Newest observations

Contact information

Taivaanvahti,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

Koko taivaan haloilmiö - 28.6.2019 klo 08.40 - 28.6.2019 klo 10.20 Raisio Observation number 83884

Visibility IV / V

Perjantain aamupäivästä muodostuikin melkoinen halobongarin karkkipäivä :D

Ennen yhdeksää jo mukavan kirkasta sivuaurinkoa ja horisonttirengasta ja ihan lyhyen ajan sisällä sitten alkoi jo muutakin näkyä. Parrya ja Lowitzia oli pitkin näytöstä.

Sopivaa pilveä lipui taivaalla ja horisonttirengaskin siinä kasvoi pikkuhiljaa ja samassa yhteydessä erottui selkeä 120° sivuaurinko. Kotona kuvia läpi käydessä otti sitten Wegenerkin silmään, vaikka en tuota visuaalina hoksinut.

Jos jostain sapiskaa pitää itselle antaa, niin auringon vastapuoli jäi kovinkin vähälle huomiolle. Juuri ja juuri sai horisonttirenkaan mahtumaan kuva-alalle ja siihen se tuli suurimmassa osassa sommiteltua, eikä vastapuolelta  horisonttirenkaan alta siis juuri mitään mahtunut mukaan.

Eipä ole ennen täyttä horisonttirengasta tullut vastaan, Wegeneristä puhumattakaan. Ja taitaa Lowitzejakin olla joku itselle ennennäkemätön. Toki raadille hieman pohdittavaksi, mutta ruksin ainakin (yltiö)optimistisesti, kun sellaista äksää tuossa sivuauringon nurkilla... Täytyy vielä hiukan kahlata läpi, mutta starttaillaan nyt näillä kuvatuksilla.


More similar observations
Additional information
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Yläpilvet
  • Yleiset halomuodot auringonvalo
    • 22° rengas info

      22° rengas on 22 asteen säteinen rengas valonlähteen ympärillä. Usein tästä halosta nähdään vain osa.

      Silloin tällöin 22° renkaan sisäpuoli on silmiinpistävän tumma. Näin käy kun halon aiheuttavat jääkiteet ovat optisesti hyvälaatuisia, jolloin ne eivät sirota juurikaan valoa renkaan sisäpuolelle.

      Talvella 22° rengas on mahdollista löytää varsin usein lumihangelta, missä se näkyy yleensä verraten harvojen kiteiden muodostamana spektrivärien kimalluksena. Sitä ei kannata sekoittaa väreiltään vieläkin näyttävämpään 46° renkaaseen, joka lumihangella on myös varsin tavallinen.

      Ulkovalaisimilla jääsumussa näkyvä 22° rengas ilmenee kolmiulotteisena sikarimaisena pintana, joka koostuu lukemattomien kiteiden välkähdyksistä. Lumen pinnalla tästä sikarista nähdään leikkauspinta, jolloin 22° rengas voi katsojan ja valon keskinäisestä sijainnista riippuen olla hyvin omituisen näköinen. Yleensä ulkovalaisimet ovat liian korkealla pinta-22° renkaan havaitsemiseksi ja siksi sen yleensä joutuu luomaan omalla valaisimella. 

      22° rengas on yleisin haloilmiö, sen voi taivaalla havaita noin 150 päivänä ja yönä vuodessa. 

       

      Yläpilveen syntynyt, osittainen 22° rengas Kuun valossa. Kuva Eetu Saarti.

       

      22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Täysi 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jari Luomanen.

       

      22° rengas lumen pinnalla, yllä yksittäisessä kuvassa, alla 97 kuvan pinossa. Pintahalot osoittautuvat tyypillisesti pettymykseksi yksittäisissä ruuduissa. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten käy ilmi ylemmästä kuvasta, jossa se muodostaa lumelle suljetun silmuka. Alla kaavio selvittää miksi näin käy: ulkovalaisimilla 22° rengas on teoriassa sikarin muotoinen kolmiulotteinen pinta ja lumen pinnalla näemme tästä sikarista leikkauksen, joka kaaviossa on kuvattu punaisella. Lampun ja havaitsijan keskinäinen sijainti määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kaavio Walt Tape.    

       


      Lampun valossa lumen pinnan 22° rengas ei välttämättä ympäröi valonlähdettä, kuten tässä kuvassa näkyy. Ylempänä oleva kaavio selvittää tilannetta. Vaihtamalla kaaviossa lampun ja havaitsijan paikkaa, päästään lähemmäksi tässä kuvassa ilmenevää tilannetta. Lampun ja havaitsijan keskinäinen asema määrää millaisena 22° renkaan poikkileikkaus ilmenee. Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Lumen tai jään pinnalla näkyvä 22° rengas on silloin tällöin toispuoleinen, kuten tässä kuvassa. Kyse ei ollut siitä että toisella puolella ei olisi ollut sopivia jääkiteitä, sillä ilmiö näkyi samanlaisena kaikialla jäällä. Toispuoleisuuden voi selittää sillä, että pinnalle kasvaneet jääkiteet osoittavat kaikki suurinpiirtein samaan suuntaan. Kuva Marko Riikonen.

    • Sivuaurinko info

      Sivuauringot ovat värillisiä valoläikkiä Auringon molemmin puolin. Niiden etäisyys Auringosta muuttuu Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla ne ovat 22 asteen etäisyydellä siitä. Mitä korkeammalle Aurinko nousee, sitä kauempana sivuauringot näkyvät ja sitä himmeämmiksi ne myös muuttuvat.

      Sivuaringot katoavat kun valonlähde nousee yli 60 asteen korkeudelle - Suomessa sekä Aurinko että Kuu pysyvät aina tätä matalammalla.  

      Jääsumussa sivuauringot ovat joskus häikäisevän kirkkaita. Tällöin on hyvät mahdollisuudet nähdä tuplasti kauempana Auringosta sijaitsevat, hyvin harvinaiset 44° sivuauringot.

      Sivuaurinkoja havaitaan jääsumussa myös ulkovalaisimilla. Tällöin ne ovat kaukaa katsottuna horisonttirengasmaisia valoviiruja, jotka ulottuvat korkeintaan 22 asteen etäisyydelle lampusta. Lähellä lamppua sivuauringot taipuvat kidevälkkeestä muodostuneena kolmiulotteisena pintana havaitsijan silmiin. Valokuvissa tämä vaikutelma ei kuitenkaan toistu, vaan näkyvillä on pelkät horisonttirengasmaiset viirut.

      Erikoinen paikka havaita sivuauringot on auton kuurainen tuulilasi. Haloille sopivia kiteitä muodostuu auton pinnoille varsin helposti. Parhaiten tällaiset halonäytelmät saadaan esiin pimeällä taskulampun valossa.

      Sivuaurinko on yleinen halo, jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Usein se näkyy taivaalla varsin lyhyen aikaa.

       

      Sivuaurinkoja nähdään varsinkin kun Aurinko on matalalla. Kuva Mikko Peussa.

       

      Lyhytaikainen, yksinäinen sivuaurinko syttyy monesti pieneen pilvikuituun. Näin syntyneet sivuauringot voivat olla toisinaan hyvin kirkkaita. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Kuun poikki kulkevalla kapealla lentokoneen jättövanalla näkyvät sivuauringot. Ne ovat yleisin jättövanoilla havaittava halo. Kuva Eetu Saarti.

       

      Kun jääsumussa loistavat näin kirkkaat sivuauringot, silloin kannattaa katsoa myös tuplasti kauemmaksi Auringosta. Siellä on hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaiset 44° sivuauringot. Kuva Toivo Kiminki.

       

      Erillisissä kiteissä kimalteleva sivuaurinko. Kuva Sara Riihiaho.

       

      Suurella valonlähteen korkeudella sivuauringot ovat selvästi etääntyneet samaan aikaa näkyvästä 22° renkaasta. Kuva Jari Luomanen.

       

      Pilareita ja sivuaurinkoja laskettelurinteen lampuilla. Sivuauringot ovat lampuista vaakatasossa lähteviä valojuovia. Kuva Mika Aho.

       

      Halonäytelmä tuulilasissa. Sivuauringot on merkitty nuolilla. Värikäs kaari kuvan oikeassa alareunassa on zeniitinympäristönkaari. Valona on tuulilasin toisella puolella oleva led-lamppu. Kuva Jari Luomanen.

    • 22° ylläsivuava kaari info

      22° ylläsivuava kaari on suoraan Auringon päällä näkyvä värillinen kaari. Yleensä se nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.

      22° ylläsivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Matalalla Auringolla se on melko jyrkkä V-muoto. Korkealla Auringolla 22° yllä- ja allasivuavat kaaret muodostavat yhden kokonaisen halon, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko tai Kuu ei kuitenkaan nouse niin korkealle, että täysin rengasmainen 22° sivuava kaari olisi mahdollinen.

      Sivuavat kaaret eivät luonnossa ole useinkaan edellä kuvatun ideaalitapauksen kaltaisia. Esimerkiksi matalalla Auringolla ylläsivuava kaari saattaa selkeän V-muodon sijaan näkyä pelkkänä kirkastumana 22° renkaan yläosassa.

      22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on 40 asteen tuntumassa. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.

      Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä sen osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.

      Talvella jääsumussa näkyy joskus ulkovalojen tuottamia pilareita jotka päästään haarautuvat V-muodoksi. Nämä ovat 22° ylläsivuavia kaaria.

      Kirkkaan ulkovalaisimen alla on mahdollista seurata 22° sivuavan valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo ilmenee lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.

      22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa. Vuoden lämpimämmällä puolisikolla on hyvä olla tarkkana ettei sekoita sitä ylempään 23° parheliaan, joka lämpöaaltojen aikaan on 22° sivuavaa kaarta yleisempi halo.

       

      Matalan Auringon 22° ylläsivuava kaari. Kuva Arja-Sisko Airila.

       

      Matalan auringon 22° ylläsivuava kaari. Näkyvillä on myös pilari ja heikot sivuauringot sekä hyvin heikosti 22° rengasta. Kuva Jouni Reivonen.

       

      Auringon päällä näkyvät 22° ylläsivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Jari Luomanen.  
       

      Jääsumuun muodostunut täysi 22° sivuava kaari Kuun ympärillä. Näkyvillä on myös muita haloja. Ylä- ja alakoverat Parryn kaaret ovat tiiviisti kiinni 22° sivuavassa ja lähinnä vain kirkastavat sitä. Niiden voi kuitenkin havaita heikosti erkanevan 22° sivuavasta kaaresta. Kuva Jukka Ruoskanen. 

       

      Toiselta puolelta täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas. Kuva Marko Riikonen.

       

      Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

       

      Silloin tällöin jääsumuun syntyvät ulkovalojen pilarit jakautuvat päistään V-muotoon. Kyse on 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Veijo Timonen.

       

      Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä  22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • 22° allasivuava kaari info

      22° allasivuava kaari on suoraan Auringon alla näkyvä värillinen kaari. Usein halo nähdään 22° renkaan kanssa, jota se sivuaa.

      22° allasivuavan kaaren muoto vaihtelee Auringon korkeuden mukaan. Korkealla Auringolla se muodostaa 22° ylläsivuavan kanssa yhden kokonaisen kaaren, joka on vaakaellipsin muotoinen, tai hyvin korkealla Auringolla täysin rengasmainen. Suomessa Aurinko ei kuitenkaan nouse niin korkealle, että täysin rengasmainen 22° sivuava kaari olisi mahdollinen.

      22° yllä- ja allasivuava kaari yhtyvät teoriassa jo valonlähteen korkeudella 29 astetta. Alhaisin valonlähteen korkeus millä täydet sivuavat on luonnossa valokuvattu on noin 40 astetta. Useimmiten vielä 50 asteen korkeudellakin - mikä on suurinpiirtein kesäauringon keskipäivän korkeus Etelä-Suomessa - 22° yllä- ja allasivuava kaari näkyvät erillisinä.

      Hyvin korkealla Auringolla esiintyvä renkaan muotoinen 22° sivuava kaari ei eroa muodoltaan 22° renkaasta, mutta vahvoja viitteitä 22° sivuavan kaaren osuudesta ilmiöön antaa renkaan epätavallisen suuri kirkkaus ja terävyys.

      Talvella jääsumussa on kirkkaan ulkovalon alla mahdollista seurata 22° sivuavan kaaren valonlähteen korkeudesta riippuvaa muodonmuutosta liikkumalla lähemmäksi ja kauemmaksi valosta. Halo näkyy lampun valossa kauniina, erillisistä kiteistä muodostuneena kolmiulotteisena pintana.

      22° sivuava kaari on yleinen halo jonka voi havaita noin 100 kertaa vuodessa.

       

      Halonäytelmä paksussa yläpilvessä. Näkyvillä on molemmat 22° sivuavat kaaret sekä 22° rengas. Kuva Mikko Peussa. 

       

      Matalalla olevaan jääkidepilveen syntynyt halonäytelmä 22° yllä- ja allasivuavilla kaarilla. Kuva Voitto Pitkänen.

       

      Vaakaellipsin muotoinen täysi 22° sivuava kaari Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Sivuavan kaaren sisäpuolella on heikompi 22° rengas. Kuva Marko Mikkilä.

       

      Täysi 22° sivuava kaari ja 22° rengas yläpilvessä. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Tämä rengas hyvin korkealla taivaalla olleen Kuun ympärillä lienee terävyytensä perusteella 22° sivuavan kaaren dominoima. Kuva Marko Riikonen.

       

      22° allasivuava kaari ja ala-aurinko lentokoneesta valokuvattuna. Näkyvillä on myös 22° rengasta. Kuva Antti Sinkkonen.

       

      22° allasivuava kaari ja 22° rengas lentokoneesta nähtynä. Kuva Jouni Finnilä.

       

      22° allasivuava kaari näkyy peltoa vasten Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Sen alapuolella lähellä kuvan alalaitaa on luultavasti myös ala-aurinko. Kuun päällä on 22° ylläsivuava kaari. Kuva Marko Mikkilä.  

       

      Jääsumuun syntynyt 22° allasivuava kaari Kuun valossa. Kuva Mika Aho.

       

      Simulaatiot 22° sivuavista kaarista viidelle valonlähteen korkeudelle. Kun valonlähde nousee yli 75 asteen, 22° sivuava kaari on renkaan muotoinen. Viivalla on piirretty 22° rengas ja horisontti. Oikeassa alakulmassa on simulaatioissa käytetty kide sekä 22° sivuavan kaaren valonreitti. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

      Kuten nämä simulaatiot näyttävät, 22° allasivuavan kaaren muoto muuttuu merkittävästi valonlähteen korkeuskulman välillä 10-20 astetta. Koska halo näkyy kyseisillä valonlähteen korkeuksilla horisontin alapuolella, havainto tehdään joko maanpinnalta jääsumussa tai yläpilvissä lentokoneesta käsin. Simulaatiossa on myös mukana ala-aurinko. Vaakaviiva on horisontti, piste horisontin päällä on valonlähde ja kaareva viiva on 22° rengas. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • Zeniitinympäristön kaari info

      Zeniitinympäristön kaari on värikäs, korkealla taivaalla näkyvä halo, joka kiertää taivaan lakipistettä. Halon korkean sijainnin vuoksi on sen näkemiseksi kallistettava päätä takakenoon. Sivuauringot antavat vihjeen zeniitinympäristön kaaren mahdollisuudesta, sillä nämä halot syntyvät samoista jääkiteistä.

      Zeniitinympäristön kaari ei esiinny valonlähteen ollessa yli 32 asteen korkeudella. Halon etäisyys valonlähteesta vaihtelee jonkin verran valonlähteen korkeuden mukaan. Se on kiinni 46° renkaassa valonlähteen korkeuskulmilla noin 16 - 28 astetta. Tätä suuremmilla ja alemmilla valonlähteen korkeuksilla se on siitä irti. 46° ylläsivuavaa kaarta zeniitinympäristönkaari sivuaa aina.

      Zeniitinympäristön kaaren voi havaita noin 30 kertaa vuodessa, mutta suurin osa esiintymisistä on varsin lyhytaikaisia ja verraten vaatimattomia. Harvinaiset kaikkein voimakkaimmat zeniitinympäristön kaaret ovat suurenmoista nähtävää.  

      Jääsumussa ulkovalaisinten valossa zeniitinympäristön kaari ilmenee kolmiulotteisena pintana, joka kaartuu silmien edestä kohti lamppua. Sen voi ulkovalaisimilla nähdä vaikka lamppu olisi yli 32 asteen korkeudella.

      Zeniitinympäristön kaari on mahdollista havaita myös kuuraisessa auton tuulilasissa. Tuulilasihalot saadaan dramaattisimmin esille pimeän aikaan käyttämällä valonlähteenä kirkasta taskulamppua. 

       

      Erittäin kirkas zeniitinympäristön kaari. Tällaisen näkemiseen voi aktiiviharrastajaltakin mennä vuosikymmeniä. Kuva Ari Laine. 

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristön kaari (zyk) on irrallaan 46° renkaasta. Sen sijaan se on aina kiinni 46° ylläsivuavassa kaaressa. Kuva Olli Sälevä.

       

      Taivaan poikki lipuva viattoman näköinen cirrus-pilven kuitu voi yllättää siihen syttyvällä zeniitinympäristön kaarella. Kuva Mika Aho.

       

      Tavanomainen zeniitinympäristön kaaren esiintymä ei ole kovinkaan kirkas. Tässä kuvassa halo on merkitty nuolella. Näkyvillä on myös 22° rengas ja oikeanpuoleinen sivuaurinko. Kuva Jari Luomanen. 

       

      Zeniitinympäristön kaari (zyk) ei voi näkyä yli 32° valonlähteen korkeuksilla. Tässä ollaan simulaatioiden perusteella lähellä tuota raja-arvoa 29-30 asteessa. Pikkuruiseksi sirpiksi kutistunut zeniitinympäristön kaari on kuvassa ehkä juuri ja juuri irrallaan 46° renkaasta. Kuva Marko Riikonen.

       

       

      Zeniitinympäristönkaari (zyk) auton tuulilasin kuurassa. Valonlähteenä on kirkas led-valo. Kuva on pinottu noin kymmenestä kuvasta joiden välillä kameraa on liikutettu aavistuksen verran. Näin ilmiö saadaan paremmin vastaamaan intensiteetiltään sitä mitä se paljaalla silmällä katsoen oli. Kuva Marko Riikonen. 

    • Horisonttirengas info

      Horisonttirengas on valonlähteen tasossa taivaan ympäri kiertävä valkea rengas. Ilmiö on harvoin täydellinen, yleensä siitä havaitaan vain osia. Taivasta kannattaa pitää silmällä horisonttirenkaan varalta varsinkin silloin kun sivuauringot tai 22° sivuava kaari ovat kirkkaita.

      Jääsumussa ulkovalon alla näkyvä horisonttirengas kiertää erillisistä kiteistä muodostuvana pintana havaitsijan ympäri. Se näyttää olevan vastapuolella lamppua matalammalla. Hyvin korkean pylvään päässä olevan valaisimen (esimerkiksi lastausalueella) alle jääkidemassaa mahtuu enemmän, jolloin horisonttirengas saattaa näkyä vaikuttavana, erillisistä kiteistä koostuvana suppilona pään päällä.

      Erikoinen paikka nähdä horisonttirengas on auton kuurainen tuulilasi. Tuulilasihalot ovat parhaiten havaittavissa pimeällä kun valonlähteenä käytetään kirkasta taskulamppua. 

      Auringon tai Kuun valossa horisonttirenkaan voi havaita taivaalla noin 10 kertaa vuodessa. Tykkilumetuksen muodostamissa jääsumuissa se näkyy ulkovalaisimien alla varsin helposti.

       

      Täysi horisonttirengas yläpilvessä. Kuvan alaosassa näkyvät myös sivuauringot ja Auringon päällä 22° ylläsivuava kaari. Kuva Måns Hagberg.

       

      Täysi horisonttirengas (nuoli) Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Kuva Jari Luomanen.

       

      Alapilven raosta paljastunut horisonttirenkaan pätkä. Kuva Olli Sälevä.

       

      Tämän halonäytelmän horisonttirengas oli rajautunut harvinaisella tavalla Auringon läheisyyteen ja se muodosti yhdessä pilarin kanssa taivaalle ristin. Halot syntyivät jääkiteiksi muuttuneisiin alapilviin. Sensijaan 22° ylläsivuava kaari oli yläpilvessä. Kuva Marko Riikonen.   

       

      Horisonttirengas läpäisee kirkaan sivuauringon. Sivuaurinko itsessään voi simulaatioiden perusteella jatkua noin 20 astetta Auringosta poispäin, mutta tätä pidempi pätkä on aina horisonttirengasta. Samoin sivuauringosta Aurinkoon päin jatkuva pätkä on aina horisonttirengasta. Tyypillisesti Aurinkoa kohti horisonttirengas on himmeämpi, kuten tässäkin kuvassa. Kuva Sami Jumppanen.  

       

      Täysi horisonttirengas jääsumussa. Alla on halonäytelmästä simulaatio. Kuva Marko Riikonen.

       

      Horisonttirengas auton kuuraisessa tuulilasissa. Valona on kirkas led-lamppu. Kuvassa näkyy myös yläkovera Parryn kaari. Kuva Marko Riikonen.

       

      Jääsumussa lampuista jatkuvat vaakasuorat valoviivat eivät ole horisonttirenkaan pätkiä, vaan kyse on sivuauringoista, jotka ulkovaloilla ilmenevät tällä erikoisella tavalla. Horisonttirenkaan havaitsemiseksi on mentävä aivan lampun alle ja se näkyy aina erillisistä kiteistä muodostuneena pintana. Kuva Mika Aho. 

    • 46° rengas info

      46° rengas on suurikokoinen, yleensä punaisen ja vihreän värityksen hallitsema halorengas. Siitä nähdään tavallisesti vain lyhyitä osia, esimerkiksi zeniitinympäristön kaaren alapuolella.

      46° rengas on sekoitettavissa paljolti samanmuotoiseen 46° ylläsivuavaan kaareen. Tämä on mahdollista kuitenkin vain kun valonlähde on alle 32 asteen korkeudella, sillä tätä korkeammalla ei 46° ylläsivuavaa muodostu.

      Näiden kahden halon tunnistus tehdään usein 22° renkaan ja 22° sivuavan kaaren kirkkaussuhteen avulla. Havaintokokemuksen kartuttua myös huomaa, että 46° rengas on väreiltään hailakampi kuin 46° sivuava kaari.

      Silti tilanteet, joissa on hankala sanoa onko kyse 46° renkaasta vai 46° sivuavasta kaaresta, ovat melko tavallisia. Eräs syy tähän on se, ettei jääkiteiden liiketiloista johtuen renkaan ja sivuavan kaaren välillä ole välttämättä selvää rajaa, vaan eriasteiset välimuodot ovat mahdollisia.

      46° renkaan voi nähdä taivaalla noin 15 kertaa vuodessa. Lisäksi se on helposti nähtävissä lumen pinnalla kauniina spektrin värisinä kidekimalluksina.

       

      Hieno 46° rengas (nuoli) Kuun jääsumuhalonäytelmässä. Kuu on yli 32 asteen korkeudella, joten 46° ylläsivuavaa kaarta ei voi esiintyä. Jääsumussa näkyy tyypillisesti parempia 46° renkaita kuin yläpilvissä. Lisäksi Kuun halonäytelmien valokuviin saa Auringon halonäytelmiä helpommin hyvän 46° renkaan pitkien valotusaikojen vuoksi. Valotuksen aikana jääkidepilvet ehtivät liikkua, jolloin ne muodostavat kuvaan tasaisemman taustan jota vasten halot erottuvat paremmin. Kuva Jari Luomanen.  

       

      Jääsumuhalonäytelmä Kuun valossa, kuvaan on merkitty 46° ja 22° renkaat. Kuu on 29-30 asteen korkeudella, mikä mahdollistaisi 46° ylläsivuavan kaaren. 22° sivuavan kaaren puuttuminen kuitenkin kertoo ettei 46° sivuavaa kaarta voi olla halonäytelmässä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä näkyvillä ovat harvinaisella tavalla sekä 46° rengas että 46° ylläsivuava kaari. Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristönkaari (zyk) on 46° renkaasta erillään. 46° ylläsivuavassa kaaressa se sen sijaan on aina kiinni . Kuva Olli Sälevä. 

       

      Vaikka 46° rengasta ei visuaalisesti näkyisi taivaalla, on se mahdollista saada tyypillisesti esiin hyvän 22° renkaan sisältävistä halonäytelmistä valokuvauksen pinoamistekniikan avulla. Tässä yläpilvihalonäytelmässä on pinottu useita kahden minuutin aikana otettuja kuvia yhdeksi keskiarvokuvaksi ja näin saatu näkyville pitkä 46° rengas. Kuva Eetu Saarti. 

       

      22° ja 46° renkaat lumen pinnalla. Yksittäisissä kuvissa lumenpintahalot näkyvät tyypillisesti paljon heikommin kuin mitä vaikutelma paikan päällä oli. Pinoamalla päästään lähemmäksi visuaalista vaikutelmaa ja jopa sen yli. Pintahalosta otetaan useita kuvia niin että vaihdetaan paikkaa joka kuvan välillä esimerkiksi metrin verran. Otetut kuvat pinotaan tietokoneella yhdeksi summakuvaksi. Yllä oleva kuva on 69 kuvan pino. Kuva Jari Luomanen.

    • 46° ylläsivuava kaari info

      46° sivuava kaari jakautuu yllä- ja allasivuavaan osamuotoon. 46° ylläsivuava kaari on aurinkoon nähden kovera laaja-alainen kaari. Sen erottaminen 46° renkaasta ei ole aina ongelmatonta.

      Ongelmaa ei tietenkään ole jos 46° rengas ja 46° ylläsivuava kaari näkyvät selkeästi toisistaan erillään. Yleensä kuitenkin näkyvillä on vain yksi halo. Tällöin ensimmäinen seikka johon kannattaa kiinnittää halossa huomiota on halon värikkyys ja terävyys. 46° ylläsivuava on aina värikylläisempi ja terävämpi kuin 46° rengas joka on väreiltään hailakka ja muutenkin diffuusimpi.

      Toinen huomioitava seikka on 22° ylläsivuava kaari. 46° ylläsivuava -tulkinta on vahvoilla jos halonäytelmässä on terävä 22° ylläsivuava kaari. Jos kuitenkin 22° ylläsivuava on epämääräinen, tällöin halo 46 asteen etäisyydellä on ennemminkin 46° rengas. Tämä on nähtävissä tietokonesimulaatioissa: samat jääkiteet jotka epävakaan leijailuasennon seurauksena tuottavat heikosti kehittyneen 22° ylläsivuavan kaaren synnyttävät 46° renkaan  - eivät 46° ylläsivuavaa. Simulaatioista ilmenee, kuinka jääkiteiden heilahtelun lisääntyessä 46° ylläsivuava kaari muuttuu huomattavasti aiemmin 46° renkaaksi kuin 22° sivuava kaari muuttuu 22° renkaaksi. Suora päättely 22° ylläsivuava kaari = 46° ylläsivuava kaari, ei siis toimi, on myös katsottava kuinka kehittynyt 22° ylläsivuava kaari on.  

      Läheskään aina kategorisointia ei kuitenkaan kaikista neuvoista huolimatta pysty tekemään ja on makuasia merkitseekö rastin 46° ylläsivuavan, 46° renkaan vai molempien ruutuun. Tämä epävarmuus on odotettavissa haloilta jotka vaihettuvat tasaisesti toisikseen jääkiteen leijailuasennon epävakauden mukaan.

      46° ylläsivuava kaari sivuaa aina zeniitinympäristön kaarta. Molemmat halot katoavat kun Aurinko nousee 32 astetta korkeammalle. 46° rengas on zeniitinympäristön kaaresta erillään matalammilla Auringon korkeuksilla kuin noin 16 astetta ja suuremmilla kuin noin 29 astetta. 

      46° ylläsivuavan kaaren voi Suomessa nähdä noin 5-10 kertaa vuodessa.

       

      Halonäytelmä yläpilvissä 46° ylläsivuavalla kaarella. Lievä intensiteentin lisäys 46° ylläsivuavan kaaren yläosassa saattaa olla heikon zeniitinympäristön kaaren aikaansaamaa. Kuva Jari Luomanen. 

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä näkyvillä ovat harvinaisella tavalla sekä 46° ylläsivuava kaari että 46° rengas. Aurinko on sen verran matalalla, että zeniitinympäristönkaari (zyk) on 46° renkaasta erillään. 46° ylläsivuavassa kaaressa se sensijaan on aina kiinni . Kuva Olli Sälevä.

       

      46° ylläsivuava kaari ja 46° rengas ovat selkeitä tässä kirkkaalla lampulla jääsumuun luodussa halonäytelmässä. Lamppua vastapäätä kuvan yläosassa näkyy sekä diffuusit että Trickerin vasta-aurinkokaaret. Ympäristön ulkovalaisimista nousee pilareita, joista monet ovat jakautuneet päistään merkkinä 22° ylläsivuavasta kaaresta. Kuva Marko Riikonen.

       

      Simulaatiot täydellisesti kehittyneistä 46° sivuavista kaarista. 46° ylläsivuava kaari on aina valonlähteeseen nähden kovera kaari, eikä sitä näy valonlähteen ollessa yli 32 asteen korkeudella. 46° allasivuava kaari on valonlähteeseen nähden kupera kaari noin 50° korkeudelle saakka. Suuremmilla valonlähteen korkeuksilla sen muoto on valonlähteeseen nähden kovera. Viivalla on piirretty 46° rengas ja horisontti. Simulaatio-ohjelma HaloPoint. 

    • 46° allasivuava kaari info

      46° allasivuava kaari näkyy Suomessa luonnollisilla valonlähteillä aina valonlähteen suhteen kuperina kaarina. Lähempänä päiväntasaajaa Aurinko ja Kuu nousevat korkeammalle jolloin niiden alla voi nähdä yhtenäisen 46° allasivuavan kaaren. 

      46° allasivuavaa kaarta havaitaan meillä harvemmin kuin 46° ylläsivuavaa. Tähän lienee syynä se, että Aurinko ja Kuu ovat yleensä sen verran matalalla, ettei allasivuava kaari erotu lähellä horisonttia ilmakehän vaimennuksen ja pilvien epätasaisuuksien takia. Parhaat matalan Auringon 46° allasivuavat nähdään pääsääntöisesti jääsumussa.

      Vaikka 46° allasivuavan kaaren teoreettinen muoto on useilla valonlähteen korkeuksilla valonlähteeseen nähden kupera, se voi silti heikosti kehittyneenä näyttää pelkältä 46° renkaan pätkältä. Korkealla Auringolla 46° allasivuava saattaa tulla sekoitetuksi myös horisontinympäristön kaareen, mutta Suomessa tätä ongelmaa ei ole.  

      46° allasivuava on mahdollista havaita yläpilvissä ainakin kerran vuodessa. Jääsumussa sen näkeminen riippuu lähinnä siitä kuinka paljon on mahdollisuuksia seurata laskettelurinteiden tykkilumetuksesta syntyviä laadukkaita jääsumuja.

       

      Kuun jääsumuhalonäytelmä näyttävillä 46° allasivuavilla kaarilla. Kuva Marko Mikkilä.

       

      46° sivuavat kaaret jääsumuun syntyneessä halonäytelmässä. Kuvan poikki kulkeva valkea kaari on horisonttirengas. Kuva Jari Luomanen.

       

      Tyypillinen yläpilven 46° allasivuava kaari on himmeä ja esiintyy vain toisella puolella. Halo on merkitty kuvaan nuolella. Näkyvillä on lisäksi 22° ylläsivuava kaari sekä 22° rengas. Kuva Ismo Luukkonen.

       

      Yläpilveen syntynyt halonäytelmä 46° allasivuavalla kaarella. Kuva Veikko Mäkelä.

       

      Lentokoneesta valokuvattu halonäytelmä jossa on mukana heikko 46° allasivuava kaari. Kuva Reima Eresmaa. 

       

      Simulaatiot 46° sivuavista kaarista. 46° ylläsivuava kaari on aina valonlähteeseen nähden kovera kaari, eikä sitä näy valonlähteen ollessa yli 32 asteen korkeudella. 46° allasivuava kaari on valonlähteeseen nähden kupera kaari noin 50° korkeudelle saakka. Suuremmilla valonlähteen korkeuksilla sen muoto on valonlähteeseen nähden kovera. Viivalla on piirretty 46° rengas ja horisontti. Simulaatio-ohjelma HaloPoint.

  • Harvinaiset halomuodot auringonvalo
    • 120° sivuaurinko info

      120° sivuauringot sijaitsevat 120° keskuskulmaetäisyydellä Auringosta. Tyypillisesti ne nähdään horisonttirenkalla. Varsinkin matalalla Auringolla 120° sivuauringot voivat esiintyä myös ilman horisonttirengasta. Tällöin 120° sivuauringot saattavat olla pilarimaisia, normaalisti halo on muodoltaan suurinpiirtein pyöreä.

      Horisonttirenkaan lisäksi 120° sivuauringon seuralaishaloihin kuuluvat sivuauringot, tosin sopivan jääkidealueen ollessa pienialainen ne eivät näy välttämättä samanaikaisesti. Sivuauringot ja 120° sivuauringot muodostuvat laatan muotoisissa jääkiteissä, mutta horisonttirengas voi muodostua myös pylvään muotoisissa kiteissä. Nämä kiteet leijailevat eri asennoissa ja jälkimmäisessä tapauksessa horisonttirenkaan yhteydessä ei näy 120° sivuaurinkoja.

      Erikoinen paikka nähdä 120° sivuaurinko on auton kuurainen tuulilasi. Parhaiten tuulilasihalot tulevat esiin käyttämällä valonlähteenä pimeällä kirkasta taskulamppua.

      120° sivuauringon voi nähdä taivaalla noin 1-3 kertaa vuodessa. Horisonttirenkaalla näkyy helposti myös pilvikirkastumia jotka saattavat muistuttaa 120° sivuaurinkoa. 

       

      120° sivuaurinko näkyy kirkkaampana kohtana horisonttirenkaalla. Kuva Samuli Vuorinen.

       

      120° sivuaurinko ilmenee kirkastumana cirruksen harjassa. Tällainen jää helposti huomaamatta, mutta jos pilvi on aiheuttanut ensin kirkkaan sivuauringon, tällöin voi odotella josko se pikku tuurilla lipuisi 120° sivuauringon kohdalle. Kuva Jari Luomanen.  

       

      Horisonttirenkaan päässä on kirkastumana 120° sivuaurinko (nuoli). Kuva Jarmo Leskinen.

       

      Jääsumuun syntynyt halonäytelmä 120° sivuauringolla. Zyk tarkoittaa zeniitinympäristönkaarta. Kuva Marko Riikonen. 

    • Yläkovera Parryn kaari info

      Yläkovera Parryn kaari on valonlähteen päällä esiintyvä, sen suhteen loivasti kovera, värillinen kaari. Halon esiintyminen liittyy tavallisesti hyvin kehittyneeseen 22° ylläsivuavaan kaareen, mutta varsinkin jääsumussa ylläsivuava voi olla heikosti kehittynyt tai jopa puuttua kokonaan.

      Yläkoveran Parryn etäisyys valonlähteestä vaihtelee valonlähteen korkeuden mukaan. Yleensä se havaitaan selkeästi erillään 22° sivuavasta kaaresta. Kuitenkin Auringon korkeuksilla noin 40-57 astetta halo on kiinni 22° sivuavassa kaaressa. Tällöinkin yläkoveran Parryn kaaren päät kuitenkin erkanevat 22° sivuavasta kaaresta, mikä tekee mahdolliseksi halon tunnistuksen.

      Joskus 22° ylläsivuavan päällä oleva yläkoveran Parryn kaaren näköinen halo saattaa olla pyramidikiteistä aiheutuva ylempi 23° parhelia. Se on muodoltaan identtinen Parryn kaaren kanssa, mutta on tavallisesti tätä diffuusimpi. 23° parhelian mahdollisuus on olemassa lähinnä silloin kun halonäytelmässä on muitakin pyramidihaloja.

      Yläkovera Parry on yleisin neljästä Parryn kaaren osamuodosta ja sen voi löytää taivaalta noin kerran vuodessa-kahdessa.

      Halo on mahdollista nähdä myös auton kuuraisella tuulilasilla.


       

      Yläkovera Parryn kaari (nuoli) jääsumuun syntyneessä Kuun halonäytelmässä. Kuva Mika Aho.

       

      Tässä jääsumuhalonäytelmässä Kuu on sen verran korkealla, että yläkovera Parryn kaari on kiinni 22° sivuavassa kaaressa. Sen päiden voi kuitenkin heikosti havaita erkanevan 22° sivuavalta kaarelta. Alakovera Parry erottuu kuvassa lähinnä kirkastumina 22° sivuavalla kaarella Kuusta alaviistoon. Kuva Jukka Ruoskanen.

       

      Koska tässä halonäytelmässä on voimakas 24° parhelia, 22° ylläsivuavan kaaren päällä näkyvä kaari saattaa olla pikemminkin ylempi 23° parhelia kuin Parryn kaari. Tätä tulkintaa puoltaa myös kaaren diffuusi olemus. Kuva Juha Tonttila.

       

      Yläkovera Parry auton tuulilasin kuurassa. Valonlähteenä on kirkas led-valo. Yksittäisissä kuvissa pintahalot ovat tyypillisesti vain kalpea aavistus siitä mitä visuaalinen vaikutelma oli. Yllä oleva kuva on pinottu noin kymmenestä kuvasta joiden välillä kameraa on liikutettu aavistuksen verran. Näin ilmiö saadaan paremmin vastaamaan intensiteetiltään sitä mitä se paljaalla silmällä katsoen oli. Paras tapa dokumentoida tuulilasin haloja on videokuvaus. Kuva Marko Riikonen. 

       

      Simulaatiot yläkoverasta Parryn kaaresta neljälle Auringon korkeudelle. Auringon korkeudella 5 astetta yläkovera Parry on hyvin himmeä ja kaukana auringosta. Yli 77 asteen korkeudella yläkoveraa Parrya ei enää esiinny. Vertailukuvioina 22° ja 46° renkaat. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

    • Ylempi Lowitzin kaari info

      Ylempi Lowitzin kaari on värillinen, kirkkaudeltaan vaatimaton kaari jonka näkyminen liitty Parryn kaareen tai kirkkaaseen sivuaurinkoon.

      Nämä kaksi ylemmän Lowitzin kaaren esiintymismuotoa syntyvät liiketilaltaan eri tavalla rajoittuneista kiteistä. Parryn kaareen liittyvä ylempi Lowitz muodostuu niin sanotussa Parry-Lowitz -asennossa leijailevista kiteistä, sivuaurinkoon liittyvä laatta-Lowitz -asennossa leijailevista kiteistä. 

      Valokuvissa hyvin erottuvien, kiistattoman selvien Lowitzin kaarten näytelmät ovat harvinaisia ilmestyksiä. Sellaisen voi havaitsija odottaa näkevänsä kerran-pari vuosikymmenessä.

       

       

      Valokuva poikkeuksellisen hyvin kehittyneistä Lowitzin kaarista sivuaurinkojen seurassa. Kaikki kolme Lowitzin kaaren osamuotoa - ylempi (1), alempi (2) ja rengasmainen (3) - ovat näkyvillä. 22° rengas puuttuu sivuauringon tasosta, mikä edesauttaa ylemmän ja alemman osamuodon erottumista.

      Tämä 31. elokuuta 1994 entisen Oulun läänin alueella esiintynyt halonäytelmä päätti epäilyt Lowitzin kaarten olemassaolosta. Kuva Petri Hakkarainen.

       

      Yllä valokuva halonäytelmästä jossa Lowitzin kaari näkyy Parryn kaaren yhteydessä. Kuva on keskiarvopino useasta muutaman minuutin aikana oletusta valokuvasta. Alla on simulaatio halonäytelmästä. Kuva Jukka Ruoskanen. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

       

      Tässä halonäytelmässä on mahdollisesti ylempi ja alempi Lowitzin kaari (nuolet). Tällaisia hankalasti tulkittavia tapauksia tulee juuri kuvan kaltaisissa tilanteissa, joissa valonlähde on matalalla ja sivuaurinko lähellä 22° rengasta. Kuva Jaakko Kuivanen.

       

      Simulaatiot ylemmästä Lowitzin kaaresta kuudelle valonlähteen korkeudelle. Vertailukuviona sivuaurinko ja 22° rengas. Ylempi Lowitzin kaari ei useinkaan esiinny näin täydellisenä, vaan siitä nähdään pikemminkin joko sivuaurinkojen tai Parryn kaaren läheisyydessä esiintyvä osa. Nämä syntyvät vastaavasti niin sanotussa laatta-Lowitz ja Parry-Lowitz-asenossa leijailevista jääkiteistä. Matalalla Auringolla halo voi aiheuttaa sekaannusta Schulthessin kaarten kanssa, mutta havaintojen perustella liki kaikki matalalla Auringolla sivuaurinkojen yläpuolella näkyvät kaaret ovat Schulthessin kaaria.

    • Alempi Lowitzin kaari info

      Alempi Lowitzin kaari on värillinen, himmeä halo joka voi näkyä kirkkaan sivuauringon yhteydessä. Se erkanee 22° renkaalta himmeänä kaarena yläviistoon kohti sivuaurinkoja.

      Valokuvissa hyvin erottuvien, kiistattoman selvien Lowitzin kaarten näytelmät ovat harvinaisia ilmestyksiä. Sellaisen voi havaitsija odottaa näkevänsä pari kertaa vuosikymmenessä.

       

      Valokuva poikkeuksellisen hyvin kehittyneistä Lowitzin kaarista. Kaikki kolme Lowitzin kaarten osamuotoa - ylempi (1), alempi (2) ja rengasmainen (3) - ovat näkyvillä. Kuva Petri Hakkarainen.

       

      Tässä halonäytelmässä saattaa olla näkyvillä Lowitzin kaarten ylempi ja alempi osamuoto (nuolet). Tällaisia hankalasti tulkittavia tapauksia tulee juuri kuvan kaltaisissa tilanteissa, joissa valonlähde on matalalla ja sivuaurinko lähellä 22° rengasta. Kuva Jaakko Kuivanen.

       

      Simulaatiot alemmasta Lowitzin kaaresta kuudelle valonlähteen korkeudelle. Vertailukuvioina sivuauringot sekä 22° rengas. Alempi Lowitzin kaari on teoriassa kirkkaimmillaan 22° rengasta sivuavassa kohdassa. Hyvin korkealla valonlähteellä se on muodoltaan identtinen alakoveran Parryn kaaren kanssa. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • Rengasmainen Lowitzin kaari info

      Rengasmainen Lowitzin kaari on värillinen kaari joka jatkuu sivuauringoista ylös- ja alaspäin. Se on kolmesta Lowitzin kaaren osamuodosta helpoiten tunnistettavissa, sillä matalia auringon korkeuksia lukuunottamatta se on irrallaan 22° renkaasta.

      Rengasmainen Lowitz on näkyessään liittynyt aina kirkkaisiin sivuaurinkoihin, ja sitä on raportoitu niin muiden Lowitzin kaarten kanssa kuin ilman niitä (22 rengas voi häiritä ylemmän ja alemman komponentin tunnistamista). 

      Valokuvissa hyvin erottuvien, kiistattoman selvien Lowitzin kaarten näytelmät ovat harvinaisia ilmestyksiä. Sellaisen voi havaitsija odottaa näkevänsä pari kertaa vuosikymmenessä.

      Halonäytelmä, jossa on kaksi Lowitzin kaarten osamuotoa. Rengasmainen Lowitz (oikeanpuoleinen nuoli) nousee sivuauringosta loivasti kaartuen ylöspäin. Ylempi Lowitzin kaari (vasemmanpuoleinen nuoli) on tyypillisen hämäävästi 22° renkaan kaltainen ja tässä onkin mukana 22 rengasta, sillä kaarenpätkän ylin osa ei voi enää selittyä Lowitzin kaarella. Kuva Jari Luomanen.

       

      Simulaatiot rengasmaisesta Lowitzin kaaresta neljälle valonlähteen korkeudelle. Vertailukuviona sivuaurinko ja 22° rengas. Halo on voimakkaimmillaan matalalla auringolla, mutta tällöin sen tunnistamista haittaa sen päällekkäisyys 22° renkaan kanssa.

      Simulaatiot esittävät ilmiön täydellisenä, mutta käytännössä rengasmaisesta Lowitzin kaaresta nähdään tyypillisesti vain pätkiä sivuaurinkojen kohdalla. Täydellisenä halo sivuaisi ylä- ja alakuperaa Parryn kaarta, mikäli nekin näkyisivät samanaikaisesti taivaalla. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

    • Wegenerin vasta-aurinkokaari info

      Wegenerin vasta-aurinkokaari on laaja-alainen halo, josta yleensä nähdään vain horisonttirenkaan yläpuolella olevia osia. Se on tavallisesti valkoinen, mutta parhaimmillaan siinä erottuu haaleita spektrin värejä. 

      Kuten muutkin vasta-aurinkokaaret, myös Wegener risteää itseään vasta-aurinkopisteessä. Näin ei kuitenkaan luonnossa tavallisesti tapahdu ennenkuin Aurinko on yli 50 asteen korkeudella.

      Wegenerin vasta-aurinkokaari syntyy samoissa kiteissä kuin 22° ja 46° sivuavat kaaret. Jos nämä halot puuttuvat, ei Wegenerin vasta-aurinkokaartakaan synny. Myös horisonttirengas on erottamaton osa Wegenerin sisältäviä halonäytelmiä.

      Wegener on mahdollista nähdä yläpilvissä muutaman kerran vuosikymmennessä, mutta se jää helposti huomaamatta pilvikuitujen seasta. Kupera peili, joka tiivistää halot paremmin näkyville, on hyvä olla taskussa kun Wegeneriä alkaa taivaalta etsimään.

      Monesti halo löydetään vasta valokuvista. Helpoiten sen saa yläpilvistä esiin jos ottaa halonäytelmästä useita valokuvia peräkkäin jalustalta ja pinoaa ne yhdeksi keskiarvokuvaksi.  

      Ehkä paras mahdollisuus Wegenerin vasta-aurinkokaaren näkemiseksi on laskettelurinteiden lumitykityksistä muodostuneessa jääsumussa, varsinkin silloin jos halonäytelmän valonlähteenä on mahdollista käyttää kirkasta kohdevaloa.

       

      Tässä Kuun jääsumuhalonäytelmässä nähtiin erityisen pitkä Wegenerin vasta-aurinkokaari. Horisonttirenkaan yläpuolella se muodostaa täyden loopin ja alapuolellakin ulottuu aina alaprimääriin Tapen kaareen saakka. Kuva Jari Luomanen.

       

      Jääsumuhalonäytelmä Wegenerin vasta-aurinkokaarella. Kuva Olli Sälevä.

       

      Lyhyt Wegenerin vasta-aurinkokaaren pätkä yläpilveen syntyneessä halonäytelmässä. Vaikka halo oli heikosti värillinen, se jäi silti huomaamatta havaintotilanteessa. Kuva Marko Riikonen.

       

      Wegenerin vasta-aurinkokaari näkyy useiden muiden halojen ohella kirkkaalla lampulla jääsumuun luodussa halonäytelmässä. Lampun korkeus on 5 astetta. Kuva Marko Riikonen.

       

       

      Simulaatiot Wegenerin vasta-aurinkokaaresta neljälle valonlähteen korkeudelle. Mukana on myös Wegenerin kanssa aina näkyvät seuraishalot, eli 46° ja 22° sivuavat kaaret sekä horisonttirengas. Wegenerin vasta-aurinkokaari sivuaa teoriassa 22° sivuavaa kaarta sen ylä- ja alaosassa. Simulaatio-ohjelma: HaloPoint.

Comments: 34 pcs
Tero Sipinen - 28.6.2019 klo 21.13 Report this

No löytyihän se Wegenerkin, hienoa!

Ja ihan kiva tuo kutoskuvan ruksi siinäkin mielessä, että hieman sitä arvelutta ruksata kaikkia kolmea osamuotoa jpg-käsittelyn pohjalta; tämä valmiiksikäsitelty kuva hälventää arveluja huomattavasti :)

Jarkko Laukkanen - 28.6.2019 klo 22.55 Report this

Millä ohjelmalla ja miten nämä prosessoidut mv-kuvat on tehty?

Mikko Peussa - 28.6.2019 klo 23.24 Report this

Hienosti sait talteen. Komia setti!

Lasse Nurminen - 29.6.2019 klo 11.35 Report this

Kiitoksia kommenteista!

Tuli siinä Tero napsittua hieman pidemmällä polttovälillä muutama ruutu horisonttirenkaasta ja tuosta sivuauringon seudusta ja tosiaan ihan mukavasti nousi Lowitz-tarjonta tuossa esiin.

Jarkolle sen verran tietoa käsittelystä, että Photoshopilla käsitelty, onnistuu toki myös muilla kuvankäsittelyohjelmilla. Normaalien raakakuvien käsittelyn lisäksi nuo kysymäsi kuvat ovat saaneet seuraavanlaisen "hoidon"

1. USM, eli unsharp mask. Sopivia arvoja pitää hieman hakea, mutta huomattavasti reilummat arvot käytössä kuin normaalissa kuvien terävöittämisessä. Aivan tappiin ei arvoja kannata vetää, koska tuosta aiheutuu melkoisesti häiritseviä artefakteja (erilaisia juovia ym.), nähtävillä esim. kuvassa 6.

2. Invert, jolla sävyt kääntyvät negatiivisiksi. Tämä vaihe ei ole mitenkään pakollinen, mutta useissa tilanteissa olen tämän avulla hahmottanut heikkoja haloja paremmin kuin pelkän ykkös- ja kolmosvaiheen avulla.

3. B-R -käsittely, lyhyt ohje täällä. Näissä kuvissani värikanavat punaisen ja vihreän osalta ovat hieman poikkeavat, vihreä lähellä nolla-arvoa ja punaista säädetty -200 -arvosta keskemmälle kunnes kuva alkaa erottua selkeästi. Tässä ei tosiaan mitään kiveen kirjoitettua sääntöä ole. Säätimistä kokeilemalla löytyy sitten sopivimmat arvot kullekin värikanavalle.

Eri työvaiheiden nimissä saattaa olla joitain eroja riippuen käytetyistä ohjelmistoista.

Marko Riikonen - 29.6.2019 klo 13.28 Report this

Kannattaa ehkä säätää vielä levelssejä br-käsittelyn päälle, niin on valoisammat kuvat. Mikä muuten on auringon korkeus kahdelle viimeiselle kuvalle?

Marko Riikonen - 29.6.2019 klo 13.30 Report this

Hyvät br:t. Noissa olisi ehkä vielä varaa säätää levelssejä niin tulisi valoisammat kuvat. Mikä muuten on auringon korkeus kahdelle viimeiselle kuvalle?

Lasse Nurminen - 29.6.2019 klo 13.47 Report this

Joo, aavistuksen tummat kieltämättä. Kirkkaammat osat haloista nousivat paremmin esiin, kun jätti tummemmaksi.

Tarkoitatko Marko noita erillisiä kuvia vaiko tuota 7. ja 8. kuvan kuvaparia? Pidemmän polttovälin saurikuvapari (kuvat 5. ja 6.) otettu klo. 10.15 ja jälkimmäinen pari 10.17. Jossain 40° korkeudella aurinko siis oman lähteeni mukaan. 

Jouni Hovi - 29.6.2019 klo 16.47 Report this

Oli kyllä komea näytös.Wegener näytti todennäköiseltä mutten erottanut ainakaan paljaalla silmällä- tosin vietin aikaa myös sisätiloissa joten enpä tiedä....

Hienot ja hyvin rääkätyt kuvat- pitänee joskus käydä omat kuvat läpi ja katsella josko jotain mielenkiintoista löytyy. Harmi ettei ollut mahdollisuutta peittäjän käyttöön. 12mm lasi on kyllä must tälle korkeudelle näemmä- pitäisi hommata moinenkin.

Lasse Nurminen - 29.6.2019 klo 22.29 Report this

Kannatanee Jouni varmuudeksi tsekata, jos vaikka lykästäisi.

Itse löysin ensimmäisen Wegenerin kuvasta jonka otin klo 9.14, tämä tosin vaati reilumman käsittelyn ennen näkymistä. Tuossa vaiheessa näytös oli vahvasti vasemmalle painottunut ja se löytyi siis vain vasemmalta puolelta.

Parhaan vaiheen kuvista tuo löytyy molemmin puolin ilman käsittelyjä. Visuaalina en tuota hoksannut, enkä kyllä rehellisyyden nimissä osannutkaan etsiä. Kuvista kun tuo löytyi, niin piti hetki selata mallikuvia jotta oikea ruksi löytyi. Omassa havaintopaikassa paras hetki osui muutamaan minuutin vaille kymmentä.

Viiimeisin havainto omissa kuvissa klo. 10.18, enää pätkä vasemmalla ja tämäkin vahvan käsittelyn jälkeen.

Marko Riikonen - 1.7.2019 klo 18.40 Report this

Kattelin vain kun tuossa tokaviimeisen kuvan br-versiossa ikäänkuin näyttäisi olevan sivuauringon läpi pystysuoraan menevä kaari. Sellainen ei selity kolmella tunnetulla Lowitzin kaarella. Mutta artepatterni häiritsee, vieläkin enemmän viimeisen kuvan br-version tulkitsemista. Noita ei hyvissä kameroissa pitäisi tulla jos workflow on pysynyt 16 bittisenä. Jos kuvia saisi selvemmäksi, ehkä auttaisi tulkinnassa.

Lasse Nurminen - 1.7.2019 klo 23.22 Report this

Latasin jokusia kuvia tuonne, josko ovat avuksi.

Ja hakeudun nurkkaan sovittelemaan aasinlakkia, 8-bittisenä sohlailtu nämä haviksen kuvat...

Tero Sipinen - 1.7.2019 klo 23.59 Report this

Minäkin pitkään D5x00-sarjalaisen kanssa artejen kanssa eläneenä sanoisin kyllä että kutoskuvan sivuauringon pystysuoraan lävistävä rantu ei sekoitu arteihin. Ja rengasmaiseksi Lowiksi sen tulkitsin. Sopii minusta hyvin esim. infokuvan 40 asteen simuun (kutoskuvassa 39,5 astetta, jos exif kohdallaan).

Mutta miksei olisi rengasmainen, mitä missasin?

Marko Riikonen - 2.7.2019 klo 15.18 Report this

Sain br:llä huomattavasti huonompaa jälkeä sivustollesi laittamista kuvista. Ei niitä varmasti voi saada sen paremmiksi kuin mitä omat versiosi on.

Tein karkean simulaation toiseksi viimeisestä kuvasta. Siitä voi vertailla. Simulaatio tehty Ruoskasen HaloPointilla.

Tero Sipinen - 2.7.2019 klo 16.20 Report this

Simun aukeaminen tyssää oikeuksien puutteeseen. Jännitys pitkittyy :)

Marko Riikonen - 2.7.2019 klo 16.25 Report this

Niinpä tietysti. Miten tämä?

Marko Riikonen - 2.7.2019 klo 16.29 Report this

Vaikeaa. Lähtee kohta tietokoneet kilisemään mäkeen. Toimisiko kuitenkin tämä?

Marko Riikonen - 2.7.2019 klo 16.31 Report this

Perin mysteeristä. Kokeilen viimeisen kerran. Tämä.

Tero Sipinen - 2.7.2019 klo 19.07 Report this

No niin, kiitos rautalangasta! Siis rengasmainen onkin tuo vahvempi seiväs kello seitsemästä? Sen olin sivuuttanut kokonaan (tai sekoittanut alempaan Lowitziin), vaikka näkyy selvemmin kuin tuo mysteerirantu (klo vähän vaille kuudesta vähän vaille kahteentoista).

Hmm, mikä lienee? Ei artelta minusta kuitenkaan näytä.

Entä onkohan joku projektiojekku, kun tosielämässä rengasmainen on enemmän kallellaan kuin simulaatiossa?

Onkohan simulaatioissa Lowitzien kanssa samantapaista kummallisuutta kuin joskus Schulthesseissa?

Lasse Nurminen - 2.7.2019 klo 20.20 Report this

Nakkasin pari originaalia vielä saataville (1. ja 2.). Kokeneemmat saapi ihmetellä, josko noista irtoaa jotain hyödyllistä. Kummasti ylivalottaa sen tuolla sivuston esikatselussa, mutta ihan normaalilta käsittelemättömältä raakakuvalta näytti kun testiksi latasin.

Kaksi kuvaa otin tuolla pystyrajauksella ja kyllä siinä toisessakin tuo "piikki" näkyy. Loput rajaukset tuolla objektiivilla otin vaakakuvana niin, että sauri on aivan vasemmassa reunassa ja kuu horisonttirenkaan tuntumassa oikealla. Noistakin sen kyllä mielestäni löytää.

Marko Riikonen - 3.7.2019 klo 13.17 Report this

Kyllä, näin sen näen että rengasmainen Lowitz on vahva klo 7 kaari. Ja mysteerirantu juurikin tuo klo vähän vaille kuudesta vähän vaille kahteentoista osoittava. 

Sulttaanihessut eivät tosiaankaan kaareudu Lowitz-teorian ennustamalla tavalla. Sen osoittivat kiinalaiset kollegamme vedenpitävästi Borlängen näytelmän suhteen, jossa sopivasti oli kiinteä referenssipiste (yläkoveran ja -kuperan parryn leikkauskohta) johon verrata sulttaanihessun kaareutumista. Takaisinpäin kaivelemalla sama ilmiö oli havaittavissa 2008 kuvaamassani lamppunäytelmässä Rovaniemellä.

Eikä tämä ole ainoa ongelma sulttaanihessujen suhteen. Valtaosa tapauksista ovat sellaisia ettei niissä ole Lowitzin kaaria eikä 46 kontaktikaaria, vaikka simulaatioita ei ole mahdollista tehdä ilman näitä. Ja muitakin ongelmia on tämän halon suhteen.  

Jos kuitenkin oletetaan että sulttaanihessut syntyvät samoista jääkiteistä kuin muutkin Lowitz-ryhmän kaaret (mikä on perusteltua esim. Borlängen näytelmän suhteen koska yksi simupopula onnistuu selittämään kauniisti Lowitzin kaaret, 46 kontaktikaaret ja (approximoiden) sulttaanihessut), silloin näiden muidenkin Lowitz-halojen pitäisi olla pielessä. Ehkä niissä vain poikkeama on pienempi ja hankalampi erottaa. Kuitenkin mitä olen kuvattuja Lowitzin kaaria simunnut, niin aina on hiukan häirinnyt kun kaaria ei saa asettumaan päällekkäin. Ilman kiinteä referenssipistettä on kuitenkin aina vaara että mismatchi johtuu projektioeroista kameran objektiivin ja simun välillä.

Lasse Nurminen - 4.7.2019 klo 21.26 Report this

Kiitos Markolle (ja Terolle toki myös) vaivannäöstä  ja pohdinnoista kuvien suhteen. Mitenkäs, onko tuota keskustelua aiheuttanutta viivaa mahdollista nyt näiden perusteella tunnistaa joksikin haloksi, vai jääkö tunnistamattomaksi?

Jyri Kosonen - 5.7.2019 klo 04.30 Report this

Ensinnä lähdin pohtimaan epätodennäköistä vaihtoehtoa, mitä tuli käytyä läpi pari kuukautta sitten siitepöllyhavaintojen yhteydessä... (en tuota ole ikinä saanut aikaiseksi päivätaivaalta oikein muulla kuin suoralla auringonkuvalla, ja Lassen kuvissa on vielä verrattain pitkä valotusaika)

https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/82710

Onneksi huomasin linkit raw-kuviin, niissä on eri kulmassa sivuauringot frameen nähden ja 12-6 mysteeripiikki kääntyy tosiaan halon mukana. Pikaisella usmilla ja kanavasekoittelulla mysteeripiikki erottuu mielestäni molemmissa kuvissa. (Photoshop muuten avasi nuo jostain syystä defaulttina 8-bittiseen käsittelytilaan, mikä kannattanee Nurmisen huomioida jatkossa mikäli Adoben tunkkisoftaa käyttää halojen käsittelyyn)

Kuviin ilmestyy toisaalta myös paljon muita hämääviä rantuja (oletettavasti) pilvien epätasaisuuksista ym. Näiden poissulkeminen juuri sivuauringon kohdalla on hankalaa, semminkin kun kuvien näppäyksen aikaero on EXIFin mukaan 28 sekuntia - ei välttämättä ole pilvirantu liikkunut tuossa ajassa riittävästi.

Että että... otapa tuosta nyt selvää. Hämäävä pilvirantu, outo käsittelyarte, vaiko ihan joku oikea haloilmiö?

Lasse Nurminen - 5.7.2019 klo 20.51 Report this

Hyvää pohdintaa aiheesta Jyri. Kiitokset myöskin Photarivinkistä, kyllä tuon joskus alkuaikoina halojen käsittelyn osalta muisti. Ajan saatossa vain tuo vaihe 16-bittiseksi muuntamiseksi on useimmiten unohtunut.

Tunkkisofta, hmmm... Viitanneeko Kummelin "Piä tunkkis"-sketsiin?

Ei tämä epäselvyys toki yöunia ole vienyt, vaikkakin hieman on positiivisessa mielessä vaivannut. Muutamaa kuvaa tässä vielä kelaillut ja laajiskuvapuolella tuollainen piikki näkyy erityisen selvänä myös vasemman saurin puolella esimerkkikuvassa (otettu 3 minuuttia myöhemmin).

USM-kuva

Originaali

Marko Riikonen - 6.7.2019 klo 14.47 Report this

Pyörittelin nyt noita kolmea rawia. Pystysuora kummajaiskaari kyllä siellä vain sitkeästi pysyttelee. Tosin en näe sitä kunnolla tuossa viimeisen kommenttisi linkitetyssä kuvassa 1156. Paremmin kuvassa 1152, saisiko siitä myös rawin tarjolle? Siinä Lowitz kama näyttäisi olevan parhaimmillaan ja tuo outoilijakaarikin paremmassa lihassa br-versiosi perusteella.

 

Marko Riikonen - 6.7.2019 klo 23.52 Report this

Tulin tässä katsoneeksi Luomasen erinomaisen Lowitz-näytelmän kuvia. Näyttää siltä että Nurmisen näytelmän rengasmainen Lowitz itse asiassa vertautuu paremmin Luomasen näytelmän ylimääräiseen Lowitzin kaareen, kuin sen rengasmaiseen Lowitziin. Sipisellä olisi siis hyvä vainu Raision näytelmän rengasmaisen epäortodoksisuudesta.

Lasse Nurminen - 7.7.2019 klo 14.03 Report this

No on kyllä varsin selkeä tuo Luomasen havainnon lisäkaari...

Tässä nyt vielä pyytämäsi 1152, lisäsin myös hieman aiemman 1132:n. Siinä tuntuisi olevan oikean saurin alla erotettavissa kaksi hyvinkin lähekkäin olevaa kaarta?

Marko Riikonen - 7.7.2019 klo 16.42 Report this

Totta tosiaan! 1132 kuvassa on selkeästi kaksi lähekkäin olevaa kaarta, Kaikkiaan siis kolme kaarta sivuauringosta alaspäin kun otetaan tuo 22 renkaaseen kiinni menevä alempi Lowitzin kaari vielä laskuun. Juuri kuten Luomasen näytelmässä. Jos sitten vielä lasketaan mukaan se heikompi pystysuora kaari, niin alkaahan olla ruuhkaa sivuauringon seudella. Halobongarin karkkipäivä todellakin Nurmiselle. Ajattelin eilen että tästä havainnosta pitäisi poistaa rengasmaisen Lowitzin rasti, mutta eipä nyt tarvitsekaan. 

1152 kuvassa näytti olevan pystysuora kaari vasemmasta saurista ylöspäin.

Lasse Nurminen - 7.7.2019 klo 19.35 Report this

Kyllä tuo rengasmainen oli mielestäni joissakin alkuvaiheen kuvissa kohtalaisesti tarjolla, nousten himmeänä mm. saurilta ylläsivuavan ja 22° renkaan väliä. Malliksi tässä kylläkin saurin alta vasemmalta aamusella sekä aavistuksena oikealta alta (jos en aivan väärin tuota tulkinnut...).

Marko Riikonen - 7.7.2019 klo 22.08 Report this

"Vasemmalta" näyttää rengasmaiselta noin ensisilmäyksellä ainakin. "Oikealta" taas ei tunnu kaartuvan rengasmaisesti. Vrt. infoboxin simu. Olisiko tämäkin tuo Luomasen näytelmän "4s Lowitz" -- joka puolestaan saattaa olla sulttaanihessu, vrt. tämä display. Mielenkiintoisesti, teoria sanoo että sh tangentoi 22 rengasta (jonnekin +40 asteeen valonlähteen korkeuden tienoille), mutta Rovaniemen näytelmässä kaari on irrallaan 22 renkaasta. Näin siis tässäkin näytelmässä on referenssipiste, joka epäyhtenäisvokaalisesti todistaa teorian toimimattomuuden.

Mutta joo, tämän jälkeen saakin alkaa olla tarkkana rengasmaisten Lowitzien tunnistusten suhteen. Varmaan pitää jossain vaiheessa tarkistaa Vahdin kaikki havainnot.

Marko Riikonen - 4.1.2020 klo 15.35 Report this

Tulin tässä jo itsekseni harmitelleeksi ettei vuonna 2019 saatu uutta haloa, mutta jos tämän Nurmisen näytelmän pystysuora haamukaari hyväksytään haloksi, sittenhän saatiinkin löytö vuodelle 2019. Nyt vain pidetään huolta putken jatkumisesta ja napataan (vähintään yksi) uutuus myös tänä vuonna.

Jouni Hovi - 4.1.2020 klo 17.59 Report this

Ohhoh... olen unohtanut käydä kuvat läpi ja laittaa haviksen. Kuvattu tästä noin 8km päässä Orikedolla samoihin aikoihin. Kahtotaas josain rakosessa. Mielenkiintoista...

Jouni Hovi - 4.1.2020 klo 20.21 Report this

Laitoin havainnon tästä hienosta näytöksestä: https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/87213

Ji Yun - 2.3.2020 klo 19.11 Report this

In a recent email exchange, Marko Riikonen shared this world class observation with us the Chinese halo enthusiasts and pointed out in one of the enhanced photos an extra arc going vertically through the parhelia, which can’t be explained by conventional Lowitz theory.

I got itchy and gave it a go in Halopoint 2.0 trying to figure out a viable solution. After much effort, it turns out the scene can be replicated by adding plate crystals taking ‘alternative Lowitz orientation’ (https://drive.google.com/open?id=18wQ_Mium2IYu_c2esgDHaS9PBm-F32qm), which basically is the original Lowitz orientation rotated 90°.

Overlaying the photo on the simulation, not only the vertical arc fits nicely, the arc going 45° through parhelia seems to match the other alternative Lowitz arc better than the traditional circular Lowitz arc. The two arcs are labelled as 5th and 4th Lowtiz in this animated GIF and this JPG.

Apart from these two arcs, the alternative orientation produces another arc inside the 22° parhelia which was either weak or didn’t show up at all in the display. To significantly weaken this third element, the plate crystals need to be rather elongated, as can be seen in this comparison. The shape’s effectiveness was later independently verified by Zhang Jiajie’s simulation program.

As bizarre as the crystal may look, it produces the combination that best fits Nurminen’s capture. Once future observations provide us more data at different solar altitudes, we should be able to further investigate the theory’s feasibility.

Lastly I wish to congratulate Nurminen on this incredible discovery. The two new arcs (or should we call them the Nurminen arcs?) have without a doubt opened the door to a whole new world. Enthusiasts worldwide should all stay alert and keep an eye out for potential new arcs lurking in Lowitz displays.

Ji Yun

(micromen@126.com)

2020.3.2

Best Regards, Ji Yun
Marko Riikonen - 8.3.2020 klo 20.36 Report this

I finally had time to take a better look at this. It really looks like you have cracked the Nurminen display, Ji Yun! This explains not just one arc in the display, but two, which makes it all the more compelling. Alternate Lowitz orientation has been talked about in the corridors for decades and now it is reality, opening the door for more discoveries not only from Lowitz orientation, but Parry orientation, too.

But does this relate to the "fourth Lowitz arc" in the display by Jari Luomanen? It seems to me, when I compare simulation and the photos, that the distance between the circular Lowitz and alternate Lowitz does not increase downwards, as it should if the arc was alternate Lowitz. And I wonder also if in Nurminen display there is actually visible in some photos yet another arc that might be similar to the Luomanen's.

So, great work from Nurminen to have recorded this display and Ji Yun to have explained it. Nurminen not only photographed new halos, but enriched the world of halos with a new crystal orientation.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending a comment I confirm that I understand and accept the system's privacy policy.