Contact information

Skywarden,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Harvinaisia halomuotoja - 2.1.2016 at 19.45 Sievi Observation number 47437

Visibility IV / V


At the 2.1.2016 i drove to Louekallio skiresort to check might be there diamond dust conditions for halos. Before i leaved i checked weather conditions at Louekallio. Temp was close to -20deg and wind was quite calm. So i decided to drive to Loekallio.

When i arrived to Louekallio about half kilometer long "sausage" leaved from the snowguns. Lot of icecrystals was floating from the sky, but no halos was visible. I drove farther from the skiresort, but there was same situation. I drove back to near skiresort to wait if the situation improves.

After long waiting i noticed that on the carlights icecrystals started to sparkle more and more. I went out to check might be there halos and i saw 22halo and possible upper tangent arc.

I took lamp and camera and went to near field. First exposure revealed that there might be wegener arc also. Best phase lasted maybe few minutes and after best phase display was unchanged whole evening.

I spent few hours driving around roads to find might be there better spot to see halos, but i didnt find.

Afterwards. During processing photos i noticed that there is tape arcs on both sides and no any mark of upper tangent arc. No supralateral arc or infralateral arc. Then i realised this is pure parry display. Helic arc was present and faint antisolar arc. So wegener was actually Hastings arc.

First photo is single frame from the best moment.

Second photo is stacked from 5frames. Together 150s exposure

Third photo is Stacked from 9frames, together 270s exposure.


More similar observations
Additional information
  • The halo was caused by lightsource:
    • Artificial light source
  • Where are the ice crystals of the halo located?
    • Ice crystals
  • Harvinaiset halomuodot (keinovalo)
    • Uppercave Hastings antisolar arc info

      Yläkovera Hastingsin vasta-aurinkokaari on laaja-alainen halo, josta on toistaiseksi nähty vain horisonttirenkaan yläpuolella olevia osia. Halon muoto on hyvin samankaltainen kuin Wegenerin vasta-aurinkokaarella ja Auringon korkeudesta riippuen se on tämän kanssa joko kokonaan tai osittain päällekkäinen.

      Hastingsin vasta-aurinkokaariin kuuluu neljään eri kaarta, joista kukin sivuaa yhtä neljästä Parryn kaaresta. Yläkovera Hastings sivuavaa yläkoveraa Parrya.

       

      Yläkovera Hastingsin vasta-aurinkokaari Kuun jääsumuhalonäytelmässä Sievissä. Sen seurana ei ole poikkeuksellisesti Wegenerin vasta-aurinkokaarta. Yläkovera Parryn kaari, joka syntyy samasta jääkiteen asennosta kuin Hastings, onkin paremmin kehittynyt kuin 22° ylläsivuava kaari, joka syntyy samasta asennosta kuin Wegener. Kuva Marko Mikkilä.  

       

      Etelänavalla tammikuussa 1999 kuvattu jääsumuhalonäytelmä, jonka runsaslukuisesta halomuotojen joukosta löytyy myös yläkovera Hastingsin vasta-aurinkokaari. Se erkanee hyvin himmeänä Wegenerin vasta-aurinkokaaresta Auringon puolella taivasta ja kurottaa kohti yläkoveraa Parryn kaarta. Wegener puolestaan jatkuu kohti 22° ylläsivuavaa kaarta. Kuva Jarmo Moilanen.

       

      Simulaatiot Hastingsin vasta-aurinkokaarista neljälle valonlähteen korkeudelle. Myös Parryn kaaret on simuloitu, 22° rengas on esitetty viivalla. Simulaatio-ohjelma HaloPoint

    • Subanthelic arc info

      Alavasta-aurinkokaari on valonlähdettä vastapäätä näkyvä valkea kaari. Teoriassa se muodostaa taivaalle loopin joka risteää itseään horisontin alapuolella alavasta-aurinkopisteessä, eli havaitsijan pään varjon kohdalla.

      Käytännössä halosta havaitaan yleensä vain horisontin yläpuolinen osa. Täydellisestä loopista näkyvillä on valonlähteen korkeudesta riippuen normaalisti segmentit vain joko loopin laidoilla tai yläosassa.

      Alavasta-aurinkokaari syntyy niin sanotussa Parry-asennossa leijailevissa jääkiteissä ja sen esiintymiseen on mahdollisuudet ainoastaan kun taivaalla on muita tästä asennosta syntyviä haloja. Tällaisia haloja ovat Parryn ja Tapen kaaret, sekä aurinkokaari. 

      Ei silti kannata pettyä jos tämän halokolmikon seurassa ei näy alavasta-aurinkokaarta - se on niitä huomattavasti harvinaisempi. Alavasta-aurinkokaarta Auringon tai Kuun valaisemalle taivaalle odotellessa voikin helposti vierähtää ihmisikä.

      Toisin on jääsumuun kirkkaalla lampulla luotujen halonäytelmien suhteen. Lampun valokeilassa alavasta-aurinkokaaren voi tavoittaa laskettelurinteiden lumitykkien muodostamista jääsumuista jopa joka talvi. Halonäytelmän ei tällöin tarvitse olla edes erityisen hyvälaatuinen, kunhan nyt Parryn kaari on taivaalla.

      Alavasta-aurinkokaarta on nähty ainoastaan jääsumussa. Yksi havainto on myös lentokoneesta. Halo yksi neljästä niin sanotusta kaleidoskooppikaaresta, johon kuuluvat lisäksi aurinkokaari, ala-aurinkokaari ja Trickerin vasta-aurinkokaari. 

       

       

      Jääsumuun muodostuneen halonäytelmän näkymä Aurinkoa vastapäätä. Näkyvillä ovat kaikki niin sanotut kaleidoskooppikaaret, joihin alavasta-aurinkokaaren lisäksi kuuluu Trickerin vasta-aurinkokaari, aurinkokaari ja ala-aurinkokaari. Aurinkokaari on kuvassa hyvin himmeä. Alavasta-aurinkokaari esiintyy tässä matalalle valonlähteelle tyypilliseen tapaansa kahtena segmenttinä. Vertaa tätä alla olevaan samassa jääsumussa, mutta yöllä lampun valossa valokuvattuun halonäytelmään. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun lampulla luodun halonäytelmän näkymä lamppua vastapäätä. Lamppu on noin viiden asteen korkeudella ja alavasta-aurinkokaari esiintyy tyypilliseen tapaansa kahtena pystynä segmenttinä. Greenlerin diffuusi vasta-aurinkokaari on hyvin selvä. Tränklen diffuusi vasta-aurinkokaari (ei merkitty) sensijaan antaa itsestään vain viitteitä puolivälistä alaspäin kirkastuneen Trickerin vasta-aurinkokaaren muodossa. Kuva Marko Riikonen.

       

      Simulaatiot alavasta-aurinkokaaresta, aurinkokaaresta, Trickerin vasta-aurinkokaaresta sekä ala-aurinkokaaresta neljälle valonlähteen korkeudelle. Myös horisonttirengas on mukana. Näkymä kattaa 180 astetta horisontin yläpuolista taivasta valonlähdettä vastapäätä. Alavasta-aurinkokaari sivuaa teoriassa aurinkokaarta, Trickerin vasta-aurinkokaari ala-aurinkokaarta. Tätä neljän halon perhettä kutsutaan kaleidokooppikaariksi. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.  

    • Helic arc info

      Aurinkokaari on pitkä valkea kaari, joka risteää itsensä valonlähteessä. Aurinkokaaren esiintymiset voidaan jakaa kahteen tyyppiin: niihin jotka näkyvät Parryn kaaren kanssa ja niihin jotka näkyvät ilman sitä.  

      Parryn kaaren seurana näkyvää aurinkokaarta voidaan kutsua klassiseksi aurinkokaareksi, sillä tiedämme kuinka se syntyy: se syntyy samoista Parry-asennossa leijailevista kiteistä kuin Parryn kaarikin. Näin muodostunut aurinkokaari ilmenee yleensä pitkänä kaarena joka parhaimmillaan muodostaa täyden loopin valonlähteen päällä (kuitenkaan hyvin korkealla Auringolla halo ei risteä valonlähteessä ja näkyy valonlähteen alapuolella).

      Yläpilvissä klassinen aurinkokaari on erittäin harvinainen, lumitykkien muodostamissa jääsumuissa sensijaan Parry-asennon aiheuttama aurinkokaari on nähtävissä huomattavasti useammin, varsinkin jos käyttää valonlähteenä kirkasta kohdevaloa.

      Ilman Parryn kaarta esiintyviä aurinkokaaria nähdään pelkästään jääsumussa. Tällaiset aurinkokaaret ilmenevät Auringosta ylöspäin nousevina lyhyinä, 22° renkaan sisäpuolelle rajoittuneina kaaren pätkinä. Niitä on nähty jopa pelkän auringonpilarin seurassa. Ei tiedetä millainen kide aiheuttaa tällaisia aurinkokaaria.


       

      Aurinkokaari muodostaa täyden Auringossa risteävän loopin tässä halonäytelmässä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntynyt halonäytelmä aurinkokaarella. Myös monia muita haloja on nähtävissä, osa näistä on merkitty kuvaan. Vaikka tästä kuvasta ei käy ilmi, aurinkokaari teki halonäytelmässä täyden loopin Kuun yläpuolella. Kuva Jari Luomanen.

       

       

      Simulaatiot aurinkokaaresta (nuoli) neljälle valonlähteen korkeudelle. Kalansilmänäkymä kattaa koko horisontin yläpuolisen taivaan. Apukuviona ovat 22° ja 46° renkaat. Aurinkokaari ei risteä valonlähdettä yli 60° asteen valonlähteen korkeudella. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.  

    • Upper primary Tape arc info

      Yläprimääri Tapen kaari on valonlähteestä yläviistoon näkyvä kirkastuma, joka tyypillisesti esiintyy 46° ylläsivuavalla kaarella. Parhaimmillaan yläprimäärissä Tapen kaaressa ilmenee väkäsmäistä, simulaatioiden ennustamaa muotoa. Halon kanssa esiintyy normaalisti myös Parryn kaari, sillä molemmat halot syntyvät samassa Parry-asennossa leijailevista jääkiteistä. Parry-kiteitä sisältävien pilvien pienialaisuus voi kuitenkin olla esteenä näiden halojen samanaikaiselle näkymiselle.  

      Yläprimääri Tapen kaari havaitaan pääasiassa lumitykkien synnyttämissä jääsumuissa, yläpilvissä se on huomattavasti harvinaisempi. Aktiivinen harrastaja voi bongata sen laskettelurinteiden jääsumuista ainakin kerran talvessa.

      Yläprimäärin Tapen kaaren voi nähdä myös auton kuuraisessa tuulilasissa. Parhaiten tällaiset pintahalot saadaan esiin pimeällä käyttämällä valonlähteenä kirkasta taskulamppua.

      Tapen kaarille on käytetty myös nimeä 46° Parryn kaaret. 

       

      Yläprimääri Tapen kaari (nuolet) on yleensä melko epämääräinen kirkastuma 46° ylläsivuavalla kaarella, mutta tässä halonäytelmässä siinä erottuu simulaatioiden ennustamaa väkäsmäistä muotoa. Kuva Sauli Koski.

       

      Yläpilvissä näkyvän yläprimääriksi Tapen kaareksi sopivan spektrikirkastuman tulkinta ei ole aina suoraviivaista, sillä kyseessä voi olla myös pilvien rajaama 46° ylläsivuavan kaaren pätkä. Jos halonäytelmässä on samoihin aikoihin esiintynyt Parryn kaari, on yläprimäärin Tapen kaaren tulkinta vahvemmalla pohjalla, sillä halot syntyvät samoista Parry-asennossa leijailevista kiteistä. Tässä näkyvillä onkin Parryn yläkupera osamuoto, mutta se ei erotu hyvin infoboxin pienikokoisesta kuvasta. Kuvan kontrastia on vahvistettu runsaasti. Kuva Reima Eresmaa.  

       

      Yläprimääri Tapen kaari tuulilasin kuurakiteiden halonäytelmässä. Zyk tarkoittaa zeniitinympäristönkaarta. Valona on kirkas led-lamppu. Havaintotilanteessa hyvin selkeät tuulilasihalot heikkenevät merkittävästi valokuvissa, paras tapa niiden dokumentoimiseksi on videokuvaus. Kuva Jari Luomanen.

       

      Simulaatiot yläprimäärin Tapen kaaren väkäsistä neljälle Auringon korkeudelle. Vertailukuvioina ovat 46° ylläsivuava kaari ja 22° ja 46° renkaat. Yläprimääri Tapen kaari ja 46° ylläsivuava kaari eivät näy 32 astetta suuremmilla valonlähteen korkeuksilla. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • Upper sunvex Parry arc info

      Yläkupera Parryn kaari on V-muotoinen, 22° ylläsivuavan kaaren yläpuolella näkyvä värillinen kaari. Tämä halo syntyy vain matalilla, alle 16 asteen Auringon korkeuksilla. Yläkupera Parry nähdään normaalisti hyvin kehittyneen 22° ylläsivuavan kaaren yhteydessä, mutta varsinkin jääsumussa ylläsivuava voi olla heikko ja jopa puuttua kokonaan.

      Yläpilvissä tämä Parryn kaaren osamuoto on hyvin harvinainen vierailija. Sen sijaan lumitykkien aikaansaamissa jääsumuissa se saattaa osua kohdalle jopa joka talvi.

       

       

      Yläkupera Parryn kaari (alempi nuoli) esiintyy tässä tyypilliseen tapaan 22° ylläsivuavan kaaren muodostamassa "kuopassa". Näkyvillä on myös yläkovera Parryn kaari (ylempi nuoli). Kuva Heikki Mahlamäki.

       

      Mitä matalammalla Aurinko on, sitä alempana 22° ylläsivuavan kaaren kuopassa yläkupera Parry sijaitsee, ja sitä hankalammin se on erotettavissa. Kuva Marita Heikkala.

       

      Simulaatiot yläkuperasta Parryn kaaresta kolmelle Auringon korkeudelle. Halo on teoriassa sitä kirkkaampi mitä matalammalla aurinko on. Vertailukuviona 22° rengas. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

  • Yleiset halomuodot (keinovalo)
    • 46° halo info

      46° rengas on suurikokoinen, yleensä punaisen ja vihreän värityksen hallitsema halorengas. Siitä nähdään tavallisesti vain lyhyitä osia, esimerkiksi zeniitinympäristön kaaren alapuolella.

      46° rengas on sekoitettavissa paljolti samanmuotoiseen 46° ylläsivuavaan kaareen. Tämä on mahdollista kuitenkin vain kun valonlähde on alle 32 asteen korkeudella, sillä tätä korkeammalla ei 46° ylläsivuavaa muodostu.

      Näiden kahden halon tunnistus tehdään usein 22° renkaan ja 22° sivuavan kaaren kirkkaussuhteen avulla. Havaintokokemuksen kartuttua myös huomaa, että 46° rengas on väreiltään hailakampi kuin 46° sivuava kaari.

      Silti tilanteet, joissa on hankala sanoa onko kyse 46° renkaasta vai 46° sivuavasta kaaresta, ovat melko tavallisia. Eräs syy tähän on se, ettei jääkiteiden liiketiloista johtuen renkaan ja sivuavan kaaren välillä ole välttämättä selvää rajaa, vaan eriasteiset välimuodot ovat mahdollisia.

      46° renkaan voi nähdä taivaalla noin 15 kertaa vuodessa. Lisäksi se on helposti nähtävissä lumen pinnalla kauniina spektrin värisinä kidekimalluksina.

       

      Hieno 46° rengas (nuoli) Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Kuu on yli 32 asteen korkeudella, joten 46° ylläsivuavaa kaarta ei voi esiintyä. Jääsumussa näkyy tyypillisesti parempia 46° renkaita kuin yläpilvissä. Lisäksi Kuun halonäytelmien valokuviin saa Auringon halonäytelmiä helpommin hyvän 46° renkaan pitkien valotusaikojen vuoksi. Valotuksen aikana jääkidepilvet ehtivät liikkua, jolloin ne muodostavat kuvaan tasaisemman taustan jota vasten halot erottuvat paremmin. Kuva Jari Luomanen.  

       

      Jääsumuhalonäytelmä Kuun valossa, kuvaan on merkitty 46° ja 22° renkaat. Kuu on 29-30 asteen korkeudella, mikä mahdollistaisi 46° ylläsivuavan kaaren. 22° sivuavan kaaren puuttuminen kuitenkin kertoo ettei 46° sivuavaa kaarta voi olla halonäytelmässä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä näkyvillä ovat harvinaisella tavalla sekä 46° rengas että 46° ylläsivuava kaari. Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristönkaari (zyk) on 46° renkaasta erillään. 46° ylläsivuavassa kaaressa se sen sijaan on aina kiinni . Kuva Olli Sälevä. 

       

      Vaikka 46° rengasta ei visuaalisesti näkyisi taivaalla, on se mahdollista saada tyypillisesti esiin hyvän 22° renkaan sisältävistä halonäytelmistä valokuvauksen pinoamistekniikan avulla. Tässä yläpilvihalonäytelmässä on pinottu useita kahden minuutin aikana otettuja kuvia yhdeksi keskiarvokuvaksi ja näin saatu näkyville pitkä 46° rengas. Kuva Eetu Saarti. 

       

      22° ja 46° renkaat lumen pinnalla. Yksittäisissä kuvissa lumenpintahalot näkyvät tyypillisesti paljon heikommin kuin mitä vaikutelma paikan päällä oli. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Yllä oleva kuva on 69 kuvan pino. Kuva Jari Luomanen.

    • Sun pillar info

      Auringonpilari on valonlähteestä ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.

      Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.

      Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.

      Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.

      Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

       

      Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.  

       

      Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

       

      Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.  

       

      Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

       

      Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

       

      Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.

    • 22° halo info

      22° rengas on 22 asteen säteinen rengas valonlähteen ympärillä. Usein tästä halosta nähdään vain osa.

      Silloin tällöin 22° renkaan sisäpuoli on silmiinpistävän tumma. Näin käy kun halon aiheuttavat jääkiteet ovat optisesti hyvälaatuisia, jolloin ne eivät sirota juurikaan valoa renkaan sisäpuolelle.

      Talvella 22° rengas on mahdollista löytää varsin usein lumihangelta, missä se näkyy yleensä verraten harvojen kiteiden muodostamana spektrivärien kimalluksena. Sitä ei kannata sekoittaa väreiltään vieläkin näyttävämpään 46° renkaaseen, joka lumihangella on myös varsin tavallinen.

      Ulkovalaisimilla jääsumussa näkyvä 22° rengas ilmenee kolmiulotteisena sikarimaisena pintana, joka koostuu lukemattomien kiteiden välkähdyksistä. Lumen pinnalla tästä sikarista nähdään leikkauspinta, jolloin 22° rengas voi katsojan ja valon keskinäisestä sijainnista riippuen olla hyvin omituisen näköinen. Yleensä ulkovalaisimet ovat liian korkealla pinta-22° renkaan havaitsemiseksi ja siksi sen yleensä joutuu luomaan omalla valaisimella. 

      22° rengas on yleisin haloilmiö, sen voi taivaalla havaita noin 150 päivänä ja yönä vuodessa. 

       

      Yläpilveen syntynyt, osittainen 22° rengas Kuun valossa. Kuva Eetu Saarti.

       

      22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Täysi 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      22° rengas lumen pinnalla, yllä yksittäisessä kuvassa, alla 97 kuvan pinossa. Pintahalot osoittautuvat tyypillisesti pettymykseksi yksittäisissä ruuduissa. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten käy ilmi ylemmästä kuvasta, jossa se muodostaa lumelle suljetun silmuka. Alla kaavio selvittää miksi näin käy: ulkovalaisimilla 22° rengas on teoriassa sikarin muotoinen kolmiulotteinen pinta ja lumen pinnalla näemme tästä sikarista leikkauksen, joka kaaviossa on kuvattu punaisella. Lampun ja havaitsijan keskinäinen sijainti määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kaavio Walt Tape.    

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten tässä kuvassa näkyy. Ylempänä oleva kaavio selvittää tilannetta. Vaihtamalla kaaviossa lampun ja havaitsijan paikkaa, päästään lähemmäksi tässä kuvassa ilmenevää tilannetta. Lampun ja havaitsijan keskinäinen asema määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Lumen tai jään pinnalla näkyvä 22° rengas on silloin tällöin toispuoleinen, kuten tässä kuvassa. Kyse ei ollut siitä että toisella puolella ei olisi ollut sopivia jääkiteitä, sillä ilmiö näkyi samanlaisena kaikialla jäällä. Toispuoleisuuden voi selittää sillä, että pinnalle kasvaneet jääkiteet osoittavat kaikki suurinpiirtein samaan suuntaan. Kuva Marko Riikonen.

Comments: 2 pcs
Nicolas Lefaudeux - 10.1.2016 at 19.38 Report this

great catch, pure parry, no column, no plate. just a bit of random...

the crystals seem not that well oriented because of poor shape of upper sunvex and tape arc. though the helic is rather sharp

Marko Riikonen - 11.1.2016 at 14.32 Report this

This is "The photo" for the much desired uppevex Hastings. Rovaniemi has seen already highly suggestive cases this winter, but this one is unequivocal. Well, one can not expect anything less from Mikkilä.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending in this comment I confirm, that I've read and understood the the observation system's privacy policy.