All-sky aurora - 7.10.2015 at 20.30 - 7.10.2015 at 23.30 Ilmajoki Observation number 43915

Visibility V / V

Mauri Korpi, Lakeuden Ursa

The whole sky is full of northern lights. At first it was bright on the north side and dim on the south, but during the evening the situation was constantly and occasionally brightened properly on the south side as well. The corona was also seen from time to time and varied in appearance. The first image and the four show a horizontal stripe on the left side, which at night I thought was the achievement of the clouds. The triangular image, on the right, shows the twists and turns of the submarines of the aircraft warfare fighters, which did not seem to disintegrate quickly at all.

#epraitoja

This description has been automatically translated from Finnish. Click here to see the original text.

21 25

Additional information

Aurora brightness
- Bright auroras
Colors with unaided eye and other features
- Streaming auroras
  
  Streaming. In streaming aurora fast irregular variations in brightness occur along the horizontal dimension of homogeneous shapes.
- Flickering auroras
  
  Flickering. This rare subclass refers to a situation where irregular variations in brightness occur in aurora, such as in fluttering flames.
- Fully red auroras
  
  Completely dark red aurora is a very rare and strikingly handsome revelation. This phenomenon is also due to the discharge of an excitation state of an atomic oxygen.
  
  Throughout red aurora. Photo by Tobias Billings.
- Red coloration of the shapes lower edge
  
  Red lower edge visible with the naked eye. The bands which are starting to level up their activity and are green colored have quite often a narrow red lower edge. This is the most common form of red color which is derived from molecular nitrogen.
  
  Aurora band with purple lower edge. Photo by Ilmo Kemppainen.
  
  The low hanging brightest aurora band is colored red at the lower edge. Photo by Tero Ohranen.
  
  Narrow purple reddish tones at the lower part of this aurora band. Photo by Merja Ruotsalainen.
  
  Purple band at the bottom. Photo by Panu Lahtinen.
- Green auroras
  
  Green, seen with the naked eye, is one the most common colors of the aurora. The green color is derived from atomic oxygen.
  
  Green auroras. Lea Rahtu-Korpela.
  
  Green auroras. Photo by Juha Ojanperä.

Observed aurora forms
- Dunes
  
  Dunes
  
  The dunes are a dim and very rare shape that has so far been associated with the aurora visible in early evening.
  
  Aurora dunes can be most easily confused to ribbons on lower clouds. In order to fill in the description of the phenomenon, a striped pattern formed by parallel lines must also appear in the aurora. The stripes are most easily recognizable right at the front edge of the aurora but they may also occur among the rest of the aurora.
  
  The dune auroras are visible as a parallel striped float. Photo by Tapio Terenius
  
  Raidallisen dyynilautan reunassa voi toisinaan olla voimakastakin aaltoilua.
  
  There can sometimes be strong ripples at the edge of a striped dune float. The rippling of the edge of the dune float can vary from minor to large (pictured). Photo by Pirjo Koski
- Veil
  
  Veil
  Veil is the most bland and very common form of aurora. It usually covers its homogeneous dim glow over a wide area of the sky at once. Most often, the veil is seen in the calmer and quiet phase of the night after the aurora maximum as a background for other forms. The veil can also occur alone and in that case it will be quite difficult to reliably identify as an aurora, especially at a observation site which has a lot of light pollution.
  
  A similar glow of light can also be caused by airborne moisture, smoke, or a very thin layer of clouds that reflects the light that hits them. However, clouds can also be used to identify veil, especially if the middle or upper cloud appears dark against a lighter background, then it is very likely to be aurora veil if the brightness of the background sky is not due to the rising or falling Moon or Sun. When photographing, very long exposure times usually reveal the green colour of the veil auroras.
  
  Veil and rays. Photo by Esa Palmi.
  
  Red aurora veil. Photo by Marko Mikkilä.
  
  Veil. Photo by Milla Myllymaa.
  
  Aurora veil that changes color from green at the lower edge through purple to blue at the top. Photo by Jaakko Hatanpää.
  
  Dim green veil. Photo by Jarmo Leskinen.
  
  Radial aurora band surrounded by veil. Photo by Jussi Alanenpää.
- Rays
  
  The raysare parallel to the lines of force of the magnetic field, i.e. quite vertical, usually less than one degree thick light streaks. The rays can occur alone or in connection with other shapes, mainly with arcs and bands. Short rays are usually brightest at the bottom but dim quickly. The longest rays, even extending almost from the horizon to the zenith, are usually uniformly bright and quite calm, and unlike the shorter rays, most often occur in groups of a few rays or alone. Rays, like bands, are a very typical form of aurora.
  
  Artificial light pillars, which are a halo phenomenon visible in ice mist, can sometimes be very similar to the rays of aurora. Confusion is possible especially when the lamps that cause the artificial light pillars are far away and not visible behind buildings or the forest. The nature of the phenomenon is clear at least from the photographs.
  
  Rays. Picture of Tom Eklund.
  
  Rays. Photo by Mika Puurula.
  
  Two beams rise from the aurora veil. Photo by Anssi Mäntylä.
  
  Two radial bands. Show Jani Lauanne.
  
  Radial band and veil. Photo by Jussi Alanenpää.
  
  Two rays. Photo by Aki Taavitsainen.
  
  It may be possible to confuse such rays with artificial light columns. Compare the image below. Picture of Tom Eklund.
  
  There is no aurora in this image, but all the light poles - including the wide and diffuse bar seen at the top left - are artificial light pillars born of ice mist. Photo by Sami Jumppanen.
  
  Aurora and artificial light pillars. All the radial shapes in the picture above are probably artificial light pillars that coincide appropriately with the aurora band. In the image below, the aurora band has shifted and does not overlap with the pillars produced by the orange bulbs. There is no orange in auroras. Photo by Katariina Roiha
- Band
  
  Bands are usually narrower, more twisty at the bottom, brighter, and more active than arches. Bands usually develop from arches.
  
  Bands can form J and U shapes, sometimes even full spirals. The corona can also arise from bands. Bands are a fairly common form of aurora.
  
  Aurora band. Photo by Merja Ruotsalainen.
  
  Aurora band. Photo by Matias Takala.
  
  Aurora band. Photo by Lea Rahtu-Korpela.
  
  Aurora bands. Photo by Lauri Koivuluoma.
  
  Aurora band. Photo by Matias Takala.
- Corona
  
  CoronaA corona is a hand fan shaped structure, it usually forms south of the observer's zenith, most commonly consisting of rays or bands. The corona is usually the most beautiful part of the aurora show. It is bright and active, but on the other hand also short-lived.
  
  Aurora corona. Photo by Anna-Liisa Sarajärvi.
  
  Aurora corona. Photo by Merja Ruotsalainen.
  
  Corona formed from bands. Photo by Markku Ruonala.
  
  Aurora corona. Photo by Tapio Koski.
- Arc
  
  ARC The arcs are wider than the bands and do not fold as strongly. The arcs are normally neither very bright nor active.
  
  The arc is probably the most common form of aurora. When aurora show is a calm arc in the low northern sky it often doesn’t evolve to anything more during night. In more active shows the arc is often the first form to appear and the last to disappear.
  
  The lower edge of the arc is usually sharp but the upper edge can gradually blend into the background sky. As activity increases rays and folds normally develop, and the arcs turn gradually into bands.
  
  An aurora arc runs across the picture. Vertical shapes are rays. Photo by Atacan Ergin.
  
  Aurora Arc. Photo by Mauri Korpi.
  
  Aurora Arc. Photo by Anna-Liisa Sarajärvi.
  
  Aurora Arc. Photo by Matti Asumalahti.

Comments: 33 pcs

Mikko Peussa - 10.10.2015 at 00.35

Siellähän niitä vaakaraitoja on ja selvemmin neloskuvassa. Ilmajoki ja Turku on aika kaukana toisistaan yläpilviä ajatellen. Mikä mahtaa olla neloskuvan kuvausaika?

Pentti Arpalahti - 10.10.2015 at 01.57

Niinpäs näkyy olevan raitoja harsoalueessa mutta ei säteissä eikä vöissä. Kun käsittelee highlights-työkalulla kirkasta päätä, niin raidat tulevat vielä selvemmin esiin. Valotusaika olisi hyvä myös tietää jatkoanalyysiä varten.

Mauri Korpi - 10.10.2015 at 11.44

Kuva1 klo 21.42 / kuva4 klo 21.27.

Kävin kuviani vielä läpi ja raitoja näkyy kuvissa aikavälillä 20.58-21.47.

Mikko Peussa - 10.10.2015 at 20.35

Turussa kuvatut raidat omassa havainnossa oli klo 21.24 kolmoskuva ja klo 21.28 neloskuva! Joten sinun ja minun neloskuva on otettu minuutin sisällä. Yläpilvet taitaa voida jo pois sulkea, sillä välimatka eroa on jo niin paljon?

Juha Kinnunen - 10.10.2015 at 22.21

Siinä on ollut osaava havainnoitsija-kuvaaja oikeaan aikaan oikeassa paikassa - upeita kuvia!

Puheena olevat harmaat raidat ovat minun ymmärrykseni mukaan pilviä, mutta en ryhdy väittelemään.

Mikko Peussa - 10.10.2015 at 22.39

Joo, ei tästä mitään varmaa voi heittää - en ainakaan minä. Itse näen muutamien muidenkin kuvissa laajan revontulikaaren läntisen osan reunallla vihreitä vaakaraitoja jotka näkyivät myös visuaalisesti. Lähes samaan aikaan näitä on tarttunut kuviin niin laajalla alueella suomessa, että tuskin ovat pilvistä johtuvia? Ilmajoella, Mäntyharjulla, Turussa, Paimiossa, kenties jossain muaallakin? Kuvaustapahtumaan ne eivät voi liittyä, sillä itsekin kuvasin juuri tuota reunaa sen takia, että näkyivät siellä silmillä.

Markku Siljama - 10.10.2015 at 23.03

Käyn läpi omaa kuva-aineistoa,162 kuvaa,ja jonkinlaista systematiikkaa näyttäs löytyvän.Raidat on keskittyneet itä-länsi suuntaisen kaaren itä ja länsipäähän noin 10-20 asteen korkeudelle tämän kirkkaan kaaren(vai mikä se on,harso?)eteläreunalle.Tämä symmetrinen esiintymisalue viittaisi mielestäni joko ilmiöön itse revontulissa tai sitten ilman taitekertoimen muutoksiin(sää)?

Pilviselitys ei ole mielestäni hyvä enkä usko ilmavoimienkaan olevan tämän takana.Hyvin mielenkiintoinen tapaus,täytyy kaivella enemmän..:)

Tero Sipinen - 11.10.2015 at 10.20

Pilviteoria tuntui aluksi hyvältä vaihtoehdolta, mutta kun katsoo esim. Jukka Hilskan havainnon viimeistä kuvaa, niin huomaa että oletetut pilvet eivät tummenna takana näkyviä tähtiä, reposia vaan. Heitetääs tähän tämmöinen ensialkuun ehkä villiltä kuulostava teoria: painovoima-aaltojen aiheuttama tiheysvaihtelu ilmakehän yläosissa aiheuttaa revontuliin kirkkausvaihteluja. Kun lukaisee tämän linkin, jossa kerrotaan mm. yöpilvien laineiden johtuvan painovoima-aalloista, ei kuulostakaan enää niin utopistiselta teorialta? Mutta sitä en osaa arvella, miten se tiheyden muutos tms. oiken saa revontulen himmenemään. Teoriaan sopisi lisäksi se, että ilmiö on senverran heikko, että sen huomaa paremmin harsossa, ei niinkään kirkaammissa kaarissa eikä vöissä. Kallistun siis sen puoleen, että ilmiö on aidosti revontulissa. Tiedä sitten, miten ne toisissa näytelmissä havaitut pystyraidat selittyisi? Miksei niitä näy sekaisin yhdessä näytelmässä? Syy: painovoima-aaltojen säde on todella iso, aallot lähes lineaarisia?

Mauri Korpi - 11.10.2015 at 12.21

Revontulet syntyvät aurinkotuulen varattujen hiukkasten törmätessä ilmakehän atomeihin, atomit virittyvät ja palatessaan viritystilastaan säteilevät fotoneita. Ilmeisestikin törmäyksiä tapahtuu tiheän ilmakehän osissa enemmän kuin harvemmilla alueilla, jolloin myös fotoneita irtoaisi suuremmassa määrin. Harsomaisessa revontulessa voisi olettaa "aurinkotuulen" olevan varsin homogeenista ja siksi ilmakehän tiheysvaihtelut voisivat parhaiten näkyä juuri harsossa.

Atmospheric Gravity Waves on mielestäni vähän harhaanjohtava nimitys, miksei voisi puhua pelkästään ilmakehän aalloista, sotkematta painovoimaa tähän. Eli tarkoitan tässä sitä, että näitä aallot ei ole missään tekemisissä esim. mustien aukkojen lähettämien painovoima aaltojen kanssa.

Tero Sipinen - 11.10.2015 at 15.26

Wikipediassa käytetään ilmiöille eri termejä: painovoima-aalto ja gravitaatioaalto. En enempää tutkinut, että onko ihan "viralliset" termit, mutta vähän keinotekoinenhan tuo jako on, kun painovoima = gravitaatio. Toki "gravitaatioaalto" vähän fiinimpänä terminä sopii paremmin teoreettisemman ja korkealentoisemman ilmiön nimeksi :)

Vähän ontuu tuo aiemman kommenttini pohdinta vaaka- ja pystyraitojen eriaikaisuudesta...

Nyt keksin:

Hei sinä revontulitutkija, joka satuit kaffetauolla lukemaan tämän keskustelun. Sinä juuri! Olisitko hyvä, ja kertoisit meille maallikoille syyn noihin raitoihin, kiitos! Jos vain hihitykseltäsi pystyt ;)

Olli Sälevä - 11.10.2015 at 16.32

Pilvistä löytyy undulatus-muotoja, olisivatko nämä raitaiset sitten sellaisia undulatus-reposia? ;-)

https://www.google.fi/search?q=altocumulus+undulatus+images&sa=X&biw=1920&bih=946&tbm=isch&tbo=u&source=univ&ved=0CBwQsARqFQoTCNrQmsXDusgCFYSSLAodKJ0Iiw

Mikko Peussa - 11.10.2015 at 17.08

Tuota tuota, gravitaatioaalloista ei kannata puhua, sillä siinä sotketaan yksi maailmankaikkeuden suuri mysteeri vähän turhan arkipäiväiseen ilmiöön. Niistähän ei ole toistaiseksi muuta kuin jokin todiste kaukaisten pulsarien ratamuutoksissa (TA 6/2015 sivu 55)

Mutta ilmakehän tiheysvaihtelu ja aaltoilu yläilmakehässä ja sen vaikutus reposiin, kuten Mauri edellä mainitsi tuntuisi paremmalta termistöltä. Mukavaa jos näihin saisi yhden vakuuttavan selityksen ihan "huippu" asiantuntijoilta :)

Itse olen myös sitä mieltä, että mistään "normi" yläpilvistä ei oikein voi olla kyse, koska niin laajalta alueelta näitä on havaittu Suomessa.

Omissa kuvissa ja sen havaintoni aikana, en todellakaan nähynyt minkäänlaisia pilviä missään, mutta nuo vaakaraidat oli melko selkeitä myös visuaalisesti! Esiintyivät kuitenkin lännen ja ilmeisesti myös idän suunnalla ja ovat siksi jääneet monien kuvista katveeseen.

Harry J Lehto - 11.10.2015 at 17.25

Mielenkiintoinen ilmiö. Mikko Peussan kuva oli erityisen valaiseva. Siellä raidat ulottuivat koko kentän läpi ja ylös kuvan yläreunaan asti leveämpinä. Eka ajatukseni jonkinlaisesta kamerassa tapahtuvasta valon interferenssistä putosi tuon kuvan myötä pois. Revontulten säteily on kapeakaistaista viivasäteilyä ja sellainen säteily voi tehdä joskus kepposia. Nämä muistuttavat jonkinverran punaisen (R) ia lähi-infrapunassa (I,H,J,K) näkyviä "fringejä" ja tavallaan myös taivaanhehkua. Alapilvet ovat poissuljettu, ja koska revontulet ovat luonteeltaan "massattomia" ei troposfääripilvien undulatus oikein sovi selitykseksi, vaikka undulatusmaisuutta esiintyy kyllä valaisevissa yöpilvissä, jotka ovat myös melko korkealla, mutta ne ovatkin vesijäätä. Mitä sitten? Reposet muodostuvat varatuista hiukkasista noin 80km korkeudesta yöspäin ehkä 400kilsaan, ja joskus ylemmäs. Ei jää kauheasti vaihtoehtoja. Noilla korkeuksilla voi varmaan tapahtua kaikkea jännää. Revontulet synnyttävä plasma osuu esim sopivassa kulmassa maan magnettikenttään, niin en yllättyisi jos siellä voimakaan revontuli alimyrskyn aikana syntyisi erilaisia epälineaarisia plasma- ym aaltoja, jotka vuorostaan voisivat aiheuttaa paikalliseti magneettikentän tai sähkökenttien tihentymiä jotka vuorostaan näkyisivät pitkinä suorina aaltomaisina rakenteina. Nämä vain tällaisina keveinä ajatuksina.

Juho Pöllänen - 11.10.2015 at 17.30

Tuli mieleen kuva sauvamagneetista ja järjestäytyneistä rautahipuista. Eli tarpeeksi voimakkaat revontulet, että maan magneettikenttäviivat tulevat "näkyviksi"?

Tero Sipinen - 11.10.2015 at 17.58

Täsmennyksenä vielä termeistä: ensimmäisessä kommentissani tarkoitin "painovoima-aalloilla" sitä ilmiötä, mistä esimerkkinä Atoptics -sivulla oli käytetty mm. kiven aiheuttamia aaltoja veden pinnalla. Olisi vielä pitänyt suomentaa sana atmospheric siihen eteen. Eli ilmakehän painovoima-aaltoja. En siis viitannut ilmiöön, johon liittyy suhteellisuusteoria, mustat aukot tai pulsarit. Ja toisen kommenttini alkuun olisin voinut lisätä selvennyksesksi toisenkin "eri"-sanan: "...käytetään eri ilmiöille eri termejä..."

Mutta ihan hyvin voidaan jättää termit "painovoima" ja etenkin "gravitaatio" pois sotkemasta. "Ilmakehän tiheysvaihtelut", sillä mennään ;)

Harry: hyvää pohdintaa! Onko ajatusta, miksi raidat on joskus pystysuunnassa, jolloin tuntuvat olevan myös terävämpiä? "Massattomuudesta" kommentoisin, että reposia ei synny ilman erinäisiä kaasuja, ja noilla kaasuilla on massaa. Ei tosin yhtä paljon kuin jäällä, mutta kuitenkin.

Mikko Peussa - 11.10.2015 at 18.45

Hienoa Harry, että lähdit keskusteluun mukaan. Onhan näistä paasattu paljon, ainakin itse olen ;-) Mukavaahan se olisi, että ihan järkisyy löytyisi. Mutta silmin nuo tosiaan näkyi, että siksi kuvaustekniset ongelmat voi siltä osin unohtaa!

Tero Sipinen - 11.10.2015 at 19.05

Juho: mietin itsekin tuota magneettikenttäviivajuttua aiemmin noiden pystyraitojen yhteydessä, mutta joissain kuvissa raitojen tiheys ei ollut tasainen. En tosin tiedä, että pitääkö moisten kenttäviivojen tasavälisiä ollakaan? Lisäksi näissä vaaakajuovissa myös yksuttäisen juovan paksuus näyttäisi vaihtelevan. Voi tietysti olla, että niissä kuvissa onkin ollut pilvistä kyse?

Joni Virtanen - 11.10.2015 at 19.37

näkyyköhän kellään näitä timelapseissa? Minulla tulee etäisesti mieleen yöpilvissä näkyviä muotoja.

Joni Virtanen - 11.10.2015 at 20.06

Pystyyköhän näistä laskemaan mikä alue on ollut suoraan alla? Niistä näkisi hieman miltä on näyttänyt suoraan alapuolelta.

Juho Pöllänen - 11.10.2015 at 20.28

Eiköhän ne voimaviivat aina hieman väpätä, varsinkin kun aurinkomyrsky painaa päälle. Uskoisin myös aurinkotuulen olevan epätasaista, eli joihinkin kohtaan tulee isompi hiukkasryöppy kuin toiseen. Se voisi selittää juovien paksuusvaihtelut. Tämä siis täyttä arvailua vailla faktatietoa.

Mitä tulee pystyraitoihin niin JOS ilmiö johtuisi voimaviivoista niin selitys voisi olla kuvaussuunnassa. Vaakaraidat olisi kuvattu itä-länsi suunnassa ja pystyraidat puolestaan pohjois-etelä suunnassa.

Harry J Lehto - 11.10.2015 at 20.35

Moi, vähän tuota Jonia beesaan. Käykö mistään kuvasarjasta ilmi miten tuo aaltomainen alue liikkui.

Näyttikö olevan paikoillaan. vai meniko esimerkiksi napojen suuntaan. Voinpa mennä hakoteille, mutta joskus näkee revontulissa leveitä aaltoja jotka pyyhkäisevät nopeasi taivaan yli leveana rintamana. Nämä näyttävät olleen samantyyppisiä mutta lyhyemmällä aaltoaallonpituudella ja ehkä selvästi hitaampia, ellei suorastaan seisovia aaltoja. Taas vähän epämääräisiä pohdiskeluja.

Mikko Peussa - 11.10.2015 at 21.29

Harry, havaintopaikalla tuntui kuin ne olisivat liikkuneet hitaasti horisonttiin päin mutta tämä on erittäin epävarma havainto. Mun kolmos ja -neloskuvassa on aikaeroa nelisen minuuttia joten niiden päällekkäin laittaminen sopivalla transparencilla voisi kertoa jotain todellista liikkeestä. Tuntia aiemmin niitä oli laajasti myös enemmän pohjoisen suunnalla tai oikeastaan luoteessa.

Antti Rinne - 11.10.2015 at 22.37

Hei!

Nyt vasta huomasin, että löytyihän niitä tuolta iltaa yhdestä ottamastani kuvasta myös. Lisäsin kuvan ko. illan havaintoraporttiin.

Ei ne ole pilviä. Vaikka tuolloin en raitoihin kiinnittänyt sen kummemmin huomiota, sen sanon, että ainoat pilvet tuolla oli hornetien jättövanat, ja ne erottuivat todella selvästi revontulia vasten. Kyllä se niin on, että nuo raidat ovat itse revontulissa.

Ottamani kuva on suunnilleen länteen, eli sen kaaren/harson suuntaisesti. Raidat ovat siis ilmeiseti pohjois-etelä -suuntaisia. Koitin katsella Virossa otettuja kuvia tuolta iltaa, mutta en niissä havainnut pystyraidoitusta, vaikka tuo kaari niissä juuri näkyikin. Olisiko sitten, että siellä tulet ovat olleet sen verran himmeät, että on jouduttu turvautumaan pitempiin valotusaikoihin, tai sitte pystyraidat ja vaakaraidat ovat eri limiö

Harry J Lehto - 11.10.2015 at 23.19

Mikä ilmansuunta on "horisonntia päin"?

Mikko Peussa - 11.10.2015 at 23.30

Harry, tarkoitin siis, että raidat näytti liikkuvan alaspäin. Kuvissani ne on jossain lännen ja luoteen suunnilla ja näyttivät siiis vähän kellonviisareilta jotka liikkuivat vastapäivään, eli läntisellä puolella alaspäin. Itäpuolelta minulta ei ole havaintoja. Tuntia aiemmin kun niitä oli enemmän pohjoiseen suuntaan, niin silloinkin ne liikkuvat mielestäni hitaasti alaspäin. Olikohan nyt taas liian sekavasti kerrottu ;-)

Harry J Lehto - 12.10.2015 at 00.20

Mikko, sun neloskuvassa vaakaraitoja näkyy melkein koko kuvassa, tai ainakin koko vasemmassa puoliskossa aivan ylareunaan asti, ne vaan on ylempänä harvempia ja kontrasti on alhaisempi. Siis isolla alueella. Niin kuin tassa Maurin kolmoskuvassa raidat kattavat vasemmalla olevan koko kellertävän vyön/sädealueen noin Otavan korkeudelle, ja näköjään sun kuvassakin samalle korkeudelle. Olisi mielenkiintoista jos jollakulla olisi kalansilmäkuva siltä ajalta kun tuo hieman erivärinen muodostelma ohitti päälaen,

Jukka Hilska - 12.10.2015 at 06.49

Lisää raitoja täältä. Raakakuvista käännetty ja vähän pienennetty, aikaväli suunnilleen 20:30-22:00

Jarmo Leskinen - 12.10.2015 at 17.28

Lisäsin omaan havaintooni gif animaation jossa ehkä näkyy tämä sama vaakaraitailmiö (kuvan oikea alalaita). Animaation kuvat otettu parin minuutin aikana klo 20:10-20-12. Yksittäisten kuvien kontrastia ja terävyyttä venytelty että ilmiö näkyisi paremmin. Näyttää siltä että noiden raitojen liike on huomattavasti hitaampaa kuin revontulien liike yleensä, mutta eivät ne aivan paikallaankaan pysy.

Harry J Lehto - 12.10.2015 at 21.14

Jukka, varsin selkeita ja valaisevia tapauksia. Ovat varsin laaja-alaisia

Jarmo, hieno tuo giffi. Noiden raitojen kirkkaus vaihtelee jonkinverran. Nayttaa silta etta ne liikkuisivat, mutta jos merkkaat jnkun tummemman raidan nayttaa silta ettei se oikein liikukkaan mihinkaan ainakaan tuossa ajassa. Näitä täytyy kyllä pitää silmällä jos tulee uudelleen ja ottaa samalla linssilla mahdollisimman pitka aikasarja. Nyt olis kiva kuulla joltain plasma-asiantuntujalta mitä nämä hitaasti liikkuvat/paikallaan pysyvat/seisovat aallot voisivat olla. Voin yrittaa etsia taustoja, mutta en takaa etta pystyn selvittamaan tata ongelmaa taman enempaa.

Jukka Hilska - 12.10.2015 at 21.41

Samanlaisia raitoja juuri nyt taivaalla, harson länsipäässä, täällä vaan sumu alkaa haitata. http://hilska.org/IMG_6815.jpg

Kaj Höglund - 3.2.2020 at 15.44

Dyyni-ilmiöstä on kyse noissa vaakaraidoissa. Samanlaisia kuvia sain samana hetkenä Söderfjärdenillä.

Tero Sipinen - 3.2.2020 at 16.04

Kas, dyynit oli jäänyt lisäämättä tähän havaintoon. Nyt lisätty ylläpidollisesti! :)

Mauri Korpi - 5.2.2020 at 00.06

Kiitos Kaj ja ylläpito!

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

Newest observations

Contact information

All-sky aurora - 7.10.2015 at 20.30 - 7.10.2015 at 23.30 Ilmajoki Observation number 43915

Dunes