Newest observations
-
Victoria, Gobur, Australia, Suuri Magellanin pilvi
V
25.11.2022 at 00.00 -
Joensuu, Jupiter
III
24.11.2022 at 19.10 -
Joensuu, Several halo forms
II
24.11.2022 at 10.00 -
Joensuu, Mars
III
23.11.2022 at 20.15 -
Enontekiö, Kilpisjärvi, A fireball at night, brighter than the venus
III
23.11.2022 at 16.00 -
Laihia, A fireball at night, as bright as a full moon
III
22.11.2022 at 18.55 -
Laihia, A fireball in a twilight sky
III
22.11.2022 at 18.55 -
Vaasa, A fireball at night, brighter than the venus
III
22.11.2022 at 18.50 -
Kuusamo, Rukatunturi, Several halo forms
II
22.11.2022 at 13.35 -
Raisio, One halo form
I
21.11.2022 at 14.46 -
Kuusamo, Rukatunturi, Glory from the ground
III
21.11.2022 at 11.55 -
Kuusamo, Rukatunturi, Rare halos
IV
21.11.2022 at 11.14
Contact information
Visibility III / V
Jari Kankaanpää, Lakeuden Ursa
On the south shore of Mare Nubium is the famous double-circle Hesiodus A. Apparently, the successive strikes of a collider broken into two parts have given birth to this special "double crater". the diameter is about 15km. The lighting was good, but the weather was not there for the observation of this rather small object.
Desktop version of the site
Show the mobile version
Site development by the Skywarden team and E. Bruus.
© 2011- 2022 Ursa Astronomical Association. All rights reserved.
Privacy policy
Oletettavasti taas kerran kommenttini katosi matkalla, joten otetaanpa uusiksi:
Onpas erinomainen kuva Kuun komeimmasta tämän kraatterityypin edustajasta! Itse katselin Hesiodus A:ta viimeksi 22.-23.3., kun se oli juuri terminaattorilla.
Tuo ajatus näiden synnystä kahden peräkkäisen törmäyksen seurauksena elää hyvin laajalti, mutta se ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Näistä käytetään englanniksi yleensä nimeä ”concentric craters”, mikä on surkea nimi, koska se tarkoitti ensiksi ja edelleenkin myös ihan toisella mekanismilla syntyneitä kraattereita. Omassa päässäni olen yrittänyt muistaa kutsua näitä konsentrisesti muokatuiksi kraattereiksi, koska siitä näissä on kyse. Nämä sijaitsevat ~aina merenrannan tuntumassa. Idea onkin, että kraatterin alapuolelleen synnyttämiä rakoja hyödyntänyt tuliperäinen toiminta on aiheuttanut tuon sisärinkulan kohoamisen. Isommille alkujaan tasapohjaisille kraattereille syntyy pohjaan rakoja ja ne pullistuvat kuperiksi, pienemmille kraattereille taas tulee tällainen pohjan ja reunan yhtymäkohtaan syntyvä nätti rinkula.
Kraatterin keskellä olevat maamassat (sisemmän renkaan rajaama alue) näyttävätkin vulkanismin synnyttämiltä kun niitä tarkastelee LROC:lähikuvista.
Myös Pitatuksen pohjalla on merkkejä tuliperäisestä toiminnasta kuten koko alueella laajemminkin. Tämä tukee teoriaa Hesiodus A:n tuliperäisestä syntymekanismista.
Toisaalta
Tuollainen pienehkö maljamainen kraatteri synnyttää mielikuvan homogeeniseen materiaaliin räjähtävästä iskusta, jonka seurauksena osa heitteestä puristuu tasaisena vanteena reunavallin sisään sen yläosaan, josta se romahtaa alas muodostaen hiekkakakkumaisen renkaan maljan pohjalle. Eli samantyyppinen mekanismi, kuin isojen kraatterien porrasmaiset terassit, mutta yksinkertaisemmassa muodossa ?
Juu, sekä Pitatus että Hesiodus ovat nättejä rakopohjaisia kraattereita. Yleensä menee niin, että jos alueelta löytyy jokin merkki vulkanismista, niitä on sitten enemmänkin (rakopohjaiset kraatterit, tummahaloiset kraatterit, nämä konsentrisesti muokatut kraatterit, pyroklastiset kerrostumat, mare-läiskät, jne.).
Kaivautumiskraatteri (transient crater) on koosta riippumatta semmoinen syvyys/läpimitta –suhteeltaan n. 1/3 oleva pyöreähkö malja, ja sen sisäreunaa verhoaa liikkeessä oleva aines, josta iso osa päätyy heitteleeksi. Osa siitä kyllä valuu takaisin kraatteriin, mutta se ei muodosta rinkulaa, vaan leviää pohjalle. Joskus pohjalle valuva aines voi maljakraattereissa muodostaa matalan ja laakea keskuskumpareen (jota ei pidä sekoittaa isompien kompleksikraatterien aitoihin keskuskohoumiin). Tällainen laakea kumpare löytyy mm. Barringer Meteorite Crateristä eli Meteor Crateristä Arizonasta.
Jos tuollainen vannemalli pätisi, sellaisen pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä kaikista maljakraattereista. Nämä Hesiodus A:n tapaiset kraatterit ovat kuitenkin suuria harvinaisuuksia, joten sikälikin voisi kuvitella, että jonkinlainen poikkeuksellisempi mekanismi tarvitaan näiden syntyyn. Tämä tuliperäiseen toimintaan liittyvä malli on ollut vallalla jo 70-luvulta, eikä sille vakavasti otettavia kilpailijoita ole löytynyt. Yksityiskohdissaan tuota syntyä ei kyllä täysin ymmärretä.