Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Quiet aurora arc - 12.11.2012 at 22.30 - 13.11.2012 at 03.45 Tampere Observation number 8905

Visibility II / V

Jari Luomanen, Ursa (Länsi-Suomi)

One of the best nights of the cycle for myself so far. At times the going was nice bright and the deep red tones were especially beautiful. Those reds were hard to distinguish visually so clearly, but the images they saw grabbed like a disease. The movement of the arc was very slow, for a long time it was seemingly completely immobile. There was a little more life in the rays.

More pictures here:

http://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Night+sky/



More similar observations
Additional information
  • Aurora brightness
    • Bright auroras
  • Colors with unaided eye and other features
    • Red coloration of the shapes top info

      Auroras which have red top part that can be seen with naked eye are most often observed in the bands and long rays. In this case the lower parts are usually green. If the upper parts are in sunlight, red may be stronger than green. This shade of red is due to the discharge of the excitation state of the atomic oxygen.

      Aurora that shift to reddish towards the top. Photo by Karri Pasanen. 

      Red top in a aurora band. Photo by Simo Aikioniemi.

      Red at the top of the aurora. Picture of Tom Eklund.

  • Observed aurora forms
    • Rays info

      The raysare parallel to the lines of force of the magnetic field, i.e. quite vertical, usually less than one degree thick light streaks. The rays can occur alone or in connection with other shapes, mainly with arcs and bands. Short rays are usually brightest at the bottom but dim quickly. The longest rays, even extending almost from the horizon to the zenith, are usually uniformly bright and quite calm, and unlike the shorter rays, most often occur in groups of a few rays or alone. Rays, like bands, are a very typical form of aurora.

      Artificial light pillars, which are a halo phenomenon visible in ice mist, can sometimes be very similar to the rays of aurora. Confusion is possible especially when the lamps that cause the artificial light pillars are far away and not visible behind buildings or the forest. The nature of the phenomenon is clear at least from the photographs.

      Rays. Picture of Tom Eklund.

      Rays. Photo by Mika Puurula.

      Two beams rise from the aurora veil. Photo by Anssi Mäntylä.

      Two radial bands. Show Jani Lauanne.

      Radial band and veil. Photo by Jussi Alanenpää.

      Two rays. Photo by Aki Taavitsainen.

      It may be possible to confuse such rays with artificial light columns. Compare the image below. Picture of Tom Eklund.

      There is no aurora in this image, but all the light poles - including the wide and diffuse bar seen at the top left - are artificial light pillars born of ice mist. Photo by Sami Jumppanen.

      Aurora and artificial light pillars. All the radial shapes in the picture above are probably artificial light pillars that coincide appropriately with the aurora band. In the image below, the aurora band has shifted and does not overlap with the pillars produced by the orange bulbs. There is no orange in auroras. Photo by Katariina Roiha

    • Arc info

      ARC The arcs are wider than the bands and do not fold as strongly. The arcs are normally neither very bright nor active.

      The arc is probably the most common form of aurora. When aurora show is a calm arc in the low northern sky it often doesn’t evolve to anything more during night. In more active shows the arc is often the first form to appear and the last to disappear.

      The lower edge of the arc is usually sharp but the upper edge can gradually blend into the background sky. As activity increases rays and folds normally develop, and the arcs turn gradually into bands.

      An aurora arc runs across the picture. Vertical shapes are rays. Photo by Atacan Ergin.

      Aurora Arc. Photo by Mauri Korpi.

      Aurora Arc. Photo by Anna-Liisa Sarajärvi.

      Aurora Arc. Photo by Matti Asumalahti.

    • Veil info

      Veil
      Veil is the most bland and very common form of aurora. It usually covers its homogeneous dim glow over a wide area of the sky at once. Most often, the veil is seen in the calmer and quiet phase of the night after the aurora maximum as a background for other forms. The veil can also occur alone and in that case it will be quite difficult to reliably identify as an aurora, especially at a observation site which has a lot of light pollution.

      A similar glow of light can also be caused by airborne moisture, smoke, or a very thin layer of clouds that reflects the light that hits them. However, clouds can also be used to identify veil, especially if the middle or upper cloud appears dark against a lighter background, then it is very likely to be aurora veil if the brightness of the background sky is not due to the rising or falling Moon or Sun. When photographing, very long exposure times usually reveal the green colour of the veil auroras.

      Veil and rays. Photo by Esa Palmi.
       

      Red aurora veil. Photo by Marko Mikkilä.

       

      Veil. Photo by Milla Myllymaa.

       

      Aurora veil that changes color from green at the lower edge through purple to blue at the top. Photo by Jaakko Hatanpää.

       

      Dim green veil. Photo by Jarmo Leskinen.

       

      Radial aurora band surrounded by veil. Photo by Jussi Alanenpää.

Comments: 28 pcs
Panu Lahtinen - 13.11.2012 at 13.42 Report this

Nättejä kuvia taas. Näissäkin näkyy tuo punaisuus todella voimakkaasti. Olisi ehkä sittenkin pitänyt yrittää jaksaa ulos..

Jari Luomanen - 13.11.2012 at 13.47 Report this

Etenkin alussa punaiset muodot olivat voimakkaita. Ylin kuva on sitten myöhemmin yöllä kuvattu ja siinä punerrus on jo muuttanut luonnettaan. Kameran näytöllä yöllä nämä näyttivät vielä punaisemmilta enkä oikein ollut uskoa silmiäni kun niitä katselin. Visuaalisesti punerrus oli tosiaan heikompaa, mutta selvästi nähtävissä kunhan silmät olivat tottuneet hämärään kunnolla.

Tom Eklund - 13.11.2012 at 13.59 Report this

Oikein nättejä kuvia, tykkään. Milloin tuo "alussa" mahtoi olla? Itse en kyllä koko session aikana nähnyt kertaakaan selvää punaista. Muutaman kerran arvelin joidenkin heikkojen säteiden kohdalla, että "tuo olisi varmaan kuvissa punainen". Suht staattinen kaari oli kylläkin useaankin otteeseen suorastaan yllättävän kirkas.

Jari Luomanen - 13.11.2012 at 14.04 Report this

Kello 22:45 erityisesti ja myös kello 23:42 oli voimakkain punerrus. Ei se visuaalisesti tuollainen ollut kuin kuvissa kuten totesin, mutta selvästi nähtävissä. Havaintopaikassani on varsin tumma taustataivas, mikä tietysti auttoi asiaa.

Matti Helin - 13.11.2012 at 16.08 Report this

Onko muuten digikenno filmiä herkempi punaiselle?

Ajattelin vaan, että edellisen revontulimaksimin aikana otetuissa kuvissa punaista ei mielestäni näkynyt noin hyvin. Lähinnä tarkoitan tuota punaista hehkua tulien yläosassa. Itsekin samanlaista taltioin taannoin:

http://www.taivaanvahti.fi/observations/show/8012

...mutta vanhoissa omissa filmiotoksissa punaista näkyi vain kaikkein kovimmissa näytelmissä.

Jari Luomanen - 13.11.2012 at 16.13 Report this

Erittäin hyvä kysymys! Luulen, että näin voi hyvin olla, joskin lopputulos riippuu toki myös kameran asetuksista tai RAW-kuvan käsittelystä tietokoneella. Digikameroiden kennon edessähän on kiinteä IR-suodatin, sillä ilman sitä kenno olisi liiankin herkkä infrapunalle. Olen monasti kuullut valitteluja, että joissain kameroissa punainen saturoituu hyvin herkästi, etenkin kuluttajahintaisten digijärkkäreiden alkuaikoina.

Atacan Ergin - 13.11.2012 at 16.31 Report this

Kauniita kuvia! Onnittelut havainnosta! Entä kamera ja objektiivi?

Jari Luomanen - 13.11.2012 at 16.35 Report this

Hei Atacan, kiitos, kuvasin pääasiassa Canonin rungolla 1Ds MkIII ja objektiiveina minulla oli 15mm f2.8 kalansilmä ja 35mm f1.4 laajakulma. Pystykuva on rungolla EOS 60D.

Olli Sälevä - 13.11.2012 at 16.48 Report this

Hienot kuvat komeasta näytöksestä.

Jari Luomanen - 13.11.2012 at 16.51 Report this

Kiitti Olli! Vähän muruja meille tänne eteläänkin. :)

Lauri Kangas - 13.11.2012 at 17.14 Report this

Riippuu vähän filmistä, mutta yleisesti ottaen digikennot ovat merkittävästi vähemmän herkkiä punaiselle. Revontulien punainen hapen emissio 630 nanometrissä on lähellä tähtikuvaajien himoitsemaa 656 nanometrin vedyn emissiota, jonka takia liian tiukkoja infrapunafilttereitä modataankin avarammiksi syvän taivaan kuvaajien keskuudessa. Filmikuvissa punaiset sumut näkyvät hyvin ilman lisäkikkoja, mutta niinkuin sanottu, riippuu filmistä. Joitain filmejä pidettiin erityisen hyvin tähtikuviin soveltuvana juuri punaherkkyytensä takia.

Jari Luomanen - 13.11.2012 at 17.21 Report this

Kiitos Lauri. Joidenkin lähteiden mukaan revontulten punaista esiintyy laajemmallakin spektrillä, esimerkiksi täällä:

http://www.atoptics.co.uk/highsky/auror3.htm

Voisiko kyseessä olla tavallaan saman kolikon kaksi kääntöpuolta. Digikameroissa pyritään suodattamaan infrapunaa tehokkaasti ja hieman kamerakohtaisesti sitten vaihtelee, miten tuo suodatus ulottuu näkyvän valon punaisen pään aallonpituuksiin?

Lauri Kangas - 13.11.2012 at 17.32 Report this

Googletin näköjään liian hätäisesti. 630 nm valo tulee ionisoituneesta atomaarisesta hapesta ja tuossa 600-700 nanometrin välillä on sitten monta piikkiä jotka aiheutuvat typpimolekyylien emissiosta. Molekyylien spektrit verrattuna yksittäisiin atomeihin ovat tuollaisia useampipiikkisiä ja leveitä, joskus piikit ovat niin tiheässä ettei meinaa erottaa yksittäisiksi (esim. katulamppujen natrium).

Yhtä kaikki tukevasti punaisen puolella vielä ollaan. 600nm kohdalla suodatus on monissa kameroissa vielä aika pientä, mutta 700nm kohdalla ollaan jo nollassa. Suodatus ei kuitenkaan osaa tehdä muuta kuin ottaa valoa pois, ja sillä osalla typen spektristä joka majailee 600nm nurkilla, on vain pieni vaikutus punaisten repojen kokonaiskirkkauteen kuvissa.

60Da tai itsemodatut tähtikamerat olisivat varmaan tässä ihan vahvoilla.

Tuossa vielä muistin tueksi: http://www.ursa.fi/~lkangas/spectra/filters/40D_AA+IR.png

Lauri Kangas - 13.11.2012 at 17.33 Report this

Unohtui muuten sanoa että ihan hieno kaari kuvissa. ;)

Mikko Peussa - 13.11.2012 at 18.06 Report this

Revontulien vihreän osan yläreuna on aina lähempänä horisonttia, mitä etelämpänä reposia havaitsee. Voisiko siis myös ilmakehän aiheuttamalla valon taipumisella olla osuutta siihen, että punerrus on voimakkaampaa. Itse kun kuvasin niinkin etelässä kuin Kemiönsaarella 14.10, niin punnerrusta oli selvästi enemmän kuin samana iltana pohjoisempana kuvatuissa. Myös valotusajat taitaa venyä pidemmiksi etelässä, koska koko taivas ei useinkaan leisku. Liekö silläkin merkitystä ? Tietysti olisi joskus mukava nähdä niitä kuvia suoraan kamerastakin, ilman mitään muokkauksia. Aika paljonhan täällä kuvia myös jälkikäsiteällään, ennen julkaisua ;-)

Lauri Kangas - 13.11.2012 at 18.16 Report this

Ilmakehä taivuttaa valonsäteitä puoli astetta (auringon tai kuun halkaisijan verran) horisontin tasalla. Vähänkin ylempänä vaikutus tippuu äkkiä hyvin minimaaliseksi (muutamia kaariminuutteja) ja vielä ylempänä käytännössä ei yhtään.

Tuo puoli astetta on siis ero ilmakehän ja tyhjiön välillä. Kun verrataan paljonko vihreän ja punaisen taittumiset ilmakehässä poikkeavat, ero on horisontissa korkeintaan joitain kaariminuutteja ja vähänkin ylempänä nolla. En oikein hahmota miten tuo voisi mitenkään liittyä revontuliin.

Valotusajat eivät mitenkään vaikuta revontulten ominaisuuksiin tai väritasapainoon. Jos otat himmeistä revontulista 10 sekunnin valotuksen ja tuplasti kirkkaammista 5 sekunnin valotuksen, saat saman verran fotoneja ja myös värien suhteet pysyvät ennallaan.

Mikko Peussa - 13.11.2012 at 18.32 Report this

Lauri, ajattelin asiaa lähinnä siksi, että useinkin näiden revontuliöiden aikaan näyttää siltä, että etelämpänä kuvatuissa on punerrusta selvemmin nähtävissä. En siis esitä mitään faktaa vaan tuon yhden harrastelijan ajatuksen keskusteluun mukaan. Ymmärrän kyllä sen fysiikan miten nuo värit syntyy. Katselemme kuitenkin etelässä revontulia huomattavasti paksumman ilmamassan läpi kuin lähempänä niiden syntypaikkaa. Revontulet esiintyy etelässä usein niin, että juuri viherrys näkyy horisontissa ja siksi punertava osa on myös lähellä horisonttia.

Lauri Kangas - 13.11.2012 at 19.01 Report this

Noniin, eli tarkoitatkin näköjään valon taipumisella sitä, että paksu ilmamassa syö pitkiä aallonpituuksia (sinistä valoa) pois eli Rayleign sirontaa, joka on täysin eri ilmiö kuin valon taipuminen/taittuminen. Sironnan takiahan taivas on sininen ja laskeva aurinko punainen.

Merkitys on tässäkin käytännössä nolla. Ehkäpä matalalla näkyviin sinisiin/violetteihin revontuliin sillä voi olla jokin niin pieni vaikutus ettei sitä koskaan onnistuttaisi todentamaan. Vihreä ja punainen ovat tämän ilmiön kannalta melkein samoja värejä.

Revontuliovaalin paikasta riippuen revontulia voi esiintyä sekä zeniitissä että horisontissa sekä pohjoisessa että etelässä ja kaikkialle minne tietty revontulinäytös sattuu näkymään, se näkyy samanlaisena (mutta tietysti eri suunnasta). 

En tiedä onko etelämmäs ulottuvalla revontuliovaalilla taipumusta tuottaa enemmän punaisia revontulia, en usko että on. Mitään meteorologinen tai optinen seikka ei kuitenkaan ainakaan ylenmääräistä punaisuutta selitä.

Mikko Peussa - 13.11.2012 at 20.26 Report this

Asia on mielenkiintoinen ja tilanteet toisinaan myös nopeasti vaihtuvia. Kameran kuvatessa peräkkäin vaikka 10 otosta, 20 sekuntia kerrallaan, voi vain parissa peräkkäisessä ruudussa olla voimakkaasti punertava säde, kuten omissa kuvissani oli joskus. Siksi varmaan samalla paikkakunnalla kahden eri kuvaajan kuvissa voi olla suurtakin eroa. Yksi asia alkuperäisestä kommentista jäi vielä pohtimatta. Nimittäin se viimeinen lause: "Tietysti olisi joskus mukava nähdä niitä kuvia suoraan kamerastakin, ilman mitään muokkauksia. Aika paljonhan täällä kuvia myös jälkikäsiteällään, ennen julkaisua ;-) Mutta nyt taivas näyttää taas siltä, että jalkautuminen pimeämpään maaston taitaa olla aika viisasta, sillä taivas vihertää jälleen.

Jari Luomanen - 13.11.2012 at 22.06 Report this

Hei Mikko, mitä haluaisit asiasta pohtia? Onko vahdissa nyt mielestäsi jokin ongelma asian suhteen?

Juha Ojanperä - 13.11.2012 at 22.32 Report this

Katsopas vain, siitähän kehittyikin jotain viimeyönä!

Lauri Kangas - 14.11.2012 at 00.03 Report this

Mulle on myös hieman epäselvää mikä ihmisiä vieläkin hiertää kuvien käsittelyssä, niinkuin asiaa ei olisi jankattu ja perusteltu puhki jo joka foorumilla. Normaali kuvankäsittely ei ole mitään manipulointia eikä "suoraan kamerasta" ole mitenkään vertailukelpoinen eikä edes hyvä tilanne. 

Päivänvalokuvauksessa kun valoa on tarjolla hukkaan heitettäväksi asti, voidaan puhua kuvasta sellaisena kuin se näkyy paljain silmin ja siihen varmaan yleensä pyritäänkin ns. mummokuvissa.

Pimeässä kuvatessa kameraa sen sijaan ihan lähtökohtaisestikin käytetään vangitsemaan himmeitä ilmiöitä joita paljain silmin ei näe. Kamera tuottaa dataa jota eri tavoin visualisoimalla haluttu ilmiö saadaan esille niinkuin on tarkoitettu. Miksi pitäisi tyytyä siihen kameran omaan, mummokuvia varten räätälöityyn ja taivaskuviin erittäin huonosti soveltuvaan näkemykseen siitä miltä oman revontulikuvan pitäisi näyttää?

(jatketaan seuraavassa kommentissa)

Lauri Kangas - 14.11.2012 at 00.09 Report this

Vahtiin viime aikoina lähetetyistä revontulikuvista ei yhdestäkään paista läpi minkäänlainen ylikäsittely tai varsinkaan filunki. Sen sijaan ilmiöiden itsensä näyttävyyksissä, havainto-olosuhteissa, kaluston tasossa (kännykkä vs. järkkäri) ja mikä kaikkein tärkeintä, kuvaustaidoissa on suuria eroja.

Jälkikäsittelyn kyseenalaisuudesta vihjailun jotenkin moraalittomana puuhana voisi mielestäni pikkuhiljaa lopetella jo ja yrittää perehtyä kameran roolin ymmärtämiseen datankeruuvälineenä ja kuvaajan rooliin sen datan visualisoinnissa. Mikäli juuri Mikolla ei ollutkaan tällaisia taka-ajatuksia vihjailuissaan, hyvä niin, mutta todella suurella osalla ihmisistä edelleen näyttää jostain syystä olevan.

Antti Jämsä - 14.11.2012 at 01.04 Report this

Sanoisin että kuvien jälkikäsittely vastaa sitä mitä aikanaan tehtiin kehitysvaiheessa filmikuvillekin, eli tuodaan ne nähdyt värit ja sävyt takaisin kuvaan johon ne eivät tallennu samanlaisena. Samanlaista "käsittelyä" käytti muunmuassa Ansel Adams noin sata vuotta sitten, silloin se vain tehtiin kehityksessä se säätäminen filmeistä.

Otetaan esimerkiksi kameran ulostama RAW-kuva, joka on verrattavissa negatiiviin, sitä on pakko säätää jottei kuva ole tasaisen harmaa ja kontrastiton, ja jotta siihen saadaan mieleen painuneen kuvan kaltainen värimaailma ja värisyvyys, kameroiden (kennojen) tallennuskyky ja "näkökyky" kun ei vastaa mitenkään silmän dynamiikkaa :)

Arto Niemeläinen - 14.11.2012 at 09.52 Report this

Hienot kuvat. Terävämpiä nuo säteet mitä itse sain kennolle, tosin tulinkin aika myöhään kuvaamaan. Tuo kaari meinasi meikäläiselläkin kuvaa säätäessä palaa puhki. Photosopin Shadow/Highlight työkalu auttoi kummasti...

Tom Eklund - 14.11.2012 at 15.57 Report this

Ilman tietoa arvaukseni reilusta punaisen määrästä on se, että se johtuisi pitkäaikaisesta korkeasta aurinkotuulen hiukkasten määrästä. Köyhemmissä olosuhteissa hiukkasia riittää kanavoitumaan nähtäviksi vihreiksi muodoiksi
alemmassa ilmakehässä, missä ilmakehän omaa törmäysvalokelpoista tavaraa on enemmän. Korkeammalle
mentäessä samaa tavaraa on yhä vähemmän ja törmäyksien määrä ei yleensä riitä havaintokynnyksen
ylittävän punaisen määrän synnyttämiseen. Kun aurinkotuulen hiukkastiheys on pitkään korkea, kuten nyt, ilmakehän yläosien "hiukkassaturaatio" nousee riittävän korkeaksi synnyttääkseen havaintokynnyksen ylittävän määrän (punaisia) törmäyksiä niissä yhä harvemmassa olevissa hiukkasissa alueilla mihin tavara kanavoituu.

Tuhansien diakuvien (muiden) perusteella sanoisin, että reposten havaittu/tallennettu väri ehdottomasti riippuu osittain siitä, minkälaisen tavaran ja kuinka pitkän matkan valo kulkee ennen havaitsijaa, mutta se ei mielestäni koskaan tee vihreästä punaista.

Jari Luomanen - 14.11.2012 at 16.26 Report this

On ihan selvä ja tunnettu juttu, että ilmakehä sirottaa valoa, joka läpäisee sen. Siksi auringonlaskut ovat punaisia, kaukana taivaanrannassa kohoavat ukkospilvet punertavat ja niin edelleen, mutta revontulten tapauksessa vihreä väri on niin monokromaattista, että se ei punaiseksi muutu millään ilveellä vaikka valo kulkisi miten pitkän matkan ilmakehässä. Sironta vain heikentää sitä. Heikentyminen riippuu sitten ilmakehän kulloisestakin tilanteesta, eli siitä miten paljon erilaisia aerosoleja ilmassa sattuu olemaan.

Punainen syntyy, kuten yllä on todettu, sopivissa olosuhteissa "ihan itsestään". Erilaiset kamerat, valotusajat ja valovoimat vaikuttavat lopputulokseen, samoin kuin käytetty valkotasapaino. Tämä on ihan tavallista digiaikana, samoin kuin se oli filmiaikana eri filmien kanssa. Toiset yrittävät saada kameran säätöjä kohdilleen (valkotasapaino, kontrasti, värikylläisyys) ja toiset tekevät tuo säädöt raw-kuville. Tässä ei tosiaan ole mitään ihmeellistä, niinkuin Lauri totesi.

Mikko Peussa - 14.11.2012 at 18.31 Report this

Nämähän on häkellyttävän upeita kuvia Jari, joten ei näissä mikään jäänyt hiertämään :) Pohdiskelin vaan kauniin punaisen vyöhykkeen eroja eri kuvaajilla samana iltana ja niihin kenties jotain muitakin syitä kuin ammattitaito tai kamera. Pienet ajalliset erot kuvien ottohetkissä, kuvaajan eri koordinaatit pohjois-suunnassa, mahdollinen valosaaste, ilmakehän ominaisuudet ja kuvaajien erimieltymys lopulliseen tulokseen jälkikäsittelyssä. Nehän ajatukset jo torpattiin asiantuntevasti, joten ei siitä sen enempää. Mitä tulee kuvien muokkaamiseen, niin täällähän sille on paikkansa, jotta kohteet ja ilmiöt saadaan paremmin näkyviin. Toinen tilanne onkin jo vaikka lintu- ja hyönteiskuvissa, jossa jo pienikin ylimuokkaus tekee kuvasta epäluonnollisen.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.