Newest observations

Contact information

Taivaanvahti,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Harvinaisia halomuotoja - 9.7.2021 klo 20.50 - 9.7.2021 klo 22.10 Joensuu Observation number 99433

Visibility IV / V

Reima Eresmaa, Ursa (Etelä-Suomi)

Kesäillan vietto laiturilla sai käänteen katseen osuttua heijastuneisiin pilvisäteisiin (kuva 2; kännykkäotos 2021). Järjestelmäkamera oli kuvausvalmiina n. kolme minuuttia myöhemmin, jolloin heijastuneista säteistä ei enää ollut paljoakaan jäljellä. Sen sijaan auringon suunnalla näkyi nyt ryhmä mahdollisen heijastus-ala-auringon suikaleita (pääkuva). Otan vastaan myös vaihtoehtoisia tulkintoja, jos sellaisia on kellään tarjota. Suikaleet näkyivät vain hetken: ykkös- ja kolmoskuvien välillä on aikaeroa 30 sekuntia.  

Reilua tuntia myöhemmin tilanne salli hakeutua paremman horisontin ääreen, ja kuin tilauksesta heijastuma ilmaantui näkyviin toistamiseen - nyt kuitenkin selvästi, jopa parikin astetta auringon yläpuolelle. Samaan aikaan vasemmalla erottui äärihimmeä sivuaurinko.

Kuvissa 1-3 auringon korkeus on 8 ja atsimuutti 304 astetta, neloskuvassa 2 ja 318 astetta. Jääkidepilven tarkkaa korkeutta tietämättä on aavistuksen haastava sanoa miten kaukana heijastava järvenpinta onkaan ollut - potentiaalisia lammikoita ja lahtiahan oikeissa suunnissa kyllä riittää.


More similar observations
Additional information
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Ala- tai keskipilvien sadejuovat
  • Yleiset halomuodot auringonvalo
    • Sivuaurinko info

      Sivuauringot ovat värillisiä valoläikkiä Auringon molemmin puolin. Niiden etäisyys Auringosta muuttuu Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla ne ovat 22 asteen etäisyydellä siitä. Mitä korkeammalle Aurinko nousee, sitä kauempana sivuauringot näkyvät ja sitä himmeämmiksi ne myös muuttuvat.

      Sivuaringot katoavat kun valonlähde nousee yli 60 asteen korkeudelle - Suomessa sekä Aurinko että Kuu pysyvät aina tätä matalammalla.  

      Jääsumussa sivuauringot ovat joskus häikäisevän kirkkaita. Tällöin on hyvät mahdollisuudet nähdä tuplasti kauempana Auringosta sijaitsevat, hyvin harvinaiset 44° sivuauringot.

      Sivuaurinkoja havaitaan jääsumussa myös ulkovalaisimilla. Tällöin ne ovat kaukaa katsottuna horisonttirengasmaisia valoviiruja, jotka ulottuvat korkeintaan 22 asteen etäisyydelle lampusta. Lähellä lamppua sivuauringot taipuvat kidevälkkeestä muodostuneena kolmiulotteisena pintana havaitsijan silmiin. Valokuvissa tämä vaikutelma ei kuitenkaan toistu, vaan näkyvillä on pelkät horisonttirengasmaiset viirut.

      Erikoinen paikka havaita sivuauringot on auton kuurainen tuulilasi. Haloille sopivia kiteitä muodostuu auton pinnoille varsin helposti. Parhaiten tällaiset halonäytelmät saadaan esiin pimeällä taskulampun valossa.

      Sivuaurinko on yleinen halo, jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Usein se näkyy taivaalla varsin lyhyen aikaa.

       

      Sivuaurinkoja nähdään varsinkin kun Aurinko on matalalla. Kuva Mikko Peussa.

       

      Lyhytaikainen, yksinäinen sivuaurinko syttyy monesti pieneen pilvikuituun. Näin syntyneet sivuauringot voivat olla toisinaan hyvin kirkkaita. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Kuun poikki kulkevalla kapealla lentokoneen jättövanalla näkyvät sivuauringot. Ne ovat yleisin jättövanoilla havaittava halo. Kuva Eetu Saarti.

       

      Kun jääsumussa loistavat näin kirkkaat sivuauringot, silloin kannattaa katsoa myös tuplasti kauemmaksi Auringosta. Siellä on hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaiset 44° sivuauringot. Kuva Toivo Kiminki.

       

      Erillisissä kiteissä kimalteleva sivuaurinko. Kuva Sara Riihiaho.

       

      Suurella valonlähteen korkeudella sivuauringot ovat selvästi etääntyneet samaan aikaa näkyvästä 22° renkaasta. Kuva Jari Luomanen.

       

      Pilareita ja sivuaurinkoja laskettelurinteen lampuilla. Sivuauringot ovat lampuista vaakatasossa lähteviä valojuovia. Kuva Mika Aho.

       

      Halonäytelmä tuulilasissa. Sivuauringot on merkitty nuolilla. Värikäs kaari kuvan oikeassa alareunassa on zeniitinympäristönkaari. Valona on tuulilasin toisella puolella oleva led-lamppu. Kuva Jari Luomanen.

  • Harvinaiset halomuodot auringonvalo
    • Heijastus-ala-aurinko info

      Heijastus-ala-aurinko on Auringon kohdalla sijaitseva valoläikkä tai pilari. Se on mahdollista nähdä kun Auringon valo heijastuu veden pinnasta Aurinkoa peittävän paksun jääkiteitä satavan pilven alaosaan. Havainnoissa tämä pilvi on ollut Stratocumulusta.

      Pilvipeitteessä täytyy olla Auringon alapuolella aukko joista Auringon valo pääsee osumaan veden pintaan. Heijastus-ala-aurinko on siitä poikkeuksellinen halo, ettei sen näkyessä Aurinko paista. Halon näkemisen mahdollisuuden maksimoimiseksi olisi hyvä asua pienellä sisäveden saarella jonka ympärillä on parikymmenä kilometriä vettä joka suuntaan.

      Heijastusala-aurinko on erittäin harvinainen ilmiö. 

       

      Heijastus-ala-auringon pystysuunnassa venynyt valospotti näkyy Stratocumuluksen alaosaa vasten. Halon kohdalla pilven takana on Aurinko. Ilmiön synnytti heijastus suuresta järvestä. Kuva Jenni-Elina Holopainen. 

       

      Heijastusala-aurinko näkyy pilarina Stratocumulusta vasten. Ilmiön synnyttänyt Auringon valon heijastus tapahtui merestä. Kuva Sirkka Karppinen.

Comments: 1 pcs
Marko Riikonen - 17.7.2021 klo 18.35 Report this

Katohan, tämä meni vallan ohi. Sivuauringon suhteen tulee kutkuttava ajatus heijastus-sivuauringosta, mutta eipä taida olla, näkyy transparentissa osassa jossa tummaa emäpilveä ei ole taustalla. Anyway, hyvin napattu.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending a comment I confirm that I understand and accept the system's privacy policy.