempi havaintoikkuna löytyy toukokuulta, jolloin koivu kukkii. Kukinta voi tosin olla joinakin vuosina olla niin vähäistä ettei kehiä näy lainkaan. Lukuunottamatta suurimpia Auringon korkeuksia koivun siitepölykehät ovat elliptisiä.

      Touko-kesäkuun vaihteen tienoilla aloittava mänty on aina luotettava siitepölykehien tuottaja. Myös männyn siitepölykehä on elliptinen ja varsinkin matalalla Auringolla siinä näkyy selviä kirkastumia. Tuulisina päivinä voi nähdä kuinka puuskat irrottavat männiköistä keltaisia siitepölypilviä.

      Koivun ja männyn kukinnan väliin sijoittuu kuusen kukinta. Koska kuusen siitepölyhiukkaset ovat kookkaita, kehä on hyvin pieni. Kuusen siitepölykehää on paras katsoa kuusikon läheisyydessä, sillä painavat siitepölyhiukkaset eivät lennä kauaksi. Kuusen siitepölykehä voi näkyvä joko yksinään tai yhdessä koivun kehän kanssa. 

      Ravistelemalla on lisäksi mahdollista saada näkyville ainakin katajan siitepölykehä.

      Tällä rastivalinnalla on tarkoitus ilmoittaa nimenomaan Auringon ympärilleen aiheuttamat siitepölykehät. Kuun siitepölykehille on oma valintansa harvinaisten valoilmiöiden listassa.

       

      Koivun siitepölykehä. Kuva Aki Taavitsainen.

       

      Koivun siitepölykehä. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Koivun siitepölykehän sisällä on pienempi kuusen siitepölykehä, joka ilmenee parhaiten ylimääräisenä sinisenä vyöhykkeenä lähellä Aurinkoa. Kuva Jari Luomanen.

       

      Suurimpia Auringon korkeuksia lukuunottamatta männyn siitepölykehässä on nähtävissä selvät kirkastuma. Kuva Jari Luomanen.

       

      Männyn siitepölykehä. Tässä on yhdistetty kaksi kuvaa joissa aurinkoa peitetään kädellä eri suunnista. Näin kehää peittävä käden osa on voitu poistaa. Itse Aurinkoa peittävä osa on lopuksi muotoiltu pyöreäksi. Kuva Ismo Luukkonen.

       

      Laskevan Auringon männyn siitepölykehä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Männyn siitepölykehä korkealla Auringolla. Kehän muoto on lähes pyöreä ja se on tasakirkkautinen. Kuva Juha Ojanperä.

       

      Pilviä vasten näkyvä männyn siitepölykehä. Kuva Timo Viinanen.

  • Harvinaiset valoilmiöt
    • Tulivuori- tai metsäpalorusko info

      Tulivuori- tai metsäpalorusko näkyy kun ilmakehässä on runsaasti tulivuoren purkauksen tai voimakkaiden metsäpalojen muodostamia aeroloseja. Se on poikkeuksellisen värikäs syvän tummanpunainen tai voimakkaan oranssinpunainen hohde auringonlaskun jälkeisellä iltataivaalla tai auringonnousua edeltävällä aamutaivaalla.

      Tulivuorirusko syntyy kun vulkaaniset aerosolit sirottavat niihin vielä matalalta paistavan Auringon punaista valoa. Perinteisen tulivuoriruskon aerosolipartikkelit sijaitsevat stratosfäärissä yli 10 km korkeudella maanpinnasta. Tässä ilmakehän kerroksessa ei ole puhdistavaa sadetta, minkä vuoksi partikkelit voivat kulkeutua pitkiä matkoja aiheuttaen reitillään näyttäviä ilta- ja aamutaivaita.

      Toisaalta tulivuoriruskoja on havaittu myös vulkaanisissa aerosoleissa jotka ovat kulkeutuneet ilmakehän alimmassa kerroksessa troposfäärissä. Mitä alempana aerosolit ovat, sitä äkimmin rusko kehittyy ja katoaa. Stratosfäärinen tulivuorirusko voimistuu Auringon laskun jälkeen hitaasti ja aiheuttaa pimeällä taivaalla näkyvän jälkihehkun.

      Jos vulkaaniset aerosolit ovat maanpinnalla maisema on utuinen eikä Auringon laskussa ei synny ruskoa.  

      Tulivuorirusko ei nähtävästikaan aiheudu ensisijaisista purkaustuotteista, vaan kyse on nestemäisistä tai jäätyneistä vesi-rikkihappo -partikkeleistä jotka syntyvät kun purkauksen rikkikaasut reagoivat ilmakehän veden kanssa.

      Hyvin voimakkaat metsäpalot saattavat aiheuttaa samankaltaisia ruskoja kuin tulivuorien purkaukset. Metsäpalojen ilmaan nostama tuhka ja aerosolit saattavat kaukokulkeutua ilamkehässä pitkiäkin matkoja.

      Tulivuorten tai metsäpalojen aiheuttamiin ilmiöihin kuuluu myös Bishopin rengas, jollainen saattaa olla näkyvissä Auringon tai Kuun ympärillä. 

      Tavanomaiset aamu- ja iltaruskot voivat joskus olla vaikuttavia, mutta niitä ei pidä sekoittaa tulivuoriruskoihin. Isot tulivuoripurkaukset ovat harvinaisia ja vielä harvinaisempaa on että pilvi saapuu juuri Suomen ylle. Purkapilvien kulkeutumista voi seurata satelliittikuvista ja liikkeistä tehdään myös ennusteita ainakin silloin kun pilvistä voi olla vaaraa lentoliikenteelle.   Myös suurien metsäpalojen kaukokulkeumat Suomeen ovat suhteellisen harvinaisia.

       

      Filippiineillä sijaitsevan Mt. Pinatubon tulivuoriruskoa Kangasalalla. Pinatubo purkautui kesällä 1991. Kuva Jari Luomanen.

       

      Kesällä 2011 purkatuneen Eritrealaisen Nabro-tulivuoren tulivuoriruskoa ja siihen piirtyviä hämäränsäteitä Saksassa. Kuva Daniel Eggert.

       

      Nabro-tulivuoren purkauksen aiheuttamaa tulivuoriruskoa Kreikassa kesällä 2011. Näkyvillä on myös oikealla hämäränsäteitä. Kuva Peter Krämer.

       

      Kuvasarja tulivuoriruskon kehittymisestä. Ilmiö oli seurasta Kuriilien saarilla sijaitsevan Sarychev-tulivuoren purkauksesta vuonna 2009. Kuvat on otettu Yhdysvalloissa. Ruskon aiheuttavat pilvet näkyvät tässä tapauksessa epätävallisen hyvin vaikka Aurinko on horisontin päällä (kaksi ensimmäistä kuvaa). Kuvat Liem Bahneman.

       

      Kanadassa riehuneiden metsäpalojen nostattamat hiukkaset kaukokulkeutuivat Eurooppaan loppukesällä ja alkusyksyllä 2017. Suomessa nähtiin syyskuun 2017 alussa viikon ajan näyttäviä ruskoja.  Näiden ilmiasu on hyvin samankaltainen tulivuoriruskojen kanssa. Kuva Georg Kieninger.

Kommentteja: 3 kpl
Mikko Peussa - 27.4.2019 klo 14.36 Ilmianna

Tässä voi ehkä erottaa himmeänä vähän auringonpilaria, mutta "liekki" ei ole mielestäni mikään todellinen ilmiö. Se kyllä häviää kun peittää Auringon kuvatessaan tai katsoessaan sitä. Kuvaaminen ja katsominen suoraan Aurinkoon voi aiheuttaa pysyviä liekkejä silmiin ;-)

Aiheesta lisää toisessa havainnossa joka löytyy tästä.

Heidi Rikala - 28.4.2019 klo 12.30 Ilmianna

Mikko, kiitos kommentista. Olet aivan oikeassa lieskan suhteen , sen täytyy johtua siitä, että aurinko ei ole kunnolla peitetty. Aurinkoon ei oikeasti parane tuijotella , silmävaurion vaara on todellinen ja voimistuu kameran lävitse katsoessa.

Mikko Peussa - 28.4.2019 klo 13.26 Ilmianna

Heidi, vain osittain oikeassa siinä mielessä, että ilmiö ei ole luonnollinen. Jyri Kosonen sen sijaan kertoo tarkemmin havainnossaan mistä se johtuu.

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Kuvien käyttöpyynnön voit lähettää medialle -lomakkeella.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.