Rare halos - 22.2.2022 at 14.00 - 22.2.2022 at 14.30 Kolari Observation number 105436

Visibility IV / V

Jaana Koivikko

Bottlinger? , Pictures taken above the clouds at the top of Ylläs.

This description has been automatically translated from Finnish. Click here to see the original text.

10 10

Additional information

The halo was caused by lightsource:
- Sunlight
Where are the ice crystals of the halo located?
- Ice crystals
Common halos (in sunlight)
- Sun pillar
  
  Auringonpilari on valonlähteestä ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.
  
  Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.
  
  Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.
  
  Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.
  
  Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.
  
  Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.
  
  Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.
  
  Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.
  
  Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.
  
  Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.
  
  Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.
  
  Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.
- Subsun
  
  Ala-aurinko on valonlähteen alapuolella näkyvä valkea valokeskittymä. Se sijaitsee yhtä paljon horisontin alapuolella kuin valonlähde on horisontin yläpuolella.
  
  Ala-auringon muoto vaihtelee. Joskus se on täysin pyöreä kirkastuma, mutta useimmiten se on pystysuunnassa enemmän tai vähemmän venähtänyt. Mitä matalammalla Aurinko on, sitä helpommin ala-aurinko venähtää ja alkaa muistuttaa pilaria.
  
  Ala-aurinkoa havaitaan niin lentokoneesta kuin maanpinnalta jääsumussa. Tyypillisessä tilanteessa se näkyy joko yksinään tai pelkän pilarin kanssa. Jääsumussa ala-aurinko on kauniisti kimaltelevien kiteiden muodostama enemmän tai vähemmän kiinteä valoalue.
  
  Ilmavirtaus voi vääntää ala-aurinkoa vinoon. Vinoja ala-aurinkoja on nähty varsinkin vuoristojen harjoilla. Lentokoneesta on valokuvattu ala-auringosta jatkuvia kaarevia siimoja, jotka ovat epäilemättä lentokonetta lähellä olevien kiteiden kallistumisen aikaansaamia.
  
  Ala-aurinko jääsumussa. Kuva on otettu pienen hiekkakasan päältä. Kuva Marko Riikonen.
  
  Ala-aurinko kimaltelee jääsumun kiteissä. Kuva Jari Luomanen.
  
  Ala-aurinko Kuun valossa. Kuun heikon valovoiman vuoksi lumen pintaa vasten näkyvässä alakuussa ei erotu erillisiä kiteiden välkkeitä. Kuva Marko Riikonen.
  
  Ala-aurinko lentokoneesta. Kuva Marko Riikonen.
  
  Lentokoneesta kuvattu ala-aurinko. Tämä on lähikuva ylempänä olevasta tilanteesta. Kuva Marko Riikonen.
  
  Ala-aurinko ja värikäs alasivuaurinko lentokoneesta. Kuva Marko Mikkilä.
  
  Vuoristossa kuvattu vino ala-aurinko. Vinous on seurausta ilmavirtauksesta vuorenharjalla. Kuva Claudia Hinz.
  
  Lentokoneesta kuvatusta ala-auringosta jatkuu kaareva siima alaspäin. Tämä on mitä luultavimmin seurausta ilmamassan taipumisesta lähellä lentokonetta. Pienille kiteille ilma on viskoosista väliainetta ja ne kallistuvat ilmamassan mukana aiheuttaen siimaefektin. Kuva Reima Eresmaa.

Rare halos (in sunlight)
- Bottlinger's ring
  
  Bottlingerin rengas on pieni ellipsin muotoinen rengas ala-auringon ympärillä. Harvoin näkyvillä on toinenkin rengas.
  
  Bottlingerin rengas on muodoltaan sitä elliptisempi mitä matalammalla Aurinko on. Auringon ollessa aivan horisontin tuntumassa sitä saattaa olla hankalaa erottaa ala-auringosta. Hyvin suurilla Auringon korkeuksilla se on täysin pyöreä.
  
  Bottlinger syntyy alijäähtyneitä vesipisaroita sisältävistä pilvistä satavista jääkiteistä. Tällaisia Bottlingerin renkaille sopivia pilviä ovat Altocumulus, Stratocumulus ja Stratus.
  
  Koska Bottlingerin rengas näkyy horisontin alapuolella, havainto tehdään yleensä lentokoneesta. Haloa saaliikseen haluava pitää tarkasti silmällä ala-aurinkoa, jonka näkyminen luultavasti aina edeltää Bottlingerin ilmestymistä.
  
  Mahdollisuus havaintoon on kuitenkin vain silloin, kun ala-aurinko on muodostunut edellä mainituista matalista vesipilvistä syntyneeseen jääkidepilveen. Yläpilvien ala-aurinkojen ympärillä ei Bottlingeria näy. Mahdollisuudet vaikuttavat olevan huonot myös matalammissa jääkidepilvissä joissa näkyy tavanomaisia haloja.
  
  Sopivia kiteitä sisältävät pilven alueet ovat tavallisesti sen verran pienialaisia, että halo vilahtaa sekunneissa ohi. Kameran on siis hyvä olla esillä jo valmiiksi jos on epäilystä Bottlingerin renkaan suhteen.
  
  Bottlingerin rengas on nähtävissä myös maanpinnalta jääsumussa. Se on havaittu kirkkailla ulkovaloilla pilarin molemmin puolin nousevana jyrkkänä ja terävänä V-kuviona. Halo on siis näin syntyneenä hyvin erinäköinen kuin perinteinen Auringon valossa ala-auringon ympärillä esiintyvä elliptinen rengas. Tämä johtuu ulkovalojen hajavaloluonteesta.
  
  Simulaatioiden ja syntyolosuhteiden perusteella on hyvin todennäköistä että Bottlingerin renkaat ja ellipsihalot muodostuvat samoista kiteistä. Täysin samanaikaista havaintoa niistä ei ole, mutta yhdessä tapauksessa lentomatkan loppuvaiheessa oli nähty Bottlingerin rengas ja pian lentokoneen laskeuduttua samassa pilvessä ellipsihalo.
  
  Lentokoneesta valokuvattu Bottlingerin rengas (nuoli) ympäröi ala-aurinkoa. Kuva Nicolas Lefaudeux.
  
  Heikko Bottlingerin rengas (nuoli) ympäröi ala-aurinkoa. Halo muodostui lentokoneen yläpuolella olevasta Altocumulus-pilvestä sataviin jääkiteisiin. Ilmiö oli näkyvillä useita minuutteja. Kun lentokone pian laskeutui ja Bottlingerin synnyttänyt pilvi saapui taivaalle, siinä näkyi ellipsihalo. Kuva Marko Riikonen.
  
  Kolmihaarainen valohaarukka nousee teollisuusalueen kirkaasta lampusta: pilari ja Bottlingerin rengas. Tunteja kestänyt halonäytelmä syntyi noin -15° C pakkasella jääkiteiksi muuttuvaan sumupilven alaosaan. Bottlingerin sisältäneen jääsumun ydinalue pysyi hämmästyttävällä tavalla paikoillaan noin parin sadan metrin laajuisella alueella. Kuva Jari Luomanen.
  
  Pilareita ja Bottlingerin renkaita teollisuusalueen valoissa. Tämä ja ylempi kuva ovat samaa halonäytelmää. Kuva Jari Luomanen.

Comments: 5 pcs

Jari Luomanen - 21.3.2022 at 22.47

Nyt Jaana iski sellaiset kuvat tiskiin, että täällä loksahti leuka. Bottlinger auringolla jääsumussa ja ilmeisesti vielä tuplana! Tein jo alustavaa simulaatiota, mutta täytyy vähän hioa sitä vielä.

Merkillepantavaa on, että auringon ympärillä ei näy ellipsiä. Etsin sitä kuvista, mutta taitaa olla niin, että Auringon korkeudella ei ole riittävästi kiteitä: kidemassa lienee rajautunut korkeussuunnassa niin, että materiaalia on riittävästi vain ala-auringon suunnalla.

Jari Luomanen - 21.3.2022 at 23.11

Tämä on muuten siinä mielessä kiintoisa havainto, että se on kuvattu maan pinnalta mutta kiteet taitavat olla noista matalista vesipisarapilvistä kiteytynyttä materiaalia. Lumitykit eivät välttämättä ole olleet toiminnassa enää noin myöhään kaudella. Tai jos ovat, niillä on saattanut olla kontribuutio pilvessä tapahtuneeseen nukleaatioon. Niin tai näin, melkoisen ainutlaatuinen havainto.

Marko Riikonen - 22.3.2022 at 08.36

Joo, näihin ei lumitykkejä tarvita. Kilpisjärvellä näin aikoinaan ellipsin kun hajoavat pilvet satoivat alas. Silloin taisi olla niin etten ehtinyt päästä Saanan reunalle jotta olisi nähnyt ala-auringon. Anywaysson, todella kova havainto. Olen tainnut kirjoittaa jossain kommentissa että kun ellipsihalo näkyy jääsumussa sitten dronet äkkiä ilmaan Lingerin nappaamiseksi. Mutta näköjään ensimmäinen aurinko+jääsumu -tapaus tuli saappaat ihan tiiviisti kiinni maassa. Kudossit kuvaajalle mutta myös Luomaselle että löysi tämän Instasta.

Jari Luomanen - 23.3.2022 at 15.09

Alimpana kuvana on nyt simulaatio, jossa on kutakuinkin kuvattua vastaavat Bottlingerit ala-auringon ympärillä. Käytin kahta kidepopulaatiota hieman toisistaan poikkeavilla loivilla huippukulmilla.

Kuten simulaatiosta voi nähdä, tällainen käytetty ideaalikide tuottaa paitsi Bottlit, myös ellipsejä auringon ympärille. Kuten Bottlingerin infoboksistakin voi lukea, on oletuksena ollut että ellipsit ja Bottlit syntyivät samankaltaisissa kiteissä, jossa tällainen huippukulma esiintyy. Tässä kun on kaksi populaatiota, piirtyy simulaatioon useita ellipsejä. Mutta kuvista ei ollut puristettavissa esiin yhtäkään.

Edellä jo spekuloin sillä, että kidemassa olisi ehkä ollut pystysuunnassa rajoittunutta, ehkä inversiokerroksen mukaan. Toisaalta kuvissa näkyy kidevälkkeitä myös auringon suunnalla, mutta ehkä massaa ei kuitenkaan ollut riittävästi. Tai sitten ylempänä oli erilaisia kiteitä.

Tässä tapauksessa USM-käsitellyissä kuvissa olisi kuitenkin odottanut edes heikon haamuellipsin ilmaantumista, mutta ei sellaista löytynyt hyvällä tahdollakaan.

Jää siis edelleen ilmaan, mikä kytkentä ellipseillä ja Bottlingereilla on luonnossa esiintyvien kiteiden tasolla.

Simulaatio on tehty Jukka Ruoskasen HaloPoint 2.0 -ohjelmistolla.

Marko Riikonen - 24.3.2022 at 13.49

Alkaa tuntua sitä että Bottlingerit ja ellipsihalot välttelevät toisiaan kaikin keinoin. Claudia Hinz on kuvannut ellipsin jääsumussa vuorelta mutta ala-auringon ympärillä ei näy Bottia. Luomasen ja minun näkemä lamppubotti Kangasalassa ei taas näyttänyt ellipsiä. Kaamasessa näkemäni lamppuellipsi päinvastoin ei sisältänyt Bottia. Kuulla näkyneiden oletettavasti maahan saakka satavista kiteistä muodostuneiden ellipsien aikaan ei ole näkynyt lamppubottia, vain pelkkiä pilareita. Kyllähän tuo alkaa kummalliselta tuntua. Mutta sitten taas, kun näin Cornwallisin saarella Kanadassa Bottin lentokoneesta, samassa pilvessä näkyi vähän myöhemmin maanpinnalta havaittuna ellipsi, mikä viittaa vahvasti yhteiseen syntyyn, niinkuin kaiken järjen mukaan pitäisi ollakin.

Tämä talvi meni jo ainakin etelän suhteen (Kilpisjärvellä näin tällä päivällä 18 vuotta sitten maahan satavissa kiteissä ellipsin), mutta ehkäpä ensi talvena joku dronemies nappaa molempien yhtaikaisen esiintymisen. Puristit ja connoisseurit tietysti voivat saada aihetta narista että kummankin pitää näkyä samassa kuvassa, ei riitä että on kuvattu pelkkä ellipsi maanpinnalta ja pelkkä Bottlingeri suoraan 120 metriä yläpuolelta. Joten tämän vuoksi kuvia dronella myös keskeltä jääsumua, ei pelkästään jääsumulautan päältä.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

Newest observations

Contact information

Rare halos - 22.2.2022 at 14.00 - 22.2.2022 at 14.30 Kolari Observation number 105436