22° ylläsivuava kaari on suoraan Auringon päällä näkyvä värillinen kaari. Yleensä se nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.
22° ylläsivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla se on melko jyrkkä V-muoto. Korkealla Auringolla 22° yllä- ja allasivuavat kaaret muodostavat yhden kokonaisen halon, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko tai Kuu ei kuitenkaan nouse niin korkealle, että täysin rengasmainen 22° sivuava kaari olisi mahdollinen.
Sivuavat kaaret eivät luonnossa ole useinkaan edellä kuvatun ideaalitapauksen kaltaisia. Esimerkiksi matalalla Auringolla ylläsivuava kaari saattaa selkeän V-muodon sijaan näkyä pelkkänä kirkastumana 22° renkaan yläosassa.
22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on 40 asteen tuntumassa. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.
Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä sen osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.
Talvella jääsumussa näkyy joskus ulkovalojen tuottamia pilareita jotka päästään haarautuvat V-muodoksi. Nämä ovat 22° ylläsivuavia kaaria.
Kirkkaan ulkovalaisimen alla on mahdollista seurata 22° sivuavan valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo ilmenee lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.
22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Vuoden lämpimämmällä puolisikolla on hyvä olla tarkkana ettei sekoita sitä ylempään 23° parheliaan, joka lämpöaaltojen aikaan on 22° sivuavaa kaarta yleisempi halo.

Matalan Auringon 22° ylläsivuava kaari. Kuva Arja-Sisko Airila.

Matalan auringon 22° ylläsivuava kaari. Näkyvillä on myös pilari ja heikot sivuauringot sekä hyvin heikosti 22° rengasta. Kuva Jouni Reivonen.

Auringon päällä näkyvät 22° ylläsivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Jari Luomanen.

Jääsumuun muodostunut täysi 22° sivuava kaari Kuun ympärillä. Näkyvillä on myös muita haloja. Ylä- ja alakoverat Parryn kaaret ovat tiiviisti kiinni 22° sivuavassa ja lähinnä vain kirkastavat sitä. Niiden voi kuitenkin havaita heikosti erkanevan 22° sivuavasta kaaresta. Kuva Jukka Ruoskanen.

Toiselta puolelta täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Marko Riikonen.

Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

Silloin tällöin jääsumuun syntyvät ulkovalojen pilarit jakautuvat päistään V-muotoon. Kyse on 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Veijo Timonen.

Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä 22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.
Komeaa settiä! Minun silmääni tuossa saattaisi olla myös Moilasen kaari Kuun ja 22 ylläsivuavan välissä.
Huh huh. Olisi kiva nähdä lisää kuvia ja vähän vähemmän käsiteltyjä. Kovera Schultessin kaari tuolta ainakin myös löytyy. Ja olisko aavistus 44 sauria?
Ykköskuva on mykistävä!
Ihan mieletöntä! Kännykällä kun katsoin niin hihkuin jo 44 saurista, mutta tästä näytöltä katsottuna, kun näkyy 46 rengas niin on vähän vaikea sanoa onko sen sisäpuolella vai ei. Mielipiteitä?
Tästä pitäisi ehdottomasti saada raakakuvia (tai käsittelemättömiä jpegejä jos raakoja ei ole) näytille, että pääsisi säästelemättä revittelemään harvinaisempia muotoja näkyviin.
Oma mielipiteeni on, että kyllä tuo kirkastuma on 46 renkaan sisäpuolella. Mutta raakakuvilla asian saisi varmemmin selvitettyä.
Kovaraa Schultehssia ei tässä näyttäisi olevan simulaation perusteella. Ylempi Lowitz näkyy mielestäni hienoisena kulmikuutena 22 renkaalla klo 2 (ja 10 huonommin) suunnalla. Tuosta 44 saurin mahdollisuudesta en uskalla sanoa. Jos on, tämä on sitten myös dokumentti korkeimman valonlähteen 44sesta. Kuu 18 asteen korkeudella.
Katsoin simulaatiolla 44 sivuauringon sijaintia suhteessa 46 renkaaseen tämän näytelmän valonlähteen korkeudelle. 44 sivuaurinko olisi lähestulkoon samassa tasossa 46 renkaan kanssa, vain pieni pullistuma sisäänpäin esiintyy.
Komeaa katseltavaa sekä kuvina, että varmaankin myös paikanpäällä. Samana iltana hieman myöhemmin myös tämä havainto http://www.taivaanvahti.fi/observations/show/19088
Aika huikea näytelmä!
Kiitos kaikille monista hyvistä kommenteista! Täältä löytyy nyt kaikki kuvat raakaversioina:
https://www.dropbox.com/sh/ot9cwrwrefl0j0s/Gf__8-5Mu-
Kuvia saa minun puolestani omaksi ilokseen vapaasti tutkia, kaikenlainen muu käyttö ja levittäminen on kielletty. Pidätän oikeudet kuviin. (En tiedä miten täällä tekijänoikeudet tarkalleen menevät)
Kamera on siis vanha Canon 40D ja plug-in raakakuviin löytyy netistä.
Tuosta ensimmäisestä kuvasta ei ole kuin jpeg, kun huomasin tohkeissani vasta seuraaviin kuviin laittaa RAWn päälle. Toivottavasti saatte kaivettua niistä lisää muotja esille. Omat taidot ovat näissä asioissa rajalliset, mutta mielelläni opin lisää. Löytyykö jostain ohjeita tai muita vinkkejä, miten noita kannattaa käsitellä, jotta saadaan kaikki näkyviin?
Olli: Huomasin kanssa Pauli Hännisen kuvat, ihan mahtavia nekin! Jälkiviisaana olisi pitänyt vielä jatkaa kuvauksia ympäri tunturia... :)
Osaatteko sanoa, kuinka harvinainen kyseinen halo kaikkine muotoineen on?
ZYK on yleinen halomuoto, mutta näissä kuvissa näkyvä yksilö on yksi kaikkien aikojen hienoimmista. Nuo Lowitz/Schultess (kumpia nyt ovatkaan) ovat melko harvinaisia muotoja, mutta kuitenkin useasti havaittuja. 44 saurit, jos sellaiset nyt on noissa kuvissa, ovat ihan tautisen harvinaisia, havaintoja lienee koko historiassa edelleen alle kymmenen?
Tekijänoikeudet eivät tietenkään siirry sinulta yhtään mihinkään vaikka linkkaatkin raakakuvia, eli päätät jatkossakin itse mitä kuvillasi saa tehdä.
Tutkaillaanpa raakakuvia ja palataan sitten asiaan.
Voi pyhä jysäys mikä zeniitinympäristön kaari.
12 havaintoa tulee 44 saurista mieleen. Kaikki menneet eri havaitsijoille. Suomesta puolet havainnoista.
En tunne kaarien nimiä, mutta kuvasta 1 (11/19) sivuaurinkojen kokokehän päällä pieni "zeniittikaaren" alempi alku ja zeniittikaari sateenkaaren väreissä - ylhäältä; sini, vihreä, keltainen ja punainen. Myös sivuaurinkojen kokokehän sivut värittyy keltaiseen. Kuvassa 1 myös himmeämpi kokokehä ulottuu zeniittikaaren alle (niminumerot lienee kehien asteväleistä). Lähellä auringonlaskua kuvattu ja illalla niitä esiintyneekin...
Olli Sälevän linkistä oli vielä jokin alempi sivuaurinko kehällä näkyvissä.
Tämä on, Lasse, kuun halo.
Katsoimme Levin displayn raweja. Kuvissa on selvä 44° sivuaurinko ja 46° kontaktikaari, sekä zykin alla rakenne joka Nicolas Lefaudeuxin käsittelyssä osoittautui todelliseksi ilmiöksi taivaalla. Eli on siten uusi haloilmiö.
Uusi halo on sinällään tietysti hieno juttu, mutta mielenkiintoisia ovat myös näytelmän 44° saurit ja 46° kontaktikaaret. Ensinnäkin nämä ovat ensimmäiset kuvat 44° sivukuista, mikä on ihan mukava pikku nyanssi. Ja kuun korkeus, 18 astetta, on selvästi suurin valonlähteen korkeus 44° tavaralle havainnoissa ja laajentaa näin tämän normaalisti hyvin matalalla esiintyvän ilmiön havaitsemisen mahdollisuuksia. Itse asiassa 18 astetta on sen verran paljon, että se tekee 44° sivuauringoista yläpilvessä todellisen mahdollisuuden. Ja 46° kontaktikaarista näkyy himmeä uloke, mikä tarkoittaa että zykin alle peittynyt normaalisti havaittu osa on ollut todella voimakas. Kuva jossa koko kööri on esillä, on 9547.
No niin! Olihan se 44 sauri siellä
Upea havainto sen kun vain komistuu. Varsinainen lottopotti sattui matkalaisten kohdalle.
Uskomatonta kerrassaan! Tuosta uudesta halosta olisi kiva nähdä kuvia. Latasin kyllä jo Antin raakakuvat, mutta en pääse itse tarkastelemaan niitä juuri nyt.
Tämä on taas osoitus siitä, että kunnon jääpölykelit ovat todellisia halolaboratorioita, ja aivan taatusti kaikenlaista kivaa nähtävää on vielä ja paljon. Tykityksen ollessa käynnissä kannattaa hyödyntää Kuun valo ja oman lampun kajo (ja Aurinko tietysti jos olosuhteet päiväaikaan ovat suotuisat). Toivottavasti saamme tämänkin tapauksen innostamina jengin sankoin joukoin liikkeelle ja sitä myöden talven aikana hämmästeltäväksi kasapäin kiehtovia halojuttuja!
Onnittelut havaitsijalle uudesta halomuodosta sekä muutenkin huikean näytelmän näkemisestä!
Todella kovan luokan näytelmästä on siis ollut kyse! Onnittelut vaan täältäkin kertakaikkisen upeasta havainnosta!
Kiitos kaikille kommenteista sekä kuvia tutkineille, erityisesti Marko Riikoselle kuvien käsittelystä!
Uusi halomuoto on kyllä aivan mieletön juttu.
Latasin tänne Markon ja Nicolas Lefaudeuxin käsittelemät kuvat:
https://www.dropbox.com/sh/75oqg5pjs8c7d6m/-LmSkyb6Du
Taivaanvahdin havainnon kuvien enimmäismäärä on tänään nostettu neljästä kahdeksaan! Eli esimerkiksi tässä historiallisessa havainnossa lisäkuvista on varmastikin hyötyä. Suosittelen kokeilemaan.
Tätä kuvien määrän ylärajan nostoa on pitkään toivottu, ja se on yksi vahdin uusista ominaisuuksista, joita asennellaan nyt loppuvuodesta.
Uusi ilmiö näkyy kuvissa 2 ja 3 zeniitinympäristön kaaren alla. Kuvassa 4 on 44° sivuaurinko hyvin esillä. 46° ylälateraali kontaktikaari ilmenee kuvissa 2 ja 3 siivekkeenä 46° renkaan ulkopuolella zykistä oikealle.
Lefaudeuxin mukaan uusi halo näkyy eri konfiguraatiolla otetuissa kuvissa, mikä sulkee pois linssiheijastuman mahdolisuuden. Myös ilmiön katoaminen ainakin viimeisessä kuvassa puhuu artefaktaa vastaan.
Uusi ilmiö on nyt onnistuttu myös simuloimaan. Lefaudeux totesi jo heti alussa että kyse on auringonpilarin aiheuttamasta zykistä ja on nyt saanut sen simuloitua Ruoskasen ohjelmalla. Halon aiheuttamia niin sanottuja monikertaisen sironnan haloja on tähän mennessä tunnettu luonnossa vain yksi, sivuauringon sivuaurinko, eli 44° sivuaurinko. Nyt siis toinen lisää, pilarin zeniitinympäristönkaari.
Simulaatio esiin!
Taannoin pohdimme havaittavia kandidaatteja moninkertaisen sironnan ilmiöiden joukosta. 44 sivuaurinkohan oli jo 70-luvulla napattu Saskatoonissa, mutta simulaatioiden osoittamien ilmiöiden joukosta ei kyllä tämä nyt havaittu tapaus noussut millän lailla esiin. Yllätys siis!
Se, että tässä on neljänelonen ja vieläpä kokonaan uusi moninkertaisen sironnan halo vaikka kuu on näin korkealla vahvistaa käsitystäni, että tässä näytelmässä stratus on nukleoitunut kiteiksi. Kidepilven on täytynyt olla erittäin paksu. Erikoinen tapaus kaikkineen.
Mahtava juttu, että tämäkin uusi ilmiö on nyt saatu simulaatioin mallinnettua ja sen identiteetti selvitettyä!
Päivitetään tuota valokuvattujen 44 sauritapausten määrää. On niitä ainakin 14, joista 7 Suomesta. Alkaa jo olla sen verran että laskemisen voineen lopettaa.
Kärryillä pysymisen vaikeudesta huolimatta säilynee kategriassa "turkasen harvinaiset". Jos pilareillakin kasvaa nykyään zykkejä, niin eiköhän viiden vuoden päästä käydä samanlaista keskustelua siitä, kannattaako 66 asteen sivuaurinkojen havaintoja enää laskeskella. ;)
Onnittelut Stella Arcti -palkinnosta tämän havainnon myötä. :)
Suuret onnittelut Stella Arctista, joka jaettiin Inarin tähtipäivillä
Tähän varmaan kannattaisi päivittää halomuodoksi pilarin ZYK tunnistamattoman tilalle.