Uusimmat havainnot

Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Pintahalo - 30.1.2014 klo 15.43 Oulu Havainto numero 22169

Näyttävyys: II / V

Jarmo Moilanen, Ursa (Pohjois-Suomi)

Liittyen Riikosen pintahalohavaintoon hiukan aikaisemmin päivällä. Tässä on nämä samat Luomasen aikoinaan kuvaamat "pinta-aurinkokaaret" Nallikarin aallonmurtajalla.

Toisin kuin Riikosella täällä pintahalot olivat huonot ja toispuoleiset. Oikea oli paljon selvempi. Tämä johtunee meren rannan huonommista olosuhteista. Kaaret olivat toispuoleiset jopa niin että vasen kaari näyttää olevan jyrkemmässä kuin oikean puoleinen. Toisessa kuvassa tämä vinous on osoitettu viivoilla. Kaarien välinen kulma on kuitenkin suurinpiirtein se n. 40° mikä näiden kaarien välisen kulman on todettu olevan toistaiseksi kaikissa neljässä havainnossa mitä tunnetaan.

Laiturin edessä olevassa kinoksessa näkyvä kirkas alue kaaren kohdalla on samaa ilmiötä. Ilmiö oli toispuoleinen koko aallonmurtajan matkalta eli pari kolme sataa metriä. Joten toispuoleisuus ei johtunut valitusta kuvauspaikasta.


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Pintahalo
  • Harvinaiset halomuodot auringonvalo
    • Pinta-aurinkokaaret [Luomanen] info

      Pinta-aurinkokaaret eli Luomasen kaaret ovat lumen pinnalla näkyviä leveitä kaaria. Teoriassa ne risteävät itseään valonlähteessä.

      Nämä eksoottiset aurinkokaaret ovat aitoja pintahaloja, sillä niille ei löydy vastineita ilmassa leijailevien kiteiden aiheuttamista aurinkokaarista - ne risteävät valonlähdettä eri kulmassa kuin taivaalla näkyvät aurinkokaaret. 

      Pinta-aurinkokaaria on havaittu kaksi - toinen niistä leikkaa horisontaalitasoon nähden jyrkässä ja toinen loivassa kulmassa. Näistä edellinen voi olla havaintojen perusteella hyvin voimakkaasti kehittynyt, kun taas jälkimmäinen - joka on havaittu vain kerran - on varsin harvoista valaistuista kiteistä muodostunut laaja valo-alue.  

      Pinta-aurinkokaaret syntyvät valon heijastuessa lumen pinnalle tiettyyn asentoon kasvaneista kiteistä. Valon heijastus joka aiheuttaa "jyrkkäkulmaisen" pinta-aurinkokaaren, tapahtuu noin 20 astetta horisontaalitasosta kallellaan olevasta kidepinnasta. "Loivakulmainen" pinta-aurinkokaari puolestaan muodostuu heijastuksesta pinnasta, joka on noin 70 astetta kallellaan horisontaalitasosta.

      Pinta-aurinkokaarista on saatu havaintoja vain kourallinen. Yhdessä havainnossa kaaret ovat epäsymmetrisiä kiteiden asennon atsimutaalisen preferenssin vuoksi. Tämän epäillään olevan seurasta tuulen vaikutuksesta.

       

      Jyrkkäkulmainen pinta-aurinkokaari näkyy kahtena voimakkaana valoalueena pelto-aukealla. Loivakulmainen pinta-aurinkokaari ei erotu tässä pienikokoisessa kuvassa, katso kuvat isommassa koossa. Kuva Jari Luomanen.

      Simulaatio jyrkkä- ja loivakulmaisista pinta-aurinkokaarista yllä olevaan valokuvaan. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

      Pinta-aurinkokaari kuvattuna samalla paikalla kuin ylinnä olevassa kuvassa, mutta yöllä. Valonlähteenä salamavalo. Kuva Jari Luomanen.  

       

      Pinta-aurinkokaari. Kuva Marko Riikonen

       

      Tämä heikosti näkyvä, meren rannalla kuvattu pinta-aurinkokaari on epäsymmetrisesti kehittynyt. Se on havaittiin samana päivänä samalla yllä oleva tapaus. Nähtävästikin meren rannalla käynyt voimakkaampi tuuli oli saanut aikaan kiteiden kasvun atsimutaalisen preferenssin, minkä seurauksena halo vääristyi. Kuva Jarmo Moilanen.

Tekniset tiedot

Nikon D7000, Tamron 18-270mm.

Kommentteja: 4 kpl
Jari Luomanen - 30.1.2014 klo 21.17 Ilmianna

Voi veljet ja siskot kun on hieno ja kiintoisa tapaus tämäkin. Tässä voisi tosiaan tuulen osuutta kidekasvuun pitää aika luontevana syynä toispuoleisuudelle. Mutta se, että kaarten väli on kutakuinkin sama, on erinomaisen rohkaisevaa.

Marko Riikonen - 30.1.2014 klo 21.51 Ilmianna

Onhan tuo aika heikko, joo. Mutta en tosiaan ole yllättynyt että tuulisessa merenrannassa ilmiö on vääristynyt.

Marko Pekkola - 30.1.2014 klo 22.10 Ilmianna

Fantastista. Ja upeaa seurata aitiopaikalta selvityksen edistymistä.   

Jarmo Moilanen - 1.2.2014 klo 10.09 Ilmianna

Nallikarin ilmiön toispuoleisuus selittyy varmaan sillä että tietyn suuntainen tuuli on saanut tuulen ja suojan puolen kiteestä kasvamaan eri tahtiin ja kiteet ovat kasvaneet järjestelmällisesti vinoon. Ensimmäinen selittää kirkkauseron ja toinen vinouden.

Ilmiön nyt ratkenneen selityksen voi lukea täältä.

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Kuvien käyttöpyynnön voit lähettää medialle -lomakkeella.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.