22° rengas on 22 asteen säteinen rengas valonlähteen ympärillä. Usein tästä halosta nähdään vain osa.
Silloin tällöin 22° renkaan sisäpuoli on silmiinpistävän tumma. Näin käy kun halon aiheuttavat jääkiteet ovat optisesti hyvälaatuisia, jolloin ne eivät sirota juurikaan valoa renkaan sisäpuolelle.
Talvella 22° rengas on mahdollista löytää varsin usein lumihangelta, missä se näkyy yleensä verraten harvojen kiteiden muodostamana spektrivärien kimalluksena. Sitä ei kannata sekoittaa väreiltään vieläkin näyttävämpään 46° renkaaseen, joka lumihangella on myös varsin tavallinen.
Ulkovalaisimilla jääsumussa näkyvä 22° rengas ilmenee kolmiulotteisena sikarimaisena pintana, joka koostuu lukemattomien kiteiden välkähdyksistä. Lumen pinnalla tästä sikarista nähdään leikkauspinta, jolloin 22° rengas voi katsojan ja valon keskinäisestä sijainnista riippuen olla hyvin omituisen näköinen. Yleensä ulkovalaisimet ovat liian korkealla pinta-22° renkaan havaitsemiseksi ja siksi sen yleensä joutuu luomaan omalla valaisimella.
22° rengas on yleisin haloilmiö, sen voi taivaalla havaita noin 150 päivänä ja yönä vuodessa.

Yläpilveen syntynyt, osittainen 22° rengas Kuun valossa. Kuva Eetu Saarti.

22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

Täysi 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

22° rengas lumen pinnalla, yllä yksittäisessä kuvassa, alla 97 kuvan pinossa. Pintahalot osoittautuvat tyypillisesti pettymykseksi yksittäisissä ruuduissa. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Kuva Marko Riikonen.

Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten käy ilmi ylemmästä kuvasta, jossa se muodostaa lumelle suljetun silmuka. Alla kaavio selvittää miksi näin käy: ulkovalaisimilla 22° rengas on teoriassa sikarin muotoinen kolmiulotteinen pinta ja lumen pinnalla näemme tästä sikarista leikkauksen, joka kaaviossa on kuvattu punaisella. Lampun ja havaitsijan keskinäinen sijainti määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kaavio Walt Tape.
Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten tässä kuvassa näkyy. Ylempänä oleva kaavio selvittää tilannetta. Vaihtamalla kaaviossa lampun ja havaitsijan paikkaa, päästään lähemmäksi tässä kuvassa ilmenevää tilannetta. Lampun ja havaitsijan keskinäinen asema määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kuva Jarmo Leskinen.

Lumen tai jään pinnalla näkyvä 22° rengas on silloin tällöin toispuoleinen, kuten tässä kuvassa. Kyse ei ollut siitä että toisella puolella ei olisi ollut sopivia jääkiteitä, sillä ilmiö näkyi samanlaisena kaikialla jäällä. Toispuoleisuuden voi selittää sillä, että pinnalle kasvaneet jääkiteet osoittavat kaikki suurinpiirtein samaan suuntaan. Kuva Marko Riikonen.
Näkyy olevan Schulthess, ja Moilasen kaverina myös toinen väkänen. Kenties Mikkilän kaari?
Minustakin tässä on väkäsiä parittain, mutta onko näin matalalla auringolla Mikkilän ja Moilasen kaarten välillä näin paljon rakoa? Voisikohan heijastunut Parryn kaari olla vaihtoehtoinen tulkinta?
Totta, heijastunut Parry sopii kyllä paljon paremmin.
Totta tosiaan, kun nyt katsoin tarkemmin, siellä todellakin näyttää olevan ylimääräinen kaari. Lisäsin usmatun ja br version.
Sikäli kuin kyse on todellisesta ilmiöstä, ei tämä oikein millään tunnetuilla haloilla selity. Auringon korkeus on 5.9 astetta jolloin Mikkilä ja Moilanen ovat päällekkäin ja heijastunut Parry on Moilasen alapuolella.
No, jospa tuo tuosta jotenkin katoaisi. Vaikkapa osoittautumalla arteksi. Lefalta tietenkin pitää kysyä. Minulla on toinenkin pinosarja jota en tehnyt, pitääpä rykästä sekin. Siinä vaiheessa Moila oli tosin jo heikentynyt.
Jos tämä nyt osoittautuu taas uudeksi haloksi, veikkaisin että tästä on löydettävissä merkkejä aiemmista kuvista. Huomasin kyllä itsekin jotain kummaa kun tein ekaa kuvaa, mutta koska siinä kohtaa ei mitään pitäisi olla, sivuutin asian käden heilautuksella.
Tarkistin kameran kellon. Se on seitsemän minuuttia edellä. Kun korjaus tehdään, kuvat tuohon pinoon on otettu klo 10.26-10.28 ja saan auringon korkeuden 5.6-5.7 astetta. Kieltämättä tässä ja Martolan näytelmässä on samannäköisyyttä, mikä herättää tietysti lisäkysymyksiä.
Lisäsin referenssinä Moilasen kaaren ja heijastuneen Parryn simulaation 5.6 asteen valonlähteen korkeudelle.
Ovatpas tiukasti päälekkäin simulaatiossa. Varsinkin USM-kuvassa näyttäisivät olevan selvästi enemmän irrallaan toisistaan.
No niin, nyt katsoin sitä toistakin pinoa. Se on laitettu tuohon vierekkäin yhdessä ensimmäisen pinon kanssa (kuva 4). Sen alla on toisesta pinosta br. Moila + heijastunut Parry -simulaation siirsin viimeiseksi.
Toisessa pinossa efekti on heikentynyt.
Tulee hieman tämä tapaus mieleen:
http://jari.pic.fi/kuvat/Atmospheric+phenomena+and+sky/Atmospheric+halos/2014_01_14+Sun+halos+with+Moilanen+arc/
Silloin tuo tuomaroitiin artefaktiksi, paha sanoa.
Voihan tuo olla sama ilmiö. Täytyy pitää tämä mielessä, jospa saataisiin uusintoja jotka luovat lisää valoa aiheeseen. Tässä näytelmässä oli se hyvä puoli, että jääsumu oli täysin tasaista, mikä vähentää satunnaisten kirkastuminen mahdollisuutta. Lähinnä kyseeseen tulisi sitten ihmisperäinen arte jos se ei ole todellinen.
Tampereen tapauksessa se nousi pinoissa esiin. Kovastihan se halolta näyttää, saapa nähdä millainen varmistus asiaan ehkä saadaan.
Tokihan se että nousee pinossa esiin kertoo ilmiön haloperäisyydestä. Mutta en luota tuohon omaan havaintoon vielä. Jos onkin arte, jonkinlainen kontrastiarte esim. Olisi hyvä jos porukka ottaisi Moilasen kaaren tänä talvena tehokäsittelyyn. Kunnon pinosarjoja. Moilasia kuitenkin popsahtelee esiin tuon tuosta pitkin valtakuntaa.
Lefaudeuxilta tuli vedos jonka lisäsin viimeiseksi. Oli sitä mieltä että meillä vaikuttaa olevan siinä taas yksi omituinen halo.
Uusia V:n muotoisia haloja pitää alkaa kohta käännyttää rajalla. Auringon ja 22ys:n välistä loppuu kohta tila.
Onnea mahdollisesta uutuudesta :)
Mainiota Marko!
Tietenkin ilmiön pitää jonkun aina kuvata, mutta iso krediitti myös Panulle ja Reimalle jotka huomasivat kaaren. Omasta puolestani en tähän tapaukseen välttämättä olisi palannut.
Tähän voisi varmaan toistaiseksi lyödä sen "tunnistamaton"-ruksin?
Peukkua kuvaajalle ja tarkkasilmille.
Hieno havainto. Odotan mielenkiinnolla tunnistamattoman muodon tulevaa nimeä ;-)
On kyllä upea havainto!
Onnittelut taas yhdestä kummajaisesta.
Tuli vain heti mieleen ajalta paperi ja dia tekemäni simut jossa käytin äärimmäisen litteää laattamaista pyramidikidettä. Ne tuottavat kaaren Moilasen yläpuolelle, mutta en nyt muista miten ne käyttäytyivät auringon korkeuden suhteen. Moilasen kaaren Weather lehdessä julkaistun löytöartikkelin simulaatiossa näkyi yksi noista ohuista pyramidikiteistä syntyvistä V-kaarista, jonka valoreitti oli 23-1-16. Äärimmäisen ohuena pyramidikide tuottaa myös himmeitä muita outoja kaaria, mutta tuo 23-1-16 on kirkkain.