Uusimmat havainnot

Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Pintahalo - 30.1.2014 klo 12.00 Oulu Havainto numero 22154

Näyttävyys: II / V

The Luomanen lumenpinta-aurinkokaari OYSsin parkkitalon ylimmällä tasolla. Saavuin norsuna posliinikauppaan, pilaten jalanjäljilläni ennen ilmiön huomaamista sitä vähäistä pristiiniä lumenpintaa joka katolla oli. Muuallakin ulkona ilmiö oli havaittavissa heikompana, aukeat paikat olivat vain vähissä.

Kiteitä katselin ja kuvasin myös. Selvimmin silmiin pistivät ohuet suurehkot terät jotka olivat lähes pystysuorassa. Matalammalla valonlähteellä näistä pitäisi tulla lähes vaakatasoinen aurinkokaari. Mitkä sitten aiheuttivat tämän, siitä en päässyt oikein jyvälle. Kidekuvista ensimmäinen on suoraan ylhäältäpäin, toinen lähempää vaakatasoa kuvattu. Ei noista oikein saa selkoa. Lämpötila Oulun ja Oulunsalon virallisilla asemilla on ollut -18...-20 C haarukassa tänä aamuna.


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Pintahalo
  • Harvinaiset halomuodot auringonvalo
    • Pinta-aurinkokaaret [Luomanen] info

      Pinta-aurinkokaaret eli Luomasen kaaret ovat lumen pinnalla näkyviä leveitä kaaria. Teoriassa ne risteävät itseään valonlähteessä.

      Nämä eksoottiset aurinkokaaret ovat aitoja pintahaloja, sillä niille ei löydy vastineita ilmassa leijailevien kiteiden aiheuttamista aurinkokaarista - ne risteävät valonlähdettä eri kulmassa kuin taivaalla näkyvät aurinkokaaret. 

      Pinta-aurinkokaaria on havaittu kaksi - toinen niistä leikkaa horisontaalitasoon nähden jyrkässä ja toinen loivassa kulmassa. Näistä edellinen voi olla havaintojen perusteella hyvin voimakkaasti kehittynyt, kun taas jälkimmäinen - joka on havaittu vain kerran - on varsin harvoista valaistuista kiteistä muodostunut laaja valo-alue.  

      Pinta-aurinkokaaret syntyvät valon heijastuessa lumen pinnalle tiettyyn asentoon kasvaneista kiteistä. Valon heijastus joka aiheuttaa "jyrkkäkulmaisen" pinta-aurinkokaaren, tapahtuu noin 20 astetta horisontaalitasosta kallellaan olevasta kidepinnasta. "Loivakulmainen" pinta-aurinkokaari puolestaan muodostuu heijastuksesta pinnasta, joka on noin 70 astetta kallellaan horisontaalitasosta.

      Pinta-aurinkokaarista on saatu havaintoja vain kourallinen. Yhdessä havainnossa kaaret ovat epäsymmetrisiä kiteiden asennon atsimutaalisen preferenssin vuoksi. Tämän epäillään olevan seurasta tuulen vaikutuksesta.

       

      Jyrkkäkulmainen pinta-aurinkokaari näkyy kahtena voimakkaana valoalueena pelto-aukealla. Loivakulmainen pinta-aurinkokaari ei erotu tässä pienikokoisessa kuvassa, katso kuvat isommassa koossa. Kuva Jari Luomanen.

      Simulaatio jyrkkä- ja loivakulmaisista pinta-aurinkokaarista yllä olevaan valokuvaan. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

      Pinta-aurinkokaari kuvattuna samalla paikalla kuin ylinnä olevassa kuvassa, mutta yöllä. Valonlähteenä salamavalo. Kuva Jari Luomanen.  

       

      Pinta-aurinkokaari. Kuva Marko Riikonen

       

      Tämä heikosti näkyvä, meren rannalla kuvattu pinta-aurinkokaari on epäsymmetrisesti kehittynyt. Se on havaittiin samana päivänä samalla yllä oleva tapaus. Nähtävästikin meren rannalla käynyt voimakkaampi tuuli oli saanut aikaan kiteiden kasvun atsimutaalisen preferenssin, minkä seurauksena halo vääristyi. Kuva Jarmo Moilanen.

Kommentteja: 42 kpl
Marko Pekkola - 30.1.2014 klo 13.03 Ilmianna

Wau. Siinäpä rariteetti. Tämäkin pitäisi jotenkin saada järjestelmän sisuksiin tunnistettuna oikein, niin että ne voi listata haussa kaikki tutkimuksia varten. 

Havainto-ohjelmien lomakeuudistukset ja pienemmät viilaukset on tarkoitus tehdä tänä keväänä. 

Mauri Korpi - 30.1.2014 klo 14.20 Ilmianna

Onko näillä mitään yhteyttä Joulunajankaariin.  Nehän kai avautuvat kapeassa kiilassa ylöspäin, kun nämä taas "alaspäin".  Tuolla tunnistussivuilla oli muistaakseni ennen kuvakin Joulunajankaarista, mutta nyt ei näkynyt.

Marko Riikonen - 30.1.2014 klo 14.54 Ilmianna

Joulunajan kaaret eivät näytä itse asiassa menevän aurinkoon, eli ne eivät ole aurinkokaaria. Ja muutenkin, ne ovat ilmassa leijailevia kiteitä, tässä ilmiö on aiheutunut pinalle tiettyyn asentoon kasvaneista kiteistä.

Jarmo Moilanen - 30.1.2014 klo 16.50 Ilmianna

Minä kävin bongaamassa tuon myös kun Riikonen hälyytteli. En vain löytänyt sopivan laajaan tasaista pintaa että olisin saanut siitä hyviä kuvia. Nallikarissa rannalla oli sikäli erikoinen tilanne että vain toinen (oikean puoleinen) noista näkyi selvästi. Toinen vain heikosti ja paikoin. Ilmeisesti tuulioloilla oma vaikutuksensa. Muuten ilmiö oli näihin kuviin verrattuna siellä heikko.

Jari Luomanen - 30.1.2014 klo 17.24 Ilmianna

JES! Hienoa, onpas mahtava tapaus! Kuin veitsellä leikattu. Minkäslainen kulma tuossa on simulaation mukaan, joko olet ehtinyt selvittää?

Minun omassa tapauksessa salamavalo korosti pystymmässä olleita kiteitä, mutta kuvia lähemmin tarkastellessa oli helppo erottaa se loivemmin makoileva kidepopulaatio. Pystyjen terien lomassa oli loivempaa kolmiomaista kidepintaa reilusti. Sinun kuvissasi ei kyllä sellaista heti erota. Hmm...

Marko Riikonen - 30.1.2014 klo 17.51 Ilmianna

En ole simutellut. Näyttäisi kulma kuitenkin jotakuinkin samalta kuin sinun havainnossa. Katselin kidemassaa hyviä toveja siinä kuvien oton lomassa, ja vain noista pystyistä jäälehdistä pystyin sanomaan että ne ovat kaikki jotakuinkin samassa kulmassa, lähes pystyssä. Ekassa kidekuvassa on niiden sivupintoja, monet sinisiä väriltään. Pohjan massaa katselin myös sinun havainnon muistaen, mutta siitä en saanut mitään tolkkua. Mietin että voisivatko kuitenkin nuo pystyjen lehtien sivupinnat tehdä tämän halon.

Tero Sipinen - 30.1.2014 klo 17.54 Ilmianna

Jännä juttu, että kiteet (ainakin näennäisesti) ovat sikin sokin, mutta silti ilmiö on noin kaksijakoinen. Olisiko ihan hullu ajatus, että alunperin kiteet ovat muodostuneet siten, että välkettä on tasapuolisesti, mutta tiettynä ajankohtana pivien takaa paljastunut Aurinko olisi lämmöllään vähän pyöristellyt tietynsuuntaisten kiteiden muotoja ja näin "aurannut" tasaisen välkkeen keskelle tummemman aukon? (Vähän niinkuin pilvisäteissä juju onkin "säteiden" väliset varjot). Luomanenhan on valaissut tällaista näytelmää myöhemmin illalla keinovalolla, siinä olisi tietysti huomannut ilmiön katoamisen valaistaessa eri suunnasta? Jaa oli hullu ajatus? No, aina kannattaa yrittää :)

Jari Luomanen - 30.1.2014 klo 18.03 Ilmianna

Se (sivupintaheijastus) varmaan jää ainoaksi uskottavaksi selitysmalliksi tässä tapauksessa elleivät muut kidekuvat muuta paljasta.

Marko Riikonen - 30.1.2014 klo 18.07 Ilmianna

Toisaalta taas en tiedä. Visuaalisesti katsellen ne pystyjen jääterien sivupinnat oli tosi ohuita. Kolmoskuvan siniset osat eivät taidakaan olla sivupintaa, vaan ihan päätypintaa, tai sitten epätarkkuuden reilusti leventämää sivupintaa. To conclude, kidesynnystä en saanut selvyyttä mutta ilmiö oli hieno.

Jarmo Moilanen - 30.1.2014 klo 18.17 Ilmianna

Hmm. Tämän selitys... Minä kun katselin tuota Nallikarissa niin aurinko oli jo horisontissa. Silti kaaret olivat samassa kulmassa kuin Markon kuvissa. Jos pinta jossa kiteet olivat oli kalteva niin kulmakin muuttui.

Minusta vaikuttaa siltä että kyse on kiteiden skeleton rakenteen aiheuttamasta ilmiöstä eikä heijastumasta kidepinnasta. Eli sama efekti mikä nähdään kun katsotaan naarmuuntuneen ikkunan läpi valolähdettä. Tässä vain naarmujen suunnat ovat hiukan rajatut kiteen kasvun takia. Horisonttaalisia "naarmuja" eli "skeletonrankoja" ei ole lainkaan. Tuo selittää miksi aurinkovertikaali on pimeänä. Naarmuthan kirkastuvat näkyviksi vain suunnassa jossa naarmu on kohtisuorassa aurinko-havaitsija tasoa vastaan. Noissa kiteissä näyttää olevan paljonkin skeletonrakennetta.

Tuli nimittäin mieleeni että jos tuo ilmiö olisi heijastus melko vaakatasoisesta, kuten tuo ilmiön jyrkkyys edellyttäisi, ja tietyssä kulmassa olevasta kidepinnasta, niin tuossa pitäisi näkyä myös Bottlingerin renkaat.

Täytyy hiukan miettiä tätä lisää. Voin olla väärässä.

Marko Riikonen - 30.1.2014 klo 18.27 Ilmianna

Ilmasyntyisten kiteiden aurinkokaarikin on kaksijakoinen, juuri siksi että kiteillä on vapaus osoittaa kaikkiin atsimutaalisiin ilmansuuntiin. Sitten kun atsimutaalinen suunta ei ole enää vapaa, vaan siinä on jokin preferenssi, sitten tulee toispuoleista kamaa jota Moilanen jäällä näki. Tuuli epäilemättä juurikin syynä atsimutaaliseen preferenssiin pintakiteissä. Meren jäällä on ihan eri meininki tuulen suhteen kuin tuollaisella karsinamaisella parkkitalon kattotasolla.   

Auringon sulatusta on ehdotettu selitykseksi toispuoleisiin 22 renkaisiin jäällä. Se selitys kuitenkin joitui heikoille varsinkin Kolin expediition jälkeen kun näimme yöllä toispuoleisen 22 renkaan (kuvia täällä vahdissakin siitä). Mikkilän divergentti lamppu salli kiertää lampun ympäri. Oli mielenkiintoista seurata kuinka toisella puolella lamppua 22 renkaasta näkyi kirkkaammin toinen puoli. 90 astetta näistä suunnista molemmat laidat olivat yhtä kirkkaita.

Jotain muitakin teorioita epäsymmetrioille saattaa olla liikkeellä. 

Marko Riikonen - 30.1.2014 klo 19.10 Ilmianna

Heijastumastahan siinä skeletonirakenteessa on kuitenkin kyse, eikö? Tosiaan pohdinnan arvoinen idea, skeletonien kokonaissumma nousee nimittäin melkoisen suureksi.

Bottlingerin rengas kyllä tulee kun kidekulma poikkeaa riittävän vähän horisontaalisesta. Mutta tässä tapauksessa puhutaan varsin suuresta, noin 20 asteen poikkeamasta horisontaalitasosta, kuten Luomasen tapauksen analyysi osoittaa.

Jarmo Moilanen - 30.1.2014 klo 19.35 Ilmianna

Totta. Noita ei voi oikein erottaa toisistaan. Tein kanssa simuja ja Jarin tapauksen analyysi on ihan pätevä. Valitettavasti kulma joka tuohon tarvitaan on niin iso ettei eroa noiden kahden idean välillä esiinny. Varsinkin kun tuota skeletonefektiä ei voi toistaiseksi simuloida. Se tuottaa samanlaisen valoilmiön kyllä, mutta ero on siinä että aurinkovertikaalille se ei tuota valoa kun taas kidepintaheijastus tuottaisi. Toisaalta skeletonin mukana on kuitenkin myös kidepinnatkin, joten molemmat efektit tulisivat siinäkin esille. Joten jätän tämän idean pohtiminen hajatelman asteelle.

Jari Luomanen - 30.1.2014 klo 20.03 Ilmianna

Mikähän näiden kuvien kinovastaava polttoväli oli? Siis ykköskuvan vaikkapa. Tämän saa yhdellä populaatiolla simutettua.

Marko Riikonen - 30.1.2014 klo 20.11 Ilmianna

Nuo on vedetty pokkarin laajimmalla kulmalla. Taitaa olla 28. On mulla croppirungolla 16 millisellä vedetty myös.

Jarmo Moilanen - 30.1.2014 klo 20.18 Ilmianna

Katsoin tuossa omia kuviani Nallikarista. Paitsi että siellä kaaret oli hiukan toispuoleisesti niin ne olivat myös vinossa. Vasemmanpuolinen on jyrkemmässä kuin oikea. Silti niiden välinen kulma on sama noin 40° kuin tässäkin. Katson jos laitan sittenkin jonkin kuvan esille.

Jarmo Moilanen - 30.1.2014 klo 21.04 Ilmianna

Nallikarin pari kuvaa on nyt täällä.

Jari Luomanen - 30.1.2014 klo 21.12 Ilmianna

Tämä simuttuu ainakin likimääräisesti vaikkapa siten, että ottaa siitä minun tapauksestani toisen kidepopulaation ja venäyttää sen kallellaan makaavasta laatasta pystyksi pylvääksi. Näiden pylväiden basaalipäädyt (eli näiden tämän näytelmän pystykiteiden päät) sitten tuottaisivat tuon kaaren. Ehkä, mahdollisesti, kenties.

Hmm. Nuo kuvat eivät kyllä välttämättä tue tätä olettamusta. Olisi kiva nähdä lisää kidekuvia, mutta tuossa lienevät jo ne parhaat ruudut.

Simuun meinaa tulla alareunaan pientä luuppia mukaan, mutta koska tällainen pintahalo on eräänlainen spatiaalinen 2D-leikkauspinta ja simulaatiossa aina 3D-kidepilvi, voi sekin aiheuttaa omat kommervenkkinsa. Täytyy vähän miettiä.

Mutta rohkaisevaahan se olisi, jos nämä pintahalojen kiteiden kallellaanolokulmat asettuisivat kohtuutarkasti johonkin asentoon tapauksesta toiseen.

Siinä minun havainnossani tarkasteltiin sitäkin vaihtoehtoa, että yhden populaation basaali- ja prismaattisilla pinnoissa saisi molemmat kaaret, mutta se ei onnistunut. Tarvittiin tosiaan kaksi populaatiota ja kidekuvatkin tukivat niitä.

Marko Riikonen - 30.1.2014 klo 21.49 Ilmianna

Kidekuvia on kyllä enemmänkin, mutta ei niistä sen viisaammaksi tule. Pitänee seuraavalla kerralla ottaa tähtäimeen yksittäisiä kimalluksia jotka ovat varmasti itse ilmiötä ja sitten koittaa lähestyä kidettä sitä kadottamatta.

Jari Luomanen - 30.1.2014 klo 22.25 Ilmianna

Hmm... sain Riikoselta lisäkuvia kiteistä ja alkaa tuntua siltä, että tämä havainto saattaa tuoda uuden näkökulman minunkin havaintooni näistä pintakaarista. Näissä kidekuvissa kun ei ole noita loivassa kulmassa makaavia kolmiomaisia kiteitä mitä minun kuvissani. Mutta noiden hoikkien pystyjen kiteiden päässä oleva tylppä nuolimainen pinta on samankaltainen. Hmm.

Yksi minun kuvistani: http://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Atmospheric+halos/2012_02_27+Surface+halo+in+oriented+dendrite+growth/_MG_1628_crop.jpg

Jari Luomanen - 30.1.2014 klo 22.34 Ilmianna

Tämä voisi kenties helpommin selittää senkin, miksi kaikissa havaituissa tapauksissa kaarten kulma on sama. Tuntui vain, että sisempien kaarten intensiteetti on niin kova, että nuo suuremmat pinnat olisivat helpommin selittäneet asian. Ne näyttivät olevan sopivassa kulmassa, mutta Riikosen kidekuvissa niitä ei näyttäisi olevan. Niin tai näin, tästä tämä lähtee ratkeamaan lopullisesti.

Marko Riikonen - 30.1.2014 klo 22.39 Ilmianna

Lisäsin tuohon vielä yhden kuvan jossa Luomasen mielestä kiteistä näkyi paremmin yksityiskohtia.

Eiköhän tämä tästä ala avautumaan. Käyn kattelemassa huomenna mitä sille parkkitasanteelle kuuluu.

Jari Luomanen - 30.1.2014 klo 23.07 Ilmianna

Jos Ursalla olisi samanlaista muovinauhaa kuin poliisilla - siis sellaista, joilla he eristävät rikospaikan - voisit eristää ko. tasanteen Ursa-nauhalla tutkimusten ajaksi. :)

Raija Ollikainen - 30.1.2014 klo 23.41 Ilmianna

Marko, ihan oikeasti: Ota yhteyttä sairaanhoitopiirin henkilökuntalehden toimitukseen ("Pohjanpiiri"; yhteystiedot varmaan neuvonnasta) tai paikalliseen sanomalehti Kalevaan ja tarjoudu antamaan pieni haastattelu siitä, mitä harvinaisuutta ja kauneutta olet löytänyt OYS:n katolta. Sitten ota yhteyttä tai pyydä jutun tekijää olemaan yhteydessä OYS:n kiinteistöpuolen päällikköön (en muista nyt nimeä) ja pyydä, että huoltomiehet käyvät laittamassa sinne muovinauhat haluamallesi alueelle.

Tutkimuksesi eivät haittaa ketään, mutta muut voivat haitata tämän harvinaisuuden tutkimista! Huomenna on kylmä, kirkas ja viimainen päivä. Olisi mahtavaa, jos voisit tutkailla lisää!

Olen täysin tosissani, tämä ehdotus ei ole vitsi. 

Jarmo Moilanen - 31.1.2014 klo 00.01 Ilmianna

En voi sille mitään, mutta en oikein näe noissa kidekuvissa juurikaan niitä 20° horisonttaalisesta poikkeavia kidepintoja. Sen sijaan nuo kiteiden skeletonrakenteet ovat hyvinkin lähellä 20° kulmaa vaakasuoraan nähden.

Marko Pekkola - 31.1.2014 klo 09.05 Ilmianna

Ihan legendakeskustelu. Meinasin jo illalla täysin revetä viimeistään siinä vaiheessa, kun luki noista "rikospaikan eristävistä" OYS:n kiinteistöpuolen halinnoiman katon Ursa-nauhoista.  

Marko Riikonen - 31.1.2014 klo 12.45 Ilmianna

The Moilanen skeleton-hypothesis on oikea. Ilmiö oli samanlainen kuin eilenkin ja katsoin nyt kiteitä täällä tapahtuneen pohdinnan viisaudella. Aurinkokaari syntyy pystyssä olevien terien läpi tulevasta valosta, eli skeleton-rakenteen juurikin täytyy ohjata valoa. Ilmiön synty läpitulevassa valossa näkyi hyvin silmällä. Isommat harvat glintsit sivummalla olivat sitten heijastuksia itse terien isoista pinnoista.

Kiteissä ei ollut sivupintoja oikeastaan ollenkaan, ne olivat hyvin ohuita, joten se teoria voidaan tosiaankin unohtaa.

Paikka on Rohaparkki Rohapoliksen vieressä. Sinne vain sutena ken pinta-aurinkokaaren haluaa nähdä. Tosin aurinko ei ole pitkään hyvissä asemissa. Eipä tullut eilen mieleen kertoa paikkaa, olisin voinut ottaa termarin mukaan ja tarjota tänään kahvit paikalle tuleville ilmiöenthuussiastien massoille.

Laittelen kuvia tämänpäiväisestä myöhemmin.

Jari Luomanen - 31.1.2014 klo 13.31 Ilmianna

Tämä on mullistava havainto, jos se osoittautuu oikeaksi ja kyllähän Riikosen uusimman havainnon perusteella asia aika vankalta vaikuttaa. En ihan vielä täysin hahmota, miten skeletal-rakenteet muodostavat tuollaisen aurinkokaaren pinnalle, mutta jos ne sen tekevät niin asialla saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia.

Tuli nimittäin heti mieleen nämä displayt, joissa meillä on aurinkokaari ilman oikeastaan minkäänlaista sivuavaa tai Parrya. Lampulla aurinkokaari tuppaa ilmaantumaan hyvinkin helposti vähän rupuisempaankin näytökseen. Mutta ei nyt vielä auta sanoa, että asia tällä ratkeaisi, täytyy ymmärtää nämä pintakaaret nyt perinpohjin ensin. 

Raija Ollikainen - 31.1.2014 klo 15.25 Ilmianna

@ Marko P: Kyllä sitä kuule oululainen umpiamatööri ja OYS:n työntekijä on tällaisesta järisyttävästä tieteellisestä löydöstä niin ylettömän otettu, että menee vaikka itse seisomaan Marko R:n tutkimuspaikan eteen kieltotaulun kanssa ja huutaamaan katsojamassoille kiukkuisena, että "Elekää polokeko nuita jäläkiä sielä!" :D :D

Marko Riikonen - 31.1.2014 klo 15.53 Ilmianna

Tarvittava data tuli saatua tänään ja nythän kelit tässä myös muuttuvat, niin paikkaa ei tarvitse enää suojella. Mutta täytyy kyllä jatkossakin tuolla tasanteella käydä, tästä kämpiltä on sinne vain parisataa metriä.

Jarmo Moilanen - 1.2.2014 klo 01.22 Ilmianna

Jari, mekanismi aurinkokaarelle on skelton rakenteissa pohjimmiltaan ihan sama kuin normaalisti. Kyse on kidepinnassa olevasta rakenteesta, joka aiheuttaa valon suunnan muuttumisen.  Myös silloin kun valo menee kiteen läpi. Tavallaan kiteellä on yhtä monta heijastavaa sivupintaa kuin skeleton portaita voi laskea. Skeleton rakenteessahan kiteen pinta on kasvanut porrasmaisesti (porrastuksen voi joskus jopa erottaa).

Heijastuspintoina toimivat portaiden pinnat ovat samansuuntaisia normaalin heksagonisen jääkiteen sivu- ja päätypintojen kanssa. Skeleton kide kasvaa normaalista jääkiteestä poiketen vinottain kohti heksagonisen jääkiteen päätytahkon reunoja, sillä kasvupiste on sivu- ja päätytahkon välinen kulma.

Skeletonkiteitä on spekuloitu myös muiden halojen yhteydessä. Niiden simulointiin ei vain ole ollut kunnon ohjelmaa. Aurinkokaari ilman havaittavaa Parrya on mahdollinen kun kiteissä on paljon sisäisiä rakenteita. Jos pylväsmäinen skeletonkide asennoituu oikein ilmassa niin kyllä kai se voisi toimia. Laattamaisessa porrastus synnyttää lähinnä horisonttirenkaan.

Jari Luomanen - 1.2.2014 klo 09.35 Ilmianna

Näin sen täytyy olla. Markon kiteissä kun ei ole päätypintaa laisinkaan, jossa tuo tarvittava kulma voisi olla. Minun ottamissani kuvissa kiteillä on hyvät, sileät päätytahkot, jotka epäilemättä tuottavat hyvän kontribuution ja ko. kiteiden vähän epämääräisemmät skeleton-rakenteet sitten oman osansa.

Alkuperäinen analyysi oli siis siinä oikeassa, että näiden terien sivupinnat tuottavat sen ulomman aurinkokaaren, mutta tämä sisempi ja aina samassa kulmassa oleva on skeleton-rakenteen ja mahdollisten vastaavien päätytahkojen tuottama. Se selittää kauniisti sen, miksi kulma on kaikissa havaituissa näytelmissä sama.

Vuoden 2012 tapauksessa ne matalammassa kulmassa maanneet kolmiomaiset kiteet eivät varmaan olleetkaan kovin merkittävässä roolissa vaikka niillä oli valtavasti heijastavaa pintaa. Niiden asento useissa kuvissa näytti houkuttelevan oikealta, mutta nyt se näyttäytyy paremman vaihtoehdon puutteessa tehdyltä virheelliseltä päätelmältä. Ellei myös noiden kiteiden kasvua oikeaan asentoon ohjannut joku vastaava säännönmukaisuus.

Nerokas idea Jarmolta tämä Skeleton-rakenteiden osuus! Markon kidekuvat toiselta päivältä varmistivat asian. Ihan mielettömän hieno keissi kaikkinensa. Nyt voimme totta vie alkaa miettiä noita aurinkokaaria ilman Parrya. Vaan kuka tekee meille sellaisen ohjelman, jolla päästään simuttamaan?

Jarmo Moilanen - 1.2.2014 klo 10.06 Ilmianna

Niitä voi tietysti aina simuloida pintaheijastuksina, mutta intensiteetti sekä mahdolliset muut syntyvät efektit jäävät arvailuksi ilman simulaatio-ohjelmaa.

Kiteet luultavasti kasvavat melko säännönmukaisesti tasaiselta pinnalta. Siksi kulmat pysyvät melko tarkoin hallinnassa ja ilmiö mahdollistuu. Jos kiteet kasvavat epäsäännöllisiin suuntiin, niin efekti sotkeutuu tasaiseksi kidevälkkeeksi. Kuten varmaan useimmin tapahtuu sillä tuon kaltaisia kiteitä näkee kohtuu usein pinnoilla.

 

Jari Luomanen - 1.2.2014 klo 10.13 Ilmianna

Juu, muutoin se ulompikaan kaari ei olisi mahdollinen. Tai siis se puuroutuisi tasaiseksi juuri kuten sanot.

Simuloidessa Riikosen näytelmää toisen populaation voi napata pois ja sitten vain yhden populaation basaalipäädyillä simuloida nuo skeleton-pinnat.

Jari Luomanen - 1.2.2014 klo 10.36 Ilmianna

Niin muuten, olisi kiva nähdä tuolta seudulta lämpötila- ja kosteuskäppyrät näiden havaintojen ajalta. Toki mikroilmastoissa on eroja ja näin pois päin, mutta silti.

 

Jarmo Moilanen - 1.2.2014 klo 11.39 Ilmianna

Jarinkin näytelmän pystyy simuloimaan yhdellä populaatiolla.

Halopointissa C-akselille mean 70° ja Rotation mean 30°. Näiden standart deviatioilla säädetään kaarien leveyttä (5° molempiin aluksi). Kiteen Aspect ratioksi vaikka 1 ja sallitaan vain 1 osuma kiteeseen per säde. Kaarien intensiteetit on haastavampi saada kohdalleen koska simulaation kide ei ole aito skeletonkide. Mutta eiköhän tämä selitys ole riitävän lähellä.

 

Kyseessä on "20° tiltannut vaihtoehtoinen Parry asento". Sivupinnat matkisivat noita simulaatioparametreillä skeletonrakenteen portaita. Kun sallii vain yhden osuman kiteeseen niin kaaria syntyy tuolla yhdellä popuylaatiolla kahteen kulmaan. Vastaavat aika hyvin sitä mitä Jarin havainnossa näkyy.

Sellaisenkin sain simuloitua jossa on vain yksi pystysuora pintapilari ja kaksi loivaa pinta-aurinkokaarta kun sääteleen noita std arvoja sopivasti ristiin. Mainitsin tuossa aikaisemmin Riikoselle että yliopistolla oli yhdessä välissä "pintapilari", joka voisikin selittyä tuolla.

Jarmo Moilanen - 1.2.2014 klo 12.00 Ilmianna

Sorry, nuo parametrit ovat tiltanneelle tavalliselle Parry asennolle. Nekin tuottavat kyllä kyseisen ilmiön. Kuvien kiteillä vaikuttaisi kuitenkin olevan mieluummin mainitsemani ns. vaihtoehtoinen Parry asento. Eli Halopointin parametrit pitäisi olla C-akselille mean 20° ja Rotation mean 0°. Ilmiö (kaksine kaarineen) simuloituu noilla parametreillä hyvin.

Jarmo Moilanen - 1.2.2014 klo 12.28 Ilmianna

Hiukan sekoilin tuossa, mutta pientä apuakin sekoilusta oli.

Sellainenkin on mahdollista että Jarin näytelmä selittyy noilla ensimmäisillä parametreillä (tavallinen 70° tiltannut Parry asento) ja Riikosen jälkimmäisillä (vaihtoehtoinen 20° tiltannut Parry asento). Jälkimmäisillä parametreillä ne loivemmat kaaret tulevat ylemmäksi kuin Jarin näytelmässä oli. Selittyisi samalla miksi niitä ei näy Riikosen kuvissa.

Riikosella jyrkät kaaret syntyvät sivutahkon suuntaisista pinnoista ja loivat päätytahkon suuntaisista. Jarin tapauksessa oli ehkä toisin päin. Jarin tapauksessa kyse ei välttämättä myöskään ole Parry-asennosta vaan ihan tiltanneesta laatta-asennosta millä Jari on näytelmää simuloinutkin, mutta näin kahta populaatiota ei siihen tarvita. Tämä selittäisi myös selvästi havaittavat erot tapausten jääkiteissä. Jarin kiteet oli kasvaneet nopeammin a-akselien suuntaan ja Markolla c-askelin suuntaan.

Jari Luomanen - 1.2.2014 klo 12.34 Ilmianna

Juuri tuollaisella kiteellä (sattumalta ihan tarkalleen samoilla parametreilla kuin mitä jälkimmäisessä viestissäsi mainitsit ja aspect ratio 1) me Lesin kanssa yritettiin tätä simuloida, mutta tulimme siihen lopputulokseen, että kaksi populaatiota antaa merkittävästi tarkemman vastaavuuden.

Tällainen "stubby column" on kyllä houkutteleva vaihtoehto sinänsä. Se vain jättää nuo ulommat kaaret turhan ylös kun vertasimme sitä vuoden 2012 tapauksen kuviin.

Les eritoten painotti pitkään miten hyvä olisi saada tuo yhdellä populaatiolla simutettua, mutta päädyimme siihen, että vain kaksi antaa riittävän tarkan vastaavuuden.

(Jarmo ehtikin kommentoida ylle vielä lisää)

Jari Luomanen - 1.2.2014 klo 12.39 Ilmianna

Ahaa, ok, täytyypä ajaa lisää simuja tuollaisella 70 astetta tiltanneella Parrylla. Kiintoisaa!

Jarmo Moilanen - 1.2.2014 klo 12.46 Ilmianna

Summaan tilanteen: Luomasen kuvissa on ehkä kyse eri halomuodoista kuin Riikosella!

Perustelen tätä sillä kun katsoo loivempien kaarien sijaintia ja eroja kuvatuissa kiteissä niin minusta tässä on harvinaisen riittävästi perusteita erotella nämä omiksi muodoikseen. Näitä pinta-aurinkokaari on ainakin neljä (oikeasti enemmänkin) joista kolme on nyt kuvattu. Jari on siis kuvannut kaksi uutta pintahaloa ja Marko yhden. Markon tapauksessa missattiin loiva kaari koska sijoittuu noilla kiteillä ylemmäksi kuin Jarin tapauksessa.

Ainoa mutta on siinä että kuinka yleinen tämä 20° kasvukulma on. Kolmen erillisen tapauksen (Jari, Tape ja Marko kaksi tapausta) perusteella se on tähän asti aina ollut sama 20°.

Jarmo Moilanen - 1.2.2014 klo 14.23 Ilmianna

Perinteisestihän päällekkäin meneviä saman näköisiä halokaariahan ei tavata erotella eri muodoiksi erilaisen syntytavan perusteella (vrt. auringonpilari, horisonttirengas). Tätä vielä selvitellään ja näyttää siltä että myös Jarin havainnon aiempaa tulkintaa joudutaan tarkistamaan. On sittenkin mahdollista että kaikille näille havainnoille sopii sama selitys.

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Kuvien käyttöpyynnön voit lähettää medialle -lomakkeella.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.