Newest observations

Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Halo phenomena covering the sky - 12.1.2013 at 17.55 Tampere Observation number 10179

Visibility IV / V

Jari Luomanen, Ursa (Länsi-Suomi)

Long halo day evening. Strangers appeared in the spotlight of the lamp, which were also visible in individual screens. Some of the shapes are obvious cases, some of them I can't get to the carts at all now, at least at this stage. Lamp elevation about -22 degrees.

EDIT: Follow-up to the observation report.

The whole day had indeed been quite comfortable and I decided to continue with popularity as long as there was enough weather (because I happened to have a very good chance to do it this weekend anyway). As soon as it got dark, halos appeared in large areas and I will add observations of them to my own reports a little later.

For these images, I placed the lamp at the base of the hill so that it was down below the horizon from the scene. Thus, the halos below the horizon turn over the "real" horizon. The situation was great: ZYK was visible at the foot of my feet and a horizon ring was hovering above the ground in the opposite direction. ZYK was really bright against the project, because with that elevation it will be much stronger than NYK. Unfortunately, filming it was very awkward and I focused on the halo landscapes opening up in the sky.

The individual screens showed nicely that glow around the lower backlight point, which I first interpreted as a diffuse lower counter ring (that, too, would have been my first observation), but which seems to be mostly an uncharacteristic intensity limit, i.e. a flat rather than an annular glow. Then my attention was drawn to that “black hole” in the nadir: in some pictures it was very clear.

I let the camera light up and focused on visual observation. In particular, I took the time to look at the Lower Liljequists, as they stood out as wonderfully flickering areas against a dark background sky. I also tried to see a possible blue line on the horizon ring, but I didn’t see it. The under-twenties were quite bright at times.

As the weather worsened, I noticed that there was a branch on the slope between the lamp and the camera, which left a nasty shadow in the sky all the way to the lower backlight point. You should have eradicated it earlier, but in a hurry not everything is always noticed.

The rain at times was very heavy. At the end of the shooting session, the camera was under a uniform white coating and the lens was allowed to be constantly cleaned. Still, the crystal was of high quality: at one point, I told Riikonen on the phone that now the randomly oriented crystals had completely disappeared. Then even the weakest dichotomy was not visible on the slope. Also, that best all-sky phase only took a few minutes.


Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Artificial light source
  • Where are the ice crystals of the halo located?
    • Ice crystals
  • Harvinaiset halomuodot (keinovalo)
    • ;Subparhelic circle;Subparhelia
  • Yleiset halomuodot (keinovalo)
    • Subsun info

      Ala-aurinko on valonlähteen alapuolella näkyvä valkea valokeskittymä. Se sijaitsee yhtä paljon horisontin alapuolella kuin valonlähde on horisontin yläpuolella.

      Ala-auringon muoto vaihtelee. Joskus se on täysin pyöreä kirkastuma, mutta useimmiten se on pystysuunnassa enemmän tai vähemmän venähtänyt. Mitä matalammalla Aurinko on, sitä helpommin ala-aurinko venähtää ja alkaa muistuttaa pilaria.

      Ala-aurinkoa havaitaan niin lentokoneesta kuin maanpinnalta jääsumussa. Tyypillisessä tilanteessa se näkyy joko yksinään tai pelkän pilarin kanssa. Jääsumussa ala-aurinko on kauniisti kimaltelevien kiteiden muodostama enemmän tai vähemmän kiinteä valoalue.

      Ilmavirtaus voi vääntää ala-aurinkoa vinoon. Vinoja ala-aurinkoja on nähty varsinkin vuoristojen harjoilla. Lentokoneesta on valokuvattu ala-auringosta jatkuvia kaarevia siimoja, jotka ovat epäilemättä lentokonetta lähellä olevien kiteiden kallistumisen aikaansaamia.

       

      Ala-aurinko jääsumussa. Kuva on otettu pienen hiekkakasan päältä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Ala-aurinko kimaltelee jääsumun kiteissä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Ala-aurinko Kuun valossa. Kuun heikon valovoiman vuoksi lumen pintaa vasten näkyvässä alakuussa ei erotu erillisiä kiteiden välkkeitä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Ala-aurinko lentokoneesta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Lentokoneesta kuvattu ala-aurinko. Tämä on lähikuva ylempänä olevasta tilanteesta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Ala-aurinko ja värikäs alasivuaurinko lentokoneesta. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Vuoristossa kuvattu vino ala-aurinko. Vinous on seurausta ilmavirtauksesta vuorenharjalla. Kuva Claudia Hinz.

       

      Lentokoneesta kuvatusta ala-auringosta jatkuu kaareva siima alaspäin. Tämä on mitä luultavimmin seurausta ilmamassan taipumisesta lähellä lentokonetta. Pienille kiteille ilma on viskoosista väliainetta ja ne kallistuvat ilmamassan mukana aiheuttaen siimaefektin. Kuva Reima Eresmaa.    

    • Parhelic circle info

      Horisonttirengas on valonlähteen tasossa taivaan ympäri kiertävä valkea rengas. Ilmiö on harvoin täydellinen, yleensä siitä havaitaan vain osia. Taivasta kannattaa pitää silmällä horisonttirenkaan varalta varsinkin silloin kun sivuauringot tai 22° sivuava kaari ovat kirkkaita.

      Jääsumussa ulkovalon alla näkyvä horisonttirengas kiertää erillisistä kiteistä muodostuvana pintana havaitsijan ympäri. Se näyttää olevan vastapuolella lamppua matalammalla. Hyvin korkean pylvään päässä olevan valaisimen (esimerkiksi lastausalueella) alle jääkidemassaa mahtuu enemmän, jolloin horisonttirengas saattaa näkyä vaikuttavana, erillisistä kiteistä koostuvana suppilona pään päällä.

      Erikoinen paikka nähdä horisonttirengas on auton kuurainen tuulilasi. Tuulilasihalot ovat parhaiten havaittavissa pimeällä kun valonlähteenä käytetään kirkasta taskulamppua. 

      Auringon tai Kuun valossa horisonttirenkaan voi havaita taivaalla noin 10 kertaa vuodessa. Tykkilumetuksen muodostamissa jääsumuissa se näkyy ulkovalaisimien alla varsin helposti.

       

      Täysi horisonttirengas yläpilvessä. Kuvan alaosassa näkyvät myös sivuauringot ja Auringon päällä 22° ylläsivuava kaari. Kuva Måns Hagberg.

       

      Täysi horisonttirengas (nuoli) Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Alapilven raosta paljastunut horisonttirenkaan pätkä. Kuva Olli Sälevä.

       

      Tämän halonäytelmän horisonttirengas oli rajautunut harvinaisella tavalla Auringon läheisyyteen ja se muodosti yhdessä pilarin kanssa taivaalle ristin. Halot syntyivät jääkiteiksi muuttuneisiin alapilviin. Sensijaan 22° ylläsivuava kaari oli yläpilvessä. Kuva Marko Riikonen.   

       

      Horisonttirengas läpäisee kirkaan sivuauringon. Sivuaurinko itsessään voi simulaatioiden perusteella jatkua noin 20 astetta Auringosta poispäin, mutta tätä pidempi pätkä on aina horisonttirengasta. Samoin sivuauringosta Aurinkoon päin jatkuva pätkä on aina horisonttirengasta. Tyypillisesti Aurinkoa kohti horisonttirengas on himmeämpi, kuten tässäkin kuvassa. Kuva Sami Jumppanen.  

       

      Täysi horisonttirengas jääsumussa. Alla on halonäytelmästä simulaatio. Kuva Marko Riikonen.

       

      Horisonttirengas auton kuuraisessa tuulilasissa. Valona on kirkas led-lamppu. Kuvassa näkyy myös yläkovera Parryn kaari. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumussa lampuista jatkuvat vaakasuorat valoviivat eivät ole horisonttirenkaan pätkiä, vaan kyse on sivuauringoista, jotka ulkovaloilla ilmenevät tällä erikoisella tavalla. Horisonttirenkaan havaitsemiseksi on mentävä aivan lampun alle ja se näkyy aina erillisistä kiteistä muodostuneena pintana. Kuva Mika Aho. 

    • Cirkumzenith arc info

      Zeniitinympäristön kaari on värikäs, korkealla taivaalla näkyvä halo, joka kiertää taivaan lakipistettä. Halon korkean sijainnin vuoksi on sen näkemiseksi kallistettava päätä takakenoon. Sivuauringot antavat vihjeen zeniitinympäristön kaaren mahdollisuudesta, sillä nämä halot syntyvät samoista jääkiteistä.

      Zeniitinympäristön kaari ei esiinny valonlähteen ollessa yli 32 asteen korkeudella. Halon etäisyys valonlähteesta vaihtelee jonkin verran valonlähteen korkeuden mukaan. Se on kiinni 46° renkaassa valonlähteen korkeuskulmilla noin 16 - 28 astetta. Tätä suuremmilla ja alemmilla valonlähteen korkeuksilla se on siitä irti. 46° ylläsivuavaa kaarta zeniitinympäristönkaari sivuaa aina.

      Zeniitinympäristön kaaren voi havaita noin 30 kertaa vuodessa, mutta suurin osa esiintymisistä on varsin lyhytaikaisia ja verraten vaatimattomia. Harvinaiset kaikkein voimakkaimmat zeniitinympäristön kaaret ovat suurenmoista nähtävää.  

      Jääsumussa ulkovalaisinten valossa zeniitinympäristön kaari ilmenee kolmiulotteisena pintana, joka kaartuu silmien edestä kohti lamppua. Sen voi ulkovalaisimilla nähdä vaikka lamppu olisi yli 32 asteen korkeudella.

      Zeniitinympäristön kaari on mahdollista havaita myös kuuraisessa auton tuulilasissa. Tuulilasihalot saadaan dramaattisimmin esille pimeän aikaan käyttämällä valonlähteenä kirkasta taskulamppua. 

       

      Erittäin kirkas zeniitinympäristön kaari. Tällaisen näkemiseen voi aktiiviharrastajaltakin mennä vuosikymmeniä. Kuva Ari Laine. 

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristön kaari (zyk) on irrallaan 46° renkaasta. Sen sijaan se on aina kiinni 46° ylläsivuavassa kaaressa. Kuva Olli Sälevä.

       

      Taivaan poikki lipuva viattoman näköinen cirrus-pilven kuitu voi yllättää siihen syttyvällä zeniitinympäristön kaarella. Kuva Mika Aho.

       

      Tavanomainen zeniitinympäristön kaaren esiintymä ei ole kovinkaan kirkas. Tässä kuvassa halo on merkitty nuolella. Näkyvillä on myös 22° rengas ja oikeanpuoleinen sivuaurinko. Kuva Jari Luomanen. 

       

      Zeniitinympäristön kaari (zyk) ei voi näkyä yli 32° valonlähteen korkeuksilla. Tässä ollaan simulaatioiden perusteella lähellä tuota raja-arvoa 29-30 asteessa. Pikkuruiseksi sirpiksi kutistunut zeniitinympäristön kaari on kuvassa ehkä juuri ja juuri irrallaan 46° renkaasta. Kuva Marko Riikonen.

       

       

      Zeniitinympäristönkaari (zyk) auton tuulilasin kuurassa. Valonlähteenä on kirkas led-valo. Kuva on pinottu noin kymmenestä kuvasta joiden välillä kameraa on liikutettu aavistuksen verran. Näin ilmiö saadaan paremmin vastaamaan intensiteetiltään sitä mitä se paljaalla silmällä katsoen oli. Kuva Marko Riikonen. 

    • Sun pillar info

      Auringonpilari on valonlähteestä ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.

      Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.

      Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.

      Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.

      Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

       

      Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.  

       

      Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

       

      Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.  

       

      Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

       

      Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

       

      Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.

    • 22° halo info

      22° rengas on 22 asteen säteinen rengas valonlähteen ympärillä. Usein tästä halosta nähdään vain osa.

      Silloin tällöin 22° renkaan sisäpuoli on silmiinpistävän tumma. Näin käy kun halon aiheuttavat jääkiteet ovat optisesti hyvälaatuisia, jolloin ne eivät sirota juurikaan valoa renkaan sisäpuolelle.

      Talvella 22° rengas on mahdollista löytää varsin usein lumihangelta, missä se näkyy yleensä verraten harvojen kiteiden muodostamana spektrivärien kimalluksena. Sitä ei kannata sekoittaa väreiltään vieläkin näyttävämpään 46° renkaaseen, joka lumihangella on myös varsin tavallinen.

      Ulkovalaisimilla jääsumussa näkyvä 22° rengas ilmenee kolmiulotteisena sikarimaisena pintana, joka koostuu lukemattomien kiteiden välkähdyksistä. Lumen pinnalla tästä sikarista nähdään leikkauspinta, jolloin 22° rengas voi katsojan ja valon keskinäisestä sijainnista riippuen olla hyvin omituisen näköinen. Yleensä ulkovalaisimet ovat liian korkealla pinta-22° renkaan havaitsemiseksi ja siksi sen yleensä joutuu luomaan omalla valaisimella. 

      22° rengas on yleisin haloilmiö, sen voi taivaalla havaita noin 150 päivänä ja yönä vuodessa. 

       

      Yläpilveen syntynyt, osittainen 22° rengas Kuun valossa. Kuva Eetu Saarti.

       

      22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Täysi 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      22° rengas lumen pinnalla, yllä yksittäisessä kuvassa, alla 97 kuvan pinossa. Pintahalot osoittautuvat tyypillisesti pettymykseksi yksittäisissä ruuduissa. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten käy ilmi ylemmästä kuvasta, jossa se muodostaa lumelle suljetun silmuka. Alla kaavio selvittää miksi näin käy: ulkovalaisimilla 22° rengas on teoriassa sikarin muotoinen kolmiulotteinen pinta ja lumen pinnalla näemme tästä sikarista leikkauksen, joka kaaviossa on kuvattu punaisella. Lampun ja havaitsijan keskinäinen sijainti määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kaavio Walt Tape.    

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten tässä kuvassa näkyy. Ylempänä oleva kaavio selvittää tilannetta. Vaihtamalla kaaviossa lampun ja havaitsijan paikkaa, päästään lähemmäksi tässä kuvassa ilmenevää tilannetta. Lampun ja havaitsijan keskinäinen asema määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Lumen tai jään pinnalla näkyvä 22° rengas on silloin tällöin toispuoleinen, kuten tässä kuvassa. Kyse ei ollut siitä että toisella puolella ei olisi ollut sopivia jääkiteitä, sillä ilmiö näkyi samanlaisena kaikialla jäällä. Toispuoleisuuden voi selittää sillä, että pinnalle kasvaneet jääkiteet osoittavat kaikki suurinpiirtein samaan suuntaan. Kuva Marko Riikonen.

Technical information

Figures 2 and 3 individual squares, Figure 1 stack (worn and tidy horizon worst USM artifacts off).

Comments: 26 pcs
Panu Lahtinen - 13.1.2013 at 19.18 Report this

No en ihmettele että on vähän hakusessa mitä on näkyvissä... Tuo ensimmäinen (pino) näyttäisi vähän tutummalta, jos valonlähde olisi kuvan alalaidassa ylälaidan sijaan.

Marko Riikonen - 13.1.2013 at 19.19 Report this

Hurjat halot, hurjat kuvat. Paljon on kaikkea mielenkiintoista, huh.

Jukka Ruoskanen - 13.1.2013 at 19.24 Report this

Ohhoh. Hyvää työtä, Jari!

Panu Lahtinen - 13.1.2013 at 20.08 Report this

Noniin, nyt on oma pää saatettu Jarin toimesta pykälää enemmän oikeaan asentoon. Valonlähdehän on ollut juurikin kuvan alalaidan suunnalla kuva-alan ulkopuolella.

Ei sillä, että se paljon auttaisi noiden omituisuuksien kanssa, mutta tutummat halomuodot sentäs asettuvat omille paikoilleen :-D

Marko Mikkilä - 13.1.2013 at 20.32 Report this

Rajut on halot. Ihmeellinen tuo tumma intenssi raja. Selvä raja jossa halojen kirkkaus romahtaa. Ja vastapuolella tuo taustasta vaaleampi rengasmainen alue mikähän tuokin on?

Jari Luomanen - 13.1.2013 at 20.37 Report this

Nuo ovatkin ne pääasialliset arvoitukset tässä näytelmässä. Vaikea oikein saada edes alustavaa simulaatiota rakentumaan. Toisaiseksi kaikki idikset simuohjelman äärellä näperrellessä ovat olleet vesiperiä.

Jari Luomanen - 13.1.2013 at 20.38 Report this

Vielä tuosta hehkusta, joka saartaa alavastalamppupistettä: kuvaustilanteessa ajattelin, että se lienee diffuusi alavastarengas, mutta siinä ei näy oikein minkäänlaista rengasmaisuutta. Se on pikemminkin kuin tasainen yhden intensiteetin alue. Täytyy vielä käydä kuvia läpi ja tarkastella sitä aivan erityisesti.

Marko Pekkola - 13.1.2013 at 20.56 Report this

Onnittelut Jarille havainnosta. Tuolla on tosiaan kaksi hyvin omituista valoaluetta/intensiteettirajaa, joista toinen on kuulemma ollut paljon heikompana (ei näin rajun selvänä) jossain Riikosen vanhassa havainnossa ja toista ei ilmeisesti ole havaittu koskaan aiemmin.

Marko Riikonen - 13.1.2013 at 21.18 Report this

Juu, eräässä lamppunäytelmässä on tuonkaltainen tummempi alue, jota vähän ihmettelin, mutta enpä sitä mitenkään tuonut esille, joten Jarille tästä krediitti kuuluu.

Marko Mikkilä - 13.1.2013 at 21.23 Report this

Voiskohan aiemman kuvan saada nähtäville "Jos on".

Vois tehdä vertailuja ja auttaisi selittämään ilmiön.

Juha Ojanperä - 13.1.2013 at 21.23 Report this

Taivas varjele, mitä sieltä tulee! Taivaan täydeltä haloja! Melkoista settiä!

Jari Luomanen - 13.1.2013 at 21.28 Report this

Itse joskus arvuuttelin, voisiko nadiirinympäristö näissä olla tummempi, mutta mitään selvää evidenssiä asiasta ei ollut:

http://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Atmospheric+halos/2009_01_02-03+Sub-Kern+arc+and+circumnadiral+arc/

Ainakaan itse en muista aiempaa havaintoa, jossa tämä nadiirinympärisön kaaresta (ja samalla mahdollisesta subkernistä) irrallinen tumma alue olisi esiintynyt selvästi erillisenä ilmiönä. Mutta voihan niitä olla.

Olli Sälevä - 13.1.2013 at 21.31 Report this

Huh huh.

Marko Riikonen - 13.1.2013 at 21.54 Report this

Tumma efekti nadiirissa näkyy siis jo ainakin kaksissa aiemmissa kuvissa ja nuo Jarin kuvat ovat näemmä vuotta meikäläistä aiemmin otettuja. Tietysti kysymys tosiaan kuuluu myös onko kyse samasta ilmiöstä. Jos musta aukko on aina saman kokoinen, silloin se on eri kohdissa alazykkin ja alaKerniin nähden rippuen lampun korkeudesta. 

Jari Luomanen - 13.1.2013 at 22.01 Report this

Divergentin valon horisonttirengas antaa muuten hauskasta samankaltaista efektiä:

http://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Atmospheric+halos/2008_11_15-17+Halos+in+Rovaniemi/

Mutta tässähän horisonttirengas on ihan muualla. Hmm...

Emma Bruus - 13.1.2013 at 22.56 Report this

Odottelinkin että mitä Jari sun haaviin päivältä jäi. Vau! Onneksi ehdit maisemiin. Aamu oli tosiaan aika poikkeuksellinen: jo ennen auringonnousua kohosi horisontista kaksi sivuaurinkoa ja pilari. Siinä vaiheessa funtsasin että jokohan sulla on aamukahvit turvallisesti juotuna että ehdit kytikseen. :)

Mikko Peussa - 14.1.2013 at 00.05 Report this

Hienoa materiaalia. Olisi mielenkiintoista nähdä vaikka joku piirretty kuva sivulta päin, mistä näkisi miten lamppu, kuvaaja ja kamera on sijoittunut maastoon. Itse en ole tähän asiaan paremmin paneutunut, mutta olisi mukava joskus kokeilla, muiden harrastusten ohessa. Liekö jossain oikein opetusmateriaalia nähtävillä aiheeseen liittyen. Riikosen kirjassa on jotain pientä opastetta kylläkin nähtävissä, mutta vaikea hahmottaa silti näitä kuvaustilanteita :)

Marko Pekkola - 14.1.2013 at 08.44 Report this

"Juu, eräässä lamppunäytelmässä on tuonkaltainen tummempi alue, jota vähän ihmettelin, mutta enpä sitä mitenkään tuonut esille, joten Jarille tästä krediitti kuuluu."

Kiitos Marko tästä täsmennyksestä. Eli kyseessä oli *mahdollinen* prediscovery, jota ei ole julkistettu/jaettu kansainvälisesti. Näitähän usein löytyy sen jälkeen, kun joku onnistuu tuomaan ensimmäisen oikeasti *riittävän vakuuttavan* kuvan esille.

Kaiken kukkuraksi Jarilla on näköjään tuosta oma vanhempi prediscovery ilman julkistusta. Eli mikäli kumpi vaan kohteista sattuisi osoittautumaan kokonaan uudeksi tai vain jo tunnetun halon divergentin valon version ensihavainnoksi, menee Luomaselle.

Jari Luomanen - 14.1.2013 at 10.34 Report this

Divergentin valon osuus näihin ilmestyksiin on kiintoisa kysymys. Tapen terminologialla tässä näytelmässä on classical superlamp spot (ala-aurinko) sekä superlamp (kirkastunut pilariviiva, joka tässä tapauksessa rajoittuu koveran Schulthessin sisään) ja vielä mahdollinen zeniittipiste.

Tällaiset divergentin valon ilmiöt ovat tavanneet olla liki kaikissa aiemmissakin spottivaloväytelmissä kunhan kidemateriaali on ollut niiden kannalta suotuisaa. Tässä ne eivät vaikuta omaan silmään erityisen korostuneilta.

Silti, vaikka tunnetut "klassiset" halot ovat ihan tässä näytelmässä ihan tunnistettavan näköisiä, mutta silti tuo divergentin valon mahdollisuus täytyy ottaa vahvasti huomioon. Niin suora mielleyhtymä tulee tuosta yllä linkittämästäni rovaniemen kuvasta, vaikka siinä horisonttirengas muodostaa intensiteettirajan ja valaisimen sijoittelu on tyystin nyt käsillä olevasta havainnosta poikkeava. Ehkä ne liittyvät toisiinsa, ehkä eivät.

Jari Luomanen - 14.1.2013 at 10.50 Report this

Yksi mahdollisuus olisi "superparhelic circle", mutta en ole varma muodostaisiko se kuitenkaan ihan tämän kaltaista efektiä. Niin tai näin, Tape ratkaisee tuon hetkessä jos kyseessä on divergentin valon sytyttämä halo.

Street Light Halos -käsikirjoituksessa on käsitelty näitä niin kattavasti ja miehellä on mallit valmiina, että uskoisin asian selviävän pikaisesti. Itse asiassa kyseisessä luvussa on ruodittu juuri tätä kuvaa:

http://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Atmospheric+halos/2009_01_02-03+Sub-Kern+arc+and+circumnadiral+arc/_MG_3898-3900stack.jpg

Joten asiaan saataneen ratkaisu hyvinkin pian.

Marko Riikonen - 14.1.2013 at 16.24 Report this

Tässä displayssa eka kuvassa on kupera ja kovera Schulthess, mutta ei terävää komponenttia. Tätä on jo ihmetelty muutamassa muussa displayssa. Simulaatiot kun ennustavat että terävän pitäisi näkyä myös noiden kahden muun kanssa. Jokin on pielessä simulaatioiden malleissa.

Kiva olisi nähdä simulaatio tästä, vaikka nyt ei tuo zeniitin musta aukko siihen ihan tulisikaan. Veikkaisin että aika hyvin saa kiteen paksuuden simuissa pinpointattua. 

Jari Luomanen - 14.1.2013 at 16.41 Report this

Täytyypä laitella Schulthessi-simut tulille. Juuri tuossa simuloin tuon Lilje-kuvan, kun siinä maata vasten (ihan kuvan alakulmissa) näkyy kidevälkkeitä ja itseasiassa simun perusteella siinä on justiinsa normaali 120 sauri. Toki siinä kohtaa kameran ja maan välissä on niin vähän kiteitä, etteivät ne ylly kirkkaudeltaan kovin kummoisiksi, mutta tarttuivatpahan ruutuun. Ehkä lisään sen ja sultsi-simun yhdessä kuvassa havaintoon mukaan hieman tuonnempana. Neljän kuvan rajoitus on kyllä paha rasti näiden näytösten kohdalla.

Marko Riikonen - 14.1.2013 at 16.42 Report this

Peussa, opetusmateriaalia ei ole, mutta Jarin kuvissa kuvausasetelma on ollut tämän kuvan kaltainen. Eli valo on ollut kameran alapuolella.

Marko Riikonen - 14.1.2013 at 16.45 Report this

Tuo nykki (nadiirinympäristönkaari eli alazeniitiympäristönkaari) kiinnostaa myös, että millaisilla kiteen paksuuksilla alkaa työntää ala-Kerniä tällä lampun korkeudella.

Jari Luomanen - 14.1.2013 at 17.00 Report this

Ala-kern alkaa ilmaantua simuihin tuossa c/a 0,5:n kieppeillä tällä lampun elevaatiolla. On hankalaa saada näitä Schulthesseja ihan kohdalleen, mutta säädän vielä hieman ja linkitän simut tähän.

Jari Luomanen - 15.1.2013 at 08.33 Report this

En onnistunut noiden Schulthessien simuloinnissa: niitä ei tahdo millään parametreillä saada kaartumaan oikein. Taas yksi kysymysmerkki lisää, mutta eiköhän tämä jotakin kautta ala purkautua.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.