Newest observations

Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Rare halos - 31.10.2022 at 13.45 - 31.10.2022 at 14.20 Juva Observation number 110542

Visibility IV / V

Petri Martikainen, Ursa (Itä-Suomi)

In October, the quality of the halos really made up for the quantity. The fourth and last halo show of the month served the undersigned with his first sighting of a reflection sub-sun. The weather was calm and cool (+2°C) and the cloud raft passed right in front of the sun.

I first noticed the reflected cloud rays. I set the camera to take a timelapse of them and at the same time a wide bunch of vertical "slices" of haa appeared in the sky (picture 4). This bundle was visible over a much larger area than the diameter of the Sun (the image of the Sun has been added to the bottom of the image at the same scale). I took a few pictures of the situation and set the camera to timelapse (picture 5).

I rushed to get another camera, with which I took a few hundred pictures every 5 seconds. The video composed of them is the main image. When you watch the videos, you can clearly see how the reflection draws an accurate picture of the lake landscape on the sky. In front of the reflection of the sun moving to the right, various shadows can be seen in places, but it is a bit difficult to conclude whether they are caused by individual trees or larger islets, islands or groups of trees. The shadows stay in place, so they can be brought out better by stacking images. Picture 2 shows the first 150 images of the video (at 13:55-14:07) stacked and processed (average stack, usm, contrast, etc.) and picture 3 the same cropped and highlighted a little more strongly. The Sun, which is on the same scale, is also attached to the lower part of Figure 3. Some kind of reflected lake landscape can be seen in it.

I also flew a drone, but there were some small problems with it, when I wanted to get as far southeast as possible in the direction of a more open lake landscape. The connection was lost and the drone then returned to itself. Picture 6 shows one cropped and lightly blurred picture from the flight.

Figure 7 shows the sector of the Sun's directions at the time of pictures 1-3, delineated on the citizen's Karttapaikai map. The height of the sun was about 10 degrees.



More similar observations
Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Sunlight
  • Where are the ice crystals of the halo located?
    • Rainfall in low- or middle clouds
  • Rare halos (in sunlight)
    • Reflection subsun info

      Heijastus-ala-aurinko on Auringon kohdalla sijaitseva valoläikkä tai pilari. Se on mahdollista nähdä kun Auringon valo heijastuu veden pinnasta Aurinkoa peittävän paksun jääkiteitä satavan pilven alaosaan. Havainnoissa tämä pilvi on ollut Stratocumulusta.

      Pilvipeitteessä täytyy olla Auringon alapuolella aukko joista Auringon valo pääsee osumaan veden pintaan. Heijastus-ala-aurinko on siitä poikkeuksellinen halo, ettei sen näkyessä Aurinko paista. Halon näkemisen mahdollisuuden maksimoimiseksi olisi hyvä asua pienellä sisäveden saarella jonka ympärillä on parikymmenä kilometriä vettä joka suuntaan.

      Heijastusala-aurinko on erittäin harvinainen ilmiö. 

       

      Heijastus-ala-auringon pystysuunnassa venynyt valospotti näkyy Stratocumuluksen alaosaa vasten. Halon kohdalla pilven takana on Aurinko. Ilmiön synnytti heijastus suuresta järvestä. Kuva Jenni-Elina Holopainen. 

       

      Heijastusala-aurinko näkyy pilarina Stratocumulusta vasten. Ilmiön synnyttänyt Auringon valon heijastus tapahtui merestä. Kuva Sirkka Karppinen.

Comments: 9 pcs
Tero Sipinen - 1.11.2022 at 13.20 Report this

No nyt! Kertakaikkisen hieno HAA-taltiointi!

Olisiko video tosiaan tulkittavissa niin, että heijastuksen intensiteetin vaeltelu ylös-alas on seurausta siitä, kun "kiteiden näkemän" auringonsillan kohdalle sattuu saaria ja suikaloituminen taas on puista johtuvaa? (HAA:n Aurinkoa suurempi leveys taas on mielestäni pakostikin seurausta siitä, että pieni vedenpinnan kareilu levittää auringonsillan).

Lasse Nurminen - 1.11.2022 at 16.08 Report this

Onnittelut ensihaviksesta, hyvää työtä!

Mikko Peussa - 1.11.2022 at 17.41 Report this

Hieno havainto, onnittelut!

Marko Riikonen - 3.11.2022 at 13.48 Report this

Lentokoneesta olen katsellut että pientä lammikkoa isommat vedet tuppaa olemaan liian rauhattomia, mutta rantojen suojanpuolella voi olla tyyntä ja häikäisevät heijastukset. Martikaisen kuva no 6 on juuri tämä skenario päällä. Tuulensuunnasta riippuen skenarioon voi tulla nyansseja.

En oikein noista puista tiedä näissä mittakaavoissa suikaloitumisen selittämiseen. Kun katsoo Martikaisen kuvaa 6, niin tuossa lähellä kyllä näkee puiden runkojen läpi, mutta kaukana olevilla saarilla puiden runkojen välinen matka on kyllä reilusti pienempi kuin suikaleiden leveys.

Lentokoneesta olen kuvannut heijastuksia:

https://drive.google.com/drive/folders/1Yunu7_HiOLvqljh2tFuJSBjU7nJg9uRH?usp=share_link

Heijastumien yläpuolella on venytetty versio, jossa on otettu talteen kirkkain pikseli vertikaalisuunnassa. Tämä ikäänkuin jäljittelee kiteiden tiltin aiheuttamaa venytystä. Palkki on auringon leveys. Kuvat on rajusti alivalotettuja. Kaikissa kirkkain heijastuma oli häikäisevä, eli siis todennäköisesti riittävän kirkas haan aiheuttamiseen. Nuo on pääasiassa Saksan viljelymaata. 73-alkuiset ovat Ruotsin saaristoa, jossa oli saarten suojan puolella tyyntä.

Pieni caveaatti tässä on että lentokone ainakin Saksan yllä oli cruising heightissa, eli yläpilvikorkeudella, mikä on aivan liikaa heijastusalan auringoille (Ruotsissa saattoi olla matalammalla, sillä laskeuduin Tukholmaan). Matalammalla kulmamitaltaan laajempien heijastusten todennäköisyyden pitäisi kasvaa.

Tero Sipinen - 3.11.2022 at 22.47 Report this

Tuo oli mielenkiintoinen pointti, että rannan tuntumassa voi olla tyyntä ja hyvät heijastukset. Juuri rannan tuntumassa puut ylettäisivät varjostamaan. Ihan peilityyntä ei saa olla, sillä silloin auringonsilta ei leviä.

Luen kutoskuvan tilannetta niin, että esim. niemenkärjen ympärillä ja oikean alakulman kapeikossa on senverran tyyntä, että pilvilautan ohuen (reilummin valoa siroavan) takareunan heijastus osuu aika hyvin kameran suuntaan. Keskemmällä vedenpinta on rauhattomampi, jolloin heijastus "keskiarvoistuu" ja kun paksumpaa (tummempaa) pilvilauttaa on laajalti ja vaaleaa takareunaa vähemmän, heijastus jää vähemmän kirkkaaksi. Ja ilman pilvilauttaa (ja etenkin sen valoisaa takareunaa) tuo tyynempi alue ei erottuisi noin hyvin kuvassa.

Mutta se skaala. Puut tosiaan ekä liian pieniä varjostimiksi. Ainakin yksittäiset puut. Saaret taas liian isoja. Eli jotain siltä väliltä: puuryhmät? Tai ihan vaan yhtenäinen puusto, jonka reuna on kiteiden vinkkelistä katsottuna poimuileva seuraillessaan rantaviivaa?

Tosi mielenkiintoinen ja hyvin keksitty kokeilu tuo heijastuksien maksimin vertikaalivenytys.

Marko Riikonen - 6.11.2022 at 12.26 Report this

Jos heijastukset ovat pieniä pisteitä, niinkuin lentokoneesta havaittuna tavallinen skenario on, haan pilarimaisuuden täytyy silloin mennä kiteiden tilttaamisen piikkiin. Kun heijastuksen valokimppu leikkaa läpi kidepilven, eri tilteissä olevat kiteet ohjaavat eri kohdista valoa havaitsijaa kohti, synnyttäen pilarin. Martikaisen koostekuvassa olen näkevinäni suurinpiirtein samanpituisten pilareiden yksiköitä. Tämä pituus edustaa kidepilven pystyulottuvuutta. Samanlaisia yksikköjä on nähtävissä pääkaupunkiseudun isossa haa-näytöksessä viime vuonna:

https://www.taivaanvahti.fi/observations/browse/onlyPics/5035933/observation_start_time/desc/0/

Olisiko ratkaisu suikaleisuuteen sekä maaston rajauksessa että erilaisissa pinnan häiriintyneisyyden vaihteluissa? Laitoin muutamia kuvia lisää lentokoneesta joista näkyy kuinka paljon häiriintyneisyydessä voi olla vaihtelua:

https://drive.google.com/drive/folders/1DWn-ZS9zW5_OSEuztyIW0TdjBEX2wwZ4?usp=share_link

Näistä kaikki eivät olleet häikäisevän kirkkaista, kuten 6983, joka tuskin olisi aiheuttanut haata. Tuo on avoimelta mereltä, maasto ei aiheuttanut noita vaihteluja. Mutta kun on oikein tyyni keli, avoimella järven selällä voisi conceivably olla tuollainen patterned skenario jonka tyynet kohdat on riittävän kirkkaita.

Kattelin tuossa että purjelentokoneet liitävät tyypillisesti 2-3 kilometrissä. Tuo olisi hyvä korkeus ottaa heijastuksista referenssikuvia.

Tero Sipinen - 6.11.2022 at 13.16 Report this

"....suurinpiirtein samanpituisten pilareiden yksiköitä. Tämä pituus edustaa kidepilven pystyulottuvuutta." Ja pilarinpätkien "pystysiirtymä" olisi seurausta eri etäisyyksillä olevista heijastavista kohdista?

Tero Sipinen - 6.11.2022 at 13.21 Report this

Ai niin, olinkin tuossa pks-keississä kommentoinut että "Veikkkaan, että oikealta suunnalta voisi löytyä usemapiakin vesistöjä eri etäisyyksiltä (joista mahdollisesti johtuu erilliset suikaleniput)."

Petri Martikainen - 6.11.2022 at 19.19 Report this

Kiitos onnitteluista ja mielenkiintoisista pohdinnoista! Pilarien "pystysiirtymien" täytynee tosiaan johtua eri etäisyyksillä sijaitsevista heijastavista kohdista. Olen koettanut haarukoida heijastavaa aluetta kartalle, mutta se ei ole aivan yksinkertaista. Mahdolliset tyynet ja aallokkoiset alueet sotkevat vielä "karttaa". Hommaa helpottaisi kovasti, jos olisi jonkinlainen luotettava arvio tuon pilven alareunan korkeudesta. Onko se esim. 1, 2 vai 3 kilometriä? Osaako joku kertoa, millaisella korkeudella tuon näköiset pilvet tavallisesti sijaitsevat?

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.