Newest observations

Contact information

Taivaanvahti,
Astronomical association Ursa
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Astronomical association Ursa

Pintahalo - 9.1.2020 klo 12.00 Tampere Observation number 87317

Visibility II / V

Petri Martikainen soitti ja kertoi hienoista haloista jään pinnalla Juvalla. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin pikku järvelle katsastamaan josko Tampereella myös. Ja kyllä vain! Alasivuauringot näkyivät rannalta, ja kun sitten menin jäälle ilmaantui muutakin, eli noita kummallisia valkeita kaaria joita ensimmäistä kertaa kuvailtiin unkarilaisten toimesta vuosi sitten.

Hetken päästä tuli selväksi, että unkarilaisten veljiemme tapaan video on ainoa oikea tapa kuvainnollistaa tätä ilmiötä. Piti vain selvittää älypuhelimesta ensin kuinka Nikon D750:llä otetaan video kun en saanut kuvausta käynnistymään. Ok, piti painaa punaista record-nappia.

Pistin kolme videota Youtubeen (1 - 2 - 3). Ehkä vähän overkilliä noin pitkät videot, mutta noh, katsokoon kukin sen verran kuin sopivaksi katsoo. Martikainen kuvasi ilmiötä myös. 

Kommentoiden oheisia kuvia, niin toinen on mukana syystä että siinä näkyy värillinen suikale joka spektriltään oli selvästi 90 taittavasta kulmasta syntynyt. Suikale sijaitsee jalkojen juuressa, mahdollisesti hyvinkin suurinpiirtein siinä missä nadiirinympäristön kaari olisi. Tämä suikale tuntuu olevan ihan oma ilmiönsä kun Juvallakin se näkyi nyt Martikaisella ja aiemmin Piikillä. Ja samoin unkarilaisilla. Sitä ei näkynyt läheskään joka kohdassa jäätä, eli oli sitten "harvinaisuus".

Videoista sen verran että aivotoiminta ei oikein ollut 100%:ssa, eikä lähelläkään sitä, kun mietin että pitäisikö olla lähin vai kaukaisin tarkennus kalansilmässä. Säätelin sitä päästä toiseen. Tietenkin sen olisi pitänyt olla lähimmässä, kun pääasiassa tuli kuvattua hyvin läheltä, aina siinä määrin että muutamaan kertaan linssiä piti käyttää jäänpinnassa karstojen poistamiseksi.

Unkarilaiset esittivät postauksensa kommentissaan myös vaihtoehtoisen ajatuksen että valkeat kaaret saattaisivat syntyä ehkä jopa jään alapinnalla olevissa kiteissä, mutta ainakin nyt havaitsemani olivat jääpinnan päällisissä kiteissä. Se oli helppoa selvittää kun kättä piti hetken aikaa jäällä. Sulaneessa kohdassa ilmiötä ei näkynyt.

Martikaisella oli lisäksi hieno alavasta-aurinko, ja se oli samettisessa jään kohdassa myös täällä, hiukan vertikaalisuuntainen. Oli kuitenkin sen verran heikko ettei ylittänyt kuvauskynnystä.

Simulaatio tehty HaloPoint.


More similar observations
Additional information
  • Valonlähde
    • Auringonvalo
  • Halon synnyttäneiden jääkiteiden sijainti
    • Pintahalo
  • Harvinaiset halomuodot auringonvalo
    • Alasivuaurinko info

      Alasivuauringot näkyvät horisontin alapuolella. Ne sijaitsevat samassa määrin horisontin alapuolella kuin valonlähde on horisontin yläpuolella. Näiden värillisten halojen näkymiseksi havaitsijan alapuolella on oltava jääkiteitä. Tällainen tilanne on mahdollinen joko maanpinnalla jääsumussa tai lentokoneesta havaitessa.

      Jääsumussa alasivuaurinkojen voi nähdä kimaltelevan erillisissä kiteissä varjoista lumipenkkaa vasten. Korkealta paikalta katsoessa jääkiteitä voi olla havaitsijan alapuolella niin paljon, että alasivuauringot ilmenevät samanlaisina kiinteinä valoalueina kuten lentokoneestakin.

      Jääsumussa kirkkalla lampulla luodussa halonäytelmässä halotaivas on mahdollista kääntää ylösalaisin niin että alasivuauringot näkyvät horisontin päällä. Tämä tapahtuu sijoittamalla lamppu horisontin alapuolelle. Koska alasivuauringot aiheuttavat laattakiteet ovat vaakasuunnassa leikattavissa kahteen symmetriseen puolisoon, näkymä vastaa täydellisesti sitä mitä näkyisi horisontin alapuolella jos valo olisi horisontin päällä.

      Lentomatkoilla alasivuauringot eivät ole erityisen harvinaisia, mutta ne ovat lyhytaikaisia ja saattavat siksi mennä sivu suun. Jääsumussa puolestaan on helppoa unohtaa katsoa maata vasten näkyvää alasivuauringon värillistä kidevälkettä.

      Alasivuauringot on mahdollista talvella havaita myös jään pinnalla. Tällöin ne syntyvät joko jäälle kasvaneissa kiteissä tai harvemmin jäälle ilmasta laskeutuneissa kiteissä. Niitä voi nähdä myös kuuraisen auton lasi- ja peltipinnoilla.

       

      Kirkas valkoinen ala-aurinko ja sen molemmilla puolilla näkyvät värilliset alasivuauringot lentokoneesta kuvattuna. Halot sijaitsevat aina yhtä paljon horisontin alapuolella kuin Aurinko on horisontin yläpuolella. Kuva Jouni Finnilä.

       

      Alasivuauringot jään pinnalle sataneissa kiteissä. Kuva Ágnes Kiricsi.

       

      Alasivuauringot jään pinnalle kasvaneissa kiteissä. Kuva Jari Piikki.

       

      Kirkkalla lampulla jääsumuun luodussa halonäytelmässä on horisontin alapuoliset halot, alasivuaurinko ja ala-aurinko, saatu kiepsautettua horisontin päälle sijoittamalla lamppu horisontin alapuolelle. Tavallinen sivuaurinko näkyy horisontin alapuolella lampun tasossa. Kuva Jari Luomanen.

       

      Alasivuauringot auton kuuraisessa tuulilasissa. Sivuaurinkojen läpi kulkee heikko alahorisonttirengas. Valonlähteenä käytetty lamppu on kuvan yläosassa konepellin päällä. Jos valonlähde on tuulilasin toisella puolella, kyse on tavallisista sivuauringoista. Kuva Marko Riikonen.

    • Alavasta-aurinko info

      Alavasta-aurinko on havaitsijan pään varjon kohdalla näkyvä valkea valopallukka. Se siis sijaitsee horisontin alapuolella suoraan valonlähdettä vastapäätä. Sijantinta vuoksi halon havaitseminen tulee kyseeseen lähinnä jääkidepilvien yläpuolella lentävästä lentokoneesta jolloin alavasta-aurinko ympäröi lentokoneen varjoa. Tosin lentokoneen varjo voi projisoitua jääkidepilviin niin kaukana, ettei sitä erota.

      Alavasta-aurinko ilmestyy simulaatioihin kahdesta haloja aiheuttavien jääkiteiden leijailuasennosta. Niin sanotun pylväsasennon omaavien kiteiden muodostama alavasta-aurinko on diffuusin vasta-aurinkokaaren risteämiskohdan aiheuttama kirkastuma. Satunnaisessa asennossa leijailevista kiteistä muodostuneena se on puolestaan täysin itsenäinen ilmiö.

      Alavasta-auringon havainnoissa kannattaa olla tarkkana. Yksinäinen, ilman muita haloja esiintyvä valopallukka alavasta-aurinkopisteessä ei välttämättä ole alavasta-aurinko, vaan kysessä voi olla pienistä vesipisaroita syntyvä glooria. Normaalisti glooria on helposti tunnistettavissa spektrin värisistä renkaistaan, mutta heikosti kehittyneenä siitä voi näkyä vain ydinpallukka, jolloin sekaannus on mahdollinen.

      Alavasta-aurinko on mahdollista nähdä joskus myös jäänpinnalle kasvaneissa kiteissä.

       

      Lentokoneesta valokuvattu alavasta-aurinko (nuoli). Halosta oikealla ja hiukan vasemmalle jatkuu alahorisonttirengas. Halot olivat näkyvillä 10-15 sekuntia. Kuva Panu Lahtinen.

       

      Tässä kuvassa näkyvän valkoisen valopallukan identiteetti ei selvinnyt varmuudella, kyse on joko alavasta-auringosta tai heikosti kehittyneen gloorian ytimestä. Pallukasta vasemmalla jatkuva tumma juova on lentokoneen tiivistymisvanan varjo. Kuva Jari Luomanen.

       

      Tämänkin alavasta-aurinkopisteessä näkyvän valospotin identiteetti jäi epäselväksi. Havaitsijalla oli mahdollisuus liikkua lentokoneen toiselle puolelle ja siellä näkyi haloja, lähinnä huonosti kehittynyt 22° allasivuava kaari. Tämä saattaisi puoltaa alavasta-auringon tulkintaa, mutta toisaalta voi olla että halojen pitää olla hyvin kehittyneitä ennenkuin alavasta-aurinko voi näkyä. Kuva Marko Riikonen.

       

      Pohjois-Ranskasta Helsinkiin saakka lentokoneesta näkyi valkea pallukka, joka tuli tulkituksi pitkään alavasta-aurinkona. Kyse on kuitenkin heikosti kehittyneestä glooriasta ja yhdessä vaiheessa lentoa siinä oli näkyvillä myös heikosti spektriväristä rengasta. On luultavaa ettei todellinen jääkiteistä syntyvä alavasta-aurinko voisi näkyä näin pitkää aikaa lentokoneesta. Glooriasta vasemmalle jatkuu lentokoneen tiivistymisvanan tumma ja kapea varjo. Kuva Marko Riikonen.

       

      Alavasta-aurinko jäänpinnalle kasvaneissa kiteissä. Kuva on otettu jalustalta itse havaitsijan seisoessa sivummalla. Kuva Jari Piikki.

    • Tunnistamaton info

      Tunnistamaton, erikoinen, outo halomuoto. Jos ylläpito tunnistaa kohteen, lisätään se tunnistus ja poistetaan tämä ilmoitus havainnosta.

      Hyvin harvoin voi löytyä kokonaan uusi halo, jolloin sen havainto pysyy luokassa "tunnistamaton", kunnes kohde saa nimen tai työnimen.

Comments: 4 pcs
Jari Luomanen - 10.1.2020 klo 18.46 Report this

Oho! Ohhoh. 

Jouni Hovi - 10.1.2020 klo 21.45 Report this

Käsittämättömän komeat videot. Itselle oli tämänpäiväinen rengas korsissa talven parasta pintahaloa... ei pakkasta- ei haloja.. etelän kelit on kurjia.

Tero Sipinen - 10.1.2020 klo 23.39 Report this

Hämmentävää settiä! Jo tuo läikikkääksi kiteytynyt jää itsessään on aivan hämmästyttävä ja sitten vielä nuo kaarihässäkät päälle. Sekin on huikeaa, miten kaukana aurinkosta, vastapuoella näkyy siellä täällä kirkastumia sopivalla kameran korkeudella. "Koko jään haloilmiö" (vs. koko taivaan).

Unkarin kaarissa näkyneistä epäjatkuvuuskohdista ajattelin aikoinaan, että ilman muuta ne johtuvat siitä, että että jää oli eri tasoissa & kulmissa (oli kyseessä pikkulätäkkö, josta oli jäätymisen jälkeen häipynyt vesi alta ja jää oli murtuillut hieman vinksin vonksin). Mutta tässäkin näkyy todella reiluja epäjatkuvuuksia, vaikka jää on samassa tasossa ja ilmeisen tasainen.

Epäjatkuvuudet taitaakin liittyä jään mosaiikkimaisuuteen? Olisiko niin että pinnan kiteytyminen alkanut useasta kohtaa samoihin aikoihin ja joka alkupisteestä kiteytyminen levinnyt tietyssä, omassa asennossaan siihen asti kunnes kohdannut viereisen kiteytymisalueen?

Ja olisiko Unkarin keississäkin epäjatkuvuudet enemmän  pintakiteytymisen suunnista kuin jään kaltevuuskulmista johtuvaa? (kiteytymisalueet alkaneet kasvaa vasta murtumisen jälkeen, jolloin murtumat ovat muodostuneet rajoiksi kiteytymisalueille?)

Mitä noista epäjatkuvuuksista voi päätellä kiteiden muotojen ja valonkulkujen osalta? Kaarethan siis näyttävät vaihtavan paikkaa (kuva-alalla) läntistä toiseen, eivät niinkään muuta muotoaan (paitsi ehkä linssiprojektion vaikutuksen verran kun ovat eri kohdissa kuva-alaa).

Marko Riikonen - 12.1.2020 klo 17.32 Report this

Lisäsin neljännen kuvan jossa on kolmosvideon 01:44 kohdasta kuvakaappaus ja simulaatioyritelmä siitä. Simulaatiossa on paljon tavaraa jota kuvassa ei näy, joten mitkään kauniit hexagonit näitä kaaria ei lienevät tehneet. Kuvan kaaret ei vaadi kuin yksinkertaisen heijastuksen ulkopinnasta, simussa suurin osa kaarien intensiteetistä on sisäisen heijastuksen kautta syntynyt. Spotit kaarten toisessa päässä vaativat jo kahta sisäistä heijastusta. Moninaiset valonkulut synnyttävät simussa ne, ja niihin kuuluvat myös 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden olevat pinnat, joita tuossa jäällä on voinut olla. Kide on atsimutaalisesti lukittu, mutta se pyörii vapaasti horisontaalisen akselin ympäri. Muuttamalla atsimutaalisen lukituksen suuntaa kaarten kaartumista voi muuttaa.

Send a comment

Comments are checked and moderated before publication If you want to contact the observer directly about possibilities to use these images, use the Media -form.

*

*

*
characters left

By sending a comment I confirm that I understand and accept the system's privacy policy.