Yhteystiedot

Taivaanvahti / Ursa ry
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Kirkas koko taivaan haloilmiö - 29.2.2016 klo 08.15 - 29.2.2016 klo 09.00 Nurmijärvi, Klaukkala Havainto numero 49209

Näyttävyys: V / V

Marko Pekkola, Emma Bruus, Ursa (Etelä-Suomi)

Massiivinen jääsumuhalonäytelmä, ainakin allekirjoittaneelle aivan huikea spektaakkeli. Sivuauringot olivat oikeasti häikäiseviä, parhaat muodot kuin eläviä olentoja. 

Stratocumulus-lautta repeili paljastaen Auringon. Viereisessä peltolaaksossa oli huippulaatuinen jääkidevirta. 

Bongasin ensin aamulla ikkunasta sivuauringon, joka muuttui pian häikäisevän kirkkaaksi ja huusin Emman kuvaamaan. Jäi siihen sitten aamukahvin ekan kupin juonti. 

Sonyn akku hyytyi alkumetreillä, joten Emma juoksi Canon Mark 5D II:n kanssa pihalle. Liityin seuraan, ja etenimme pelloille tiheämmän jääsumupilven suuntaan. Kyllä kannatti siirtyä.

Mahtava näytelmä keskellä peltoja, valtavan hieno elämys paikan päällä. Paksun ja pitkäaikaisen kidevirran näki ja koki läheltä. (Anyway lisää tekstiä myöhemmin ja pitää tarkistaa kuvista vielä tunnistukset).  

EDIT: Tekstiä lisätty. Piti tarkistaa kuvista, että on Kern ja näkyy yksittäisruuduissa ilman pinoamista. Näin sen mielestäni hentona fragmentaarisena, aavistuksenomaisena hohteena ja pyysin Emmaa kuvaamaan. Otti kuvat välittömästi pyydetyltä alueelta ja samalla alueella on Kern jokaisessa kuvassa. Tätä ei ilmeisesti aiemmissa havainnossa ole ollut - siis samanaikaista visuaalihavaintoa ja valokuvia. 

Tuon ekan kuvasetin aikaan oli samanaikainen visuaali eli jatkoin sen katsomista, juuri kun Emma otti kuvat. Näin saman hennon "vaikutelman" myöhemmin uudestaan, kun ZYK toistamiseen saavutti kirkkaushuipun. Välillä ZYK oli aavistuksen himmeämpi. 

Kaksi ainakin visuaalisesti irtokiteissä nähtyä muotoa olivat heikko Moilasen kaari ja ala-aurinko. - Marko P. 

*********************

Emma H: Marko vilkaisi ikkunasta päivitellen kirkasta sivuaurinkoa. Kävin hakemassa kameran pitkällä putkella ajatuksissa ottaa sellainen jariluomasmainen lato+sivuaurinko -shotti. Kun ehdin parvekkeelle, Markosta lähti jo kovempi ääni: "Siellä voi olla 44 asteen sivuaurinko!".

Siihen jäi kahvit ja rupesin vaihtamaan lennossa laajempaa lasia Sonyn nokalle. Koitin kietaista tarvittavan vaatetuksen niskaan ja sudin sivuluisussa ulos pellon laitaan. Kamera ei käynnisty! ARGH! Parvekkeelta kuuluu napakka Markon tsemppi "Se on kohta ohi, kuvaa nyt!"

Olin unohtanut että Sony a7R menee akunirrotuskuntoon jos siihen vaihtaa virrat päällä toisen (Canonin) lasin kiinni. Kipaisin sisältä käsiin vanhan kunnon 5DII:n ja pinkaistiin pellolle. Kotiin palatessa tieltä saattoi kerätä juostessa tipahtaneet vaatekappaleet.

Emman blogi

'Riikonen edit' kuvista

 


Havainnot samasta aiheesta
Lisätiedot
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Jääsumu
  • Yleiset halomuodot auringonvalo
    • 22° rengas info

      22° rengas on 22° asteen säteinen rengas valonlähteen auringon ympärillä. Usein tästä halosta nähdään vain osa.

      Silloin tällöin 22° renkaan sisäpuoli on silmiinpistävän tumma. Näin käy kun halon aiheuttavat jääkiteet ovat optisesti hyvälaatuisia, jolloin ne eivät sirota juurikaan valoa renkaan sisäpuolelle.

      Talvella 22° rengas on mahdollista löytää varsin usein lumihangelta, missä se näkyy yleensä verraten harvojen kiteiden muodostamana spektrivärien kimalluksena. Sitä ei kannata sekoittaa väreiltään vieläkin briljantimpaan 46° renkaaseen, joka lumihangella on myös varsin tavallinen.

      Ulkovalaisimilla jääsumussa näkyvä 22° rengas ilmenee kolmiulotteisena sikarimaisena pintana, joka koostuu lukemattomien kiteiden välkähdyksistä. Lumen pinnalla tästä sikarista nähdään leikkauspinta, jolloin 22° rengas voi katsojan ja valon keskinäisestä sijainnista riippuen olla hyvin omituisen näköinen. Yleensä ulkovalaisimet ovat liian korkealla pinta-22° renkaan havaitsemiseksi ja siksi sen yleensä joutuu luomaan omalla valaisimella. 

      22° rengas on yleisin haloilmiö, sen voi taivaalla havaita noin 150 päivänä ja yönä vuodessa. 

       

      Yläpilveen syntynyt, osittainen 22° rengas Kuun valossa. Kuva Eetu Saarti.

       

      22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Täysi 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      22° rengas lumen pinnalla, yllä yksittäisessä kuvassa, alla 97 kuvan pinossa. Pintahalot osoittautuvat tyypillisesti pettymykseksi yksittäisissä ruuduissa. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten käy ilmi ylemmästä kuvasta, jossa se muodostaa lumelle suljetun loopin. Alla kaavio selvittää miksi näin käy: ulkovalaisimilla 22° rengas on teoriassa sikarin muotoinen kolmiulotteinen pinta ja lumen pinnalla näemme tästä sikarista leikkauksen, joka kaaviossa on kuvattu punaisella. Lampun ja havaitsijan keskinäinen sijainti määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kaavio Walt Tape.    

       


      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten tässä kuvassa näkyy. Ylempänä oleva kaavio selvittää tilannetta. Vaihtamalla kaaviossa lampun ja havaitsijan paikkaa, päästään lähemmäksi tässä kuvassa ilmenevää tilannetta. Lampun ja havaitsijan keskinäinen asema määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Lumen tai jään pinnalla näkyvä 22° rengas on silloin tällöin toispuoleinen, kuten tässä kuvassa. Kyse ei ollut siitä että toisella puolella ei olisi ollut sopivia jääkiteitä, sillä ilmiö näkyi samanlaisena kaikialla jäällä. Toispuoleisuuden voi selittää sillä, että pinnalle kasvaneet jääkiteet osoittavat kaikki suurinpiirtein samaan suuntaan. Kuva Marko Riikonen.

    • Auringonpilari info

      Auringonpilari on Auringosta ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.

      Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.

      Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.

      Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.

      Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.

       

      Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.  

       

      Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.

       

      Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.  

       

      Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.

       

      Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.

       

      Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.

    • Sivuaurinko info

      Sivuauringot ovat värillisiä valoläikkiä Auringon molemmin puolin. Niiden etäisyys Auringosta muuttuu Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla ne ovat 22 asteen etäisyydellä siitä. Mitä korkeammalle Aurinko nousee, sitä kauempana sivuauringot näkyvät ja sitä himmeämmiksi ne myös muuttuvat.

      Sivuaringot katoavat kun valonlähde nousee yli 60 asteen korkeudelle - Suomessa sekä Aurinko että Kuu pysyvät aina tätä matalammalla.  

      Jääsumussa sivuauringot ovat joskus häikäisevän kirkkaita. Tällöin on hyvät mahdollisuudet nähdä tuplasti kauempana Auringosta sijaitsevat, hyvin harvinaiset 44° sivuauringot.

      Sivuaurinkoja havaitaan jääsumussa myös ulkovalaisimilla. Tällöin ne ovat kaukaa katsottuna horisonttirengasmaisia valoviiruja, jotka ulottuvat korkeintaan 22 asteen etäisyydelle lampusta. Lähellä lamppua sivuauringot taipuvat kidevälkkeestä muodostuneena kolmiulotteisena pintana havaitsijan silmiin. Valokuvissa tämä vaikutelma ei kuitenkaan toistu, vaan näkyvillä on pelkät horisonttirengasmaiset viirut.

      Erikoinen paikka havaita sivuauringot on auton kuurainen tuulilasi. Haloille sopivia kiteitä muodostuu auton pinnoille varsin helposti. Parhaiten tällaiset halonäytelmät saadaan esiin pimeällä taskulampun valossa.

      Sivuaurinko on yleinen halo, jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Usein se näkyy taivaalla varsin lyhyen aikaa.

       

      Sivuaurinkoja nähdään varsinkin kun Aurinko on matalalla. Kuva Mikko Peussa.

       

      Lyhytaikainen, yksinäinen sivuaurinko syttyy monesti pieneen pilvikuituun. Näin syntyneet sivuauringot voivat olla toisinaan hyvin kirkkaita. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Kuun poikki kulkevalla kapealla lentokoneen jättövanalla näkyvät sivuauringot. Ne ovat yleisin jättövanoilla havaittava halo. Kuva Eetu Saarti.

       

      Kun jääsumussa loistavat näin kirkkaat sivuauringot, silloin kannattaa katsoa myös tuplasti kauemmaksi Auringosta. Siellä on hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaiset 44° sivuauringot. Kuva Toivo Kiminki.

       

      Erillisissä kiteissä kimalteleva sivuaurinko. Kuva Sara Riihiaho.

       

      Suurella valonlähteen korkeudella sivuauringot ovat selvästi etääntyneet samaan aikaa näkyvästä 22° renkaasta. Kuva Jari Luomanen.

       

      Pilareita ja sivuaurinkoja laskettelurinteen lampuilla. Sivuauringot ovat lampuista vaakatasossa lähteviä valojuovia. Kuva Mika Aho.

       

      Halonäytelmä tuulilasissa. Sivuauringot on merkitty nuolilla. Värikäs kaari kuvan oikeassa alareunassa on zeniitinympäristönkaari. Valona on tuulilasin toisella puolella oleva led-lamppu. Kuva Jari Luomanen.

    • 22° ylläsivuava kaari info

      22° ylläsivuava kaari on suoraan Auringon päällä näkyvä värillinen kaari. Yleensä se nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.

      22° ylläsivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla se on melko jyrkkä V-muoto. Korkealla Auringolla 22° yllä- ja allasivuavat kaaret muodostavat yhden kokonaisen halon, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko tai Kuu ei kuitenkaan nouse niin korkealle, jotta täysin rengasmaista 22° sivuaa näkyisi.

      Sivuavat kaaret eivät luonnossa ole useinkaan edellä kuvatun ideaalitapauksen kaltaisia. Esimerkiksi matalalla Auringolla ylläsivuava kaari saattaa selkeän V-muodon sijaan näkyä pelkkänä kirkastumana 22° renkaan yläosassa.

      22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on 40 asteen tuntumassa. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.

      Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä sen osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.

      Talvella jääsumussa näkyy joskus ulkovalojen tuottamia pilareita jotka päästään haarautuvat V-muodoksi. Nämä ovat 22° ylläsivuavia kaaria.

      Kirkkaan ulkovalaisimen alla on mahdollista seurata 22° sivuavan valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo ilmenee lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.

      22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Vuoden lämpimämmällä puolisikolla on hyvä olla tarkkana ettei sekoita sitä ylempään 23° parheliaan, joka lämpöaaltojen aikaan on 22° sivuavaa kaarta yleisempi halo.

       

      Matalan Auringon 22° ylläsivuava kaari. Kuva Arja-Sisko Airila.

       

      Matalan auringon 22° ylläsivuava kaari. Näkyvillä on myös pilari ja heikot sivuauringot sekä hyvin heikosti 22° rengasta. Kuva Jouni Reivonen.

       

      Auringon päällä näkyvät 22° ylläsivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Jari Luomanen.  
       

      Jääsumuun muodostunut täysi 22° sivuava kaari Kuun ympärillä. Näkyvillä on myös muita haloja. Ylä- ja alakoverat Parryn kaaret ovat tiiviisti kiinni 22° sivuavassa ja lähinnä vain kirkastavat sitä. Niiden voi kuitenkin havaita heikosti erkanevan 22° sivuavasta kaaresta. Kuva Jukka Ruoskanen. 

       

      Toiselta puolelta täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Marko Riikonen.

       

      Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

       

      Silloin tällöin jääsumuun syntyvät ulkovalojen pilarit jakautuvat päistään V-muotoon. Kyse on 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Veijo Timonen.

       

      Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä  22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • Zeniitinympäristön kaari info

      Zeniitinympäristön kaari on värikäs, korkealla taivaalla näkyvä halo, joka kiertää taivaan lakipistettä. Halon korkean sijainnin vuoksi on sen näkemiseksi kallistettava päätä takakenoon. Sivuauringot antavat vihjeen zeniitinympäristön kaaren mahdollisuudesta, sillä nämä halot syntyvät samoista jääkiteistä.

      Zeniitinympäristön kaari ei esiinny valonlähteen ollessa yli 32 asteen korkeudella. Halon etäisyys valonlähteesta vaihtelee jonkin verran valonlähteen korkeuden mukaan. Se on kiinni 46° renkaassa valonlähteen korkeuskulmilla noin 16 - 28 astetta. Tätä suuremmilla ja alemmilla valonlähteen korkeuksilla se on siitä irti. 46° ylläsivuavaa kaarta zeniitinympäristönkaari sivuaa aina.

      Zeniitinympäristön kaaren voi havaita noin 30 kertaa vuodessa, mutta suurin osa esiintymisistä on varsin lyhytaikaisia ja verraten vaatimattomia. Harvinaiset kaikkein voimakkaimmat zeniitinympäristön kaaret ovat suurenmoista nähtävää.  

      Jääsumussa ulkovalaisinten valossa zeniitinympäristön kaari on ilmenee kolmiulotteisena pintana, joka kaartuu silmien edestä kohti lamppua. Sen voi ulkovalaisimilla nähdä vaikka lamppu olisi yli 32 asteen korkeudella.

      Zeniitinympäristön kaari on mahdollista havaita myös kuuraisessa auton tuulilasissa. Tuulilasihalot saadaan dramaattisimmin esille pimeän aikaan käyttämällä valonlähteenä kirkkasta taskulamppua. 

       

      Erittäin kirkas zeniitinympäristön kaari. Tällaisen näkemiseen voi aktiiviharrastajaltakin mennä vuosikymmeniä. Kuva Ari Laine. 

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristön kaari (zyk) on irrallaan 46° renkaasta. Sensijaan se on aina kiinni 46° ylläsivuavassa kaaressa. Kuva Olli Sälevä. 

       

      Taivaan poikki lipuva viattoman näköinen cirrus-pilven kuitu voi yllättää siihen syttyvällä zeniitinympäristön kaarella. Kuva Mika Aho.

       

      Tavanomainen zeniitinympäristön kaaren esiintymä ei kovinkaan kirkas. Tässä kuvassa halo on merkitty nuolella. Näkyvillä on myös 22° rengas ja oikeanpuoleinen sivuaurinko. Kuva Jari Luomanen. 

       

      Zeniitinympäristön kaari (zyk) ei voi näkyä yli 32 valonlähteen korkeuksilla. Tässä ollaan simulaatioiden perusteella lähellä tuota raja-arvoa 29-30 asteessa. Pikkuruiseksi sirpiksi kutistunut zeniitinympäristön kaari on kuvassa ehkä juuri ja juuri irrallaan 46° renkaasta. Kuva Marko Riikonen.

       

       

      Zeniitinympäristönkaari (zyk) auton tuulilasin kuurassa. Valonlähteenä on kirkas led-valo. Kuva on pinottu noin kymmenestä kuvasta joiden välillä kameraa on liikutettu aavistuksen verran. Näin ilmiö saadaan paremmin vastaamaan intensiteetiltään sitä mitä se paljaalla silmällä katsoen oli. Kuva Marko Riikonen. 

    • Horisonttirengas info

      Horisonttirengas on valonlähteen tasossa taivaan ympäri kiertävä valkea rengas. Ilmiö on harvoin täydellinen, yleensä siitä havaitaan vain osia. Taivasta kannattaa pitää silmällä horisonttirenkaan varalta varsinkin silloin kun sivuauringot tai 22° sivuava kaari ovat kirkkaita.

      Jääsumussa ulkovalon alla näkyvä horisonttirengas kiertää erillisistä kiteistä muodostuvana pintana havaitsijan ympäri. Se näyttää olevan vastapuolella lamppua matalammalla. Hyvin korkean pylvään päässä olevan valaisimen (esimerkiksi lastausalueella) alle jääkidemassaa mahtuu enemmän, jolloin horisonttirengas saattaa näkyä vaikuttavana, erillisistä kiteistä koostuvana suppilona pään päällä.

      Erikoinen paikka nähdä horisonttirengas on auton kuurainen tuulilasi. Tuulilasihalot ovat parhaiten havaittavissa pimeällä kun valonlähteenä käytetään kirkasta taskulamppua. 

      Auringon tai Kuun valossa horisonttirenkaan voi havaita taivaalla noin 10 kertaa vuodessa. Tykkilumetuksen muodostamissa jääsumuissa se näkyy ulkovalaisimien alla varsin helposti.

       

      Täysi horisonttirengas yläpilvessä. Kuvan alaosassa näkyvät myös sivuauringot ja Auringon päällä 22° ylläsivuava kaari. Kuva Måns Hagberg.

       

      Täysi horisonttirengas (nuoli) Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Alapilven raosta paljastunut horisonttirenkaan pätkä. Kuva Olli Sälevä.

       

      Tämän halonäytelmän horisonttirengas oli rajautunut harvinaisella tavalla Auringon läheisyyteen ja se muodosti yhdessä pilarin kanssa taivaalle ristin. Halot syntyivät jääkiteiksi muuttuneisiin alapilviin. Sensijaan 22° ylläsivuava kaari oli yläpilvessä. Kuva Marko Riikonen.   

       

      Horisonttirengas läpäisee kirkaan sivuauringon. Sivuaurinko itsessään voi simulaatioiden perusteella jatkua noin 20 astetta Auringosta poispäin, mutta tätä pidempi pätkä on aina horisonttirengasta. Samoin sivuauringosta Aurinkoon päin jatkuva pätkä on aina horisonttirengasta. Tyypillisesti Aurinkoa kohti horisonttirengas on himmeämpi, kuten tässäkin kuvassa. Kuva Sami Jumppanen.  

       

      Täysi horisonttirengas jääsumussa. Alla on halonäytelmästä simulaatio. Kuva Marko Riikonen.

       

      Horisonttirengas auton kuuraisessa tuulilasissa. Valona on kirkas led-lamppu. Kuvassa näkyy myös yläkovera Parryn kaari. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumussa lampuista jatkuvat vaakasuorat valoviivat eivät ole horisonttirenkaan pätkiä, vaan kyse on sivuauringosta, jotka ulkovaloilla ilmenevät tällä erikoisella tavalla. Horisonttirenkaan havaitsemiseksi on mentävä aivan lampun alle ja se näkyy aina erillisistä kiteistä muodostuneena pintana. Kuva Mika Aho. 

    • 46° rengas info

      46° rengas on suurikokoinen, yleensä punaisen ja vihreän värityksen hallitsema halorengas. Siitä nähdään tavallisesti vain lyhyitä osia, esimerkiksi zeniitinympäristönkaaren alapuolella.

      46° rengas on sekoitettavissa paljolti samanmuotoiseen 46° ylläsivuavaan kaareen. Tämä on mahdollista kuitenkin vain kun valonlähde on alle 32 asteen korkeudella, sillä tätä korkeammalla ei 46° ylläsivuavaa muodostu.

      Näiden kahden halon tunnistus tehdään usein 22° renkaan ja 22° sivuavan kaaren kirkkaussuhteen avulla. Havaintokokemuksen kartuttua myös huomaa, että 46° rengas on väreiltään hailakampi kuin briljantimpi 46° sivuava kaari.

      Silti tilanteet, joissa on hankala sanoa onko kyse 46° renkaasta vai 46° sivuavasta kaaresta, ovat melko tavallisia. Eräs syy tähän on se, ettei jääkiteiden liiketiloista johtuen renkaan ja sivuavan kaaren välillä ole välttämättä selvää rajaa, vaan eriasteiset välimuodot ovat mahdollisia.

      46° renkaan voi nähdä taivaalla noin 15 kertaa vuodessa. Lisäksi se on helposti nähtävissä lumen pinnalla kauniina spektrin värisinä kidekimalluksina.

       

      Hieno 46° rengas (nuoli) Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Kuu on yli 32 asteen korkeudella, joten 46° ylläsivuavaa kaarta ei voi esiintyä. Jääsumussa näkyy tyypillisesti parempia 46° renkaita kuin yläpilvissä. Lisäksi Kuun halonäytelmien valokuviin saa Auringon halonäytelmiä helpommin hyvän 46° renkaan pitkien valotusaikojen vuoksi. Valotuksen aikana jääkidepilvet ehtivät liikkua, jolloin ne muodostavat kuvaan tasaisemman taustan jota vasten halot erottuvat paremmin. Kuva Jari Luomanen.  

       

      Jääsumuhalonäytelmä Kuun valossa, kuvaan on merkitty 46° ja 22° renkaat. Kuu on 29-30 asteen korkeudella, mikä mahdollistaisi 46° ylläsivuavan kaaren. 22° sivuavan kaaren puuttuminen kuitenkin kertoo ettei 46° sivuavaa kaarta voi olla halonäytelmässä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä näkyvillä ovat harvinaisella tavalla sekä 46° rengas että 46° ylläsivuava kaari. Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristönkaari (zyk) on 46° renkaasta erillään. Sensijaan se on aina kiinni 46° ylläsivuavassa kaaressa. Kuva Olli Sälevä. 

       

      Vaikka 46° rengasta ei visuaalisesti näkyisi taivaalla, on se mahdollista saada tyypillisesti esiin hyvän 22° renkaan sisältävistä halonäytelmistä valokuvauksen pinoamistekniikan avulla. Tässä yläpilvihalonäytelmässä on pinottu useita kahden minuutin aikana otettuja kuvia yhdeksi keskiarvokuvaksi ja näin saatu näkyville pitkä 46° rengas. Kuva Eetu Saarti. 

       

      22° ja 46° renkaat lumen pinnalla. Yksittäisissä kuvissa lumenpintahalot näkyvät tyypillisesti paljon heikommin kuin mitä vaikutelma paikan päällä oli. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Yllä oleva kuva on 69 kuvan pino. Kuva Jari Luomanen.

    • 46° ylläsivuava kaari info

      46° sivuava kaari jakautuu yllä- ja allasivuavaan osamuotoon. 46° ylläsivuava kaari on aurinkoon nähden kovera laaja-alainen kaari. Sen erottaminen 46° renkaasta ei ole aina ongelmatonta.

      Ongelmaa ei tietenkään ole jos 46° rengas ja 46° ylläsivuava kaari näkyvät selkeästi toisistaan erillään. Yleensä kuitenkin näkyvillä on vain yksi halo. Tällöin ensimmäinen seikka johon kannattaa kiinnittää halossa huomiota on halon värikkyys ja terävyys. 46° ylläsivuava on aina värikylläisempi ja terävämpi kuin 46° rengas joka on väreiltään hailakka ja muutenkin diffuusimpi.

      Toinen huomioitava seikka on 22° ylläsivuava kaari. 46° ylläsivuava -tulkinta on vahvoilla jos halonäytelmässä on terävä 22° ylläsivuava kaari. Jos kuitenkin 22° ylläsivuava on epämääräinen, tällöin halo 46 asteen etäisyydellä on ennemminkin 46° rengas. Tämä on nähtävissä tietokonesimulaatioissa: samat jääkiteet jotka epävakaan leijailuasennon seurauksena tuottavat heikosti kehittyneen 22° ylläsivuavan kaaren synnyttävät 46° renkaan  - eivät 46° ylläsivuavaa. Simulaatioista ilmeenee, kuinka jääkiteiden heilahtelun lisääntyessä 46° ylläsivuava kaari muuttuu huomattavasti aiemmin 46° renkaaksi kuin 22° sivuava kaari muuttuu 22° renkaaksi. Suora päättely 22° ylläsivuava kaari = 46° ylläsivuava kaari, ei siis toimi, on myös katsottava kuinka kehittynyt 22° ylläsivuava kaari on.  

      Läheskään aina kategorisointia ei kuitenkaan kaikista neuvoista huolimatta pysty tekemään ja on makuasia merkitseekö rastin 46° ylläsivuavan, 46° renkaan vai molempien ruutuun. Tämä on epävarmuus tietenkin odotettavissa haloilta jotka vaihettuvat tasaisesti toisikseen jääkiteen leijailuasennon epävakauden mukaan.

      46° ylläsivuava kaari sivuaa aina zeniitinympäristön kaarta. Molemmat halot katoavat kun Aurinko nousee 32 astetta korkeammalle. 46 renkaasta zeniitinympäristön kaari on erillään matalammilla Auringon korkeuksilla kuin noin 16 astetta ja suuremmilla kuin noin 29 astetta. 

      46° ylläsivuavan kaaren voi Suomessa nähdä noin 5-10 kertaa vuodessa.

       

      Halonäytelmä yläpilvissä 46° ylläsivuavalla kaarella. Lievä intensiteentin lisäys 46° ylläsivuavan kaaren yläosassa saattaa olla heikon zeniitinympäristön kaaren aikaansaamaa. Kuva Jari Luomanen. 

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä näkyvillä ovat harvinaisella tavalla sekä 46° ylläsivuava kaari että 46° rengas. Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristönkaari (zyk) on 46° renkaasta erillään. Sensijaan se on aina kiinni 46° ylläsivuavassa kaaressa. Kuva Olli Sälevä.

       

      46° ylläsivuava kaari ja 46° rengas ovat selkeitä tässä kirkkaalla lampulla jääsumuun luodussa halonäytelmässä. Lamppua vastapäätä kuvan yläosassa näkyy sekä diffuusit että Trickerin vasta-aurinkokaaret. Ympäristön ulkovalaisimista nousee pilareita, joista monet ovat jakautuneet päistään merkkinä 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Simulaatiot täydellisesti kehittyneistä 46° sivuavista kaarista. 46° ylläsivuava kaari on aina valonlähteeseen nähden kovera kaari, sitä ei näy valonlähteen ollessa yli 32 asteen korkeudella. 46° allasivuava kaari on valonlähteeseen nähden kupera kaari noin 50° korkeudelle saakka, jota suuremmilla valonlähteen korkeuksilla sen muoto on valonlähteeseen nähden kovera. Viivalla on piirretty 46° rengas ja horisontti. Simulaatio-ohjelma HaloPoint. 

    • 46° allasivuava kaari info

      46° allasivuava kaari näkyy Suomessa aina kahtena kaarena Auringosta alaviistoon. Lähempänä päiväntasaajaa Aurinko nousee korkeammalle jolloin voi nähdä yhtenäisen 46° allasivuavan kaaren Auringon alapuolella. 

      46° allasivuavaa kaarta havaitaan meillä harvemmin kuin 46° ylläsivuavaa. Tähän lienee syynä se, että Aurinko ja Kuu ovat yleensä sen verran matalalla, ettei allasivuava kaari erotu lähellä horisonttia ilmakehän vaimennuksen ja pilvien epätasaisuuksien takia. Parhaat matalan Auringon 46° allasivuavat nähdään pääsääntöisesti jääsumussa.

      Vaikka 46° allasivuavan kaaren teoreettinen muoto on useilla valonlähteen korkeuksilla valonlähteeseen nähden kupera, se voi silti heikosti kehittyneenä näyttää pelkältä 46° renkaan pätkältä. Korkealla Auringolla 46° allasivuava saattaa tulla sekoitetuksi myös horisontinympäristön kaareen, mutta Suomessa tätä ongelmaa ei ole.  

      46° allasivuava on mahdollista havaita yläpilvissä ainakin kerran vuodessa. Jääsumussa sen näkeminen riippuu lähinnä siitä kuinka paljon on mahdollisuuksia seurata laskettelurinteiden tykkilumetuksesta syntyviä laadukkaita jääsumuja.

       

      Kuun jääsumuhalonäytelmä näyttävillä 46° allasivuavilla kaarilla. Kuva Marko Mikkilä.

       

      46° sivuavat kaaret jääsumuun syntyneessä halonäytelmässä. Kuvan poikki kulkeva valkea kaari on horisonttirengas. Kuva Jari Luomanen.

       

      Tyypillinen yläpilven 46° allasivuava kaari on himmeä ja esiintyy vain toisella puolella. Halo on merkitty kuvaan nuolella. Näkyvillä on lisäksi 22° ylläsivuava kaari sekä 22° rengas. Kuva Ismo Luukkonen.

       

      Yläpilveen syntynyt halonäytelmä 46° allasivuavalla kaarella. Kuva Veikko Mäkelä.

       

      Lentokoneesta valokuvattu halonäytelmä jossa on mukana heikko 46° allasivuava kaari. Kuva Reima Eresmaa. 

       

      Simulaatiot 46° sivuavista kaarista. 46° ylläsivuava kaari on aina valonlähteeseen nähden kovera kaari, sitä ei näy valonlähteen ollessa yli 32 asteen korkeudella. 46° allasivuava kaari on valonlähteeseen nähden kupera kaari noin 50° korkeudelle saakka, jota suuremmilla valonlähteen korkeuksilla sen muoto on valonlähteeseen nähden kovera. Viivalla on piirretty 46° rengas ja horisontti. Simulaatio-ohjelma HaloPoint.

    • Ala-aurinko info

      Ala-aurinko on valonlähteen alapuolella näkyvä valkea valokeskittymä. Se sijaitsee yhtä paljon horisontin alapuolella kuin valonlähde on horisontin yläpuolella.

      Ala-auringon muoto vaihtelee. Joskus se on täysin pyöreä spotti, mutta useimmiten se on pystysuunnassa enemmän tai vähemmän venähtänyt. Mitä matalammalla Aurinko on, sitä helpommin ala-aurinko venähtää ja alkaa muistuttamaan pilaria.

      Ala-aurinkoa havaitaan niin lentokoneesta kuin maanpinnalta jääsumussa. Tyypillisessä tilanteessa se näkyy joko yksinään tai pelkän pilarin kanssa. Jääsumussa ala-aurinko on kauniisti kimaltelevien kiteiden muodostama enemmän tai vähemmän kiinteä valoalue.

      Ilmavirtauksen taipuminen voi vääntää ala-aurinkoa vinoon. Vinoja ala-aurinkoja on nähty varsinkin vuoristojen harjoilla. Lentokoneesta on valokuvattu ala-auringosta jatkuvia kaarevia siimoja, jotka ovat epäilemättä lentokonetta lähellä olevien kiteiden kallistumisen aikaansaamia.

       

      Ala-aurinko jääsumussa. Kuva on otettu pienen hiekkakasan päältä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Ala-aurinko kimaltelee jääsumun kiteissä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Ala-aurinko Kuun valossa. Kuun heikon valovoiman vuoksi lumen pintaa vasten näkyvässä alakuussa ei erotu erillisiä kiteiden välkkeitä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Ala-aurinko lentokoneesta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Lentokoneesta kuvattu ala-aurinko. Tämä on lähikuva ylempänä olevasta tilanteesta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Ala-aurinko ja värikäs alasivuaurinko lentokoneesta. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Vuoristossa kuvattu vino ala-aurinko. Vinous on seurausta ilmavirtauksen taipumisesta vuoren harjalla. Kuva Claudia Hinz.

       

      Lentokoneesta kuvatusta ala-auringosta jatkuu kaareva siima alaspäin. Tämä on mitä luultavimmin seurausta ilmamassan taipumisesta lähellä lentokonetta. Pienille kiteille ilma on viskoosista väliainetta ja ne kallistuvat ilmamassan mukana aiheuttaen siimaefektin. Kuva Reima Eresmaa.    

  • Harvinaiset halomuodot auringonvalo
    • 120° sivuaurinko info

      120° sivuauringot sijaitsevat 120° keskuskulmaetäisyydellä Auringosta. Tyypillisesti ne nähdään horisonttirenkalla. Varsinkin matalalla Auringolla 120° sivuauringot voivat esiintyä myös ilman horisonttirengasta. Tällöin 120° sivuauringot saattavat olla pilarimaisia, normaalisti halo on muodoltaan suurinpiirtein pyöreä.

      Horisonttirenkaan lisäksi 120° sivuauringon seuralaishaloihin kuuluvat sivuauringot, tosin sopivan jääkidealueen ollessa pienialainen ne eivät näy välttämättä samanaikaisesti. Sivuauringot ja 120° sivuauringot muodostuvat laatan muotoisissa jääkiteissä, mutta horisonttirengas voi muodostua myös pylvään muotoisissa kiteissä. Nämä kiteet leijailevat eri asennoissa ja jälkimmäisessä tapauksessa horisonttirenkaan yhteydessä ei näy 120° sivuaurinkoja.

      Erikoinen paikka nähdä 120° sivuaurinko on auton kuurainen tuulilasi. Parhaiten tuulilasihalot tulevat esiin käyttämällä valonlähteenä pimeällä kirkasta taskulamppua.

      120° sivuauringon voi nähdä taivaalla noin 1-3 kertaa vuodessa. Horisonttirenkaalla näkyy helposti myös pilvikirkastumia jotka saattavat muistuttaa 120° sivuaurinkoa. 

       

      120° sivuaurinko näkyy kirkkaampana kohtana horisonttirenkaalla. Kuva Samuli Vuorinen.

       

      120° sivuaurinko ilmenee kirkastumana cirruksen harjassa. Tällainen jää helposti huomaamatta, mutta jos pilvi on aiheuttanut ensin kirkkaan sivuauringon, tällöin voi odotella josko se pikku tuurilla lipuisi 120° sivuauringon kohdalle. Kuva Jari Luomanen.  

       

      Horisonttirenkaan päässä on kirkastumana 120° sivuaurinko (nuoli). Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Jääsumuun syntynyt halonäytelmä 120° sivuauringolla. Zyk tarkoittaa zeniitinympäristönkaarta. Kuva Marko Riikonen. 

    • Yläkovera Parryn kaari info

      Yläkovera Parryn kaari on valonlähteen päällä esiintyvä, sen suhteen loivasti kovera, värillinen kaari. Halon esiintyminen liittyy tavallisesti hyvin kehittyneeseen 22° ylläsivuavaan kaareen, mutta varsinkin jääsumussa ylläsivuava voi olla heikosti kehittynyt tai jopa puuttua kokonaan.

      Yläkoveran Parryn etäisyys Auringosta vaihtelee sen korkeuden mukaan. Yleensä se havaitaan selkeästi erillään 22° sivuavasta kaaresta. Kuitenkin Auringon korkeuksilla noin 40-57 astetta halo on kiinni 22° sivuavassa kaaressa. Tällöinkin yläkoveran Parryn kaaren päät kuitenkin erkanevat 22° sivuavasta kaaresta, mikä tekee mahdolliseksi halon tunnistuksen.

      Joskus 22° ylläsivuavan päällä oleva yläkoveran Parryn kaaren näköinen halo saattaa olla pyramidikiteistä aiheutuva ylempi 23° parhelia. Se on muodoltaan identtinen Parryn kaaren kanssa, mutta on tavallisesti tätä diffuusimpi. 23° parhelian mahdollisuus on olemassa lähinnä silloin kun halonäytelmässä on muitakin pyramidihaloja.

      Yläkovera Parry on yleisin neljästä Parryn kaaren osamuodosta ja sen voi löytää taivaalta noin kerran vuodessa-kahdessa.

      Halo on mahdollista nähdä myös auton kuuraisella tuulilasilla.


       

      Yläkovera Parryn kaari (nuoli) jääsumuun syntyneessä Kuun halonäytelmässä. Kuva Mika Aho.

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä Kuu on sen verran korkealla, että yläkovera Parryn kaari on kiinni 22° sivuavassa kaaressa. Sen päiden voi kuitenkin heikosti havaita erkanevan 22° sivuavalta kaarelta. Alakovera Parry erottuu kuvassa lähinnä kirkastumina 22° sivuavalla kaarella Kuusta alaviistoon. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Koska tässä halonäytelmässä on voimakas 24° parhelia, 22° ylläsivuavan kaaren päällä näkyvä kaari saattaa olla pikemminkin ylempi 23° parhelia kuin Parryn kaari. Tätä tulkintaa puoltaa myös kaaren diffuusi olemus. Kuva Juha Tonttila.

       

      Yläkovera Parry auton tuulilasin kuurassa. Valonlähteenä on kirkas led-valo. Yksittäisissä kuvissa pintahalot ovat tyypillisesti vain kalpea aavistus siitä mitä visuaalinen vaikutelma oli. Yllä oleva kuva on pinottu noin kymmenestä kuvasta joiden välillä kameraa on liikutettu aavistuksen verran. Näin ilmiö saadaan paremmin vastaamaan intensiteetiltään sitä mitä se paljaalla silmällä katsoen oli. Paras tapa dokumentoida tuulilasin haloja on videokuvaus. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Simulaatiot yläkoverasta Parryn kaaresta neljälle Auringon korkeudelle. Auringon korkeudella 5 astetta yläkovera Parry on hyvin himmeä ja kaukana auringosta. Yli 77 asteen korkeudella yläkovera Parry ei enää esiinny. Vertailukuvioina 22° ja 46° renkaat. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

    • Greenlerin diffuusi vasta-aurinkokaari info

      Diffuusi vasta-aurinkokaari on nimensä mukaisesti diffuusi kaari Aurinkoa vastapäätä. Toki se voi näkyä myös kuun tai lampun valossa. Halo syntyy samassa asennossa leijailevissa kiteissä kuin 22° ja 46° sivuavat kaaret. Hyvin kehittyneiden sivuavien kaarten ollessa taivaalla kannattaakin aina tarkistaa onko diffuusi vasta-aurinkokaari taivaalla.

      Diffuusi vasta-aurinkokaari on summa useasta eri halosta, joista kaksi kattaa suurimman osan sen intensiteetistä. Nämä ovat Greenlerin ja Tränklen diffuusit vasta-aurinkokaaret. Luonnollisilla valonlähteillä niitä ei yleensä pysty erottamaan toisistaan ja siksi tavallisesti puhutaankin pelkästään diffuusista vasta-aurinkokaaresta. Lisäksi samalla taivaan alueella näkymää voi olla sotkemassa vielä Trickerin vasta-aurinkokaari.

      Diffuusi vasta-aurinkokaari on kirkkammillaan kohdissa jossa halo leikkaa itsensä, eli horisontin päällä vasta-aurinkopisteessä ja horisontin alapuolella alavasta-aurinkopisteessä (jälkimmäinen on havaitsijan pään varjon kohta). Joskus näissä kohdissa näkyy selkeä pyöreä valokeskittymä, eli vasta-aurinko tai alavasta-aurinko. Heikosti kehittynyt diffuusi vasta-aurinkokaari saattaa matalalla Auringolla näyttäytyä pelkkänä valkeana pilarina.

      Kirkkaalla kohdevalolla jääsumuun luoduissa halonäytelmissä diffuusien vasta-aurinkokaarten anatomia on siinä määrin selkeä, että molemmat halot ovat usein tunnistettavissa. Greenlerin vasta-aurinkokaari on tavallisesti heikompi tai saattaa puutua jopa kokonaan. Tämä johtuu siitä, että lumitykkien synnyttämän jääsumun kiteet ovat usein kolmiomaisia jolloin ne suosivat Tränklen vasta-aurinkokaaren muodostumista. Kun kiteet ovat suurinpiirtein säännöllisiä kuusikulmiota, Greenlerin vasta-aurinkokaari on voimakas.

      Diffuusin vasta-aurinkokaaren voi odottaa havaitsevansa yläpilvisellä taivaalla korkeintaan kerran kymmenessä vuodessa. Sensijaan jääsumussa halon voi nähdä huomattavasti useammin jos matkustaa laskettelurinteille, missä lumitykit tuottavat laadukkaita jääsumuja. Kirkkaalla kohdevalolla diffuusit vasta-aurinkokaaret muodostuvat jääsumussa suorastaan helposti ja ovat joka talvi korjattavissa olevaa kauraa.       

      Diffuusi vasta-aurinkokaari jääsumussa. Kuva Jari Luomanen. 

       

      Tässä kirkkaalla kohdevalolla jääsumuun luodussa halonäytelmässä Greenlerin vasta-aurinkokaari on hyvin selkeä, niinkuin myös Trickerin vasta-aurinkokaaren looppi. Kuva Marko Riikonen.

       

      Simulaatiot kaikista niin sanotussa pylväs-asennossa leijailevien kiteiden tuottamista haloista (vasemmalla) sekä pelkästään Trickerin vasta-aurinkokaaresta (oikealla) viidelle valonlähteen korkeudelle. Ohut poikkiviiva on horisontti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

      Simulaatiot Greenlerin ja Tränklen diffuuseista vasta-aurinkokaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Simulaatio-ohjelma: Halo-Point.

    • Vasta-aurinko info

      Vasta-aurinko on valonlähdeen korkeudella, sitä vastapäätä näkyvä valkea valokeskittymä. Se on matalilla, noin alle 40 asteen valonlähteen korkeuksilla osa diffuusia vasta-aurinkokaarta. Suurilla valonlähteen korkeuksilla se on Wegenerin vasta-aurinkokaaren ja horisonttirenkaan risteämisen tulosta.

      Vasta-aurinko voidaan raportoida silloin kun vasta-aurinkopisteessä on selkeästi rajautunut kirkkaampi kohta. Korkealla Auringolla nähtävä Wegenerin ja horisonttirenkaan risteämisen aiheuttama vasta-aurinko on hiukan vaakasuunnassa venähtänyt valokeskittymä.

      Pilvikuitujen satunnaiset kirkastumat horisonttirenkaalla saattavat hämäävästi muistuttaa vasta-aurinkoa. Yleensä kuitenkin tällaiset tapaukset on karsittavissa pois valokuvia tutkimalla. Valokuvaan voi toisaalta muodostua linssiheijastumasta vasta-aurinko jota ei taivaalla näkynyt. Tämä on mahdollista kun halonäytelmää kuvataan kalansilmälinssillä Aurinkoa peittämättä.

      Vasta-auringon esiintymät ovat vähälukuisia, sillä sekä diffuusi että Wegenerin vasta-aurinkokaari ovat harvinaisia haloja. Historiallisista havainnoista löytyy erikoisia, verraten korkealla valonlähteellä näkyneitä vasta-aurinkoja ilman vasta-aurinkokaaria. Tällaisista ei ole kuitenkaan saatu valokuvia.

       

      Tässä diffuusissa vasta-aurinkokaaressa on selkeä kirkastuma, jota myös vasta-auringoksi voi kutsua. Kuva Alexander Wünsche.

       

      Tämä diffuusin vasta-aurinkokaaren ydinosa on sen verran kompakti, että sitä voi kutsua myös vasta-auringoksi. Kuva Jukka Koivisto.

       

      Wegener-tyypin vaakasuunnassa pidentynyt vasta-aurinko on hyvin selkeä tässä Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Kuvaan on merkitty joitakin halonäytelmän lukuisista haloista. Alakovera Parry kirkastaa 22° sivuavaa kaarta klo 4 ja 8 suunnilla. Alaprimaari Tapen kaari puolestaan näkyy jatkeena 46° allasivuavan kaaren yläosassa. Kuva Jari Luomanen.

    • Kovera Schulthessin kaari info

      Kovera Schulthessin kaari on simulaatiossa pitkä, sivuaurinkojen ja alasivuaurinkojen kohdan leikkaava valonlähteeseen nähden loivasti kupera kaari. Se on yksi Schulthessin kaaren kolmesta osamuodosta.

      Yleensä koverasta Schulthessin kaaresta nähdään vain sivuauringosta ylöspäin nouseva osa. Maanpinnalta koveraa Schulthessin kaarta on nähty vain jääsumussa. Lentokoneesta on saatu muutamia valokuvia, joissa halo ilmenee alasivuauringon yhteydessä.

      Schulthessin kaaren voinee nähdä jääsumussa noin kerran talvessa. Sitä on havaittu myös käyttämällä jääsumussa valonlähteenä kirkasta lamppua. Tällöin kaaret voivat olla hyvin pitkiä, ulottuen jopa 46° renkaan etäisyydelle saakka.

      Toistaiseksi halosta on havaittu vain kahta osamuotoa, koveraa ja kuperaa. Yleensä näkyvillä on näistä vain toinen.

       

      Kuperan ja koveran Schulthessin kaaren sisältävä Kuun jääsumuhalonäytelmä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Kupera (vasen nuoli) ja kovera (oikea nuoli) Schulthessin kaari kirkkaalla lampulla jääsumuun luodussa halonäytelmässä. Värikäs halo kuvan yläosassa on zeniitinympäristönkaari. Kuva Jukka Ruoskanen.  

       

      Simulaatiot Schulthessin kaarista kolmelle valonlähteen korkeudelle. Osamuodot ovat kupera (ku), kovera (ko) ja terävä (te). Apukuviona 22° rengas. Schulthessin kaarten teoriassa on vielä tarkentamisen varaa, sillä simulaatioissa näkyville tulee  kaikki osamuodot, mutta luonnossa havaitaan tavallisesti vain yksi. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide ja halon sivuaurinkojen yläpuolella näkyvän osan valonreitti. Schulthessin kaari syntyy ohuissa kiteissä jotka leijailevat niin sanotussa laatta-Lowitz -asennossa. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • Moilasen kaari info

      Moilasen kaari on verraten terävä V-muotoinen halo suoraan valonlähteen yläpuolella. Sen etäisyys valonlähteestä kasvaa valonlähteen korkeuden noustessa. Valonlähteen ollessa horisontissa Moilasen kaari on 11 asteen etäisyydellä siitä.

      Moilasen kaaressa näkyy parhaimmillaan spektrin värejä. Himmeänä se on valkea ja kiinteän kaaren sijasta saattaa näkyä pelkästä kidevälkkeestä muodostuneena. Moilasen kaarella ei ole havaittu alempaa osamuotoa.

      Moilasen kaarta on nähty pelkästään jääsumussa. Kaiken lisäksi jääsumut Moilasen kaarella ovat miltei poikkeuksetta ihmistoiminnan synnyttämiä - tykkilumetuksen sekä tehtaiden ja voimaloiden savujen aikaansaannosta.

      Moilasen kaaren synty on vielä osin mysteeri. Halon aiheuttavaa rakennetta jääkiteessä ei ole pystytty tunnistamaan kidenäytteistä. Sen verran kuitenkin tiedetään, että halo osataan jo simuloida.

      Jääsumujen seassa talven viettävälle Moilasen kaari on varsin tavallinen näky.

       

      Moilasen kaari näkyy huomiota herättävänä V-kuviona Auringon ja 22° ylläsivuavan kaaren puolivälissä. Kuva Marita Heikkala.

       

      Moilasen kaaresta on valokuvia lähinnä matalta Auringolta, jolloin se on minimietäisyydellään, eli 11 astetta Auringon yläpuolella. Tässä halonäytelmässä Kuu on jo sen verran korkealla, että Moilasen kaari on minimietäisyyttään selvästi kauempana. Halo on hyvin heikko, sen alapuolella on vähän kirkkaampi Mikkilän kaari, joka tämänhetkisen teoreettisen ymmäryksen mukaan sijaitsee aina 11 astetta valonlähteen päällä. Kuva Jari Luomanen.     

       

      Simulaatiot Moilasen kaaresta neljälle valonlähteen korkeudelle. Apukuviona 22° rengas. Moilasen kaari etääntyy valonlähteestä sen korkeuden noustessa. Samalla se myös himmenee. Nähtävästi suurin valonlähteen korkeus jolla Moilasen kaari on valokuvattu on 27 astetta. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • 44° sivuaurinko info

      44° sivuauringot sijaitsevat kaksi kertaa kauempana auringosta kuin tavalliset sivuauringot. Niiden syntytapa on poikkeuksellinen - ne ovat sivuaurinkojen sivuaurinkoja. Siksi 44° sivuauringot voivat näkyä vain kun tavalliset sivuauringot ovat erittäin kirkkaat. Usein kuitenkin häikäisevän kirkkaat sivuauringot vangitsevat katsojien huomion siinä määrin ettei kauempana näkyviä himmeitä 44° sivuaurinkoja huomata.   

      44° sivuaurinkoa on tavattu vain jääsumussa. Jotta 44° sivuaurinko voisi syntyä, jääsumun on nähtävästikin oltava varsin laaja-alainen. Halo muodostuu myös sitä helpommin mitä matalammalla aurinko on. Tällöin valonsäteet kulkevat pidemmän matkan jääkidepilvessä, mikä edelleen kasvattaa todennäköisyyttä sille että sivuaurinko ehtii synnyttää oman sivuaurinkonsa.

      Kuten tavalliset sivuauringot, 44° sivuauringot etääntyvät valonlähteestä sen korkeuden noustessa. Matalalla auringolla tavalliset sivuauringot ovat 22 asteen päässä auringosta, jolloin 44° sivuauringot sijaitsevat nimensä osoittamalla etäisyydellä.

      44° sivuaurinkoa havaitaan maailmalla vuosittain, Suomessa siitä tunnetaan puolen kymmentä havaintoa.

       

      Erittäin kirkas sivuaurinko on synnyttänyt oman sivuaurinkonsa eli 44° sivuauringon (kuvan keskellä). Kuva Heikki Mahlamäki.

       

      Himmeä 44° sivuaurinko on merkitty kuvaan nuolella. Kuva Olli Sälevä.

       

      44° sivuaurinko on merkitty kuvaan nuolella. Kuva Marko Mikkilä.

    • Kernin kaari info

      Kernin kaari on zeniitinympäristön kaarta ympyräksi täydentävä himmeä ja värillinen halo. Se ei ole tasakirkkautinen, vaan siinä on kaksi kirkkaampaa kohtaa.

      Luonnollisella valonlähteellä Kern on onnistuttu tähän mennessä kuvaamaan vain kerran. Tämä tapahtui marraskuussa 2007 Sotkamossa. Kernin kaari näkyy selvästi pinotuissa kuvissa, yksittäisissä kuvissa sen erottuminen on tulkinnanvaraista.

      Tämän jälkeen Kernin kaari on saatu valokuvattua myös käyttämällä valonlähteenä kirkasta kohdevaloa jääsumussa.

      Kernin kaaren kuvaaminen on jatkossakin lähinnä vihkyityneiden harrastajien heiniä, sillä halon sijaitsee korkealla taivaalla alueella jota satunnaisten kuvaajien otokset hyvin harvoin kattavat.

      Historiallisten halonäytelmien piirroksista vain muutama vaikuttaa sellaiselta jossa Kernin kaari olisi oikeasti saattanut olla näkyvillä.  

      Kernin kaari syntyy samassa asennossa leijailevissa kiteissä kuin sivuaurinko ja zeniitinympäristön kaari. Sitä kannattaa yrittää nähdä kun nämä halot ovat erityisen näyttäviä. Kupera peili, joka tiivistää halot paremmin näkyville, on merkittävä apu himmeiden halojen havaitsemisessa. Simulaatioissa Kernin kaari tulee sitä paremmin esiin mitä matalammalla Aurinko on.  

       

      Kernin kaari jääsumuun syntyneessä halonäytelmässä. Kuva on keskiarvopino 30 yksittäisestä kuvasta. Halonäytelmässä oli myös 44° sivuauringot, joskaan tässä ne eivät erotu. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Tässä kirkkaalla lampulla jääsumuun luodussa halonäytelmässä näkyy hyvin heikosti osa Kernin kaarta. Halo on päällekkäin valkean aurinkokaaren kanssa, mutta erottuu siitä heikolla värityksellään. Alavasta-aurinkokaaren ja aurinkokaaren välissä kuvan poikki kulkeva intensiteettiraja on sinirengas. Kuva Marko Riikonen.

       

      Simulaatiot Kernin kaaresta ja zeniitinympäristön kaaresta neljälle valonlähteen korkeudelle. Halo heikkenee valonlähteen korkeuden kasvaessa. Simulaatiossa on käytetty säännöllisen kuusikulmion muotoisia laattakiteitä, joiden pituus-leveyssuhde on 0.5. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

Tekniset tiedot

Canon EOS 5DII 24-105mm f/4

Kommentteja: 61 kpl
Marko Pekkola - 29.2.2016 klo 09.21 Ilmianna

Hälytys ainakin pääkaupunkiseudulle! Stratocumuluksessa esiintyy repeämiä, joiden luona voi olla häikäisevän kirkkaita sivuaurinkoja ja kidevirran kohdalle mennessä rankkaa, rajua koko taivaan näytelmää. Tästä näytelmästä (Nurmijärven ja Vantaan raja) kuvia tulossa myöhemmin tänään.

P.S. EDIT. Oltiin pellolla vastapuolen kaman kannalta vähän huonossa paikassa, koska metsän reuna vasta-auringon kohdalla liian lähellä ja joesta ei päässyt yli, mutta silti selvät 120:t ja vasta-aurinko & hento Y:n hahmo - veikkaisin Greenleriksi.  

Markku Ruonala - 29.2.2016 klo 09.57 Ilmianna

Malttamattomana jäädään odottamaan lisäinfoa + kuvia.

Jyri Kosonen - 29.2.2016 klo 10.07 Ilmianna

Jaha. No minähän lähden sopivasti kohta Serenaan. Katsotaan sattuuko haloa kohdalle.

Espoon Keskuksesta kuittaan sinitaivasta, aurinkoa ja matalalla leijuvaa sumupilveä (Latokasken radiomastosta näkyi Ikean kohdalta tyvi ja huippu, keskiosat pilvessä)

Marko Pekkola - 29.2.2016 klo 11.30 Ilmianna

Nuin. Ja kentällä katsoin massiivisen ZYKin toista puolta pitkään (maksimin saapuessa) ja visuaalisesti vaikutti että siihen oli ilmestynyt hento, fragmentaarinen, vaalea hohde Kernin kohdalle. Huusin Emmaa valokuvaamaan mahdollisen Kernin kohtaa ja hän teki sen heti. Kerroin jo kentällä että siinä visuaalisesti saattais olla se näkyvissä. Värejä en nähnyt varmasti, mutta se oli sellainen rengasmaisen hailakan intensiteetin tuntu, joka jatkui oikealla kohdalla fragmentaarisena, aavistuksenomaisena.

No siellähän se on Kern kuvissa, pinoamattomissa kuvissa, yksittäisissä ruuduissa. Ja näkyy niillä paikoin kun olin sen hennon fragmentaarisen hohteen näkevinäni. 

Panu Lahtinen - 29.2.2016 klo 11.44 Ilmianna

Täällä Kumpulassa ei kyllä ollut mitään.. Vissiin jäänyt jääsumut enempi sinne sisämaahan.

Lauri Kangas - 29.2.2016 klo 11.50 Ilmianna

Kern auringonvalossa, peruskauraa.

Matias Takala - 29.2.2016 klo 11.55 Ilmianna

Näiden kuvausten perusteella kyllä odotellaan kieli pitkällä jo kuvia.

Jyri Kosonen - 29.2.2016 klo 12.17 Ilmianna

No nyt ois kuvia. Onnittelut tuurihaukoille :) Serenassa oli täysin sininen taivas ja kirkas auringonpaiste, haloista ei tietoakaan. Ryökäleet eivät edes lumitykitelleet :/

Jari Luomanen - 29.2.2016 klo 12.18 Ilmianna

Nyt on kyllä äärimmäisen rajusta näytelmästä kyse! Kerni visuaalisesti auringonvalossa ja kuvat mukana. 29.2.2016 jäänee mieleen vähän pidemmäksi aikaa... Vaikuttaa muuten siltä, että kuvia kannattaa penkoa muutenkin aika tarkalla kammalla. 

Esa Palmi - 29.2.2016 klo 12.21 Ilmianna

No jo on melkoista settiä, jos Kern näkyy suoraan valokuvissa. Onnittelut!

Jukka Ruoskanen - 29.2.2016 klo 12.24 Ilmianna

Legendaarinen fragmentaarinen hohde! Upea display. Kuten Jari tuossa mainitsi, voi halomuotolista tuosta vielä täydentyä.

Marko Pekkola - 29.2.2016 klo 12.28 Ilmianna

Emma sai just kuvat julkaistua. Katsokaa kakkosruutua (etenkin vasenta reunaa). Se on pinoamaton yksittäisruutu ilman mitään käsittelyä, linssiroskakin näkyy kuvassa kun on sellaisenaan suoraan heitetty vahtiin. Ja näitä on siis jonkunkin verran.

Harmi kun upouusi Sony oli siirtänyt jotain kuvia yöllä ja siksi sen akku oli loppu. Siinä olisi ollut parempi resoluutio vielä. 

Panu Lahtinen - 29.2.2016 klo 12.33 Ilmianna

Oliskos tuossa viidennessä kuvassa myös suhruisena 46 kontaktikaaren vertikaalinen osa renkaan ja zykin välissä?

Timo Venäläinen - 29.2.2016 klo 12.39 Ilmianna

Johan on ollut komia halonäytelmä ,onnittelut !

Marko Pekkola - 29.2.2016 klo 12.40 Ilmianna

Epäilin sitä kentällä (totesin Emmalle). Se 46 asteen ylläsivuavan lakiosa oli johonkin aikaan selvästi intensiivisempi kuin muu 46 asteen ylläsivuavan lakialue, mutta vain jonkin aikaa. Sen sijaan se valaistunut alue ZYKin ja 46 ylläsivuavan välissä oli hyvin pitkään siinä. Mutta täytynee jonkun käsitellä raakakuvat ja tutkia tämänkin kannalta. 

Emma Bruus - 29.2.2016 klo 12.49 Ilmianna

Kuvat tosiaan 100% käsittelemättömiä. Edes tuota raivostuttavaa kennoroskaa en nyt  ehdi poistaa. Raa(k/j)akuvatkin toki löytyy näiden jpeg-muotoisten lisäksi.

Juho Pöllänen - 29.2.2016 klo 13.02 Ilmianna

Wow, Nyt on kyllä upean näköistä settiä! Olisi upeaa päästä seuraamaan tuollaista näytöstä.

Mitähän nuo neloskuvan värikkäät pystyviivat auringon ja saurin välissä? Näkyvät linssiheijastuksen alapuolella. Voisiko olla 18*-tavaraa? Linssiheijastuksen luona voisi myös olla kaaren pätkää.

Lauri Kangas - 29.2.2016 klo 13.03 Ilmianna

Johan on. Enää ei tarvinne nostalgisoida Saskatoonia, kun kotimaastakin on malliesimerkki tarjolla.

Matias Takala - 29.2.2016 klo 13.04 Ilmianna

Ensimmäinen kuva on jo selvästi tuollainen raajakuva :-)

Jari Luomanen - 29.2.2016 klo 13.07 Ilmianna

Puuttuu vain visuaalihavainto 66 asteen sivuauringoista. :)

Tero Sipinen - 29.2.2016 klo 13.08 Ilmianna

Matias ehti ensin ;) Joo, onnittelut. Epäilemättä ollut syke koholla tuota ihaillessa!

Marko Riikonen - 29.2.2016 klo 13.09 Ilmianna

Tämä havainto on merkittävä, suorastaan järkyttävä lisäys Kernin kaaren saagaan. Se että ilmiö näkyy yksittäisessasä kuvassa ja siitä on todennäköinen visuaali, antaa perspektiiviä siihen harrastajia jo pitkään näivertäneeseen kysymykseen, että oliko yhdessäkään Kernin kaaren historiallisissa havainnoissa Kernin kaari oikeasti nähty. Kaikissa historiallisissa havainnoissa on nimittäin jotain häikkää siihen nähden kuinka ilmiön pitäisi simulaatioiden perustella näkyä. Mutta tämän jälkeen on ihan selvää että ainakin Kanadan Saskatoonissa 1970, jossa kuvien perusteella zyk on ollut jopa häikäisevä, Kernin kaari oli taivaalla.

Raweja tietysti syyhyttäisi päästä tästä käpistelemään.

Marko Pekkola - 29.2.2016 klo 13.13 Ilmianna

Kahdeltakin kantilta tolkuton tuuri omalla kohdalla, että tuli niin kiire ja Emman toinen huippukamera poissa pelistä.

Kun ei ollut omaa kameraa, niin juuri siksi mulle jäi rooliksi kuin tuijottaa (lue: myös ihailla) kaikkea ja aina välillä osoittaa Emmalle kuvattavia kohteita. 

Ilman tätä olisi jäänyt varmastikin tämä visuaali-Kern tekemättä: valokuvaamiseen menee niin paljon aikaa ja huomiota. 

Toisaalta tietty tämä oli mitä ilmeisimmin yksi verraten harvoista maailmalla esiintyneistä dokumentoiduista näytelmistä, jossa se ylipäätään oli mahdollista.  

Veikko Mäkelä - 29.2.2016 klo 13.39 Ilmianna

Aikamoista tykitystä tuo näytelmä!  Mahdollisesti näytelmä on ollut aika paikallinen.  Samaan aikaan tai ainakin mainitun aikajakson loppupäässä täällä rannikolla oli pilvetön ja aurinkoinen sää.  Onnittelut oikeaan paikkaan ja aikaan osumisesta.

Raija Ollikainen - 29.2.2016 klo 13.52 Ilmianna

Räpistelen syvässä kateuden suossa ja tuijotan kuvia tyrmistyneenä. Juuri ja juuri saan pääni pinnan yläpuolelle ja huudan kohti etelää: Oooonnneaaaaa!!! :D

Janne Kari - 29.2.2016 klo 13.57 Ilmianna

Ihan uskomatonta settiä! Aivan upeaa että näin tärkeä ja upea havainto osuu juuri teille! Raakakuvat on jo varmaan mestareilla?

Matti Helin - 29.2.2016 klo 14.38 Ilmianna

Onnea! Kern, wau. 

Pirjo Koski - 29.2.2016 klo 15.19 Ilmianna

Sai taas kunnon naurut :) Ja loistavia kuvia! Mahtaakohan koskaan osua kohdalle...kyselee pilvipeitteen peittämä Laitila :D Onnittelut!

Marko Pekkola - 29.2.2016 klo 15.33 Ilmianna

Kiitos Pirjo, Matti, Janne, Raija, Veikko, jne kaikille. Kyllä meni Emmalta totaali paketti raw-kuvineen Riikoselle tutkittavaksi.

Niitä on 12 gigatavua. Siirtyy täältä syrjäseudun kehitysalueelta kohti halojen pääkaupunkia eli Rovaniemeä. Ei ole perillä vielä... eli palataan asiaan siinä vaiheessa kun miehillä on pakistanilainen parta ja daamit ovat siirtyneet bingo-harrastuksen pariin Espanjan etelärannikolla.  

Timo Nousiainen - 29.2.2016 klo 15.35 Ilmianna

En tiedä teistä muista, mutta kyllä minusta tuo 44 saurikin on aika jäätävä. Onnittelut Markolle ja Emmalle!

Heidi Rikala - 29.2.2016 klo 15.37 Ilmianna

Wau! Komiaa settiä, onnittelut teille huikeista haloista! Ja tietenkin Kernistä myös. Aivan mahtavaa, ihan sanat loppuu..:)

Marko Pekkola - 29.2.2016 klo 15.58 Ilmianna

Onnittelut vaan Heidille takaisin siitä todennäköisestä (ei varmasta, mutta todennäköisestä) 12-13 asteen renkaasta. Suomessa niitä on kautta aikojen vain aikoinaan Eetu Saartilla ja nyt sinulla ja oliko nyt mahdollisesti - jos lisäkuvia saataisiin käsiteltäväksi - kolmannellakin kuvaajalla samana yönä kuin Heidin havainto.

Matti Helin - 29.2.2016 klo 16.12 Ilmianna

APOD (D= decade)  odottaa.

Mikko Lönnberg - 29.2.2016 klo 16.16 Ilmianna

Onnittelut täältäkin,On kyllä ollut upea halonäytelmä 

Jeri Leppänen - 29.2.2016 klo 16.18 Ilmianna

Huh! Hieno näytelmä!!

Reima Eresmaa - 29.2.2016 klo 16.21 Ilmianna

Hieno juttu! Valokuvin varmistettua visuaalihavaintoa luonnollisen valonlähteen Kernin kaaresta olikin jo odoteltu. Hauskasti osui vielä karkauspäivään.

Juha Ojanperä - 29.2.2016 klo 16.23 Ilmianna

Aika hurjan näköistä tavaraa! Onnittelut mahtavasta havainnosta!

Timo Kuhmonen - 29.2.2016 klo 16.51 Ilmianna

Onnittelut myös täältä. Voin uskoa että tuosta jää kuvien lisäksi hienot muistot :-)

Ismo Luukkonen - 29.2.2016 klo 17.30 Ilmianna

Kaunista.

Mikko Peussa - 29.2.2016 klo 18.18 Ilmianna

Huimaa settiä!  Onnittelut! 

Heidi Rikala - 29.2.2016 klo 18.19 Ilmianna

Marko, on siitä mahdollisesta 12-13 asteen renkaasta RAW kuva olemassa. Liitän havaintooni . Jos se varmistuu, niin on ollut aikamoinen Halo helmikuu. : )

Aki Taavitsainen - 29.2.2016 klo 18.29 Ilmianna

Upea näytelmä ja taiteelliset kuvat! Onnittelut!

Krista Vajanto - 29.2.2016 klo 18.47 Ilmianna

Oijoi! Onnea, upea havainto!

Espoossa oli tuolloin täysin selkeää, tosin merellä vähän merisavua.

Marko Pekkola - 29.2.2016 klo 18.49 Ilmianna

Hyvä Heidi! :D., kiva että RAWta löytyy!

Ja kiitos taas Aki, Mikko & co. Tällä hetkellä näkyvät on siis käsittelemättömiä kuvia. On yhä matkalla kuvasatsi M. Riikoselle (pelkkien jpgien siirtoon ennustaa 11 tuntia, RAWt sitten pidempään). Huomenna viimeistään poistetaan sitten osa näistä käsittelemättömistä ja laitetaan tilalle osa käsiteltyjä.   

Olli Sälevä - 29.2.2016 klo 19.26 Ilmianna

Onnittelut molemmille havaitsijoille. Hieno sattuma, kun juuri eilen täällä Rovaniemen tähtipäivillä Marko Riikonen toi haloesitelmässään esille mm. tämän Kernin ja sen harvinaisuuden. Marko Pekkola taisi kommentoida asiaa ja nyt se Kernin havaitseminen sitten sattui omalle kohdalle. :-)

Marko Pekkola - 29.2.2016 klo 19.42 Ilmianna

Juu, kiitos Olli.

Kirjoitin Kernistä ja sen historiallisista havainnoista ensimmäisen kerran noin 30 vuotta sitten Ursa Minor -lehdessä ja "Valkoisen taivaan vieraat"- halo-oppaan 1. laitoksessa, jonka teimme yhdessä Jukka Ruoskasen kanssa 1980-luvulla. 

Anyway sunnuntainen Riikosen esitelmä ja keskustelu mikrofoneilla siellä Rovaniemen Pilkkeen salissa oli jokseenkin absurdin (täydellisen) tolkuton ajoitukseltaan, koska siellä oli sekä Kern että sen (valokuvattujen) luotettavasti visuaalisten havaintojen puute esillä :P.

Kernistä en kommentoinut siellä vaan kolmesta muusta seikasta ( Bottlingerien havaittavuus / Rovaniemen asema maailmassa / haloharrastajien määrä Suomessa) samalla, kun omalta osaltani yleisössä kiitin Markon hienosta esitelmästä, kuten moni muukin.   

Jarmo Moilanen - 29.2.2016 klo 19.45 Ilmianna

Onnittelut Markolle ja Emmalle hurjasta näytelmästä! Ihan klassikko jo kuvattaessa...

Jouni Hovi - 29.2.2016 klo 19.58 Ilmianna

Nyt meni kyllä tämä rariteettivyöry mielestäni oikeaan osoitteeseen.

Meinaa itku tulla kun ei pääse käpistelemään raakakuvia.

Toivottavasti saatte yönne nukuttua...

Kirsi Volanen - 29.2.2016 klo 20.48 Ilmianna

Nyt on hulppea havainto  ja harvinaisuuksia.     Itse näin  9.50 tosi kirkkaan  kaaren pätkän  auton ikkunasta,  vauhtia oli 100 km tunnissa ja moottoritiellä, joten ei voinut pysähtyä.    Salamana otin kameran pelkääjän penkiltä ja  summamutikassa  tähtäsin   auton ikkunasta,  yhden kuvan  sain  otettua  ja sitten halonkaaren pätkä  siirtyi auringon toiselle puolelle,    ja  tilanne oli  ohi.   Havainto kesti  noin  muutaman sekunnin.    Tänään taitaa kaikki  havaitsijat kalveta tämän  kernin  ym.  halojen varjoon.  

Jyri Kosonen - 29.2.2016 klo 21.37 Ilmianna

Ottakaa hyvät ihmiset kopio muistikortista ja laittakaa postipakettina, kommenteista päätellen menisi nopeammin par avion kuin puhelinkaapelia pitkin... :-)

 

Olli Hintikka - 29.2.2016 klo 22.01 Ilmianna

Sydämelliset onnittelut tämän päivän rariteettipommista! 14,1 miljoonan euron lottopotti kalpenee kyllä tämän rinnalla...

Mika Aho - 1.3.2016 klo 00.25 Ilmianna

Kaunista!!

Heikki Mahlamäki - 2.3.2016 klo 21.19 Ilmianna

Nyt meni kyllä lottopottihavainto oikeille henkilöille, Onnea! Sekä Markolta että Emmalta on tullut aina niin mukavia ja kannustavia kommentteja taivaanvahtilaisille.

Marko Pekkola - 2.3.2016 klo 21.35 Ilmianna

Kiitos Heikki & co.! Koetetaan julkaista viikonloppuna viimeistään käsitellyt kuvat jotenkin (ja kiitos niistä Mons. M. Riikoselle). Pari halomuotoa tuli lisää. 

Mia Heikkilä - 4.3.2016 klo 07.06 Ilmianna

Onnittelut! Upeita haloja ja kuvia. 

Jyri Kosonen - 14.3.2016 klo 14.14 Ilmianna

Tilannepäivitystä käpistelyn suhteen? Suuri yleisö odottaa malttamattomana br-pinoja ja (arvaan) Lefadeux-käsiteltyjä ruutuja... :-)

Marko Pekkola - 14.3.2016 klo 20.34 Ilmianna

No nyt on julkaistu viisi kappaletta käsiteltyjä kuvia tässä havainnossa. Poistin viisi käsittelemätöntä. Kiitos kaikille kärsivällisyydestä ja Jyrille muistutuksesta! Kuvat käsitteli M. Riikonen.

Nyt järjestyksessä kuudes kuva on pinoamaton ja käsittelemätön yhden ruudun Kern. Muut Kern-kuvat edellä ovat käsiteltyjä.  

Lisäksi Emma on juuri kirjoittanut blogiinsa tapauksesta ja siellä lisää kuvia (julkaisee mahdollisesti jo tänä iltana - tai huomenna. Liitän sitten linkin Emman blogiin tähän). 

Juha Ojanperä - 14.3.2016 klo 20.40 Ilmianna

Olisiko tästä mahdollista saada Zeniittiinkin jotain juttua?

Marko Pekkola - 14.3.2016 klo 20.43 Ilmianna

Juha, kiitos kiinnostuksesta, varmaan luulisi jotain Zeniittiinkin irtoavan... Just kyllä meni yksi julkinen digiversio (tosin vielä toistaiseksi ilman käsiteltyjä kuvia) Emman blogiin: www.ursa.fi/blogi/taivas-takapihalla/glitteria-ilmassa/

Hannu Laakso - 15.3.2016 klo 09.21 Ilmianna

Valtavan hienoja nämä käsitellyt kuvat, kiitos. Ei ole ainakaan epäselvyyttä missä tämä Kernin kaari on.  

Emma Bruus - 15.3.2016 klo 13.43 Ilmianna
Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Kuvien käyttöpyynnön voit lähettää medialle -lomakkeella.

*

*

*
merkkiä jäljellä

Lähettämällä kommentin vahvistan, että ymmärrän ja hyväksyn Taivaanvahdin tietosuojakäytännön.