Contact information

Taivaanvahti,
Astronomical association Ursa
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Astronomical association Ursa

Koko taivaan revontulet - 7.10.2015 klo 20.13 - 7.10.2015 klo 23.15 Laitila Observation number 43749

Visibility V / V

Tässä on nyt sanaton! Sissos mikkä revontulet! Koronaa pyöritti pään yläpuolella ko eukot ALE-hamekangasta Stokkan hulluilla päivillä! Hyvä et mukaan ehti kameran kanssa. Hosuin oikealle, vasemmalle, sivulle ja ylös. Ympäri. Sinne ja tänne. Ihan sama minne päin antoi soittaa niin ruutuun jäi tavaraa. Etelässäkin oli tulet...Yhdeltätoista alkoi sää "muhjuuntua" ja reposet blurrautui. Kamat oli totaalijäässä jotenka hyvillä mielin kotiin-siis TODELLA hyvillä mielin! Räyhääjä rusakotkin sekä maagiset mäyrät taisivat seurata tulitusta. Sumu loisti poissaolollaan. Lähiseudun korpit huusivat, lähtivät jopa lentoon ja kaikki eläimet mäikkäsivät kuorossa. Lehmät, koirat, sudesta ja talitinttiin. Sekä pöllö,kettu ja THE mäyrä. Uskomaton meteli. Reposten alussa vähän ennen koronaa kuului etäistä ukkosta muistuttavaa jyrinää-oisko ollut hävittäjien ilmaharjoitus? Myös sirinää ja rätinää kuului ympäriltä repojen voimistuessa. Sähkölinjoille matkaa n.400m. Koronan seassa näin joko tähdenlennon tai semmoisen soihdun. Kun pääsen sairaalasta (leikkaus klo 11) ja saan ihteni tolkkuihin niin koetan kaivaa kuvan Vahdille nähtäväksi. Nyt pystyi huutamaan "BINGO, kaikki muodot oikein" jos noita repolaisten ulkomuotoa pitäisi kuvailla...Muokkasin hivenen tätä havaintoa jälkikäteen, lisäsin yhden kuvan, missä on noita lähipäivinä paljon puhuttuja dyynikuvioita tulissa.

#epraitoja


More similar observations
Additional information
  • Kirkkaus
    • Hyvin kirkkaat revontulet
  • Revontulimuodot
    • Kaari info

      Kaari (englanniksi arc). Kaaret ovat leveämpiä kuin vyöt, eivätkä poimuile yhtä voimakkaasti kuin ne. Kaaret eivät normaalisti ole järin kirkkaita eivätkä aktiivisia.

      Kaari lienee tavallisin revontulien esiintymismuoto. Usein revontulinäytelmä ei koko yön aikana kehity matalalla pohjoistaivaalla kaartuvasta rauhallisesta kaaresta mihinkään. Kaari on usein myös aktiivisemmissa näytelmissä muoto, joka ensimmäiseksi ilmestyy, ja viimeiseksi katoaa.

      Kaaren alareuna on tavallisesti terävä, mutta yläreuna voi sulautua vähitellen taustataivaaseen.  Aktiivisuuden noustessa niihin normaalisti kehittyy säteitä ja poimuja, ja kaaret muuttuvat vähitellen vöiksi.

       

      Kuvan poikki kulkee revontulikaari. Pystysuuntaiset muodot ovat säteitä. Kuva Atacan Ergin.

       

      Revontulikaari. Kuva Mauri Korpi.

       

      Revontulikaari. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.


       

      Revontulikaari. Kuva Matti Asumalahti.

    • Revontulikorona info

      Revontulikorona (englanniksi corona) on magneettiseen taivaanlakeen eli zeniittiin, hieman havaitsijan zeniitin eteläpuolelle muodostuva viuhkamainen, tavallisimmin säteistä tai vöistä koostuva rakenne. Korona on yleensä revontulinäytelmän kauneinta antia. Se on kirkas ja aktiivinen, mutta toisaalta myös lyhytaikainen.

       

      Revontulikorona. Kuva Anna-Liisa Sarajärvi.

       

      Revontulikorona. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Vöistä muodostunut korona. Kuva Markku Ruonala.

       

      Revontulikorona. Kuva Tapio Koski.

    • Vyö info

      Vyö (englanniksi band). Vyöt ovat yleensä kapeampia, alareunaltaan mutkittelevampia, kirkkaampia ja aktiivisempia kuin kaaret. Vyöt yleensä kehittyvät kaarista.

      Vyöt voivat muodostaa J- ja U-muotoja, joskus täysiä spiraalejakin. Korona voi myös syntyä pelkistä vöistä. Vyöt ovat varsin tavallinen revontulimuoto.

       

      Revontulivyö. Kuva Merja Ruotsalainen.

       

      Revontulivyö. Kuva Matias Takala.

       

      Revontulivyö. Kuva Lea Rahtu-Korpela.


       

      Revontulivöitä. Kuva Lauri Koivuluoma.

       

      Revontulivöitä. Kuva Matias Takala.

    • Säteitä info

      Säde (englanniksi ray). Säteet ovat magneettikentän voimaviivojen suuntaisia, eli varsin pystyjä, yleensä suunnilleen vajaan asteen paksuisia valojuovia. Säteet voivat esiintyä muiden muotojen yhteydessä, lähinnä kaarissa ja vöissä, mutta myös yksinään. Lyhyet säteet ovat yleensä kirkkaimpia alareunastaan, mutta himmenevät nopeasti.

      Pisimmät, jopa lähes horisontista zeniittiin ulottuvat säteet ovat tavallisesti tasakirkkauksisia ja varsin rauhallisia, ja ne esiintyvät lyhyemmistä säteistä poiketen useimmiten muutamien säteiden ryhmissä tai yksinään. Säteet ovat vöiden tapaan hyvin tyypillinen revontulimuoto.

      Keinovalopilarit, jotka ovat jääsumussa näkyvä haloilmiö, voivat toisinaan olla hyvin samannäköisiä kuin revontulien säteet. Sekaannus on mahdollinen varsinkin silloin kun keinovalopilarit aiheuttavat lamput ovat kaukana näkymättömissä rakennusten tai metsän takana. Valokuvista ilmiön luonne viimeistään selviää.

       

      Säteitä. Kuva Tom Eklund.

       

      Säteitä. Kuva Mika Puurula.

       

      Revontuliharsosta nousee kaksi sädettä. Kuva Anssi Mäntylä.

       

      Kaksi säteistä vyötä. Kuva Jani Lauanne.

       

      Säteinen vyö ja harsoa. Kuva Jussi Alanenpää.

       

      Kaksi sädettä. Kuva Aki Taavitsainen.

       

      Tällaiset säteet saattaisi olla mahdollista sekoittaa keinovalopilareihin. Vertaa kuvaan alla. Kuva Tom Eklund.

       

      Tässä kuvassa ei ole revontulia, vaan kaikki valopylväät - myös vasemmalla ylhäällä näkyvä laaja ja diffuusi pylväs - ovat jääsumuun syntyneita keinovalopilareita. Kuva Sami Jumppanen.

       

      Revontulia ja keinovalopilareita. Kaikki sädemäiset muodot ylemmässä kuvassa ovat luultavastikin keinovalopilareita, jotka sattuvat sopivasti päällekkäin revontulivyön kanssa. Alemmassa kuvassa revontulivyö on siirtynyt eikä ole päällekkäin oranssien lamppujen tuottamien pilareiden kanssa. Revontulissa ei oranssia esiinny. Kuva Katariina Roiha. 

    • Harso info

      Harso (englanniksi veil). Harso on mitäänsanomattomin revontulimuoto. Se peittää tavallisesti homogeeniseen himmeään hehkuunsa laajahkon alueen taivasta kerralla. Useimmiten harson näkee yön revontulimaksimin jälkeisessä rauhallisemmassa vaiheessa muiden muotojen taustana. Harso voi esiintyä myös yksinään, jolloin sen varma tunnistaminen revontuleksi on melko vaikeaa, varsinkin valosaasteisella havaintopaikalla.

      Samantapaisen valohehkun voi aiheuttaa myös ilmassa leijuva kosteus, savu, tai hyvin ohut pilvikerros, jotka heijastavat niihin osunutta valoa. Pilviä voi kuitenkin käyttää myös harson tunnistamiseen, sillä varsinkin jos keski- tai yläpilvi näkyy tummana vaaleampaa taustaa vasten, on silloin hyvin todennäköisesti kyseessä revontuliharso, mikäli taustataivaan vaaleus ei johdu nousevasta tai laskeneesta Kuusta tai Auringosta.

       

      Harsoa ja säteitä. Kuva Esa Palmi.
       

      Punaista revontuliharsoa. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Harsoa. Kuva Milla Myllymaa.

       

      Revontuliharso joka vaihtaa väriään alaosan vihreästä purppuran kautta yläosan siniseen. Kuva Jaakko Hatanpää.

       

      Himmeää vihreää harsoa. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Säteinen revontulivyö jota ympäröi harso. Kuva Jussi Alanenpää.

    • Tunnistamaton info

      Tunnistamaton muoto (englanniksi form not identifiable). Joskus revontulia joutuu havaitsemaan niin huonoissa oloissa, ettei muodon varma tunnistaminen ole mahdollista, vaikka esimerkiksi rakenteen ja tilan voisi havaitakin. Tällainen tilanne voi olla seurausta esimerkiksi vaaleasta taustataivaasta, pilvisyydestä, tai peitteisestä horisontista.

    • Dyynit info

      Dyynit

      Dyynit ovat himmeä ja hyvin harvinainen muoto, joka on toistaiseksi yhdistetty alkuillasta näkyviin revontuliin.

       

      Revontulidyynit voidaan helpoiten sotkea alapilvirihmoihin. Ilmiökuvauksen täyttääkseen revontulissa pitää esiintyä samansuuntaisten viivojen muodostama, raidallinen kuvio. Raidat ovat helpoiten tunnistettavissa aivan revontulten etureunassa, mutta niitä saattaa esiintyä myös muun revontulen seassa.

      Dyynirevontulet ovat näkyvissä samansuuntaisesti juovittuneena lauttana. Kuva: Tapio Terenius

      Raidallisen dyynilautan reunassa voi toisinaan olla voimakastakin aaltoilua.

      Dyynilautan reunan aaltoilu voi vaihdella vähäisestä jopa suurialaiseen (kuvassa). Kuva Pirjo Koski

  • Muita erityispiirteitä
    • Violetteja revontulia info

      Yleensä Lapissa tai etelässäkin kovemmissa revontulinäytelmissä voi nähdä violetteja revontulia. Yleisin väri revontulissa vihreän ja punaisen ohella.

    • Valkoisia revontulia info

      Paljain silmin valkoinen väri näkyy useimmiten himmeissä näytelmissä, kun silmä ei kykene erottamaan mitään varsinaista väriä. Harvoin kirkkaissa näytelmissä valkoinen väri voi myös syntyä sopivista vihreän, punaisen ja sinisen yhdistelmistä.

    • Vihreitä revontulia info

      Paljain silmin havaittu vihreä on revontulten väreistä yleisimpiä. Vihreä väri syntyy atomaarisesta hapesta.

       

      Vihreitä revontulia. Lea Rahtu-Korpela.

       

      Vihreitä revontulia. Kuva Juha Ojanperä.

    • Muotojen yläosat punaiset info

      Yläosiltaan paljain silmin punaisia revontulia havaitaan useimmiten vöissä ja pitkissä säteissä. Tällöin alaosat ovat tyypillisesti vihreitä. Jos ylemmät osat ovat auringonpaisteessa, voi punainen olla vihreää voimakkaampi. Tämä punasävy on peräisin atomaarisen hapen viritystilan purkautumisesta.

       

      Yläosaa kohti punertuvia revontulia. Kuva Karri Pasanen. 

       

      Yläosasta punainen revontulivyö. Kuva Simo Aikioniemi.

       
       

      Punaista väriä revontulten yläosassa. Kuva Tom Eklund.

    • Kokonaan punaisia revontulia info

      Kauttaaltaan punaisia revontulia paljain silmin. Kauttaaltaan tummahkon punainen revontuli on hyvin harvinainen ja silmiinpistävän komea ilmestys. Myös tämä ilmiö johtuu erään atomaarisen hapen viritystilan purkautumisesta.

       

       

      Kauttaaltaan punainen revontuli. Kuva Tobias Billings.

    • Keltaisia revontulia info

      Paljain silmin keltainen revontuliväri on harvinaisuus, joka voi syntyä kirkkaissa näytelmissä sopivista vihreän, punaisen ja sinisen yhdistelmistä.

    • Sinisiä revontulia info

      Paljain silmin sinisiä sävyjä pääsee näkemään vain kaikkein parhaimmissa revontulinäytelmissä maksimin vaiheilla, tai sen jälkeen. Useimmiten sinisen kuten sinipunaisenkin sävyt ovat havaittavissa revontulten ylimmissä osissa, ja ne näkyvät voimakkaammin, jos ne ovat auringonpaisteessa. Sininen väri on peräisin ionisoituneesta typpimolekyylistä.

       

      Voimakkaan sinistä väriä revontulissa. Kuva Jorma Mäntylä.

       
       

      Yläosastaan sinisiä säteitä. Kuva Tom Eklund.


       

      Yläosasta sinisiä säteitä. Kuva Jaakko Hatanpää.

       

      Osin sininen revontulikorona. Kuva Tapio Koski.

       

      Revontuliharsoa jonka yläosa on heikosti sininen. Kuva Jaakko Hatanpää.

    • Sykkiviä revontulia (pulsating) info

      Sykkiviä revontulia (englanniksi pulsating). Sykkivien revontulien kirkkaus vaihtelee useimmiten rytmikkäästi jaksolla, joka on nopeimmillaan vain sekunnin osia, mutta voi olla myös minuutteja. Sykkimistä esiintyy yleensä vain laadukkaammissa näytelmissä varsinkin niiden loppupuolella. Tosin sykkimistä voi seurata vielä uusi purkaus. Toisinaan kirkkauden vaihtelu on samassa vaiheessa koko muodossa, jolloin koko muoto "syttyy ja sammuu" yhtä aikaa. Sykkimistä tavataan myös kaarissa ja vöissä, mutta ennen kaikkea läiskissä.

    • Loimuavia revontulia (flaming) info

      Loimuava (englanniksi flaming). Tämä revontulien harvinainen alaluokka ei tarkoita niinkään yksittäistä muotoa, vaan suurta aluetta taivaalla. Loimuavissa revontulissa taivaalle ilmestyy ylöspäin magneettista zeniittiä kohti pyyhkiviä tavallisesti kirkkaahkoja aaltoja. Hyvin harvoin aallot voivat pyyhkiä alaspäin. Loimuamisen yhteydessä raportoidaan tavallisesti vöitä, harvemmin läiskiä.

    • Lepattavia revontulia (flickering) info

      Lepattava (flickering). Tämä harvinainen alaluokka tarkoittaa tilannetta, jossa revontulissa tapahtuu kirkkauden epäsäännöllisiä vaihteluja, kuten lepattavissa liekeissä.

    • Liehuvia revontulia (streaming) info

      Liehuva (streaming). Liehuvissa revontulissa esiintyy homogeenisten muotojen vaakasuoraa ulottuvuutta pitkin nopeasti eteneviä kirkkauden epäsäännöllisiä vaihteluja.

Technical information

Canon EOS 7D, Sigma 18-35mm, f1.8, ISO 800-3200, 0,4-5s

Comments: 9 pcs
Heikki Ketola - 8.10.2015 klo 08.18 Report this

Upeita otoksia hauskalla kertomuksella höystettynä.

Pirjo Koski - 8.10.2015 klo 09.12 Report this

Kiitos! Oli muuten vaikea valita kuvia tällä kertaa...!

Raija Ollikainen - 8.10.2015 klo 09.25 Report this

Siinäpä tuli melkoinen läjä taivaallisen ihanaa Pirjon päivän nimpparilahjaa! Onneksi olkoon Oulustakin näin jälkikäteen! :D

Satu Juvonen - 8.10.2015 klo 15.44 Report this

Hienot kuvat ja mahtava äänimaisema kertomasi mukaan. Olin myös kuulevinani kohinaa, kuin kaasupoltinta olisi käytetty. 

Aija Kaartinen - 8.10.2015 klo 16.09 Report this

Jess! Täysi bingo ehdottomasti, jo näiden kuvien perusteella - sekä extra palkinto eteläisestä sijainnista! Todella upeaa!

Kari Kauppinen - 9.10.2015 klo 05.04 Report this

Hienot kuvat, luonnolliset värit.

Matti Helin - 21.11.2016 klo 03.23 Report this

Siinäpä on muuten tosi hyvä kuva niistä mysteerilaineista. 

Roope Luukkainen - 21.11.2016 klo 14.00 Report this

Hienoja kuvia. 1.8 aukolla saa pidettyä valotusajat lyhyenä ja revontuliin jää reilusti yksityiskohtia.

Pirjo Koski - 21.11.2016 klo 16.09 Report this

Kiitos! Sääli vaan, ettei 1.8 istu enää täyskennoon...

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending a comment I confirm that I understand and accept the system's privacy policy.