Newest observations

Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Rare halos - 28.4.2015 at 19.55 Kirkkonummi Observation number 37437

Visibility IV / V


The strange reflection sun was visible yesterday from 1955-2005. Attached is one of the first images I took shortly after noticing the phenomenon and one of the last, moments before the phenomenon disappeared after the sun appeared behind the cloud. They show two anomalous features of the phenomenon. First, the phenomenon appeared as thin strips. Second, the phenomenon had spread wider than the solar vertical, which is especially evident in the second image (the location of the sun can be estimated from the rays seen at the bottom of the image). I don’t understand where the reflections on this may have come from. A complete series of pictures and a little more info here .

EDIT: added map of the direction of the sun at 2000.



More similar observations
Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Sunlight
  • Where are the ice crystals of the halo located?
    • Rainfall in low- or middle clouds
  • Rare halos (in sunlight)
    • Reflected subsun info

      Heijastus-ala-aurinko on Auringon kohdalla sijaitseva valoläikkä tai pilari. Se on mahdollista nähdä kun Auringon valo heijastuu veden pinnasta Aurinkoa peittävän paksun jääkiteitä satavan pilven alaosaan. Havainnoissa tämä pilvi on ollut Stratocumulusta.

      Pilvipeitteessä täytyy olla Auringon alapuolella aukko joista Auringon valo pääsee osumaan veden pintaan. Heijastus-ala-aurinko on siitä poikkeuksellinen halo, ettei sen näkyessä Aurinko paista. Halon näkemisen mahdollisuuden maksimoimiseksi olisi hyvä asua pienellä sisäveden saarella jonka ympärillä on parikymmenä kilometriä vettä joka suuntaan.

      Heijastusala-aurinko on erittäin harvinainen ilmiö. 

       

      Heijastus-ala-auringon pystysuunnassa venynyt valospotti näkyy Stratocumuluksen alaosaa vasten. Halon kohdalla pilven takana on Aurinko. Ilmiön synnytti heijastus suuresta järvestä. Kuva Jenni-Elina Holopainen. 

       

      Heijastusala-aurinko näkyy pilarina Stratocumulusta vasten. Ilmiön synnyttänyt Auringon valon heijastus tapahtui merestä. Kuva Sirkka Karppinen.

Comments: 24 pcs
Mikko Peussa - 29.4.2015 at 20.54 Report this

Mielenkiintoista. Miten laaja tuollainen heijastava pinta täytyy olla ja kelpaako joku muu kuin vedenpinta? Miten olisi vaikka vedenpeittämä vaakatasossa oleva moottoritie ;-)

Marko Riikonen - 29.4.2015 at 21.16 Report this

Lisäsin kartan joka näyttää auringon suunnan klo 2000. Mikä tahansa heijastava pinta tietenkin kelpaa yleisesti ottaen. Mutta heijastuksen pitää olla levinnyt (noin kokonaisuutena ajatellen) jotta saadaan noita pilareita kasvamaan myös aurinkovertikaalin ulkopuolelle. Tuulihan rikoo veden pintaa ja mahdollisesti leventää heijastusta. Oli aika tuulinen päivä tuo, sellasta 8-10 metriä sekunnissa olin tulkitsevinani ilmatieteen laitoksen käyrästä.  

Jukka Ruoskanen - 29.4.2015 at 22.03 Report this

Melkoinen tapaus. Ihan äkkiä ei tule mieleen selkeää selitysmallia. Tuulen vaikutus osana selitystä ei miellytä minua, koska aallokko heijastavan veden pinnassa aiheuttaisi enemmän blurrautumista, kaiketi?

Tero Sipinen - 30.4.2015 at 00.36 Report this

Jännä tapaus. Geometrialtaan muistuttaa enemmän keinovalopilarien ryhmää kuin ala-aurinkoa. Senverran voisin aallokkoteoriaa puolustaa, että blurrautuminen ei kai ole ongelma juuri sen takia, että kyseessä on halo? (vrt. divergentillä valolla terävät kv-pilarit). Isompi "ongelma" voi olla se, että auringon silta ei kai yleensä kovin leveäksi muodostu? Mutta jos olisi tarpeeksi leveä auringonsilta, niin sopiva maski (rakennukset, puut) voisi pilkkoa leventyneen pilarin kapeiksi suikaleiksi. Entä vertikaali ulottuvuus? Näyttää siltä (sikälimikäli oikein hahmotan), että ilmiö on pystysuunnassakin anomaalisen venähtänyt? Aivotkin tässä kohta venähtää, kun yrittää "rusinalla" simuloida aalloista tai lähes vaakasuorista peltikatoista tapahtuvia heijastuksia... Kiva jos löytyy hyvä selitys.

Panu Lahtinen - 30.4.2015 at 00.45 Report this

Kuten Tero tuossa yllä sanoo, niin enempi vaikuttaa heijastuspilarilta kuin -ala-auringolta. Valonlähteestä; olisikohan jokin kasvihuone sopivasti tuossa linjalla?

Marko Riikonen - 30.4.2015 at 09.10 Report this

Unohtui sanoa tuosta heijastuksen mahdollisuudesta märästä tien pinnasta. Tiet olivat tuohon aikaan jo kuivat. 

Sipisen ehdottamaa mallia olen itsekin ajatellut - että siis otetaan tämä hypoteettinen levinnyt heijastus veden pinnassa ja laitetaan suikalesäileikkö päälle. Itse asiassa, jos katsoo kakkoskuvaa, varsinkin usmatussa versiossa näkyy alhaalla hyvin teräviä pilvisäteitä, joten olisiko kyse noiden pilvien tekemästä pre-suikaloitumisesta? Silloin heijastus voisi olla ihan kiltisti Lohjajärven levottomasta pinnasta. Mutta perspektiivihän se saa nuo pilvisäteet näyttämään kapeilta, lähempänä heijastusala-auringon kohdalla pitäisi olla jo leveämpää niistä tullut valo. Vai mitenkähän tämä geometria menee? Ehkä tässä on tietokonemallinnuksen paikka.   

Ilmiön kirkkain kohta on konsistentisti suurinpiirtein kohdassa jossa aurinko on pilven takana. Loppuvaiheessa tosiaan ilmestyy tuo erillinen osasto ylemmäs ja selvästi sivuun. Niitä tosiaan voisi ennemminkin kutsua heijastuspilareiksi, mutta teoreettisesti koko pilarihan on ala-aurinko.

Yksi juttu mikä on ihmetyttänyt on etten yhdessäkään heijastusala-aurinkokuvassa ole nähnyt heijastuneita pilvisäteitä. No, eihän noita kuvia vielä paljoa olekaan.

Marko Riikonen - 5.5.2015 at 10.00 Report this

Ajelin tuossa Kirkkonummen lähialueilla kaksi päivää tämä jälkeen ja pellot olivat vielä sen verran water logged että monilla oli isojakin lätäköitä. Jotenkin tämän synnyksi alkaisi hahmottua tuo levennyt ja pilkottu auringon kuvajainen. Puut, rakennukset tosiaan voi pilkkoa, mutta myös pelkkä peltojen lätäköiden patchworkki. Seuraavaksi pitää alkaa seurailla auringon kuvajaisen leveyttä veden pinnassa eri tuulilla. Ja mitata myös tuosta kuvasta kuinka ilmiö on levähtänyt.

Tero Sipinen - 24.5.2016 at 00.01 Report this

Marko, mitä mieltä olet tästä tuoreemmasta tapauksesta, Oulu 10.5.2016, pitäisikö sekin vaihtaa halolomakkeelle? Siinäkin muuten pilvisäteet konvergoituu reilusti horisontin yläpuolella, eli ei taaskaan heijatuneita pilvisäteitä.

Kun mainitset, että näitä on muutama havaittu, niin sijoittuuko ne muut mihin kohtaa vuotta? Sulan veden aikaan varmaankin, mutta onko nekin keväisiä vai onko hajontaa kesälle ja syksylle?

Marko Riikonen - 24.5.2016 at 10.32 Report this

Minun mielestä Oulun 10.5.2016 tapaus on heijastus-ala-aurinko. Halolomakkeelle siis. Ja tosiaan, vieläkään ei heijastuneita pilvisäteitä saatu heijastus-ala-auringon yhteydessä. Kaikista suomalaisista heijastus-ala-aurinko havainnoista, joita muistan kuusi kappaletta, viisi on keväällä ja yksi (se ensimmäinen 1999) syksyllä. Kevät saattaa olla parempaa aikaa koska talven jäljiltä keväällä tuntuisi olevan virgovia stratocumuluksia paremmin kuin syksyllä. Tuota hilamaista rakennetta on ilmennyt tämä uusin mukaanlukien neljässä havainnossa. Yksi näistä oli hieno tapaus Tanskasta joskus vuosi sitten.

Jari Luomanen - 24.5.2016 at 13.26 Report this

Onpas jännä tapaus. Vesistöjen pinnallahan auringon heijastus voi levitä ja olla vähän mutkallakin aaltorintaman laadusta ja suunnasta riippuen. 

http://jari.pic.fi/kuvat/Nature/Kuunsilta.jpg (Filmille kuvattu, nuo siniset sävyt ovat tosiaan aika täyteläiset :)

Mutta noin kova tuuli kuin havaintopäivänä jotenkin vaikuttaa tätä horjuttavasti? Kuten Jukkakin yllä toteaa. 

Mutta muuten voisi tosiaan olla terävää pilvisädettä, joka ilmenisi suikaloitumisena. 

 

Jari Luomanen - 24.5.2016 at 15.53 Report this

Toisaalta yläilmoista katsottuna noin dramaattista mutkaa auringonsillassa tuskin voi havaita. Mutta silta voi olla pitkä ja leveä:

http://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Storms+and+cloudscapes/_X5K5154.jpg

Olettaisin merellä olleen kuvanottohetkellä ihan mittavat aallot kun erottuvat kuvassakin noin hyvin.
Marko Riikonen - 24.5.2016 at 20.44 Report this

Joo, nuo pohdinnat on ihan hyviä lisiä heijastus-ala-auringon mysteerien aukomiseen. Täytynee alkaa seurailla auringon kuvajaisen heijastumaa veden pinnasta erilaisissa tuuliolosuhteissa ja erilaisissa vesistöissä, pienissä ja suurissa, maanpinnalta ja lentokoneesta, ja niin edespäin. Tämmöinen uutinen kiinnitti myös huomiota, jolla saattaisi ehkä mahdollisesti olla relevanssia asian kannalta.

Tero Sipinen - 24.5.2016 at 22.15 Report this

Ok, minäpä siirrän halolomakkeelle.

Itsekin muuten otin auringonsillat tehotarkkailuun (ainakin hetkeksi) tämän tapauksen pohdintojen jälkeen ja muistan napanneeni pari kännykkäkuvaa tuulisella päivällä Kymijoen kareilevan pinnan levittämästä auringonsillasta. Kaivelin kännykkää kohdasta toukokuu 2015 ja sieltähän ne kuvat löytyivätkin (otettu 22.5.2015). Laitoin yhden kuvan tähän linkkiin. Ei nyt mitään mullistavaa (ja siinä ja siinä että kehtaa linkittää samaan kommenttiketjuun Luomasen upeiden esimerkkien kanssa...!) mutta siis varsin tavallistahan tuo sivusuunnassa leviäminen näyttää olevan.

Kannatan vahvasti teoriaa aallokon levittämästä sillasta ja sen aiheuttamista "hajavalon pilareista". Epätasainen vedenpinta kyllä heikentää heijastuksen voimakkuutta, mutta toisaalta, niin vain sai katuvalon läiskät lumen pinnalta aikaan pilarinpätkät kahden kilometrin korkeuteen Euran taivaalla. Toki siinä oli pimeä talvitaivas taustalla, mutta silti, kide on hyvä peili.

jatkuu...

Tero Sipinen - 24.5.2016 at 22.15 Report this

...jatkuu

Ja itseasiassa, nyt hoksasin mahdollisen syyn heijastuneiden pilvisäteiden puutteelle näiden havaintojen yhteydessä. Ja se syy on kätevästi sama, mitä tässä on kaavailtu pilareiden synnyttäjäksi: epätasainen vedenpinta. Kareinen vedenpinta estää suunnatun heijastuksen, jota tarvittaisiin pilvisäteen syntymiseen. Siinä missä "säde" syntyesään sironnasta "hukkaa valotehoa joka suuntaan" (siis näkyäkseen tarvitsee kunnon heijastuksen), pilari on "valotehon" tarpeen kannalta hyvin taloudellinen ilmiö toimiessaan tavallaan juuri päin vastoin, eli synnyttää laajallekin säteilevän valon rippeistä terävän ilmiön suunnatun heijastuksen ansiosta. Olisiko siinä tyydyttävä (tai peräti hyvä :) selitys puuttuville heijastussäteille?

Marko Riikonen - 25.5.2016 at 12.49 Report this

En nyt oikein tiedä saanko tuosta otetta, robustien fyysikkoihmisten pitäsi varmaan nyt liittyä remmiin. Mutta muodostuuhan niitä heijastusala-aurinkoja varmaan silloinkin on ihan tyyni vedenpinta.

Noita heijastumia vedenpinnasta jos alkaa kuvaamaan referenssinä tähän ilmiöön, lienee paras yrittää saada kuviin nimenomaan se ala-aurinkopisteen seutu.

Tero Sipinen - 25.5.2016 at 17.51 Report this

Nyt hoksasin, että heijastuneiden pilvisäteiden puute taitaakin koskea kaikkia heijastusala-aurinkohavaintoja, ei vain näitä "kv-pilarimaisia" erikoistapauksia.

Siinä valossa onkin hankala saada tolkkua ainakin tuosta jälkimmäisestä kommentistani :) Joka siis selittää heijastuneiden säteiden puuteen vain näissä erikoistapauksissa (joissa aallokko estää suunnatun heijastuksen, jota heijastunut säde vaatisi).

Mutta tosiaan, tyynellä vedellä olisi mahdollisuudet yhtäaikaiseen heijastusala-aurinkoon ja heijastuneisiin pilvisäteisiin. Varmaankin havaintojen vähyys ja vaatimus kahdesta harvinaisesta ilmiöstä selittää pitkälti, miksei niitä ole vielä bongattu yhdessä.

Marko Riikonen - 25.5.2016 at 21.05 Report this

Aina tosiaankaan altapäin valaistu pilvi ei ota pilvisäteiden muotoa. Oulussa näitä "pelkästään valaistuja" pilviä näkyy aika usein. Mutta silti kyllä kummastuttaa tämä pilvisäteiden ja heijastus-ala-aurinkojen yhteensopimattomuus.

Jouni Hovi - 25.5.2016 at 23.53 Report this

Kuinka kaukaa heijastuneena näitä on havaittu? Itsellä saattaisi olla yksi aihio tarkastamatta mutta vesistö puuttuu eikä sitä ole pahemmin havaintopaikan lähitienoilla. Voi kyllä olla että liiskasin kuvat bittiavaruuteen liian valokeilamaisina, täytyy etsiä kansioista.

Marko Riikonen - 26.5.2016 at 11.48 Report this

Jos tietäisi millä korkeudella kiteet on, sitten voisi sanoa kuinka kaukana heijastus on tapahtunut. Stratocumulukset kai sijoittuu sinne 1-3 kilometrin välille. 

Aluksi ajattelin että Rovaniemellä on huonot saumat heijastus-kamoille kun suuria vesiä ei ole ympärillä. Mutta jouduin toteamaan että heijastuneita säteitä näkyy täällä usein ja aurinkokin voi olla suurinpiirtein missä suunnassa tahansa. Kummoisiakaan vesialueita ei siis välttämättä tarvita heijastuneiden synnylle.

Jari Luomanen - 26.5.2016 at 11.51 Report this

Olikos se Hollannissa vai missä kun jokin peltojen kasteluun käytetty oja- tai puroverkosto heijastui taivaalle pilviin? Sellaista hieman muistelen, mahtoiko siitä olla OPOD joskus. Eli juuri kuten sanot, ei siis ilmeisesti vaadi tosiaan kovin mittavaa vesialuetta, jotta havaittava heijastus voisi pilven alapinnalle tulle. 

Jari Luomanen - 26.5.2016 at 11.57 Report this

Täällähän tämä havainto on. Ja upea onkin. 

http://www.atoptics.co.uk/fz948.htm

Tero Sipinen - 26.5.2016 at 12.30 Report this

Tuossa Hollannin tapauksessa oleellista lienee ollut se, että on ollut monta erillistä (rantapenkereiden suojissa olevaa) pientä vesialuetta. Niissä ei pieni tuuli pääse rikkomaan pintaa. Tuollainen yksi-yhteen heijastus pilven pohjassa vaatinee todella tyynen vedenpinnan.

Marko Riikonen - 8.6.2016 at 23.52 Report this

Tulin seuranneeksi lennoilla heijastuksia maanpinnalta. Rakennuksista tuli kirkkaita, häikäiseviä heijastuksia reilusti aurinkovertikaalin ulkopuolelta. Mutta olin myös näkevinäni muutaman kerran pienistä lammikoistakin kirkasta heijastusta aurinkoverikaalin ulkopuolelta.Merestä ei tullut minkaanlaisia anomaalisia heijastuksia.

Tero Sipinen - 9.6.2016 at 01.07 Report this

Minäkin olen jatkanut auringon heijastumisen havainnointia, tälläkertaa Roineen rannalla viime sunnuntaina. Ennen tähänkään ei olisi sen kummemmin kiinnittänyt huomiota (normaalia Auringon kimallusta), mutta nyt tuli taas katseltua vähän analyyttisemmin: laiturin vieressä, "jalkojen juuressa" melko tyvenessä vedessä muutamasta kymmenestä Auringon kuvajaisesta koostuva minimalistinen silta. Kauempana ulapalla pohjoistuulen nostattama aallokko levittää sillan todella leveäksi. Kaksi täysin erilaista sillanpätkää samalla hetkellä.

Olen kovin vakuuttunut siitä, että tuon taaemman kaltainen silta on valolähteenä näissä "kv-pilarimainen heijastusala-aurinko" -tapauksissa. Vähän vielä lisää spekulaatiota: Tilanteessa, jossa esim. pilvenrakoset ei "suikaloi" valoa, näkyy pilareita vieri vieressä jollon näyttää siltä, että kyseessä on tavanomaisen sironnan aikaansaama "autere". Vasta kun varjot halkovat autereen erillisiksi pilareiksi, huomataan, että ollaankin halojen kanssa tekemisissä.

En ole fyysikko - enkä edes kovin robusti - mutta tällaista rohkenen ehdotella :)

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.