Harvinaisia halomuotoja - 6.1.2017 klo 11.00 Lieto Havainto numero 60018

Näyttävyys: IV / V

Matti Helin, Ursa (Länsi-Suomi)

Aamulla näkyi kaunis pilari. Pakkasta oli reilu kymmenen astetta ja jääsumua ilmassa. Päätin lähteä kuvaamaan ennen kuin pohjoisesta hiipivät pilvet jyräisivät auringon.

Pääsin pellon laitaan. Lunta alkoi satelemaan hiljakseltaan. Kauniilta näytti, mutta sitten.. Aurinko jäi pilvien taa. Kuitenkin pilari näkyi auringon kohdalla/yläpuolella. Odottelin aikani, että koska se katoaisi. Ei vaan kadonnut.

Sitten huomasin heijastuneet pilvisäteet. Olisikohan niin, että pilari olisikin kotoisin heijastuneesta auringonvalosta? Ainakin etelässä on meri, eli heijastuspintaa löytyisi. Ilma oli myös melko tyyni.

Lähetin kännykällä otetut kuvat facebookin luonnonilmiöt -ryhmään, jossa Jari Luomanen arveli kyseessä olevan heijastus-ala-auringon.

Lisää aiheesta toisessa havainnossa:

https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/60049

Lisätiedot

Valonlähde
- Auringonvalo
Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
- Ala- tai keskipilvien sadejuovat
Yleiset halomuodot auringonvalo
- Auringonpilari
  
  Auringonpilari on Auringosta ylös- ja alaspäin jatkuva valopylväs. Ilmiö on sitä selkeämpi mitä matalammalla Aurinko on.
  
  Toisin kuin muut halot, pilarit ovat tavallisia kaikissa jääkidepilvissä. Niitä nähdään niin yläpilvissä, keski- ja alapilvistä syntyneissä jääkidepilvissä kuin jääsumuissa. Talvisin pimeän aikaan jääsumu synnyttää ulkovalaisinten ylle pilareita, jotka voivat ulottua jopa zeniittiin saakka. Luonnollisilla valonlähteillä pilari on huomattavasti lyhyempi.
  
  Pilarit ovat yleisiä ja usein se on halonäytelmän ainoa halomuoto. Auringolla tai kuulla pilarin voi nähdä yhteensä jopa 100 päivänä ja yönä vuodessa. Pilari saattaa kuitenkin jäädä helposti huomaamatta, koska se esiintyy lähinnä valonlähteen ollessa matalalla, jolloin se jää helposti piiloon näköesteiden taakse.
  
  Auringonpilariin liittyy erikoinen ilmiö nimeltä valeaurinko. Se on aivan Auringon juuressa, yleensä sen alapuolella näkyvä Auringon kuvajainen. Tyylipuhdas valeaurinko hämää havaitsijaa luulemaan sitä Auringoksi. Näin tapahtuu silloin kun itse Aurinko on näkymättömissä paksumman pilven takana. Joskus taas Aurinko voi olla näkyvillä, mutta on hankalaa sanoa kumpi on oikea Aurinko.
  
  Valeaurinkoja nähdään keski- ja alapilvistä satavassa jääkiteisessä virgassa.
  
  Talvinen auringonpilari näkyy keskipilviä vasten matalalla olevassa, mahdollisesti maanpinnalle saakka ulottuvassa jääkidekerroksessa. Kuva Kalle Hård.
  
  Yläpilveen syntynyt auringonpilari. Kuva Mikko Peussa.
  
  Cirrus-pilvien kuiduissa näkyy kaksi erillistä auringonpilarin kirkastumaa. Kuva Mikko Peussa.
  
  Auringonpilari matalista pilvistä satavissa jääkiteissä. Kuva Jukka Pakarinen.
  
  Silloin kun näkymä on matalalle horisonttiin, pilarissa voi näkyä selkeä kirkastuma horisontissa. Tässä valokuvassa kirkastuma on ainoa merkki pilarista. Kirkastuma syntyy koska jääsumukerros näennäisesti tiivistyy kohti horisonttia havaitsijasta kauemmaksi mentäessä. Kovin pienialaisessa jääsumussa kirkastumaa ei voine näkyä. Kuva Marko Riikonen.
  
  Jääsumuun syntyneitä ulkovalaisinten pilareita. Kuva Jari Luomanen.
  
  Aurinko ja valeaurinko. Havaitsija ei hetkeen tiennyt kumpi kahdesta häikäisevästä valopallosta oli oikea Aurinko. Kuvista näkyy että oikea Aurinko on näistä ylempi. Kuva Tiinamari Vilkko.
- Ala-aurinko
  
  Ala-aurinko on valonlähteen alapuolella näkyvä valkea valokeskittymä. Se sijaitsee yhtä paljon horisontin alapuolella kuin valonlähde on horisontin yläpuolella.
  
  Ala-auringon muoto vaihtelee. Joskus se on täysin pyöreä spotti, mutta useimmiten se on pystysuunnassa enemmän tai vähemmän venähtänyt. Mitä matalammalla Aurinko on, sitä helpommin ala-aurinko venähtää ja alkaa muistuttamaan pilaria.
  
  Ala-aurinkoa havaitaan niin lentokoneesta kuin maanpinnalta jääsumussa. Tyypillisessä tilanteessa se näkyy joko yksinään tai pelkän pilarin kanssa. Jääsumussa ala-aurinko on kauniisti kimaltelevien kiteiden muodostama enemmän tai vähemmän kiinteä valoalue.
  
  Ilmavirtauksen taipuminen voi vääntää ala-aurinkoa vinoon. Vinoja ala-aurinkoja on nähty varsinkin vuoristojen harjoilla. Lentokoneesta on valokuvattu ala-auringosta jatkuvia kaarevia siimoja, jotka ovat epäilemättä lentokonetta lähellä olevien kiteiden kallistumisen aikaansaamia.
  
  Ala-aurinko jääsumussa. Kuva on otettu pienen hiekkakasan päältä. Kuva Marko Riikonen.
  
  Ala-aurinko kimaltelee jääsumun kiteissä. Kuva Jari Luomanen.
  
  Ala-aurinko Kuun valossa. Kuun heikon valovoiman vuoksi lumen pintaa vasten näkyvässä alakuussa ei erotu erillisiä kiteiden välkkeitä. Kuva Marko Riikonen.
  
  Ala-aurinko lentokoneesta. Kuva Marko Riikonen.
  
  Lentokoneesta kuvattu ala-aurinko. Tämä on lähikuva ylempänä olevasta tilanteesta. Kuva Marko Riikonen.
  
  Ala-aurinko ja värikäs alasivuaurinko lentokoneesta. Kuva Marko Mikkilä.
  
  Vuoristossa kuvattu vino ala-aurinko. Vinous on seurausta ilmavirtauksen taipumisesta vuoren harjalla. Kuva Claudia Hinz.
  
  Lentokoneesta kuvatusta ala-auringosta jatkuu kaareva siima alaspäin. Tämä on mitä luultavimmin seurausta ilmamassan taipumisesta lähellä lentokonetta. Pienille kiteille ilma on viskoosista väliainetta ja ne kallistuvat ilmamassan mukana aiheuttaen siimaefektin. Kuva Reima Eresmaa.

Harvinaiset halomuodot auringonvalo
- Heijastus-ala-aurinko
  
  Heijastus-ala-aurinko on Auringon kohdalla sijaitseva valoläikkä tai pilari. Se on mahdollista nähdä kun Auringon valo heijastuu veden pinnasta Aurinkoa peittävän paksun jääkiteitä satavan pilven alaosaan. Havainnoissa tämä pilvi on ollut Stratocumulusta.
  
  Pilvipeitteessä täytyy olla Auringon alapuolella aukko joista Auringon valo pääsee osumaan veden pintaan. Heijastus-ala-aurinko on siitä poikkeuksellinen halo, ettei sen näkyessä Aurinko paista. Halon näkemisen mahdollisuuden maksimoimiseksi olisi hyvä asua pienellä sisäveden saarella jonka ympärillä on parikymmenä kilometriä vettä joka suuntaan.
  
  Heijastusala-aurinko on erittäin harvinainen ilmiö.
  
  Heijastus-ala-auringon pystysuunnassa venynyt valospotti näkyy Stratocumuluksen alaosaa vasten. Halon kohdalla pilven takana on Aurinko. Ilmiön synnytti heijastus suuresta järvestä. Kuva Jenni-Elina Holopainen.
  
  Heijastusala-aurinko näkyy pilarina Stratocumulusta vasten. Ilmiön synnyttänyt Auringon valon heijastus tapahtui merestä. Kuva Sirkka Karppinen.

Kommentteja: 19 kpl

Emma Bruus - 6.1.2017 klo 18.22

Upea havainto harvinaisesta tilanteesta!

Lasse Nurminen - 6.1.2017 klo 19.35

Onnittelut, hyvin bongattu!

Matti Helin - 6.1.2017 klo 19.50

Kiitos paljon :) Aika siisti fiilis, näitä on ilmeisesti dokumentoitu (alle) kymmenkunta koko maailmassa? Kuvia llöytyy paljon lisää, osassa pilari oli jännästi toiselta puolelta teräväreunaisempi.

Täytyisi tehdä nuo kuvat kunnolla, nyt ei ollut valitettavasti enempää kuin viitisen minuuttia aikaa.

Marko Riikonen - 6.1.2017 klo 22.21

Onko noita 3 kuvan kaltaisia laajakulmakuvia joissa on tuota valaistua pilvipintaa enemmänkin? Ihmetettää tuo kirkaampi terävä pätkä oikealla joka tuntuu pikemminkin osoittavan aurinkoa kohti kuin horisontin alapuolelle. Mutta kyllähän tuo näyttää heijastuksen alhaalta päin valaisemalta pilvipinnalta.

Matti Helin - 6.1.2017 klo 22.44

On joo, lataan linkin myöhemmin.

Pirjo Koski - 7.1.2017 klo 20.18

Juuttaan hienot kuvat :)

Matti Helin - 9.1.2017 klo 18.44

Noniin, heijastus-ala-aurinko -kansio on jotakuin valmis.

http://mattihelin.kuvat.fi/kuvat/Maisemat/Taivaan+tapahtumia/Reflection+sub+sun+06012017/

Kuvia löytyy vielä lisää, mutta en tällä hetkellä koenut tarpeen laittaa kaikkia, toistoa näes löytyy.

Tässä muutama erityistapaus:

Selvästi kaksijakoinen:

http://mattihelin.kuvat.fi/kuvat/Maisemat/Taivaan+tapahtumia/Reflection+sub+sun+06012017/MJH_3231.jpg

Tässä myös jakaantunutta rakennetta

http://mattihelin.kuvat.fi/kuvat/Maisemat/Taivaan+tapahtumia/Reflection+sub+sun+06012017/MJH_3247.jpg

Tässä pilvisäde osoittaa tosiaan jännästi kohti pilven reunaa, ei niinkään oletettua heijastuspistettä.

http://mattihelin.kuvat.fi/kuvat/Maisemat/Taivaan+tapahtumia/Reflection+sub+sun+06012017/MJH_3282.jpg

Liekö syynä pilven muodosta johtuva näennäinen vääristymä?

Tosiaan, ilmatieteen laitoksen jääkartan mukaan rannikko olisi jäässä. Siltä näytti myös lauantaiaamuna Amorellan kannelta. Isommalla selällä oli sitten sulaa.

Jos haluatte käpristellä kuvia niin siitä vaan. Raakakuvaa löytyy myös niitä haluaville. Ennakkovaroitus; kuvista löytyy sitten roskia ja paljon. Kennonputsaus, here I come...

Olli Sälevä - 9.1.2017 klo 20.07

Onnittelut hienon ja harvinaisen tilanteen kuvaamisesta.

Marko Riikonen - 9.1.2017 klo 21.11

Kyllähän nyt kun noita kuvia kävi läpi alkaa olla uskoa että heijastusala-aurinko se on. Paranoidi mieli kehitteli skenarioita joissa pilvissä olisi rako josta aurinko yhä pääsee paistamaan, mutta joka ei vain näy havaitsijalle. Ja tuo ilmiön jakoisuushan on selvää heijastusala-auringon puumerkkiä. Ja toki kaikki muutkin elementit oli kohdillaan, eli kiteitä satava paksu pilvi, joka rajautuu selkeään taivaaseen. Ja vieläpä normaali pilari. Ei taida olla pahemmin havaintoja joissa heijastusala-aurinko näkyy yhdessä tavallisen pilarin kanssa. Ja on tämä hyvä sarja muutenkin, usein joudumme operoimaan sen yhden tai kahden kuvan varassa.

Heijastus varmaan ei sitten ole voinut olla avoimesta vedestä. Kovinkaan kaukana ei heijastus liene ole ollut, nuo pilvet on kaiketi olleet aika matalalla.

Jos halutaan vielä hifistellä, niin tällaisten erikoisempien juttujen näkyessä paras tapa on laittaa - jos mahdollista - kamera jalustalle kuvia itsekseen nakuttamaan. Esim. tässä tapauksessa tuo valaistun pilvipinnan sielunelämä ehkä olisi selvinnyt paremmin timelapse-videossa. Menetelmän hyödyn olen tänä talvena huomannut spottivalohommissa: se on auttanut muutamien erikoisten efektien hahmottamisessa, mikä olisi saattanut olla hankalampaa levottomammalla kuvauskädellä.

Matti Helin - 9.1.2017 klo 21.26

Kiitos . Joo, tuo timelapse olisi jälkikäteen ajateltuna ollut hyvä idea, mutta joskus hankala toteuttaa . Etenkin nyt , kun lapsiperheen aamutoimet olivat kesken :) Kun hoksasin heijastuneet pilvisäteet ja heijastus pilari-idea alkoi nousta tajuntaan, juoksin hakemaan laajempaa optiikkaa ja sitten avonaisempaa paikkaa . Vähän meni säntäilyksi.

Sinänsä tuo "timelapse" ei tuota mahdotonta ongelmaa näin jälkikäteen, olen muutaman kerran tehnyt sellaisen rajaamalla kuvia samaan kokoon ja niputtamalla animaatioksi. Esimerkiksi tämän:

https://youtu.be/lc4uggy1u0o

Voisi tuollaisen noista kehitellä.

Tuohon jäätilanteeseen en pysty varmasti sanomaan mitään . Todennäköisesti meri oli jäässä ja lumettomassa sellaisessa.

Matti Helin - 10.1.2017 klo 07.53

Tuohon paranoiaan raosta pilvessä muuten , ensimmäisen ja viimeisen heijastus-a-a:n kuvan välillä on aikaa puoli tuntia .

Ja kameran kello on kesäajassa :)

Jari Luomanen - 10.1.2017 klo 14.34

Muistaakseni Facebookin puolella oli yksi laajempi kuva, joka eritoten sai minut kallistumaan harvinaisuus-tulkinnan puolelle.

Matti Helin - 10.1.2017 klo 15.16

Lisäsin kännykällä ottamani, faceen lisäämäni kuvat tuonne kansioon. Siellä on monenlaista rajausta ja kuvakulmaa esillä.

Jouni Hovi - 10.1.2017 klo 21.43

Voisiko pelkkä kaukainen jään pinta toimia peilinä heijastamaan valonlähteenä? Muistan vaan jollain männäviikolla katsoneeni peilikirkasta häikäisevää jäänpintaa jolta tuuli oli paikkapaikoin puhaltanut lumen pois.

Marko Riikonen - 12.1.2017 klo 07.31

Jos on varsinkin häikäisevän kirkas, niin näkisin että voi toimia.

Matti Helin - 13.1.2017 klo 16.07

Lueskelin muita havaintoraportteja ja onko tosiaan niin , että aiemmin ei ole yhtäaikaisesti raportoitu heijastuneita pilvisäteitä ja -ala-aurinkoa? Mistä tämä lie johtua?

Mikko Peussa - 13.1.2017 klo 19.47

Ottamatta kantaa harvinaisen heijastus-ala-auringon olemassa oloon tässä havainnossa, niin minua ihmetyttää tuo ala-aurinko merkintä yleisissä muodoissa?

Ala-aurinkoahan ei kuvissa ole näkyvissä. Ala-aurinkohan näkyy aina yhtä paljon horisontin alapuolella, kuin Aurinko on horisontin yläpuolella ja maanpinnalta katsoen jääsumussa?

Mikä on siis oikea näkemys sen suhteen?

Matti Helin - 13.1.2017 klo 20.13

Siihen en osaa sanoa , itse en kuitannut ala-aurinkoa . Toki sen kimmellyksen näin jääsumussa suunnilleen tuon neloskuvan oton aikoihin . Eli siinä mielessä sen ruksaaminen on ok.

Mikko Peussa - 13.1.2017 klo 21.43

Ok siinä tapauksessa. Neloskuvassa se olisi ehkä jäänyt juuri kuva-alan alapuolelle näin äkkiä mittaillen - tai ihan kuvan alareunaan. Olisi ehkä näkynyt kuvissakin, jos olisi kuvattu hieman alempaa.

Jätä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Uusimmat havainnot

Yhteystiedot

Harvinaisia halomuotoja - 6.1.2017 klo 11.00 Lieto Havainto numero 60018