Newest observations

Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Rare halos - 8.2.2021 at 12.00 Rovaniemi Observation number 96230

Visibility IV / V


Here is the surface solar arch that finally came to Rovaniemi on February 8. Although it had been cold and windy for several days, the seams had always gone so far that at least light frosty snow had come at some point at night. But the night before Day 8 was snowless and clear.

1. Single image

2. Max stack of 244 squares

3. previous little usmilla

4. 2. with saturation

5. The average stack of 244 squares

The maximum stacks are quite interesting. They reveal how bright glints, which I considered random glints, are not random at all, but are missing from the surface of the surface solar arc. And even between the forks of the surface solar arc is this glint, less intense. Something colored stitches can be seen there as well, the random glints on the left side are greenish. Maybe they would be right if that side was just as bright, know him. On the right you can actually see a pink glint (even a little on the left). Thin film interference? Or just shake your hand and say it’s just “just something” now, maybe the stacking method of Artea or Samujampa’s bad optics.

That's how the pictures are stacked on Lahtinen's excellent Halostack. Although it prolongs the stacking time, I still used a command that aligns the horizons of the images with each other. I couldn't get that solar arc to spread unnecessarily. Admittedly, even if not put in line, the result would still be perfectly valid. According to Halostack, the tilt of the images was at most only of the order of 1.5 degrees from the reference image. So you can get these flakes by hand at a fast pace.



More similar observations
Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Sunlight
  • Where are the ice crystals of the halo located?
    • Surface halo
  • Rare halos (in sunlight)
    • Surface helic arcs [Luomanen] info

      Pinta-aurinkokaaret eli Luomasen kaaret ovat lumen pinnalla näkyviä leveitä kaaria. Teoriassa ne risteävät itseään valonlähteessä.

      Nämä eksoottiset aurinkokaaret ovat aitoja pintahaloja, sillä niille ei löydy vastineita ilmassa leijailevien kiteiden aiheuttamista aurinkokaarista - ne risteävät valonlähdettä eri kulmassa kuin taivaalla näkyvät aurinkokaaret. 

      Pinta-aurinkokaaria on havaittu kaksi - toinen niistä leikkaa horisontaalitasoon nähden jyrkässä ja toinen loivassa kulmassa. Näistä edellinen voi olla havaintojen perusteella hyvin voimakkaasti kehittynyt, kun taas jälkimmäinen - joka on havaittu vain kerran - on varsin harvoista valaistuista kiteistä muodostunut laaja valo-alue.  

      Pinta-aurinkokaaret syntyvät valon heijastuessa lumen pinnalle tiettyyn asentoon kasvaneista kiteistä. Valon heijastus joka aiheuttaa "jyrkkäkulmaisen" pinta-aurinkokaaren, tapahtuu noin 20 astetta horisontaalitasosta kallellaan olevasta kidepinnasta. "Loivakulmainen" pinta-aurinkokaari puolestaan muodostuu heijastuksesta pinnasta, joka on noin 70 astetta kallellaan horisontaalitasosta.

      Pinta-aurinkokaarista on saatu havaintoja vain kourallinen. Yhdessä havainnossa kaaret ovat epäsymmetrisiä kiteiden asennon atsimutaalisen preferenssin vuoksi. Tämän epäillään olevan seurasta tuulen vaikutuksesta.

       

      Jyrkkäkulmainen pinta-aurinkokaari näkyy kahtena voimakkaana valoalueena pelto-aukealla. Loivakulmainen pinta-aurinkokaari ei erotu tässä pienikokoisessa kuvassa, katso kuvat isommassa koossa. Kuva Jari Luomanen.

      Simulaatio jyrkkä- ja loivakulmaisista pinta-aurinkokaarista yllä olevaan valokuvaan. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

      Pinta-aurinkokaari kuvattuna samalla paikalla kuin ylinnä olevassa kuvassa, mutta yöllä. Valonlähteenä salamavalo. Kuva Jari Luomanen.  

       

      Pinta-aurinkokaari. Kuva Marko Riikonen

       

      Tämä heikosti näkyvä, meren rannalla kuvattu pinta-aurinkokaari on epäsymmetrisesti kehittynyt. Se on havaittiin samana päivänä samalla yllä oleva tapaus. Nähtävästikin meren rannalla käynyt voimakkaampi tuuli oli saanut aikaan kiteiden kasvun atsimutaalisen preferenssin, minkä seurauksena halo vääristyi. Kuva Jarmo Moilanen.

Comments: 7 pcs
Lasse Nurminen - 21.2.2021 at 22.43 Report this

Hyvin irtoaa jo yksittäiskuvasta, mutta onpahan vakuuttavat pinot. Jännästi kyllä tuo vasen puoli kuva-alasta kaaren ulkopuoliselta osalta kirkkaampi kuin oikealla. Toki kaarissakin yhtälailla valoisuuseroa puolien kesken. Omissa kuvissa en vastaavaa eroa kaarien ulkopuolisella alueella noteerannut.

Mistä suunnasta kuva-alaan nähden tuuli oli mahtanut puhallella?

 

Marko Riikonen - 21.2.2021 at 23.05 Report this

Tuulen suunta on lentokentän AWOS-asemalla ollut aika tarkkaan siinä 330 asteen molemmin puolin havaintoa edeltävän yön. Eli luoteesta kaiketikin. Millaisia johtopäätöksiä sitten kiteiden kasvusuunnista voi tehdä, siitä en osaa sanoa. Aurinko on karkeasti ottaen etelässä. Tarkkaa kellonaikaa ei ole kun en kameraani ollut aikaa vielä asentanut. Joskus keskipäivän tuntumassa kaiketi tämä pino tuli räpsityksi. Kuvat on otettu Kemijoella Otvotien uimapaikan edustalla.

Kiinnitin varmaan turhaan huomiota noihin väreihin. Värejähän tulee pintahalokuviin kuin pintahalokuviin, ainakin meikän 80D:llä, kun riittävästi huudataa. Kameran aikaansannosta siis. Ja eihän tietenkään ohuen kalvon interferenssi yksittäisissä kiteissä koosta mitään väripatternia.

Lasse Nurminen - 22.2.2021 at 08.04 Report this

Sen verran ainakin samankaltaisuutta omiin toispuoleisiin havaintoihin, että alatuulen puoleisella kaarella tässäkin parempi näkyvyys. Omissa tapauksissa vallinneen tuulensuunnan ja auringon välinen keskinäinen kulma oli kyllä pienempi ja toisaalta toispuoleisuus vahvempaa. Tiedä sitten onko mitenkään suhteessa toisiinsa, mutta tuo nyt pähkäillessä nousi mieleen.

Marko Riikonen - 22.2.2021 at 14.40 Report this

Niinpä niin, juu. Tosiaan takaoikealta on tullut tuuli jos joella on tuullut kuten lentokentällä.

Tero Sipinen - 22.2.2021 at 20.44 Report this

Toispuoleisten pinta-aurinkokaarien inflaatio, kerrassaan.

Jännät nuo vihreät ja pinkint kimallukset. Voisiko liittyä jotenkin tuohon pintakaarien toispuoleisuuteen (että toisella puolella vihreää ja toisella puolella pinkkiä)? Tuntuisi, että kyseessä on mieluummin aito ilmiö kuin se, että kameran softa tai optiikka tai pinoamissofta keksisi laittaa toiselle puolelle vihreää ja toiselle puolelle pinkkiä artea. Ja tietyille sektoreille.

Marko Riikonen - 23.2.2021 at 16.57 Report this

Tutkin tarkemmin tuota väri-asiaa ja lisäsin kaksi kuvaa jotka ehkä kertovat mistä on kyse. Nämä ovat close-uppeja kahdesta yksittäisestä kuvasta. Ylempi (kuva 6) on auringon vasemmalta puolelta alueelta jossa pinossa näkyy lähinnä vihreitä välkkeitä. Alempi (kuva 7) oikealta jossa pinossa näkyy enemmän pinkkiä. Vaikuttaisi linssin huonolta optiikalta. Samyang kai ei ole tunnettu laadustaan.

Tämä on vähän huolestuttavaa jos noita värejä tulee mukaan mukaan myös refraktiohalojen kilkkeisiin.

Jouni Hovi - 24.2.2021 at 21.16 Report this

Kuvan tai katsojan näkemyksen välinen ero lienee hankalasti määritettävissä poislukien nk. pro- havainnoijat joilla vuosikymmenten kokemus. Katselin joskus männäviikoilla Voivalassa pintahaloa jonka 46 renkaan vasen puoli oli silmiinpistävän sininen / vihreä kun taas oikea hyvinkin mitäänsanomaton mukanaan joitakin punaisia flakeja.

 Ei ollut peittäjää matkassa joten jäi pinot napsimatta.

Päätin vain ihastella visuaalista antia kauniissa talvisäässä ja jäihän tuosta mukava muisto vaikka hanki olikin tallattu pilalle tuhansin askelin.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.