Visibility IV / V
Tässä Rovaniemellekin vihdoin 8. helmikuuta tullut pinta-aurinkokaari. Vaikka oli kylmää ja tuulista ollut useampi päivä, saumat oli aina menneet siihen että yöllä oli tullut vähintäänkin kevyttä pakkaslunta jossain vaiheessa. Mutta 8. päivää edeltävä yö oli lumisateeton ja selkeä.
1. Yksittäinen kuva
2. 244 ruudun max pino
3. edellinen pikku usmilla
4. 2. saturaatiolla
5. 244 ruudun keskiarvopino
Maksimipinot on ihan mielenkiintoista. Niistä paljastuu kuinka kirkkaat glintsit, joita pidin random-glintseinä, eivät olekaan randomia, vaan ne puuttuvat pinta-aurinkokaaren linjalta. Ja pinta-aurinkokaaren haarukan välissäkin on tätä glintisiä, vähemmän voimakkaana. Jotain värihommeliakin tuossa näkyy, randomglintsit vasemmalla puolella on vihertäviä. Ehkä olisivat oikeallakin jos se puoli olisi yhtä kirkas, tiedä häntä. Oikealla näkyy itse asiassa pinkkiä glintsiä (vähän vasemmallakin). Ohuen kalvon interferenssiä? Tai sitten vain heilutetaan kättä ja sanotaan että se nyt vain on "vain jotain", ehkä pinousmenetelmän artea tai Samujampan huonoa optiikkaa.
Niin kuvat on pinottu Lahtisen erinomaisella Halostackillä. Vaikka se pidentääkin pinousaikaa, käytin silti komentoa joka pistää kuvien horisontit keskenään linjaan. Eipähän päässyt tuo aurinkokaari tarpeettomasti leviämään. Tosin, vaikka ei linjaan laittaisi, tulos olisi silti täysin kelvollinen. Halostackin mukaan kuvien tiltti oli maksimissaan vain 1.5 asteen luokkaa referenssikuvasta. Aika vakaasti saa siis kädellä näitä räpsittyä nopeassakin tahdissa.
Desktop version of the site
Show the mobile version
Site development by the Taivaanvahti team, E. Bruus and Sasken Finland Oy
© 2011- 2021 Ursa Astronomical Association. All rights reserved.
Privacy policy
Hyvin irtoaa jo yksittäiskuvasta, mutta onpahan vakuuttavat pinot. Jännästi kyllä tuo vasen puoli kuva-alasta kaaren ulkopuoliselta osalta kirkkaampi kuin oikealla. Toki kaarissakin yhtälailla valoisuuseroa puolien kesken. Omissa kuvissa en vastaavaa eroa kaarien ulkopuolisella alueella noteerannut.
Mistä suunnasta kuva-alaan nähden tuuli oli mahtanut puhallella?
Tuulen suunta on lentokentän AWOS-asemalla ollut aika tarkkaan siinä 330 asteen molemmin puolin havaintoa edeltävän yön. Eli luoteesta kaiketikin. Millaisia johtopäätöksiä sitten kiteiden kasvusuunnista voi tehdä, siitä en osaa sanoa. Aurinko on karkeasti ottaen etelässä. Tarkkaa kellonaikaa ei ole kun en kameraani ollut aikaa vielä asentanut. Joskus keskipäivän tuntumassa kaiketi tämä pino tuli räpsityksi. Kuvat on otettu Kemijoella Otvotien uimapaikan edustalla.
Kiinnitin varmaan turhaan huomiota noihin väreihin. Värejähän tulee pintahalokuviin kuin pintahalokuviin, ainakin meikän 80D:llä, kun riittävästi huudataa. Kameran aikaansannosta siis. Ja eihän tietenkään ohuen kalvon interferenssi yksittäisissä kiteissä koosta mitään väripatternia.
Sen verran ainakin samankaltaisuutta omiin toispuoleisiin havaintoihin, että alatuulen puoleisella kaarella tässäkin parempi näkyvyys. Omissa tapauksissa vallinneen tuulensuunnan ja auringon välinen keskinäinen kulma oli kyllä pienempi ja toisaalta toispuoleisuus vahvempaa. Tiedä sitten onko mitenkään suhteessa toisiinsa, mutta tuo nyt pähkäillessä nousi mieleen.
Niinpä niin, juu. Tosiaan takaoikealta on tullut tuuli jos joella on tuullut kuten lentokentällä.
Toispuoleisten pinta-aurinkokaarien inflaatio, kerrassaan.
Jännät nuo vihreät ja pinkint kimallukset. Voisiko liittyä jotenkin tuohon pintakaarien toispuoleisuuteen (että toisella puolella vihreää ja toisella puolella pinkkiä)? Tuntuisi, että kyseessä on mieluummin aito ilmiö kuin se, että kameran softa tai optiikka tai pinoamissofta keksisi laittaa toiselle puolelle vihreää ja toiselle puolelle pinkkiä artea. Ja tietyille sektoreille.
Tutkin tarkemmin tuota väri-asiaa ja lisäsin kaksi kuvaa jotka ehkä kertovat mistä on kyse. Nämä ovat close-uppeja kahdesta yksittäisestä kuvasta. Ylempi (kuva 6) on auringon vasemmalta puolelta alueelta jossa pinossa näkyy lähinnä vihreitä välkkeitä. Alempi (kuva 7) oikealta jossa pinossa näkyy enemmän pinkkiä. Vaikuttaisi linssin huonolta optiikalta. Samyang kai ei ole tunnettu laadustaan.
Tämä on vähän huolestuttavaa jos noita värejä tulee mukaan mukaan myös refraktiohalojen kilkkeisiin.
Kuvan tai katsojan näkemyksen välinen ero lienee hankalasti määritettävissä poislukien nk. pro- havainnoijat joilla vuosikymmenten kokemus. Katselin joskus männäviikoilla Voivalassa pintahaloa jonka 46 renkaan vasen puoli oli silmiinpistävän sininen / vihreä kun taas oikea hyvinkin mitäänsanomaton mukanaan joitakin punaisia flakeja.
Ei ollut peittäjää matkassa joten jäi pinot napsimatta.
Päätin vain ihastella visuaalista antia kauniissa talvisäässä ja jäihän tuosta mukava muisto vaikka hanki olikin tallattu pilalle tuhansin askelin.