Uusimmat havainnot

Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Koko taivaan revontulet - 14.11.2012 klo 06.30 - 14.11.2012 klo 23.00 Inari Havainto numero 9053

Näyttävyys: V / V

Syyslomalla Inarissa (Sevettijärventie 4272) oli komeat revontulet 13.-15.11.2012. Ne olivat niin kirkkaat, että näkyivät ajoittain pilvien läpi ja vielä aamulla kuuden aikaan. Taivas vaihteli puolipilvisestä pilvettömään. Käytin apuna Pentaxin Astrotraceria ja pidensin valotusajan 60 sekuntiin, jolloin punainen ja lila tulivat hyvin esiin täydentäen vihreää.
Kuvia otin kolmena iltana ja aamuna, tässä neljä parasta: Jupiter ja Venus revontulten koristamana, Pohjois-Amerikan muotoinen repolainen sekä pieni mökki revontulten alla.


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Kirkkaus
    • Hyvin kirkkaat revontulet
  • Revontulimuodot
    • Harso info

      Harso (englanniksi veil). Harso on mitäänsanomattomin revontulimuoto. Se peittää tavallisesti homogeeniseen himmeään hehkuunsa laajahkon alueen taivasta kerralla. Useimmiten harson näkee yön revontulimaksimin jälkeisessä rauhallisemmassa vaiheessa muiden muotojen taustana. Harso voi esiintyä myös yksinään, jolloin sen varma tunnistaminen revontuleksi on melko vaikeaa, varsinkin valosaasteisella havaintopaikalla.

      Samantapaisen valohehkun voi aiheuttaa myös ilmassa leijuva kosteus, savu, tai hyvin ohut pilvikerros, jotka heijastavat niihin osunutta valoa. Pilviä voi kuitenkin käyttää myös harson tunnistamiseen, sillä varsinkin jos keski- tai yläpilvi näkyy tummana vaaleampaa taustaa vasten, on silloin hyvin todennäköisesti kyseessä revontuliharso, mikäli taustataivaan vaaleus ei johdu nousevasta tai laskeneesta Kuusta tai Auringosta.

       

      Harsoa ja säteitä. Kuva Esa Palmi.
       

      Punaista revontuliharsoa. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Harsoa. Kuva Milla Myllymaa.

       

      Revontuliharso joka vaihtaa väriään alaosan vihreästä purppuran kautta yläosan siniseen. Kuva Jaakko Hatanpää.

       

      Himmeää vihreää harsoa. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Säteinen revontulivyö jota ympäröi harso. Kuva Jussi Alanenpää.

    • Kaari info

      Kaari (englanniksi arc). Kaaret ovat leveämpiä kuin vyöt, eivätkä poimuile yhtä voimakkaasti kuin ne. Kaaret eivät normaalisti ole järin kirkkaita eivätkä aktiivisia.

      Kaari lienee tavallisin revontulien esiintymismuoto. Usein revontulinäytelmä ei koko yön aikana kehity matalalla pohjoistaivaalla kaartuvasta rauhallisesta kaaresta mihinkään. Kaari on usein myös aktiivisemmissa näytelmissä muoto, joka ensimmäiseksi ilmestyy, ja viimeiseksi katoaa.

      Kaaren alareuna on tavallisesti terävä, mutta yläreuna voi sulautua vähitellen taustataivaaseen.  Aktiivisuuden noustessa niihin normaalisti kehittyy säteitä ja poimuja, ja kaaret muuttuvat vähitellen vöiksi.

       

      Kuvan poikki kulkee revontulikaari. Pystysuuntaiset muodot ovat säteitä. Kuva Atacan Ergin.

       

      Revontulikaari. Kuva Mauri Korpi.

       

      Revontulikaari. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.


       

      Revontulikaari. Kuva Matti Asumalahti.

    • Vyö info

      Vyö (englanniksi band). Vyöt ovat yleensä kapeampia, alareunaltaan mutkittelevampia, kirkkaampia ja aktiivisempia kuin kaaret. Vyöt yleensä kehittyvät kaarista.

      Vyöt voivat muodostaa J- ja U-muotoja, joskus täysiä spiraalejakin. Korona voi myös syntyä pelkistä vöistä. Vyöt ovat varsin tavallinen revontulimuoto.

       

      Revontulivyö. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Revontulivyö. Kuva Matias Takala.

       

      Revontulivyö. Kuva Lea Rahtu-Korpela.


       

      Revontulivöitä. Kuva Lauri Koivuluoma.

       

      Revontulivöitä. Kuva Matias Takala.

    • Säteitä info

      Säde (englanniksi ray). Säteet ovat magneettikentän voimaviivojen suuntaisia, eli varsin pystyjä, yleensä suunnilleen vajaan asteen paksuisia valojuovia. Säteet voivat esiintyä muiden muotojen yhteydessä, lähinnä kaarissa ja vöissä, mutta myös yksinään. Lyhyet säteet ovat yleensä kirkkaimpia alareunastaan, mutta himmenevät nopeasti.

      Pisimmät, jopa lähes horisontista zeniittiin ulottuvat säteet ovat tavallisesti tasakirkkauksisia ja varsin rauhallisia, ja ne esiintyvät lyhyemmistä säteistä poiketen useimmiten muutamien säteiden ryhmissä tai yksinään. Säteet ovat vöiden tapaan hyvin tyypillinen revontulimuoto.

      Keinovalopilarit, jotka ovat jääsumussa näkyvä haloilmiö, voivat toisinaan olla hyvin samannäköisiä kuin revontulien säteet. Sekaannus on mahdollinen varsinkin silloin kun keinovalopilarit aiheuttavat lamput ovat kaukana näkymättömissä rakennusten tai metsän takana. Valokuvista ilmiön luonne viimeistään selviää.

       

      Säteitä. Kuva Tom Eklund.

       

      Säteitä. Kuva Mika Puurula.

       

      Revontuliharsosta nousee kaksi sädettä. Kuva Anssi Mäntylä.

       

      Kaksi säteistä vyötä. Kuva Jani Lauanne.

       

      Säteinen vyö ja harsoa. Kuva Jussi Alanenpää.

       

      Kaksi sädettä. Kuva Aki Taavitsainen.

       

      Tällaiset säteet saattaisi olla mahdollista sekoittaa keinovalopilareihin. Vertaa kuvaan alla. Kuva Tom Eklund.

       

      Tässä kuvassa ei ole revontulia, vaan kaikki valopylväät - myös vasemmalla ylhäällä näkyvä laaja ja diffuusi pylväs - ovat jääsumuun syntyneita keinovalopilareita. Kuva Sami Jumppanen.

       

      Revontulia ja keinovalopilareita. Kaikki sädemäiset muodot ylemmässä kuvassa ovat luultavastikin keinovalopilareita, jotka sattuvat sopivasti päällekkäin revontulivyön kanssa. Alemmassa kuvassa revontulivyö on siirtynyt eikä ole päällekkäin oranssien lamppujen tuottamien pilareiden kanssa. Revontulissa ei oranssia esiinny. Kuva Katariina Roiha. 

    • Revontulikorona info

      Revontulikorona (englanniksi corona) on magneettiseen taivaanlakeen eli zeniittiin, hieman havaitsijan zeniitin eteläpuolelle muodostuva viuhkamainen, tavallisimmin säteistä tai vöistä koostuva rakenne. Korona on yleensä revontulinäytelmän kauneinta antia. Se on kirkas ja aktiivinen, mutta toisaalta myös lyhytaikainen.

       

      Revontulikorona. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.

       

      Revontulikorona. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Vöistä muodostunut korona. Kuva Markku Ruonala.

       

      Revontulikorona. Kuva Tapio Koski.

  • Muita erityispiirteitä
    • Vihreitä revontulia info

      Paljain silmin havaittu vihreä on revontulten väreistä yleisimpiä. Vihreä väri syntyy atomaarisesta hapesta.

       

      Vihreitä revontulia. Lea Rahtu-Korpela.

       

      Vihreitä revontulia. Kuva Juha Ojanperä.

    • Muotojen alaosat punaiset info

      Paljain silmin punainen alareuna. Aktiivisuuttaan kehitteleviin tavallisesti vihreänsävyisiin vöihin syntyy melko usein kapea punainen alareuna. Tämä on yleisin punaisen värin ilmenemismuoto, ja peräisin molekyylisestä typestä.

       

      Alaosastaan purppuranpunainen revontulivyö. Kuva Ilmo Kemppainen.

       

      Matalalla oleva kirkkain revontulivyö on värjäytynyt alaosastaan punaiseksi. Kuva Tero Ohranen.

       

      Kapea purppurapunerrus sävyttää tämän revontulivyön alaosaa. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Alaosastaan purppuranpunainen vyö. Kuva Panu Lahtinen.

    • Sinisiä revontulia info

      Paljain silmin sinisiä sävyjä pääsee näkemään vain kaikkein parhaimmissa revontulinäytelmissä maksimin vaiheilla, tai sen jälkeen. Useimmiten sinisen kuten sinipunaisenkin sävyt ovat havaittavissa revontulten ylimmissä osissa, ja ne näkyvät voimakkaammin, jos ne ovat auringonpaisteessa. Sininen väri on peräisin ionisoituneesta typpimolekyylistä.

       

      Voimakkaan sinistä väriä revontulissa. Kuva Jorma Mäntylä.

       
       

      Yläosastaan sinisiä säteitä. Kuva Tom Eklund.


       

      Yläosasta sinisiä säteitä. Kuva Jaakko Hatanpää.

       

      Osin sininen revontulikorona. Kuva Tapio Koski.

       

      Revontuliharsoa jonka yläosa on heikosti sininen. Kuva Jaakko Hatanpää.

    • Loimuavia revontulia (flaming) info

      Loimuava (englanniksi flaming). Tämä revontulien harvinainen alaluokka ei tarkoita niinkään yksittäistä muotoa, vaan suurta aluetta taivaalla. Loimuavissa revontulissa taivaalle ilmestyy ylöspäin magneettista zeniittiä kohti pyyhkiviä tavallisesti kirkkaahkoja aaltoja. Hyvin harvoin aallot voivat pyyhkiä alaspäin. Loimuamisen yhteydessä raportoidaan tavallisesti vöitä, harvemmin läiskiä.

Tekniset tiedot

Pentax K-r 14/2,8 60 s. ISO 1600 + oGps Astrotracer.

Kommentteja: 13 kpl
Marja Wallin - 19.11.2012 klo 17.49 Ilmianna

No huh kun komeat. Koiko väripaletti kyllä ollut käytössä tuossa näytelmässä. Upeaa.

Matias Takala - 19.11.2012 klo 18.12 Ilmianna

Mielettömät värit tuossa ensimmäisessä ruudussa, täytyy toivoa että pääsisi itsekin todistamaan jotain vastaavaa vielä tämän maksimin aikana.

Karri Pasanen - 19.11.2012 klo 21.43 Ilmianna

Järjettömän upeat värit! Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella... ja samalla todeta, että pohjoiseen on joskus lähdettävä ihan vaan kuvaamaan reposia.

Jari Luomanen - 19.11.2012 klo 22.07 Ilmianna

Upeita kuvia Jormalla! Taitaapa olla varsin näppärä tuo Pentaxin systeemi.

Jorma Mäntylä - 19.11.2012 klo 22.52 Ilmianna

Matias ja Karri: kuvien värejä ei ole peukaloitu Photoshopissa. Värit ovat suoraan modaamattomasta digijärkkäristä. Valotusajan pidentäminen toi punaisen sekä yllättävän kirkkaasti sinisen-pinkin värin esiin. Paljain silmin samaan aikaan näkyi vihreää, valkoista ja hiukan punaista revontulta. Sininen-pinkki ei näkynyt paljain silmin, vaikka kuvasin repoja joka kerta yli tunnin ja silmät adaptoituivat hyvin pimeään.

Mikko Peussa - 19.11.2012 klo 23.08 Ilmianna

Komea on värimaailma. Tuon olen itsekin havainnut, että silloin kun punertavia ja violetteja sävyjä on mukana niin pidemmällä valotuksella ne piirtyy hienosti kuviin, vaikka visuaalisesti näkyisi vain vihreät sävyt.

Karri Pasanen - 20.11.2012 klo 08.34 Ilmianna

Niin ajattelinkin, että värit ovat aitoja, sellaisina kuin ovat tallentuneet kennolle.

Sain omaan kameraani kaukosäätimen hiljattain joka mahdollistaa pitkien valotusaikojen käytön ilamn kameran heiluttelua ja vaikka seurantaa ei olekaan niin sopivien reposten aikaan täytyy ehdottomasti testata tuollaista minuutin valotusaikaa. Vaatii tietysti aika pimeän ympäristön.  

Matias Takala - 20.11.2012 klo 12.39 Ilmianna

@Jorma: Tiesin, että värit ovat sellaisia kuin ovat kamerasta ulos tulleet. Ks. yönä taivaalla oli koko revontulien väripaletti käytössä, hienoa vaan kun olet saanut talennettua ne meille muillekin katsottavaksi.

Juha Ojanperä - 21.11.2012 klo 21.34 Ilmianna

Voi taivahan talikynttilät mitkä värit noissa reposissa! :O

 

Marko Pekkola - 22.11.2012 klo 16.53 Ilmianna

Dynaamisen, veikeän näköinen tuo vihreä kaari kolmannessa kuvassa.

Juha Kinnunen - 23.11.2012 klo 22.40 Ilmianna

Onpa mojovat sävyt! Mikä valkotasapaino-/värilämpötila-asetus oli kamerassa valittuna?

Jorma Mäntylä - 24.11.2012 klo 01.41 Ilmianna

@Valkotasapaino oli manuaalisesti valittu päivänvalo. Kuten aina, kun kuvaan.

Jorma Mäntylä - 24.11.2012 klo 01.53 Ilmianna

Kameran tarkat exif-tiedot ovat täällä:

http://www.flickr.com/photos/jorma_m/8198774693/meta/in/photostream

Jostain syystä tuonne eivät ole tallentuneet koordinaatit, mutta ne näkyvät Astrotracerin tallentamana kamerasta: 69.13,807  27.52,408.

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Kuvien käyttöpyynnön voit lähettää medialle -lomakkeella.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.