Harvinaisia halomuotoja - 3.3.2021 klo 10.30 Orimattila Observation number 96404

• Valonlähde
• • Auringonvalo
• Harvinaiset halomuodot auringonvalo
• • Ellipsihalot

    Ellipsihalot ovat elliptisiä renkaita tai niiden osia jotka näkyvät hyvin lähellä valonlähdettä. Päivätaivaalla ne jäävät helposti huomaamatta Aurigon häikäisyn vuoksi, yöllä Kuun ympärillä ne sattuvat helpommin silmään.

    Ellipsihalot ovat yleensä valkoisia, joskus niissä voi olla spektrin värejä. Näkyvillä saattaa olla useita ellipsihaloja yhtäaikaa, mutta tavallisesti havaittavissa on selkeästi vain yksi.

    Ellipsihalot syntyvät matalista, alijäähtyneitä vesipisaroita sisältävistä pilvistä satavista jääkiteistä. Yleensä emäpilvi on Altocumulus, talvisin myös Stratocumulus tai Stratus. Talvella kiteet satavat usein maanpinalle saakka, jolloin ilmiötä voi pitää myös jääsumussa syntyneenä, varsinkin jos emäpilvi on muuttunut kokonaan jääkiteiksi.

    Ellipsihaloja aiheuttavat jääkiteet syntyvät olosuhteissa joissa lämpötila on noin -15° C tuntumassa. Talvella lämpötila maanpinnalla on ellipsihalojen aikaan tavallisesti näissä lukemissa. Muutamia satoja metrejä ylempänä, missä kiteet ovat muodostuneet, lämpötila voi tietenkin poiketa maanpinnan lukemista, mutta oletettavasti useimmissa tapauksissa eroa ei juurikaan ole.

    Ellipsihalot ovat hyvin suurilla valonlähteen korkeuksilla renkaan muotoisia. Suomessa Kuu tai Aurinko ei nouse niin korkealle että ne näkyisivät täysin pyöreinä.

    Ellipsihalot ilmenevät joko yksinään tai pilarin kanssa. Hyvin harvoin samassa jääkidepilvessä näkyy muitakin haloja. Joskus taivaalla voi olla ellipsihalon aikaan yläpilveä jossa näkyy tavanomaisia haloja.  

    Tavanomainen ellipsihalojen esiintymä on lyhytaikainen, usein alle minuutin, tai korkeintaan muutamia minuutteja. Valokuvien ottamisessa ei siis kannata tuhlata aikaa paikan etsimiseen.

    Valonlähdettä läheisen sijaintinsa ja lyhytaikaisen esiintymisensä vuoksi monet ellipsihalojen näytelmät jäävät epäilemättä huomaamatta. Mahdollisuudet niiden näkemiseen kasvavat jos tarkkailee edellä mainittujen pilvien muuttumista jääkiteiksi. Suurimmassa osassa näin syntyneita jääkidepilviä ei ellipsihaloa kuitenkaan ole, mutta lopulta aina onnistaa.

    Aurinkolasit tai jopa kahdet sellaiset päällekkäin on hyvä olla yritettäessä nähdä ellipsihaloja Auringon valossa, sillä toisinaan kidepilven taustahohde on niin voimakas ettei ellipsihaloa pysty erottamaan paljain silmin. Ainakin kerran ellipsihalo on tällaisessa tilanteessa todettu ottamalla sokkona valokuva Auringon suuntaan. Pokkareiden rajoittuneiden kuvausominaisuuksien vuoksi kovan taustahehkun tilanteessa kuva voi ylivalottua niin että ellipsi hukkuu sen alle.   

    Jos taivasta pitää tiiviisti silmällä ellipsihalojen varalta, niitä voinee havaita keskimäärin noin kerran vuodessa.   

     

    

    Altocumulus-pilven jääkiteiksi muuttuneessa osassa näkyy ellipsihalo (nuoli). Ellipsihalon alapuolella, itse Altocumuluksessa on vesipisaroista muodostunut punainen kehä. Kuva Panu Lahtinen.  

     

    

    Ellipsihalo kuun valossa. Kuva Jari Luomanen.

     

    

    Pilvikuitujen epätasaisuuksien rikkoma ellipsihalo. Kuvan yläosassa näkyy Altocumulus-pilveä, josta ellipsin aiheuttanut jääkidepilvi syntyi. Kuva Marko Riikonen.

     

    

    Ellipsihalo jääsumussa. Kuva Eetu Saarti.

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.