Newest observations

Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Rare halos - 30.3.2012 at 18.50 Kontiolahti Observation number 3386

Visibility IV / V


Kontiolahti's great halo play also continued at night around the moon.



More similar observations
Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Sunlight
  • Rare halos (in sunlight)
    • 35° tangent arc info

      35° sivuava kaari on pyramidikiteistä aiheutuva halo, joka matalalla Auringolla näkyy kompakteina valokeskittyminä Auringosta yläviistoon. Valonlähteen korkeuden kasvaessa halo alkaa venyä yhä rengasmaisempaan muotoon.

      Myös kiteen leijailuasennon lisääntyvä epävakaus saa aikaan rengasmaisuutta sivuavissa kaarissa millä tahansa Auringon korkeudella. Koska pyramidikiteiden leijailuasennot tyypillisesti ovat enemmän tai vähemmän epävakaita, käytännössä vastaan tulee tilanteita joissa rajanteko sen välillä, onko kyse sivuavasta kaaresta vai renkaasta, vaiko molemmista, on hankalaa.

      Tosin 35° sivuava kaaren kohdalla tällaisia tarvitsee harvoin miettiä, sillä ilmiö on hyvin harvinainen.

       

      35° sivuava kaari. Kuvaan on merkitty myös muut sivuavat kaaret. Kuva Petteri Nygren.

       

      Simulaatiot 35° sivuavasta kaaresta viidelle valonlähteen korkeudelle. Apukuvioina 22° ja 35° rengas. Oikeassa alakulmassa on simulaatiossa käytetty kide ja 35° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • 24° tangent arc info

      24° sivuava kaari on pyramidikiteistä aiheutuva halo, joka matalalla Auringolla näkyy verraten kompakteina valokeskittyminä Auringosta jyrkästi yläviistoon. Auringon korkeuden kasvaessa ilmiö muuttuu yhä enemmän renkaan kaltaiseksi.

      Myös kiteen leijailuasennon lisääntyvä epävakaus saa aikaan rengasmaisuutta sivuavissa kaarissa millä tahansa Auringon korkeudella. Koska pyramidikiteet leijailevat tyypillisesti enemmän tai vähemmän epävakaissa asennoissa, käytännössä vastaan tulee tilanteita joissa rajanteko sen välillä, onko kyse sivuavasta kaaresta vai renkaasta, vaiko molemmista, on hankalaa.

      Havainnoissa 24° sivuava kaari onkin lähes poikkeuksetta kaareutumiseltaan hankalan rengasmainen. Siinä on kuitenkin voimakkaamman intensiteetin kohtia, jollaisia ei tasalaatuisessa pilvessä näkyvässä 24° renkaassa olisi. 24° sivuavan kaaren kanssa on myös odotettavissa selvä 9° sivuava kaari, sillä halojen valonreitit jääkiteessä ovat samankaltaiset. 24° renkaan kanssa näkyvillä olisi pikemminkin 9° rengas.

      Enemmän tai vähemmän selviä merkkejä 24° sivuavasta kaaresta voi nähdä taivaalla pari kertaa vuosikymmenessä. Pyramidisivuavat kaaret ovat lähes yksinomaan yläpilvien haloja.


       

      24° sivuavat kaaret näkyvät selkeästi tässä Kontiolahdella valokuvatussa halonäytelmässä. Kuvaan on merkitty myös muut sivuavat kaaret. 46° sivuavan kaaren intensiteettiin vaikuttaa myös 46° rengas. Kuva Petteri Nygren.

       

      Simulaatiot 24° sivuavasta kaaresta viidelle valonlähteen korkeudelle. Vertailukuviona 22° ja 24° rengas. Oikeassa alakulmassa on simulaatiossa käytetty kide ja 24° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • 9° tangent arc info

      9° sivuava kaari on Auringon sivuilla näkyvä halo. Se ilmenee tyypillisesti kirkastumana 9° renkaan laidoilla. Auringon noustessa korkeammalle 9° sivuavat kaaret molemmilla puolilla Aurinkoa liittyvät yhteen muodostaen pystyellipsin ja lopulta renkaan.

      Koska pyramidikiteet leijailevat yleensä verraten epävakaasti, muuttaa tämä 9 sivuavaa kaarta rengasmaiseksi. Käytännössä vastaan tulee tilanteita joissa rajanteko sen välillä, onko kyse sivuavasta kaaresta vai renkaasta, vaiko molemmista, on makuasia.

      Tavanomaisessa havainnossa 9° sivuava kaari onkin enemmässä tai vähemmässä määrin rengasmainen, ilmeten lähinnä laidoiltaan kirkastuneena 9° renkaana. Hyvin harvoin jääkiteiden asennot ovat niin vakaita, että erotettavissa on 9° renkaasta poikkeavaa kaarimaista muotoa.

      Aktiivinen taivaan tarkkaija voi odottaa näkevänsä laadukkaat 9° sivuavat korkeintaan kerran vuosikymmenessä. Sensijaan kirkastumia 9° renkaan laidoilla näkyy useammin, ehkä noin kerran parissa vuodessa.

      Pyramidisivuat kaaret ovat yläpilvien haloja, jääsumussa ne on nähty vain muutaman kerran.

       

      Halonäytelmä 9° sivuavalla kaarella. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      9° sivuava kaari näkyy tässä useiden muiden pyramidisivuavien kaarten seurassa. Merkinnät kuvassa ovat sivuaville kaarille, paitsi "23°", joka tarkoittaa 23° parheliaa. Kuva on pinottu viidestä skannatusta diasta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Simulaatiot 9° sivuavasta kaaresta viidelle valonlähteen korkeudelle. Apukuviona 9° ja 22° renkaat. Oikeassa alakulmassa on simulaatiossa käytetty kide ja 9° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

  • Common halos (in sunlight)
    • 46° upper tangent arc info

      46° sivuava kaari jakautuu yllä- ja allasivuavaan osamuotoon. 46° ylläsivuava kaari on aurinkoon nähden kovera laaja-alainen kaari. Sen erottaminen 46° renkaasta ei ole aina ongelmatonta.

      Ongelmaa ei tietenkään ole jos 46° rengas ja 46° ylläsivuava kaari näkyvät selkeästi toisistaan erillään. Yleensä kuitenkin näkyvillä on vain yksi halo. Tällöin ensimmäinen seikka johon kannattaa kiinnittää halossa huomiota on halon värikkyys ja terävyys. 46° ylläsivuava on aina värikylläisempi ja terävämpi kuin 46° rengas joka on väreiltään hailakka ja muutenkin diffuusimpi.

      Toinen huomioitava seikka on 22° ylläsivuava kaari. 46° ylläsivuava -tulkinta on vahvoilla jos halonäytelmässä on terävä 22° ylläsivuava kaari. Jos kuitenkin 22° ylläsivuava on epämääräinen, tällöin halo 46 asteen etäisyydellä on ennemminkin 46° rengas. Tämä on nähtävissä tietokonesimulaatioissa: samat jääkiteet jotka epävakaan leijailuasennon seurauksena tuottavat heikosti kehittyneen 22° ylläsivuavan kaaren synnyttävät 46° renkaan  - eivät 46° ylläsivuavaa. Simulaatioista ilmenee, kuinka jääkiteiden heilahtelun lisääntyessä 46° ylläsivuava kaari muuttuu huomattavasti aiemmin 46° renkaaksi kuin 22° sivuava kaari muuttuu 22° renkaaksi. Suora päättely 22° ylläsivuava kaari = 46° ylläsivuava kaari, ei siis toimi, on myös katsottava kuinka kehittynyt 22° ylläsivuava kaari on.  

      Läheskään aina kategorisointia ei kuitenkaan kaikista neuvoista huolimatta pysty tekemään ja on makuasia merkitseekö rastin 46° ylläsivuavan, 46° renkaan vai molempien ruutuun. Tämä epävarmuus on odotettavissa haloilta jotka vaihettuvat tasaisesti toisikseen jääkiteen leijailuasennon epävakauden mukaan.

      46° ylläsivuava kaari sivuaa aina zeniitinympäristön kaarta. Molemmat halot katoavat kun Aurinko nousee 32 astetta korkeammalle. 46° rengas on zeniitinympäristön kaaresta erillään matalammilla Auringon korkeuksilla kuin noin 16 astetta ja suuremmilla kuin noin 29 astetta. 

      46° ylläsivuavan kaaren voi Suomessa nähdä noin 5-10 kertaa vuodessa.

       

      Halonäytelmä yläpilvissä 46° ylläsivuavalla kaarella. Lievä intensiteentin lisäys 46° ylläsivuavan kaaren yläosassa saattaa olla heikon zeniitinympäristön kaaren aikaansaamaa. Kuva Jari Luomanen. 

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä näkyvillä ovat harvinaisella tavalla sekä 46° ylläsivuava kaari että 46° rengas. Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristönkaari (zyk) on 46° renkaasta erillään. 46° ylläsivuavassa kaaressa se sensijaan on aina kiinni . Kuva Olli Sälevä.

       

      46° ylläsivuava kaari ja 46° rengas ovat selkeitä tässä kirkkaalla lampulla jääsumuun luodussa halonäytelmässä. Lamppua vastapäätä kuvan yläosassa näkyy sekä diffuusit että Trickerin vasta-aurinkokaaret. Ympäristön ulkovalaisimista nousee pilareita, joista monet ovat jakautuneet päistään merkkinä 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Simulaatiot täydellisesti kehittyneistä 46° sivuavista kaarista. 46° ylläsivuava kaari on aina valonlähteeseen nähden kovera kaari, eikä sitä näy valonlähteen ollessa yli 32 asteen korkeudella. 46° allasivuava kaari on valonlähteeseen nähden kupera kaari noin 50° korkeudelle saakka. Suuremmilla valonlähteen korkeuksilla sen muoto on valonlähteeseen nähden kovera. Viivalla on piirretty 46° rengas ja horisontti. Simulaatio-ohjelma HaloPoint. 

    • 22° upper tangent arc info

      22° ylläsivuava kaari on suoraan Auringon päällä näkyvä värillinen kaari. Yleensä se nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.

      22° ylläsivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla se on melko jyrkkä V-muoto. Korkealla Auringolla 22° yllä- ja allasivuavat kaaret muodostavat yhden kokonaisen halon, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko tai Kuu ei kuitenkaan nouse niin korkealle, että täysin rengasmainen 22° sivuava kaari olisi mahdollinen.

      Sivuavat kaaret eivät luonnossa ole useinkaan edellä kuvatun ideaalitapauksen kaltaisia. Esimerkiksi matalalla Auringolla ylläsivuava kaari saattaa selkeän V-muodon sijaan näkyä pelkkänä kirkastumana 22° renkaan yläosassa.

      22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on 40 asteen tuntumassa. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.

      Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä sen osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.

      Talvella jääsumussa näkyy joskus ulkovalojen tuottamia pilareita jotka päästään haarautuvat V-muodoksi. Nämä ovat 22° ylläsivuavia kaaria.

      Kirkkaan ulkovalaisimen alla on mahdollista seurata 22° sivuavan valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo ilmenee lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.

      22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Vuoden lämpimämmällä puolisikolla on hyvä olla tarkkana ettei sekoita sitä ylempään 23° parheliaan, joka lämpöaaltojen aikaan on 22° sivuavaa kaarta yleisempi halo.

       

      Matalan Auringon 22° ylläsivuava kaari. Kuva Arja-Sisko Airila.

       

      Matalan auringon 22° ylläsivuava kaari. Näkyvillä on myös pilari ja heikot sivuauringot sekä hyvin heikosti 22° rengasta. Kuva Jouni Reivonen.

       

      Auringon päällä näkyvät 22° ylläsivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Jari Luomanen.  
       

      Jääsumuun muodostunut täysi 22° sivuava kaari Kuun ympärillä. Näkyvillä on myös muita haloja. Ylä- ja alakoverat Parryn kaaret ovat tiiviisti kiinni 22° sivuavassa ja lähinnä vain kirkastavat sitä. Niiden voi kuitenkin havaita heikosti erkanevan 22° sivuavasta kaaresta. Kuva Jukka Ruoskanen. 

       

      Toiselta puolelta täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Marko Riikonen.

       

      Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

       

      Silloin tällöin jääsumuun syntyvät ulkovalojen pilarit jakautuvat päistään V-muotoon. Kyse on 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Veijo Timonen.

       

      Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä  22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • Sundog info

      Sundog (or 22° parhelia) ovat värillisiä valoläikkiä Auringon molemmin puolin. Niiden etäisyys Auringosta muuttuu Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla ne ovat 22 asteen etäisyydellä siitä. Mitä korkeammalle Aurinko nousee, sitä kauempana sivuauringot näkyvät ja sitä himmeämmiksi ne myös muuttuvat.

      Sivuaringot katoavat kun valonlähde nousee yli 60 asteen korkeudelle - Suomessa sekä Aurinko että Kuu pysyvät aina tätä matalammalla.  

      Jääsumussa sivuauringot ovat joskus häikäisevän kirkkaita. Tällöin on hyvät mahdollisuudet nähdä tuplasti kauempana Auringosta sijaitsevat, hyvin harvinaiset 44° sivuauringot.

      Sivuaurinkoja havaitaan jääsumussa myös ulkovalaisimilla. Tällöin ne ovat kaukaa katsottuna horisonttirengasmaisia valoviiruja, jotka ulottuvat korkeintaan 22 asteen etäisyydelle lampusta. Lähellä lamppua sivuauringot taipuvat kidevälkkeestä muodostuneena kolmiulotteisena pintana havaitsijan silmiin. Valokuvissa tämä vaikutelma ei kuitenkaan toistu, vaan näkyvillä on pelkät horisonttirengasmaiset viirut.

      Erikoinen paikka havaita sivuauringot on auton kuurainen tuulilasi. Haloille sopivia kiteitä muodostuu auton pinnoille varsin helposti. Parhaiten tällaiset halonäytelmät saadaan esiin pimeällä taskulampun valossa.

      Sivuaurinko on yleinen halo, jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Usein se näkyy taivaalla varsin lyhyen aikaa.

       

      Sivuaurinkoja nähdään varsinkin kun Aurinko on matalalla. Kuva Mikko Peussa.

       

      Lyhytaikainen, yksinäinen sivuaurinko syttyy monesti pieneen pilvikuituun. Näin syntyneet sivuauringot voivat olla toisinaan hyvin kirkkaita. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Kuun poikki kulkevalla kapealla lentokoneen jättövanalla näkyvät sivuauringot. Ne ovat yleisin jättövanoilla havaittava halo. Kuva Eetu Saarti.

       

      Kun jääsumussa loistavat näin kirkkaat sivuauringot, silloin kannattaa katsoa myös tuplasti kauemmaksi Auringosta. Siellä on hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaiset 44° sivuauringot. Kuva Toivo Kiminki.

       

      Erillisissä kiteissä kimalteleva sivuaurinko. Kuva Sara Riihiaho.

       

      Suurella valonlähteen korkeudella sivuauringot ovat selvästi etääntyneet samaan aikaa näkyvästä 22° renkaasta. Kuva Jari Luomanen.

       

      Pilareita ja sivuaurinkoja laskettelurinteen lampuilla. Sivuauringot ovat lampuista vaakatasossa lähteviä valojuovia. Kuva Mika Aho.

       

      Halonäytelmä tuulilasissa. Sivuauringot on merkitty nuolilla. Värikäs kaari kuvan oikeassa alareunassa on zeniitinympäristönkaari. Valona on tuulilasin toisella puolella oleva led-lamppu. Kuva Jari Luomanen.

    • 22° halo info

      22° rengas on 22 asteen säteinen rengas valonlähteen ympärillä. Usein tästä halosta nähdään vain osa.

      Silloin tällöin 22° renkaan sisäpuoli on silmiinpistävän tumma. Näin käy kun halon aiheuttavat jääkiteet ovat optisesti hyvälaatuisia, jolloin ne eivät sirota juurikaan valoa renkaan sisäpuolelle.

      Talvella 22° rengas on mahdollista löytää varsin usein lumihangelta, missä se näkyy yleensä verraten harvojen kiteiden muodostamana spektrivärien kimalluksena. Sitä ei kannata sekoittaa väreiltään vieläkin näyttävämpään 46° renkaaseen, joka lumihangella on myös varsin tavallinen.

      Ulkovalaisimilla jääsumussa näkyvä 22° rengas ilmenee kolmiulotteisena sikarimaisena pintana, joka koostuu lukemattomien kiteiden välkähdyksistä. Lumen pinnalla tästä sikarista nähdään leikkauspinta, jolloin 22° rengas voi katsojan ja valon keskinäisestä sijainnista riippuen olla hyvin omituisen näköinen. Yleensä ulkovalaisimet ovat liian korkealla pinta-22° renkaan havaitsemiseksi ja siksi sen yleensä joutuu luomaan omalla valaisimella. 

      22° rengas on yleisin haloilmiö, sen voi taivaalla havaita noin 150 päivänä ja yönä vuodessa. 

       

      Yläpilveen syntynyt, osittainen 22° rengas Kuun valossa. Kuva Eetu Saarti.

       

      22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Täysi 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      22° rengas lumen pinnalla, yllä yksittäisessä kuvassa, alla 97 kuvan pinossa. Pintahalot osoittautuvat tyypillisesti pettymykseksi yksittäisissä ruuduissa. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten käy ilmi ylemmästä kuvasta, jossa se muodostaa lumelle suljetun silmuka. Alla kaavio selvittää miksi näin käy: ulkovalaisimilla 22° rengas on teoriassa sikarin muotoinen kolmiulotteinen pinta ja lumen pinnalla näemme tästä sikarista leikkauksen, joka kaaviossa on kuvattu punaisella. Lampun ja havaitsijan keskinäinen sijainti määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kaavio Walt Tape.    

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten tässä kuvassa näkyy. Ylempänä oleva kaavio selvittää tilannetta. Vaihtamalla kaaviossa lampun ja havaitsijan paikkaa, päästään lähemmäksi tässä kuvassa ilmenevää tilannetta. Lampun ja havaitsijan keskinäinen asema määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Lumen tai jään pinnalla näkyvä 22° rengas on silloin tällöin toispuoleinen, kuten tässä kuvassa. Kyse ei ollut siitä että toisella puolella ei olisi ollut sopivia jääkiteitä, sillä ilmiö näkyi samanlaisena kaikialla jäällä. Toispuoleisuuden voi selittää sillä, että pinnalle kasvaneet jääkiteet osoittavat kaikki suurinpiirtein samaan suuntaan. Kuva Marko Riikonen.

  • Yleiset halomuodot (kuunvalo)
    • 22° lower tangent arc info

      22° allasivuava kaari on suoraan Auringon alla näkyvä värillinen kaari. Usein halo nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.

      22° allasivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Korkealla Auringolla se muodostaa 22° ylläsivuavan kanssa yhden kokonaisen kaaren, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko ei kuitenkaan nouse niin korkealle, että täysin rengasmainen 22° sivuava kaari olisi mahdollinen.

      22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on noin 40 astetta. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - 22° yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.

      Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava kaari ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä 22° sivuavan kaaren osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.

      Talvella jääsumussa on kirkkaan ulkovalon alla mahdollista seurata 22° sivuavan kaaren valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo näkyy lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.

      22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa.

       

      Halonäytelmä paksussa yläpilvessä. Näkyvillä on molemmat 22° sivuavat kaaret sekä 22° rengas. Kuva Mikko Peussa. 

       

      Matalalla olevaan jääkidepilveen syntynyt halonäytelmä 22° yllä- ja allasivuavilla kaarilla. Kuva Voitto Pitkänen.

       

      Vaakaellipsin muotoinen täysi 22° sivuava kaari Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Sivuavan kaaren sisäpuolella on heikompi 22° rengas. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

       

      22° allasivuava kaari ja ala-aurinko lentokoneesta valokuvattuna. Näkyvillä on myös 22° rengasta. Kuva Antti Sinkkonen.

       

      22° allasivuava kaari ja 22° rengas lentokoneesta nähtynä. Kuva Jouni Finnilä.

       

      22° allasivuava kaari näkyy peltoa vasten Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Sen alapuolella lähellä kuvan alalaitaa on luultavasti myös ala-aurinko. Kuun päällä on 22° ylläsivuava kaari. Kuva Marko Mikkilä.  

       

      Jääsumuun syntynyt 22° allasivuava kaari Kuun valossa. Kuva Mika Aho.

       

      Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä 22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

      Kuten nämä simulaatiot näyttävät, 22° allasivuavan kaaren muoto muuttuu merkittävästi valonlähteen korkeuskulman välillä 10-20 astetta. Koska halo näkyy kyseisillä valonlähteen korkeuksilla horisontin alapuolella, havainto tehdään joko maanpinnalta jääsumussa tai yläpilvissä lentokoneesta käsin. Simulaatiossa on myös mukana ala-aurinko. Vaakaviiva on horisontti, piste horisontin päällä on valonlähde ja kaareva viiva on 22° rengas. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • 22° upper tangent arc info

      22° ylläsivuava kaari on suoraan Auringon päällä näkyvä värillinen kaari. Yleensä se nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.

      22° ylläsivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla se on melko jyrkkä V-muoto. Korkealla Auringolla 22° yllä- ja allasivuavat kaaret muodostavat yhden kokonaisen halon, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko tai Kuu ei kuitenkaan nouse niin korkealle, että täysin rengasmainen 22° sivuava kaari olisi mahdollinen.

      Sivuavat kaaret eivät luonnossa ole useinkaan edellä kuvatun ideaalitapauksen kaltaisia. Esimerkiksi matalalla Auringolla ylläsivuava kaari saattaa selkeän V-muodon sijaan näkyä pelkkänä kirkastumana 22° renkaan yläosassa.

      22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on 40 asteen tuntumassa. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.

      Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä sen osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.

      Talvella jääsumussa näkyy joskus ulkovalojen tuottamia pilareita jotka päästään haarautuvat V-muodoksi. Nämä ovat 22° ylläsivuavia kaaria.

      Kirkkaan ulkovalaisimen alla on mahdollista seurata 22° sivuavan valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo ilmenee lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.

      22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Vuoden lämpimämmällä puolisikolla on hyvä olla tarkkana ettei sekoita sitä ylempään 23° parheliaan, joka lämpöaaltojen aikaan on 22° sivuavaa kaarta yleisempi halo.

       

      Matalan Auringon 22° ylläsivuava kaari. Kuva Arja-Sisko Airila.

       

      Matalan auringon 22° ylläsivuava kaari. Näkyvillä on myös pilari ja heikot sivuauringot sekä hyvin heikosti 22° rengasta. Kuva Jouni Reivonen.

       

      Auringon päällä näkyvät 22° ylläsivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Jari Luomanen.  
       

      Jääsumuun muodostunut täysi 22° sivuava kaari Kuun ympärillä. Näkyvillä on myös muita haloja. Ylä- ja alakoverat Parryn kaaret ovat tiiviisti kiinni 22° sivuavassa ja lähinnä vain kirkastavat sitä. Niiden voi kuitenkin havaita heikosti erkanevan 22° sivuavasta kaaresta. Kuva Jukka Ruoskanen. 

       

      Toiselta puolelta täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Marko Riikonen.

       

      Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

       

      Silloin tällöin jääsumuun syntyvät ulkovalojen pilarit jakautuvat päistään V-muotoon. Kyse on 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Veijo Timonen.

       

      Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä  22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • 22° halo info

      22° rengas on 22 asteen säteinen rengas valonlähteen ympärillä. Usein tästä halosta nähdään vain osa.

      Silloin tällöin 22° renkaan sisäpuoli on silmiinpistävän tumma. Näin käy kun halon aiheuttavat jääkiteet ovat optisesti hyvälaatuisia, jolloin ne eivät sirota juurikaan valoa renkaan sisäpuolelle.

      Talvella 22° rengas on mahdollista löytää varsin usein lumihangelta, missä se näkyy yleensä verraten harvojen kiteiden muodostamana spektrivärien kimalluksena. Sitä ei kannata sekoittaa väreiltään vieläkin näyttävämpään 46° renkaaseen, joka lumihangella on myös varsin tavallinen.

      Ulkovalaisimilla jääsumussa näkyvä 22° rengas ilmenee kolmiulotteisena sikarimaisena pintana, joka koostuu lukemattomien kiteiden välkähdyksistä. Lumen pinnalla tästä sikarista nähdään leikkauspinta, jolloin 22° rengas voi katsojan ja valon keskinäisestä sijainnista riippuen olla hyvin omituisen näköinen. Yleensä ulkovalaisimet ovat liian korkealla pinta-22° renkaan havaitsemiseksi ja siksi sen yleensä joutuu luomaan omalla valaisimella. 

      22° rengas on yleisin haloilmiö, sen voi taivaalla havaita noin 150 päivänä ja yönä vuodessa. 

       

      Yläpilveen syntynyt, osittainen 22° rengas Kuun valossa. Kuva Eetu Saarti.

       

      22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Täysi 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      22° rengas lumen pinnalla, yllä yksittäisessä kuvassa, alla 97 kuvan pinossa. Pintahalot osoittautuvat tyypillisesti pettymykseksi yksittäisissä ruuduissa. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten käy ilmi ylemmästä kuvasta, jossa se muodostaa lumelle suljetun silmuka. Alla kaavio selvittää miksi näin käy: ulkovalaisimilla 22° rengas on teoriassa sikarin muotoinen kolmiulotteinen pinta ja lumen pinnalla näemme tästä sikarista leikkauksen, joka kaaviossa on kuvattu punaisella. Lampun ja havaitsijan keskinäinen sijainti määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kaavio Walt Tape.    

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten tässä kuvassa näkyy. Ylempänä oleva kaavio selvittää tilannetta. Vaihtamalla kaaviossa lampun ja havaitsijan paikkaa, päästään lähemmäksi tässä kuvassa ilmenevää tilannetta. Lampun ja havaitsijan keskinäinen asema määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Lumen tai jään pinnalla näkyvä 22° rengas on silloin tällöin toispuoleinen, kuten tässä kuvassa. Kyse ei ollut siitä että toisella puolella ei olisi ollut sopivia jääkiteitä, sillä ilmiö näkyi samanlaisena kaikialla jäällä. Toispuoleisuuden voi selittää sillä, että pinnalle kasvaneet jääkiteet osoittavat kaikki suurinpiirtein samaan suuntaan. Kuva Marko Riikonen.

Comments: 46 pcs
Marko Riikonen - 31.3.2012 at 00.38 Report this

Siis pyhä sissus mitä intensiteettiä tuo 24 sivuava on ollut! Aivan omaa luokkaansa, kansainvälisellä tasolla täysin ylivertaisia kuvia! Saisiko tuon ekan kuvan täysireson käpisteltäväksi, siitä voisi hyvinkin se 35 sivuava irrota?

 

Lauri Kangas - 31.3.2012 at 00.44 Report this

Värillinen 24ys!

Petteri Nygren - 31.3.2012 at 00.50 Report this

Tosta eka kuvasta on useampi valoitus Canon RAW tiedostoina.

Muokkasin näitä pikaisesti Canonin ohjelmistolla koska olivat hiukan vaaleita. Voin laittaa täysi kokoisia jos kerrot minne?

Taivaanvahti ei tuntunut huolivan kovin isoa kuvaa.

Panu Lahtinen - 31.3.2012 at 01.04 Report this

Huh.. Hurjaa kuvasaldoa perjantailta!

Lisäilin tunnistuksia ylläpidon puolesta.

 

Marko Riikonen - 31.3.2012 at 01.08 Report this

Voi pistää riikonenmarko@yahoo.com.

 

Jukka Ruoskanen - 31.3.2012 at 19.02 Report this

Aivan sanattomaksi vetää! Tämä on HUIPPUluokan tapaus. Onnittelut!

 

Marko Pekkola - 31.3.2012 at 19.22 Report this

Nygrenillä lienee nyt maailman paras valokuvattu 24 asteen ylläsivuava. Järjettömän värikäs ja kirkkaan selvä.

Petteri Nygren - 31.3.2012 at 19.37 Report this

Aioin jättää laittamatta nää kuvat koska Kontiolahdelta oli jo kuvia.

Näitä on todellakin hiukan käsitelty canonin ohjelmistolla. Olivat hiukan vaatimattoman näköisiä ennen käsittelyä. Kuvia löytyy kyllä 6jpg ja yli 30RAW valoitusta. Kiitos kaikista kehuista aivanhan tässä häkeltyy.

Jari Luomanen - 31.3.2012 at 19.43 Report this

Ja tämä tapaus vielä paranee vain... käsittelin juuri Petterin raakakuvia ja sieltähän se tupsahti selvästi ja vastaansanomattomasti esiin. 35 asteen sivuava kaari! Ensimmäinen vastaansanomaton valokuvatodiste kaaresta maailmassa.

Panu Lahtinen - 31.3.2012 at 19.51 Report this

Oijoi, suuronnittelut Petterille!

Kuvaa vaan näytille ja päivitetään havaintoon puuttuvat halomuodot.

 

Jari Luomanen - 31.3.2012 at 19.52 Report this

Onnittelut Petterille siis! Kuvista löytyi myös yhdeksän asteen sivuava.

Petteri Nygren - 31.3.2012 at 20.36 Report this

Tässä odotettu kuva. Suurkiitokset Jarille käsittelystä. Kun teitää mitä etsii niin löytää.

Marko Riikonen - 31.3.2012 at 20.57 Report this

Siellä se 35 sivuava on! Eikä tarvitse tihrustaa. Hienoa että tämä saatiin ihan yksittäisestä kuvasta.  

 

Jari Luomanen - 31.3.2012 at 21.09 Report this

Niin vain kirjoitettiin uusi hieno luku pyramidihalojen pitkään historiaan. 30.3.2012, Kontiolahti, Finland. Siinä se on.

Juha Ojanperä - 31.3.2012 at 21.13 Report this

Kyllä, kertakaikkisen muikea homma! Onnittelut vielä Petteri Nygrenille minunkin puolestani!

Marko Riikonen - 31.3.2012 at 21.17 Report this

Sen verran tämän muodon historiasta, että varmuudella sitä ei tätä ennen oltu dokumentointi. 35 sivuavasta kaaresta on viitettä meikäläisen havaitsemassa 17.9.2001 näytelmässä Oulussa, mutta kuva on liian huonolaatuinen jotta asiasta pääsisi varmuuteen. Walter Tapella on arkistojen kätköissä lentokonessta otettu dia, jossa mahdollisesti on 35 sivuava. Sen tapauksen voisi tutkia nyt perinpohjin, mutta tokihan tämä tullaan tuntemaan Petteri Nygrenin löytönä. Taivaanvahtiin harvinaisuuslistaan vaan Nygren hakasulkuihin!

 

Lauri Kangas - 31.3.2012 at 21.41 Report this

Kertakaikkiaan tyylikästä että ensihavainto on näin näyttävästä ja selkeästä näytelmästä ja irtoaa vaivatta ilman kikkailuja, pinoamista ja pilalle reviteltyä kuvaa.

Tuon 24 tavaran terävyys ja värikkyys hämmentää myös edelleen. 

Jari Luomanen - 31.3.2012 at 21.48 Report this

Kiteiden tiltithän tässä ovat olleet erinomaisen pieniä. Taisi muuten olla Riikosen eka kommentti kun näki kuvat. Todelliset teräväpiirtosivuavat.

Panu Lahtinen - 31.3.2012 at 22.20 Report this

Päivitin vielä nuo kommenteissa mainitut 9 asteen ja 35 asteen sivuavat havainnon tietoihin. Jari, lisäile vielä jos kuvissa oli jotain mitä ei vielä ole merkitty.

 

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 08.21 Report this

Köhähdys, muistin juuri että Marko Krusel oli kuvannut 35 sivuavan Virossa. Se näkyy vasta pinotussa kuvassa. Asia on mainittu meikän kirjassa sivulla 112: "Valokuvassa on myös 35° sivuava kaari vasemmalla yläviistossa, mutta se ilmestyy näkyviin vain kun kuvaa vahvistetaan niin että muut halot palavat osin puhki." En halunnut pilata tuota kuvaa tehostamalla sitä äärimmilleen, minkä vuoksi päädyin laittamaan version jossa 35 sivuava ei näy. Mutta kyllä se siellä on. Tämä näytelmä: http://www.ursa.fi/blogit/ice_crystal_halos/index.php?title=odd_radius_halos_on_8th_may&more=1&c=1&tb=1&pb=1

Pitäisi saada jonnekin näkyviin versio jossa ilmiö ilmenee.

Timo Mätäsaho - 1.4.2012 at 09.21 Report this

Aloittelija olen näissä hommissa, mutta onko tuossa suurin piirtein keskellä ruutuakin jokin kaari vai onko tuo vain jokin linssiheijastus?

Jari Luomanen - 1.4.2012 at 09.23 Report this

Minulla oli sellainen mielikuva, että tuo oli vielä epävarma, mutta jos se on saatu sieltä esiin, niin olisi hienoa nähdä nuo kuvat.

Jari Luomanen - 1.4.2012 at 09.33 Report this

Piti oikein itse kaivaa ko. kirja esiin, ja tekstiosiossa on maininta, että sivuava kaari vaikuttaa esiintyvän joissain kuvissa, mutta äärimmäisen himmeänä. Siinä mielessä tämä on ensimmäinen vastaansanomaton tapaus, mutta en toisaalta ole nähnyt Kruselin kuvista versioita, joissa kaari on saatu esiin.

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 09.35 Report this

Kyllä se siellä Kruselin kuvassa on. Näemmä on vähän sisäistä ristiriitaisuutta tuossa tekstien suhteen kirjassa. Aika ei riittänyt kirjassa kaikkien ongelmien löytämiseen ja korjaamiseen. 

 

Jukka Ruoskanen - 1.4.2012 at 10.05 Report this

Riikonen, Tape, Krusel - kaikki varmastikin todellisia tapauksia, mutta tämä on ensimmäinen täysin selvä ilmentymä! Aivan upea tuo viimeinen kuva, suoraan halomiehen päiväunista.

 

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 10.18 Report this

Jospa saataisiin se Kruselin kuva linjoille niin että ilmiö näkyy. Kirjoitin miehelle. Jostain syystä hänen blogista kaikki kuvat ovat kadonneet. Mutta tokihan tämä Kontiolahden ceissi on aivan omassa luokassaan aiempiin nähden. 

Mätäsaholle: se keskellä ruutua oleva kaari alimmassa kuvassa on juurikin tämä 35 sivuava kaari.

 

Jari Luomanen - 1.4.2012 at 10.19 Report this

Kyllä. Se on selvää, että tämä on maailman paras kuva 24 ja 35 sivuavista. Ja ainakaan tässä ei tarvinnut muuta kuin hieman sipaista RAW-tiedostoa, että se tuli esiin.

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 10.22 Report this

Vähän pelottaa että tämä on sellaista kerran elämässä kamaa. Kovertaa kyllä ontoksi loppuelämän kun tämän missasin.

 

Jari Luomanen - 1.4.2012 at 10.31 Report this

Niinpä. Veikkaan, että ei me tulla näkemään tällaista enää. Kun tein tämän havainnon aiemmin päivällä, kiinnitin jo huomiota siihen, että cirrostratus-kerros, sikäli kuin sen keskipilvien läpi näin, oli poikkeuksellisen tasainen. Kuin ohut silkkinen kalvo.

Ja näissä Kontiolahden kuvissa yläpilvikuidut tulivat esiin vasta vahvan kontrastikäsittelyn jälkeen. Kyseisenä päivänä cirrostratus oli laajoilla alueilla erittäin tasalaatuista ja siinä olevat kiteet laadukkaita. Kontiolahdelle sitten sattui tämä alue, jossa oli massoittain liki virheettömiä pylväspyramidikiteitä. Paljain silmin havaittuna taivas on ollut puhdas ja kirkas, vain halot kavalsivat cirrostratuksen olemassaolon.

Tässä on monta seikkaa, jotka kontribuoivat tähän huippuhavaintoon. Eikös tuolloin jo vallinnut pohjoinen ilmavirtaus liki suoraan navalta? Täytyisi katsella sääkarttoja ja tarkkaan selvittää, millaisen painesysteemin reunaan tämä ihmeellinen yläpilvialue liittyi.

5.6.2008 kun Suomessa kuvattiin ennätyksellist

Jari Luomanen - 1.4.2012 at 10.34 Report this

Oho, tila loppui kesken. Mutta niin. 5.6.2008 kun Suomessa kuvattiin ennätyksellistä pyramidirengasnäytelmää meillä oli ilmavirtaus tuolta Norjan Tromssan suunnasta. Voisi selvitellä oliko tilanteissa mitään yhtäläisyyksiä. Ja jos ilmatieteenlaitokselta saisi luotausdataa 30. päivän tilanteesta, voisimme hieman haarukoida millä korkeudella tuo kidekerros oli.

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 10.44 Report this

Pohjois-luoteisvirtauksessa on ennenkin pyraa nähty, joo. Ehkä se on lähde juurikin kaikkein laadukkaimmille pyrille. Helteillä kesällä pyria tuppaa näkymään, mutta ehkäpä niistä puuttuu se terävin kärki.

 

Marja Wallin - 1.4.2012 at 20.05 Report this

Timo Mätäsaholle kysymykseen tarkentava kysymys, että mitä noista kuvista tarkoitat? Kun ainakin yhdessä näkyy selvä linssinheijastuma, samassa kuvassa kuin on se 9 asteen rengas. Vai tarkoitako kenties juuri sitä rengasta?

Petteri Nygren - 1.4.2012 at 20.41 Report this

Marko Riikosen tänään luoma kidesimulaatio käy hienosti yksiin tuon Jarin käsittelemän alimman kuvan kanssa. 9 asteen rengashan ei itse asiassa ole kunnolla näkyvissä koska tuon 35 asteen esille tuominen häivyttää sen. Selvä linssiheijastus on tuossa kuukuvassa aivan kuun vieressä. Näitä päivällä otettuja halokuvia on koneellani lähes 50 kpl eikä niissä näy linssiheijastumia.

Timo Mätäsaho - 1.4.2012 at 20.42 Report this

Marja: Joo hieman epäselvästi kysyin. Tarkoitin tuota kuvaa, jossa saatu tuo 35 sivuava paremmin näkymään käsittelyn jälkeen. Lieko linssiheijastus sitten.

Marja Wallin - 1.4.2012 at 20.56 Report this

Auringon lähellä on ainakin kuvankäsittelyssä korostuneita pilviviiruja jotka menevät auringonpilarin poikki. Menee helposti jo vähän sotkuksi valonlähteen lähellä kun kuvaa käsittelee rajusti.

Jari Luomanen - 1.4.2012 at 21.02 Report this

Nuo käsittelemäni kuvan auringon lähellä olevat vaakarannut ovat artefakteja. Noilla main kuvatiedoston eri värikanavat ovat alkaneet leikkautua ylivalotuksesta ja voimakkaasti käsitellyssä kuvassa syntyy sitten tällaisia vyöhykkeitä. Samasta tiedostosta oli kuitenkin kaivettavissa esiin 9 asteen sivuava, joka ei kuitenkaan tässä versiossa näy.

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 21.03 Report this

Simulaatio Petterin kuvaan.

Mätäsaho: ole huoleti, kyllä se 35 kaari on ihan oikea halo.  Linssiheijastumilla on ihan omat tunnistettavat piirteensä, kuten liiallinen terävyys.

 

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 21.04 Report this

Niin, tämä oli tehty Jukka Ruoskasen HaloPoint -ohjelmalla.

 

Reima Eresmaa - 1.4.2012 at 22.04 Report this

Tuossa simulaatiossa on nyt myös 20 asteen sivuava kaari, jota jostain syystä ei kuvissa näy. Jääköhän se kuva-alan reunan ulkopuolelle, vai eikö sitä muusta syystä ole mukana tässä näytelmässä? Muilta osin kyllä aika pätevä simulaatio, sen myönnän.

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 22.07 Report this

Ajattelisin että menee yläpilven epätasaisuuden piikkin, mutta se puuttuu muiden kuvista. Yksi tapa saada se pois on laittaa kolmiomaisia pyrakiteitä. Tämä ei vaikuta 24 ja 35 sivuaviin. Itse asiassa käytinkin hiukan kolmiomaiseen habittiin taipuvaista kidettä tuossa himmentääkseni 20 sivuavaa. Kiteiden tiltti oli simussa vain 3 astetta, auringon korkeus 6 astetta.

 

Reima Eresmaa - 1.4.2012 at 22.22 Report this

Kolmiomainen kide hävittänee samalla 9 asteen sivuavat, mutta toisaalta en itse niitä näissä kuvissa oikein erotakaan (muiden kuvissa kylläkin). Eli itse olisin aika vahvasti tuon kolmiopohjaisen pyramidikidemallin kannalla.

Jari Luomanen - 1.4.2012 at 22.28 Report this

Kuten yllä totesin, tästäkin kuvasta löytyy 9 asteen sivuavat.

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 22.38 Report this

Juu, 9 sivuava katoaa täysin täysin kolmiolla. Eiköhän tuo kidemateriaali ole vain ollut epätasaista.

Reima Eresmaa - 1.4.2012 at 22.39 Report this

Jaa, no menköön sitten pilven epätasaisuuden piikkiin, vaikka ei sekään hypoteesina varsinaisesti vakuuta, kun ottaa huomioon miten laajalla alueella pyramidikamoja näkyi.

Jari Luomanen - 1.4.2012 at 22.40 Report this

Pitäisi vielä kokeilla hieman kolmiomaisuuden suuntaan noiden prismaattisten pintojen suhteita. En ole kokeillut itse vielä.

Marko Riikonen - 1.4.2012 at 22.45 Report this

9 sivuavat on yhden kuvissa tosi selvät, toisen kuvissa ei ollenkaan ja kolmannen kuvissa heikosti. Vaihtelua siis on ollut siellä horisontin tuntumassa kidemateriaalissa.

 

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.