Newest observations

Contact information

Taivaanvahti,
Ursa Astronomical Association
Kopernikuksentie 1
00130 Helsinki
taivaanvahti(at)ursa.fi

Ursa Astronomical Association

News

Keskiviikon vyörypilvistä paljon kuvia

24.6. Eilisen ukkosalue poiki Taivaanvahtiin ennätysmäärän vyörypilvihavaintoja yhdeltä päivältä. Kuvia on laittanut tällä hetkellä näytille kaikkiaan 18 havaitsijaa pääasiassa Etelä-Suomesta. Tässä Pauli Jokisen mallia vyörypilvestä Helsingissä. "Nakkasi ehkä 15-20 m/s puuskaa ja nostatti mukavan korkean hiekkapilven rannassa", kirjoittaa Jokinen.

Salaman isku hidastettuna

23.6. Viime päivien ukkoset ovat olleet hyvää aikaa myrskyilmiöiden bongailuun. Juho Nousiainen odotteli Muuramessa ukkosrintaman saapumista eilen illalla ja sai salamoinnin alettua päähänsä kokeilla josko iskun saisi tarttumaan 240 fps:n videolle. Viiden minuutin odottelun jälkeen tämä onnistui ja hidastetussa videossa näkyy hienosti kuinka maasalama etenee. Katso video Nousiaisen havainnosta

Halohuhtikuu ja Mars-kausi Zeniitissä

21.6. Zeniitti-verkkolehden uusin numero 2/2021 koostaa Halohuhtikuu-kampanjan havainnot. Lehdessä on myös Mars-kauden 2020–2021 havaintoyhteenvedon ensimmäinen osa. Kuva: Joni Alavesa.

Vieno-myrskyn jälkeisiä utarepilviä

18.6. Iisalmen seudulla oli tarjolla hienoja mammatuspilviä tiistai-iltana, kun Vieno-myrsky alkoi väistyä. Pilvet saivat talteen Iisalmessa Riitta Kumpulainen, jonka kuva ohessa, sekä vähän pohjoisempana Vieremällä Hannu Laukkanen.

Auringosta lähti siivu pois

10.6. Osittaisen auringonpimennyksen tarkkailulle oli tänään erinomaiset puitteet, sillä aurinkoista säätä oli tarjolla lähes kautta Suomen. Tähän mennessä Taivaanvahtiin on tullut puolen sataa havaintoa eteläisimmästä Suomesta Ivaloon saakka. Ohessa on Petrus Kurpan näkemys pimenneestä Auringosta Turussa.

Tiistain ukonilma Länsi-Suomessa

9.6. Harrastajat taltioivat kuviin eilen iltapäivällä Länsi-Suomessa esiintyneet ukkoset. Ohessa Eero Karvisen triggerillä ottama kuva salamasta Tammelassa klo 15.55. "Salamaspektaakkeli osui pitkästä aikaa kohdalle", kirjoittaa Karvinen. "Noin vartin aikana kamera otti yli 200 kuvaa, kunnes paristosta loppui virta." 

Vipinää Auringon reunalla

7.6. Auringon reunalla näkyy monenlaista liikettä Timo Kantolan 26 minuutin ajalta tekemässä animaatiossa. "Vasemmalla himmeämmät  protut - ehkä 20 000 km korkeudessa pysyy melko paikallaan, alareunasta magneettikentät repii riekaleita kohti auringon pintaa", Timo Kantola kuvailee. "Keskellä suuri 'tornado' pyörii itsensä ympäri ja ulkokehältä sinkoilee plasmaa joka suuntaan. Oikealla kaksi hienoa kaarta ilmestyy ja katoaa samantien."

13° renkaasta ensimmäinen selkeä havainto Suomessa

6.6. Juvalla 3. kesäkuuta Petri Martikaisen pinoamasta halonäytelmästä löytyi tavallisten pyramidihalojen ohella myös 13° rengas. Tästä kovan luokan harvinaisuudesta on nähty merkkejä Suomessa vain yhdessä aiemmassa halonäytelmässä, Martikaisen nyt kuvaama tapaus ensimmäinen selkeä havainto. Haamuinen 13° rengas on haastava kohde halobongaajalle, koska sen kunnolla esiin saaminen vaatii käytännössä aina pinoamista.

Ensimmäiset yöpilvet nähty

5.6. Useat havaitsijat ottivat kuvia viime yönä näkyneistä kesän ensimmäisistä yöpilvistä. Vahdin 10 vuotta taapäin yltävissä tilastoissa aloitusajankohta on tyypillinen. Useimpina vuosina yöpilvikausi on startannut aivan toukokuun lopun ja kesäkuun ensimmäisen kolmanneksen välisenä aikana. Parhaimmat näytökset on tarjolla heinäkuun puolivälistä alkaen. Tässä Pentti Arpalahden kuva viime yön yöpilvistä Helsingissä klo 1 aikaan.

Männyn siitepölykehiä taivaalla

3.6. Männyn siitepölykehien kausi käynnisteli varovaisesti jo 23. toukokuuta, mutta vasta nyt aletaan päästä paremmin vauhtiin. Tässä kaksi kuvaa männyn siitepölykehästä eilen Naantalissa Lasse Nurmisen ottamana. "Siitepölyä hyvinkin runsaasti tarjolla, varusteiden päällekin tuossa kuvauksen aikana hiukkasia kertyi reilusti", kirjoittaa Nurminen.

Tuoretta materiaalia menneeltä Mars-kaudelta

1.6. Mars oli viime vuoden lokakuussa lähimpänä Maata ja harrastajat ottivat siitä paljon kuvia. Lasse Ekblom on nyt tehnyt koosteen menneen kauden otoksistaan. Tuloksena on koko naapuriplaneettamme pinnan esittävä projektio sekä tämä näyttävä Marsin pyörimistä esittävä animaatio.

Kaksi pilkkuryhmää auringossa

29.5. Pilkkuja on ollut Auringossa näkyvillä läpi kevään. Tässä Petrus Kurpan eilen Turussa ottama kuva. Aivan Auringon reunalla on pilkkuryhmä AR 2826, sisempänä AR 2824.

Harrastajat kuvasivat keskiviikon ukkosta

20.5. Myöhään keskiviikkoiltana ja -yönä kova ukkonen pyyhkäisi Keski-Suomen yli. Ilmatieteen laitoksen mukaan vuorokaudessa rekisteröitiin 8 000 maasalamaa, mikä on normaalisti koko toukokuun saldo. Ohessa Harri Kiiskisen kuva salamasta Jyväskylässä, jonka seudulla koettiin kovimmat rähinät. "En muista milloin viimeksi olisi näin komea show osunut kotikulmille. Näytöstä kesti kolmisen tuntia", kirjoittaa Kiiskinen.

Hämärataivaalla todennäköinen tulipallo Turussa

17.5. Bea Degerth löysi Turussa 13.5. ottamaltaan videolta valoilmiön, joka näyttää tulipallolta. Oheiseen animaatioon on videolta kaapattu viisi ruutua. Hämärätaivaalla näkynyt ilmiö liikkuu kuvan vasemmassa laidassa. Hyvällä säkällä tästä saattaisi olla myös olemassa autokameran videokuvaa. Jos tällaisia löytyy, niitä otetaan mielellään vastaan Taivaanvahdin tulipallolomakkeella. Ilmiö näkyi klo 22.22.

Näyttävä valoilmiö leväkalvossa

17.5. Jyri Nousiainen kuvasi Pälkäneellä suolammen pinnassa hienoja spektrivärejä 14. toukokuuta. Kyseessä on Chromophyton rosanoffii -levään syntynyt ilmiö. Tämä yksisoluinen kultalevä nousee veden pinnan päälle rakentamansa jalan varaan. Valoilmiö tulee lukemattomista pinnalla vieri vieressä olevista pyöreistä leväsoluista, jotka ovat läpimitaltaan viiden mikrometrin kokoisia.

Ukkoskausi auki näyttävästi

15.5. Kesän 2021 ukkoskausi on auennut moneen aikaisempaan toukokuuhun verrattuna näyttävästi. Lauantaina 15.5. Etelä-Pohjanmaalla havaittiin ukkosten yhteydessä näyttäviä vyörypilviä. Oheinen Esa Palmin havainto tehty Kauhajoella.

Video hienosta vesipyörteestä

10.5. Tommi Rimpilä lähetti videon Kannonkoskella 8. toukokuuta näkyneestä vinhasta vesipyörteestä. "Tyynellä säällä sormia napsauttamalla alkoi tuulemaan ja yhtä sukkelaan tämä myös loppui", kertoo Rimpilä. Aivan alussa pyörre oli Rimpilän mukaan ollut vain 40 cm leveä ja 20-25 m korkea, mutta tästä hän ei ehtinyt saamaan videota.   

Koivun siitepölykehien jakso starttasi etelässä

10.5. Koivun siitepölykehät ovat jälleen taivaalla kahden vuoden tauon jälkeen. Toukokuun 8. ja 9. päivä niitä nähtiin Etelä-Suomessa. Muutaman päivän sisällä lämpenevä keli ja auringonpaiste tarjoavat erinomaiset olosuhteet uusille havainnoille. Tässä on Mikko Peussan kuva koivun siitepölykehästä toissapäivänä Turussa.

Kolme syvän taivaan kohdetta

5.5. Jarkko Järvinen laittoi katseltavaksi ensimmäisen syvän taivaan kuvansa. Tarjolla on kolme kohdetta. Näkymää hallitseva punainen sumu on Sh2-129, joka maailmalla tunnetaan nimellä Flying Bat Nebula. Tämän keskellä lepää sininen Outters 4, eli Squid Nebula. Kolmas kohde on pieni sumu kuvan vasemmassa alareunassa, VdB-140. Pääasiassa huhtikuun öinä tapahtunut kuvaus kerrytti kaikkinensa 22 tuntia valotusta.

Etelä- ja Keski-Suomen yllä hieno halonäytelmä

3.5. Vuoden tähän asti parhaasta yläpilvihalonäytelmästä tulee paraikaa raportteja eri puolilta Etelä- ja Keski-Suomea. Näytelmässä on havaittu muun muassa näyttävän kirkasta 22 asteen ylläsivuavaa ja täyttä horisonttirengasta. Osassa havainnoista on ollut rariteetteja. Näihin ovat lukeutuneet ala-aurinkokaari, Wegenerin vasta-aurinkokaari sekä pyramidihaloja 9 ja 18 asteen etäisyydellä Auringosta. (Kuva Pia Simonen)

Heijastus-ala-aurinko Helsingissä

2.5. Helsingissä oli 29.4. aikaiseen aamulla näkyvissä kirkas heijastus-ala-aurinko. Kuvan otti Krister Heikkinen Hermanninmäen kaupunginosassa. Ilmiö on syntynyt kiteisiin, jotka satavat alas taustana toimivasta tummasta pilvestä. Auringonvalo tulee kiteisiin vedestä tapahtuneen heijastuksen kautta. Kuvassa haloa reunustaa myös heijastuneita pilvisäteitä.   

Ekson viivästynyt ylikulku ehkä merkki lisäplaneetoista

2.5. Petri Kuossari kuvasi eksoplaneetan TOI 1811.01 ylikulkua maaliskuun 19. ja 20. päivien välisenä yönä. Oheisessa käyrässä näkyy tapahtuman aiheuttama himmeneminen planeetan keskustähteen, mukana on myös kahden muun havaitsijan tulokset. Jännittävää Kuossarin mukaan on, että ylikulku tapahtui ennustukseen nähden viiveellä. Tämä saattaa olla merkki järjestelmässä mahdollisesti olevista muista planeetoista.

Hyvä ellipsivuosi meneillään

1.5. Kahden kuivan vuoden jälkeen nyt on päällä ennätysmäinen ellipsivuosi. Tämä Paula Mattilan tänään vappupäivänä Turun Ruissalossa näkemä ellipsihalo merkkaa kymmenettä ellipsipäivää/yötä tänä vuonna. Luku sivuaa aiempaa vuoden 2016 ennätystä. Millaisessa määrässä ollaan kun vuosi loppuu? Vahdin tilastojen perusteella meno saattaa torpata keskikesällä. Ainoastaan vuonna 2011 on ellipsejä nähty heinäkuun jälkeen.

Menneen kuukauden komeettahavaintoja

1.5. Huhtikuussa Taivaanvahtiin tuli havaintoja kahdeksasta pyrstöhtähdestä. Artjärvellä otettiin tähtäimeen useita himmeitä komeettoja, C/2010 U3 (Boattini) oli kirkkaudeltaan vain 18 magnitudia. Huhtikuun suosituin komeetta oli oheisessa animaatiossa näkyvä C/2020 R4 Atlas. Sen kirkkauden ennustetaan olevan huipussaan 8 magnitudin paikkeilla juuri näinä päivinä. Animaation kuvasi Petri Kuossari toissayönä Janakkalassa.

Yläilmakehän salamoita viime syksyltä

25.4. Paavo Korpela kuvasi 25/26.9.2020 yönä taivasta tarkoituksenaan saada kuviin yläilmakehän salamoita. Kuvat jäivät kortille odottamaan, mutta nyt Korpela kävi ne läpi todeten onnistuneensa tavoitteessaan. Nämä keijusalamat näkyvät punaisina rantuina vasemman kuvan oikeassa yläkulmassa. Oikeanpuoleisessa vertailukuvassa niitä ei näy. Kommenteissa Panu Lahtinen arvoi keijujen alaosan olleen 50 km korkeudella.

Auringonlaskuja Kustavissa

24.4. Mennyt selkeiden taivaiden jakso sai Pekka Parviaisen vahtaamaan Kustavissa auringon laskuja kangastuksien varalta. "Horisontti joka ilta selkeä Ruotsiin asti", kirjoittaa Parviainen. Tämä kuva esittää kuuden päivän putken ensimmäisen illan näkymiä 14.4. "Kohtalainen vihreä välähdys roikkui horisontissa pari sekuntia, mutta mitään suurenmoista, kangastuksen voimistamaa välähdystä ei syntynyt", kertoo Parviainen.

Lyridien maksimi ensi yönä

21.4. Sikäli kuin keli sallii, Lyridien meteoriparven tähdenlentoja on parhaat saumat nähdä tulevana yönä 21/22.4. Tässä on Nyrölän observatorion tulipallonkameran kuva yönä 18/19.4. näkyneistä meteoreista. Harri Kiiskinen kirjoittaa UA2-ohjelman analyysin perusteella näistä kolmen olleen lyridejä. Pitkäaikainen selkeiden kelien jakso on juuri taittumassa, parhaat mahdollisuudet pilvettömälle taivaalle näyttäisi olevan pääkaupunkiseudulla.

Revontulia ja tulipallo

17.4. Viime yön hyvä revontulishow sai kuvaajat kameroineen ulos, vasemmalla Satu Juvosen kuva. Hyvin taltioiduksi tuli myös tulten aikaan näkynyt tulipallo. Automaattikameroiden lisäksi se tarttui ainakin viidelle peruskameralle, Lasse Nurmisen kuva oikealla. Kohta vaaleneva taivas jättää revontulikuvaukset kesätauolle, mutta vielä ehtii. Vuonna 2014 tulia kuvattiin toukokuun 8. ja 9. välisenä yönä peräti Kuusamossa saakka.

Visio ja sen toteutus

14.4. "Jo pitkään olen halunnut kuvata star trail kuvan siten, että kuvassa ei näy mitään muuta kuin tähdet ja taivaalle kurottavia koivuja", kertoo Panu Pahkamaa. Illalla 19.3. tämä sitten toteutui kun oli selkeä ja täysin tyyni sää. Valotusta viirutähtikuvaan kertyi 2h 47m.

Heijastus-ala-aurinko pääkaupunkiseudulla

14.4. Eilen illalla saatiin pääkaupunkiseudulta rypäs kuvia harvinaisesta heijastus-ala-auringosta (yllä vasemmalta oikealle Risto EnnevaaranVeronica Laitisen ja Petri Pänkäläisen kuvat). Ilmiö syntyy auringonvalon heijastuessa vedestä ja jääkiteistä, mutta sen kaikkia ominaispiirteitä ei ole osattu selittää. Samassa pilvessä näkyi pimeän tultua keinovalopilareita. Useissa havainnoissa ilmiön valonlähde oli Nesteen Porvoon jalostamolla.

Supernovajäänne Joutsenessa

13.4. Erik Pirtalan kuvassa on supernovajäänne W63, "Cygnus Shell". Pirtala kertoo olleensa alun perin tekemässä 20 tunnin projektia. "Mutta kun tajusin miten himmeä etenkin tuo itse supernovajäänteen happirinkula on, tulikin projektista tehtyä kertaluokkaa isompi," hän kirjoittaa. Supernovajäänteen tuottaneen tähden räjähdyksen valo saapui maapallolle noin 15 000 vuotta sitten. Itse tähden jäännettä ei ole onnistuttu löytämään.

Viime yönä tulipallo Etelä-Suomessa

11.4. Viime yönä klo 00.07 taivaalla viisti kolme sekuntia kestänyt vihreä tulipallo. Havaintoja on tullut tähän mennessä 14 kappaletta, kaikki verraten pieneltä alueelta Etelä-Suomesta. Yllä bolidista Panu Lahtisen Espoon automaattikameran kuva. Sami Multasuo, joka sattui kuvaamaan samaan aikaan Espoossa Linnunrataa, kertoo tulipallon hajonneen yli viiteen osaan.

Jäähyväiset Linnunradalle

11.4. "Hyvästi pimeä taivas", kirjoittaa Satu Juvonen. Päivät pitenevät ja yöt lyhenevät, eikä Linnunrataa kohta enää näy. Juvonen otti tämän näyttävän kuvan toissayönä Patvinsuon Suomujärvellä.

Kaksi tulipalloa 8. huhtikuuta

9.4. Eilen näkyi tulipallo päivänvalon molemmin puolin. Hämärätaivaalla klo 5.35 lentäneestä bolidista on tullut Taivaanvahtiin 17 havaintoa, yksi niistä automaattikameralta. Toinen tulipallo näkyi klo 22.28. Se on tällä hetkellä edustettuna yhdeksän havainnon voimin, kolme näistä automaattikameroilta. Molemmat bolidit kestivät neljä sekuntia. Yllä Warkauden Kassiopeian Pilvilinnan observatorion räpsy alkuyön bolidista.

Halohuhtikuu alkoi perushaloilla

Ilmakehän optisten ilmiöiden ryhmän vuotuinen Halohuhtikuu-kampanja on taas käynnistynyt. Ensimmäiset päivät ovat tarjonneet lähinnä perushaloja, kuten oheisen Markku Ruonalan 4.4. näkemän 22° renkaan. Poikkeuksena näihin Jani Päiväniemen havaitsema ellipsihalonäytelmä 2.4. Kuusamossa.  Lisää Halohuhtikuusta Zeniitti-verkkolehden uutisessa.

Syvän taivaan viimeaikaista tarjontaa

5.4. Kevätkauden satoa syvän avaruuden kuvissa edustavat vasemmalla Abell 21 ja oikealla IC 1396. Edellisen kuvasi Erik Pirtala yhteistyössä kanadalaisen Tudor Chibacun kanssa. He saivat kerättyä tästä Kaksosten tähdistön planetaarisesta sumusta 22 tuntia valotusta. Jälkimmäinen kohde, Kefeuksen "Elephant's Trunk Nebula", on Ville Miettisen tuotantoa. Hän kertoo kuvanneensa sitä kuutena yönä pienistä pilviraoista, yhteensä 13 tuntia.

Uusi komeetta C/2021 D1 (SWAN)

2.4. Tänä vuonna on ehditty löytää päälle 20 uutta komeettaa. Tässä niistä Harri Kiiskisen otoksessa yksi, C/2021 D1 (SWAN). Se spotattiin SOHO-luotaimen SWAN-kameran kuvista helmikuussa. Kolmion tähdistössä paraikaa vaeltavan komeetan kirkkaus on jo laskussa, Kiiskinen antaa sen magnitudiksi 11,4. Komeetta on korkeimmillaan iltataivaalla.

Ensimmäiset siitepölykehät nähty

1.4. Kauden avasi Timo Alanko havainnollaan 30.3. Vaasassa. Vanavedessä tulivat seuraavana päivänä Petri Martikainen Juvalla ja Markku Siljama Mäntyharjulla, jonka kuva on yllä. Asialla täytyy olla leppä, jonka kukinta on lähtenyt käyntiin maan eteläosissa. Aikaisimmat havainnot siitepölykehistä Taivaanvahdissa ovat 23. maaliskuuta. Tuona päivänä kehiä nähtiin niin vuonna 2017 kuin 2019.

Protuberanssit roihusivat Auringossa

31.3. Kevään edetessä on Aurinko yhä useammin ollut havaintojen kohteena. Tässä Santeri Peltolan Turussa ottama kuva protuberanssista eilen myöhään iltapäivällä. Tarjolla oli Peltolan mukaan ainakin kolme protua. "Nopeasti piti valita kohde mitä alkaa kuvaamaan koska aurinko oli jo laskemassa," hän kirjoittaa. Peltolan havainnossa on myös video jossa näkyy protuberanssin eläminen.

Kevään merkkejä halotaivaalla

25.3. Mikko Peussan toissayönä Turussa kuvaama pyramidihalojen esiintyminen on selvä merkki halokevään saapumisesta – talvella tällaisia monimuotoisia pyramidinäytöksiä ei ole tarjolla. Harvinaisimpana muotona on alempi 9° parhelia. Siitä löytyy Taivaanvahdista havaintoja vuodesta 2006 alkaen 20 eri päivältä tai yöltä.

Havaintoja Kassiopeian tähdistön novasta

24.3. Harrastajat ovat kuvanneet Kassiopeian tähdistöön kirkastunutta novaa N Cas 2021. Sen löysi japanilainen Yuji Nakamura 18. päivä. Tässä Harri Kiiskisen kuva 21. päivä. Arto Oksasen 22.n päivä tekemän havainnon mukaan kohde oli kirkkaudeltaan 7,7 magnitudia, sama kuin kolme päivää aiemmin. Oksanen mittasi myös novan spektrin.

Revontulia toissayönä kautta maan

23.3. Ennusteet olivat revontulien suhteen hyvät 21.3 illalle ja niitä saatiin koko maan pituudelta, vaikka etelässä näytös jäikin lopulta vaisuksi. Lapissa herkuteltiin hienolla lyhytaikaisella koronalla. Tässä siitä Yrjö Bensonin kuva Ylläsjärveltä. "Elämöinti nousi zeniittiin jossa alkoi huikea korona näytös klo 22:22, joka kesti minuutin", kertoo Benson.

Osallistu Ursan juhlavuoden haasteeseen

22.3. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlavuoden haasteena on bongata 100 ilmiötä. Listan kohteista iso osa kuuluu myös vahdin havainto-ohjelmaan. Nyrkkisääntönä Taivaanvahtiin kerätään kaikkia avaruuden kohteiden ja useimpien ilmakehän valoilmiöiden valokuvahavaintoja. Jos Taivaanvahdin havainnossasi on Bongaa100-haasteen kohde toivomme, että merkitset sen #bongaa100. (Kuva Eeva-Kaisa Ahlamo)

Punainen satelliittikirkastuma

19.3. Muutama päivä sitten Pekka Parviainen postasi Taivaanvahtiin erikoisen satelliittikuvan viiden vuoden takaa: satelliitin piirtämässä viirussa on punainen kirkastuma. Tähän mennessä selitykseksi on ehdotettu satelliitin käyttäneen kiertoratamoottoriaan, mutta muutoin kommenttiosastolla on ollut hiljaista. Kuvassa on oikealla myös tavallinen satellittiviiru.

16.3. tulipallon havainnot Taivaanvahdin kartalla

17.3. Lounais-Suomessa eilen illalla noin klo 20.10 näkyneestä tulipallosta on saatu kolmisenkymmentä havaintoa. Yksi havainto raportoitiin Ruotsin puolelta. Arviot kirkkaudesta vaihtelevat Venusta kirkkaammasta täysikuuta kirkkaampaan. Väreinä on raportoitu oranssia ja vihreää, myös tulipallon hajoamisesta lennon lopussa on muutamia mainintoja. (Automaattikameran Varkaudessa samoihin aikoihin taltioima bolidi näkyi eri suunnalla).

Perseidiyön satelliiteille löytyi nimet

15.3. Tero Sipinen otti urakaksi tunnistaa kuvistaan viime syksyn perseidiyönä taivaalla näkyneet satelliitit. "Tasaista viirua piirtävät 'kolmetoista tusinassa' -tapaukset eivät aiheuttaneet sen suurempia ihmettelyitä mutta kaikki välähtäneet tai vilkkuvat tapaukset päätyivät tarkempaan käsittelyyn", kertoo Sipinen. Kuudestatoista kohteesta vanhimmaksi osoittautui 1982 laukaistu LANDSAT 4. Kuvassa kulkee 1997 matkaan lähetetty Iridium 28.

Syvän taivaan kohteena NGC 2264

12.3. Taivaanvahtiin on saatu runsaasti syvän avaruuden kohteita viime päivinä. Tässä niistä yksi, Erik Pirtalan kuvaama sumu NGC 2264 Yksisarvisen tähdistössä. Kohteen kullankeltaiset ja siniset värisävyt tulevat kuvauksessa käytetystä kolmesta kapeakaistasuotimesta, S-II, H-alfa ja O-III. "Sumusta harvemmin näkee SHO -paletissa otettuja kuvia. Piti kokeilla kuitenkin", kertoo Pirtala. Kohteesta on Pirtalan havainnossa myös tähdetön versio.

Eläinratanauha, eläinratavalo ja gegenschein

8.3. Antti Taskisen Ilomantsissa ottamassa panoraamakuvassa on kaksi limittäin taivaan poikki menevää kaarta. Oikeanpuoleinen on Linnunrata. Himmeämpi vasemmanpuoleinen on harvoin kuvattu eläinratanauha (zodiakaalinauha). Sen päädyssä oikealla on kirkastumana eläinratavalo. Myös vasemmassa päässä on kirkastuma. Tämä pyöreä hehku on niin ikään harvoin kuvattu vastavalo, gegenschein.

Orionin emissiosumu IC 434

6.3. Samuli Vuorinen julkaisi näyttävän tulkinnan emissiosumusta IC 434, joka muodostaa taustan pimeälle hevonsenpääsumulle. "Selkeiden kelien ollessa vähissä kuvasin tätä kohdetta lyhyissä pätkissä marraskuusta helmikuuhun", kertoo Vuorinen. Valotusta kuvassa on 12 tuntia. Vuorisen havainnossa on myös versio josta tähdet on poistettu.

Mars ja Plejadit lähellä toisiaan

4.3. Harrastajat ovat kuvanneet Marsin ja Plejadien kohtaamista taivaalla. Oikealla on Voitto Pitkäsen näkymä aiheeseen Kuusamossa. "Piti jännittää kumpi ehtisi ensin; kohtuullinen hämärä vaiko pilvet? Taisi tulla tasapeli ja tuulikin vielä riepotteli kameraa", kertoo Pitkänen. Vasemmalla on Pekka Parviaisen tähtisuotimen kera ottama kuva Kustavissa.

Maaliskuu lähti käyntiin revontulilla

3.3. Maaliskuun alkuun saatiin heti kättelyssä kaksi ihan laatukäypää revontuliyötä. Havaintoja tuli käsivarren Lapista Helsinkiin saakka. Tässä on revontulia 1.3. illalla Kajaanissa, kuvaajana Taisto Komulainen. "Kuutamoyön revontulet loistivat yllättävänkin komeasti", toteaa Komulainen.

27.2. Tulipallo näkyi Itä-Suomessa

27.2. illalla klo 19.43 nähtiin maan itäosissa näyttävä tulipallo. Läntisessä osassa maata tuhti pilviverho esti ilmiön näkymisen. Tulipallo jäi myös nopein refleksein toimineen Petri Martikaisen kuviin. Lisää havaintoja tapauksesta toivotaan tulipallolomakkeella.

Kuvassa Orionin tähdistön M78

25.2. Ville Miettinen kuvasi kolmena yönä helmikuun puolivälissä pimeiden ja heijastussumujen kirjomaa kohdetta M78. Sumu löytyy Orionin tähdistöstä. "Kohde on kovin matalalla joten aivan täyttä hyötyä en linssikaukoputkeni hyvälaatuisesta optiikasta saanut", kertoo Miettinen. Valotusta näkymässä on 9 tuntia. Toinen kohde jonka kuvan Miettinen julkaisi on Ajomiehen tähdistön emissio- ja heijastussumu IC405.

Sumukaari runsailla interferenssikaarilla

22.2. Meneillään oleva talvi on ollut hyvä sumukaarille ja niiden pilvikaari-sukulaisille. Sirpa Malisen hiihtolenkillä Pallastunturilla näkemä sumukaari on sikäli harvinaislaatuinen, että siinä on peräti kolme interferenssikaarta pääkaaren sisäpuolella. Runsas interferenssien määrä tarkoittaa tasakokoisia pisaroita. Sellainen tilanne totetuu tuoreessa, juuri syntyneessä sumussa. Kun sumu vanhenee, pisaroiden kokohajonta kasvaa.

Heijastusala-auringon suikaleita horisontissa

22.2. Viisi päivää sitten Arja Savolainen näki merihorisontissa punaisia pilareita paksuja pilviä vasten. "Olin menossa kuvaamaan auringonlaskua, mutta kohtalaisen paksu pilvimassa esti auringonlaskun näkymisen kunnolla. Taivaanrannassa oli kuitenkin nämä erikoiset valopilarit", kirjoittaa Savolainen. Keskustelua herättänyt ilmiö vaikuttaa tämänhetkisen tiedon perusteella harvinaiselta heijastusala-auringolta.

Kuu yksityiskohtaisesti

21.2. Ari Haavisto kertoo testanneensa Kuuhun uutta mosaiikkikuvauskombinaatiota. Ja jälki on huikeaa – yllä olevan Kuun sirpin suuriresoluutioisissa versioissa riittää yksityiskohtia tarkasteltavaksi. Tietokone jauhoi 600 gigaista videoaineistoa 17 tuntia. "Elämme jännittäviä aikoja, kun tekniikan kehittyminen on tehnyt tällaisen mahdolliseksi", toteaa Haavisto. Linkit isoresoihin ovat tarjolla Haaviston havainnossa.

Syvän avaruuden kuvassa Leijonan kolmikko

20.2. Kolme näyttävää galaksia samassa potretissa – tämä näkymä tunnetaan Leijonan kolmikkona. Kuva on Erik Pirtalan käsialaa, instrumenttina oli Härkämäen etäobservatorion kaukoputki. "Keväällä 2020 kesken jäänyt projekti saapui viimein päätökseen kun sain viimein kerättyä tavoittelemani 20 tuntia valotusta täyteen", kertoo Pirtala. Galaksit ovat M65, M66 ja NGC 3628.

Talvisia kangastuksia Helsingissä

19.2. Hyinen talvinen tunnelma huokuu Pekka Lähteenmäen ottamasta kangastuskuvasta Helsingin edustalla. "Olin kävelemässä Lauttasaaren rannoilla ja näin jälleen kangastuksia", kertoo Lähteenmäki. Kangastunut kohde on Harmajan majakka. Sinne on Lauttasaaren eteläkärjestä matkaa 6,5 kilometriä.

Käylän kylän katukartta projisoitui taivaalle

19.2. Kuusamossa Jani Päiväniemi kuvasi pihaltaan kotikylänsä katukartan taivaalla. Kuvio syntyi korkealla olevien jääkiteiden heijastaessa takaisin katulamppujen valoa. "Mukava oli jälleen nähdä tämä ilmiö", kertoo Päiväniemi. Vuonna 2019 Päiväniemi taltioi vieläkin selvemmän katuvalojen ristin Käylän yllä.

Uusia havaintojen selailusovelluksia

19.2. Taivaanvahdin havaintoja voi selata nyt myös Pekka Keräsen (Geosaaga Oy) kehittämällä matkapuhelinsovelluksella. Aiemmista matkapuhelinsovelluksista poiketen uusi sovellus toimii myös Applen iOS -käyttöjärjestelmän laitteilla kuten iPhoneilla. Selailusovellus on ladattavissa myös Android-puhelimiin (mm. Samsung, Huawei ja uusimmat Nokiat) Google Play -kaupan kautta.

Vuoden alun komeettataivaalla heikkoja tuikkuja

18.2. "Himmeitä ovat tämän hetken Suomesta havaittavat komeetat", summasi Harri Kiiskinen helmikuun alussa tilanteen. Tässä kuvakentän poikki liikkuu Kiiskisen kaksi yötä sitten kuvaama C/2021 A2 (NEOWISE), joka löydettiin tänä vuonna. Alla linkissä on vuoden alusta tehdyt komeettahavainnot. Kuvia on kaikkiaan viidestä eri komeetasta.

Näyttäviä revontulia Muoniossa

16.2. "Vihdoin ennusteet näyttivät hieman parempia kelejä ja olihan se heti lähdettävä Lappiin revontulia kuvailemaan", kertoo Mikko Lönnberg reissustaan Muonioon. Eikä tyhjin käsin tarvinnut palata. "Heti ensimmäisenä iltana pääsi jo kuvailemaan upeita tulia tykkyjen keskellä." Tässä tunnelmia Lommoltunturin rinteeltä 15. ja 16. päivien välisenä yönä.

Auringonlaskussa soi saksofoni

15.2. "Pieni iltasoitto auringonlaskussa", kirjoittaa Ben Kalland kuvastaan, jossa saksofonisti soittaa korkealla mäellä 1,5 kilometrin päässä. Kalland oli laskenut etukäteen auringon korkeuden ja suunnan, mutta kuvauspaikan ja kohteen täsmällistä korkeusasemaa hän ei tiennyt. Tästä tuli viime hetken säätöä jossa mallin paikkaa piti siirtää kymmenen metriä. Tämän seurauksena Kallandin mukaan malli tuli hiukan liian lähelle puita.

Pitkästä aikaa ellipsihalo taivaalla

11.2. Timo Martola kuvasi 9. päivä jääsumuun syntyneen ellipsihalon Janakkalassa. "Yhdentoista maissa aamupäivällä taivaan sumupilviverho oli satanut lähes kokonaan alas; ilmassa kimmeltelevät kiteet olivat tosi isoja", kertoo Martola olosuhteista. Syystä tai toisesta ellipsihalot ovat viettäneet hiljaiseloa poikkeuksellisen pitkän rupeaman. Martolan bongaus on ensimmäinen Suomessa yli kahteen vuoteen. Edellinen nähtiin tammikuussa 2019.

Vuoden ensimmäiset eläinratavalot kuvattu

10.2. Kevättalvi on hyvää aikaa eläinratavalon bongaamiselle. Tämän vuoden ensimmäisen eläiratavalon kuvasi Pirjo Koski 5. helmikuuta . Lasse Nurminen, Antti Taskinen ja Timo Alanko tulivat nopeasti perässä. Tässä Alangon kuva kahdeksas helmikuuta. "Harvemmin se on noin selkeästi erottunut", kertoo Alanko. Eläinratavalo on nähtävissä myös syksyllä. Ainoa pimeäöinen kuukausi jolta siitä ei ole havaintoja Taivaanvahdissa on joulukuu.   

Heijastuneet pilvisäteet Turussa

8.2. Mikko Peussa näki toissapäivänä Turussa heijastuneet pilvisäteet ja teki ottamistaan kuvista hienon animaation. "Tänään iltapäivällä näytti olosuhteet siltä, että heijastuneet pilvisäteet olisi mahdollisia ja niitä myös syntyi ihan näyttävästi", kertoo Peussa. Heijastuneet pilvisäteet syntyvät vedestä heijastuvasta auringon valosta. Myös kirkas jää saattanee tulla talvella kyseeseen.

Juvalla kuvattiin haloerikoisuus

7.2. Ensimmäistä kertaa viime kesänä Tanskassa todettu outo halokirkastuma nähtiin nyt myös Suomen Juvalla. "Selvä kirkastuma 22° rinkulan ulkopuolella klo 14 suunnassa. Räpsin varuilta pari kuvaa ja aloin viritellä systeemejä pinon kuvaamista varten", kertoo kuvan ottanut Petri Martikainen. Havainto vahvistaa tulkintaa, että kysessä on itsenäinen haloilmiö. Kirkastuman syntymekanismi ei ole tiedossa.

Pinta-aurinkokaari näkyi Raisiossa

5.2. Lasse Nurminen kirjoittaa hangen pinnan olleen Raisiossa useamman päivän kuin "karvat pystyssä". Tällaisissa olosuhteissa on mahdollista bongata harvinainen pinta-aurinkokaari ja Nurminen onnistuikin näkemään ilmiön eilen. Pinta-aurinkokaaren haarukka voi ilmaantua lumen pinnalle kun on ollut selkeää ja tuulista keliä. Kuten nyt, yleensä näkyy vain yksi haarukka, enimmillään niitä on ollut havaittavissa kolme.

Helmikuu toi revontulet taivaalle

4.2. Lähes kahden viikon tauon jälkeen on helmikuun alusta jälleen putoillut revontulihavaintoja vahtiin. Viime yönä niitä kuvattiin laajalti, Utsjoelta Turun seudulle saakka. Esimerkkiä näyttää tämä Markku Ruonalan valokuva Akaalla. "Illan odotukset näkymiselle eivät olleet korkealla, mutta niin vain sieltä kehittyi kohtuu mukava näytelmä," Ruonala kertoo.

ISS lipui tähtitaivaan poikki

2.2. Georg Kieninger kuvasi eilen Kansainvälisen avaruusaseman ylikulun Helsingin Merisatamassa. "Pilvet väistyivät aivan kuin tilauksesta ja vieläpä juuri sopivaan aikaan", Kieninger kirjoittaa. Katko radassa johtuu siitä, että kameraa piti kääntää radan saamiseksi kokonaan kuvaan. Kyseessä on panoraama kahdesta yhteensä 299 ruudun pinosta.Mar

Dronella kuvattu jääsumuhalonäytelmä

3.2. Petri Martikainen nosti Juvalla eilen dronen ilmaan kuvatakseen hiihtokeskuksen lumitykityksen synnyttämiä jääsumuhaloja. "Hasamäellä oli talven viimeinen tykityspäivä ja onneksi viimein myös auringonpaistetta", kertoo Martikainen. Tässä näkymässä drone on jääsumun yläreunalla 120 metrin korkeudessa. Maata vasten näkyy haloja jotka ovat havaittavissa vain horisontin alapuolella: kirkas ala-aurinko ja alasivuauringot.

Tammikuun kylmien öiden satoa – Barnard 22

31.1. "Tammikuun kaksi ainoaa pilvetöntä iltaa Kuopion korkeuksilla olivat todella kylmiä ja kuvauksellisesti todella haastavia. Tässä jälkimmäisen pakkasillan kohde, pimeä sumu Härän tähdistön liepeillä," kertoo kuvastaan Teemu Holopainen. Valotusta näkymässä on kolmisen tuntia. Myös Erik Pirtala käytti hyväksi nämä selkeät yöt ja kuvasi galaksit M81 ja M82.

28° rengas lumella ja ylimääräinen kaari katulampulla

22.1. Kaksi mielenkiintoista halohavaintoa viime päiviltä. Vasemmalla Reima Eresmaan kuvaamia katulamppuhaloja. Sivuaurinkojen ja aurinkokaaren välissä on ennestään näkemätön kaari. Simujen perusteella kyse voi olla Wegenerin tai Hastingsin vasta-aurinkokaaresta. Petri Martikaisen kuvaamassa pintahalonäytelmässä on puolestaan mystinen 28° rengas. Sen aiheuttavan jääkiteen kuvaamiseen lumen pinta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden.

Pilvikaaria nähty runsaasti

17.1.Taivaanvahtiin on tullut vyöry kuvia pilvikaaresta. Havaintoja saapui Etelä-Suomesta Siikajoelle saakka. Seassa on myös muutama sumu- ja sateenkaari. Tässä tätä ilmiöryhmää edustaa Matti Helinin näkymä tänään Liedossa. Helin kertoo seuraavaa: "Aamulla oli upea sumu ja päätin lähteä kuvaamaan telellä sumuisia, kuuraisia puita. Astuin ulos, kurkkasin pohjoistaivaalle. Juoksin sisäle, vaihdoin laajiksen ja sitten mentiin."

Kuvassa Pacman-sumu

12.1. Erik Pirtala julkaisi kuvan Kassiopeian tähdistön kohteesta NGC 281, tuttavallisemmin Pacman-sumu. "Tähdistä tuli varsin haastavat, sillä kuvatessani niitä viime yönä oli pakkasta 20 astetta ja tod.näk sen seurauksena putkeni pääpeili hieman tiukalla. Jonkun verran sai muotopuolia levinneitä tähtiä paikkailla", kertoo Pirtala projektin haasteista. Kuvassa on valotusta 12,5 tuntia.

Jääsumuhaloja jo eteläisintä Suomea myöten

7.1. Jääsumuhaloja nähtiin nyt jo Turussa saakka, kuten kaksi ylintä kuvaa osoittavat. Ne otti Mikko Peussa toissailtana ja eilen keskipäivällä. Vasemmanpuoleisen kuvan valopylväs on harvinainen diffuusi vasta-aurinkokaari, oikella haloja ulkovaloilla. Sen alla näkymiä vähän pohjoisempaa, nämä sivuauringot kuvasi Niina Laitinen Varkaudessa. Oikealla alhaalla on puolestaan Keijo Lehtimäen näkymä sivuaurinkoihin Posiolla.

 

Ensimmäiset helmiäispilvet nähty

6.1. Kausi starttasi myöhään ja vaisuna. Ensimmäiset kuvat sai Mauri Korpi eilen Ilmajoella. "Auringon laskun jälkeen alkoi näkyä vaaleita pilvirantuja ruskossa, joita epäilin helmiäisiksi. Illan hämärtyessä helmiäisrusko tuli selvemmin esiin," kirjoittaa Korpi. Tänä aamuna samat helmiäiset kuvasi myös Marko Myllyniemi naapurissa Kurikassa. Menneen kymmenen vuoden aikana vain kerran aiemmin on helmiäiskauden aloitus venynyt tammikuulle. 

Tupla-V taivaalla Nilsiässä ja Äänekoskella

5.1. Pakastumisen myötä saatiin jääsumuhaloja jo vähän etelämmäs. Nilsiässä ja Äänekoskella kuvattiin eilen Auringon päällä näkynyt tupla-V. Tässä Risto Hongan (oikella) ja Ira Rikkosen otokset Nilsiästä. Rikkoselta on myös hieno video. Haloista alempi on 22° ylläsivuava kaari, ylempi harvinainen yläkupera Parryn kaari. Molemmat halot ovat erityisen edustavasti kehittyneitä. Äänekoskella Tiina Airaksisen kuvaama kaaripari jäi vaisummaksi. 

Supernovajäänne CTB1 sai lisävaloa

29.12. Tapio Lahtinen päätti valottaa lisää kaksi vuotta sitten kuvaamaansa supernovajäännettä CTB1. "Kuvasin kohteen ensimmäisen kerran vuonna 2018, mutta 11 tuntia valotusta ei tuonnut kovin hyvin kohdetta esiin. Päätin siis kuvata lisää", sanoo Espanjan Fregenal de la Sierran etäteleskooppia käyttänyt Lahtinen. Nyt valotusta on kaikkiaan 28 tuntia ja ero aiempaan versioon on selkeä.

Planeettakohtaaminen - onnistumisia jouluaattona

24.12. Kolme päivää suuren konjunktion maksimin jälkeen selkeää repesi iltahämärässä lähinnä Turun suunnalla. Yksi pilvirakohavainto on idästä Mäntyharjulta. Tätä kirjoitettaessa kahdeksan harrastajaa on onnistunut raportoimaan kuvallisia havaintoja Jupiterin ja Saturnuksen konjunktiosta jouluaatolta. Planeetat ovat verraten lähellä toisiaan vielä joulukuun viimeisinä päivinä. (Kuva Lasse Nurminen)   

Jupiter ja Saturnus peittyivät pilvien taakse

21.12. Vuoden 2020 suuren konjunktion maksimi näyttää jääneen käytännössä koko Suomessa pilvien peittoon. Ainakaan toistaiseksi 21. päivän illalta ei ole saapunut yhtään onnistunutta havaintoa kotimaan kamaralta. Viimeksi pilvet väistyivät osassa Suomea 17. joulukuuta, jonka illan havaintoihin lukeutuu oheinen Joni Virtasen näkymä Kokkolasta.     

Harrastajat kuvasivat Ryugu-asteroidin

18.12. Joulukuun 6. päivä Japanilainen Hayabusa2-luotain pudotti Australiaan näytteen Ryugu-asteroidia. Kari Laihia ja Toni Veikkolainen ovat nyt ladanneet Vahtiin tästä asteroidista päivä näytekapselin saapumisen jälkeen ottamiaan kuvia. Kilometrin kokoinen Ryugy oli tuolloin 0.075au:n päässä meistä, havaitsijat kertovat. Tämä on 11,2 miljoonaa kilometriä. Lähimmillän Ryugu tulee olemaan 29. joulukuuta, 9,1 miljoonan kilometrin päässä.

Harvinainen näkymä Mare Orientaleen

14.12. Antti Taskinen sai nappiin osuneen kuvan Mare Orientalesta. Meren keskus on 95° läntisellä pituuspiirillä, minkä vuoksi se on normaalisti piilossa Kuun reunan takana. Kuun libraation eli näennäisen huojunnan vuoksi Mare Orientale on kuitenkin ajoittain bongattavissa Maasta käsin. "Olosuhteet osuvat kohdilleen, tuuria tässäkin mukana melkoisesti", kommentoi Taskinen havaintoaan. 

Joulukuun alun syvää taivasta

13.12. Tässä kokoelma joulukuussa näytille tulleita syvän taivaan kuvia. Vasemmalla ylhäällä Ari Jokisen valotuksessa IC 342 eli The Hidden Galaxy. Kohde saa nimensä piilottelusta oman galaksimme ekvaattorin aineksen takana. Sen alla Vesa Vauhkosen vedos Hevosenpääsumusta. Näkymät oikealla ovat Erik Pirtalan viimeisestä kolmen kuvan julkaisusta. Ylempänä supernovajäänne IC443, eli Meduusasumu, alempana NGC 7023, The Iris Nebula.

Komeetta C/2020 M3 vaeltaa taivaalla

12.12. Pasi Äkräs löysi muutamia öitä sitten valottamistaan syvän taivaan kuvista ylimääräistä vipinää. "Blinkkasin kuviani aamulla ja havaitsin liikettä kuvien nurkassa", kirjoittaa Äkräs. Liikkuja on komeetta C/2020 M3 (ATLAS). Animaatiossa on 20 peräkkäistä 10 minuutin valotusta. Jorma Ryske infosi havainnon kommenteissa, että kuvauksessa käytetty filtteri näyttää komeetan pölypyrstön ilman sen kaasujen valoa.

 

Sielusumu kahden yön valotuksissa

11.12. Tällä kertaa syvän taivaan kohteena komeilee Westerhout 5 eli Sielusumu. Sen kuvasi Varkaudessa Ville Miettinen kahtena yönä nyt joulukuun aikana. "Sielusumussa on monta hienoa yksityiskohtaa jotka uuden kaukoputken myötä tulivat näkyviin", Miettinen kirjoittaa. Valotusta kuvaa varten kertyi kaikkinensa 14 tuntia. Kassiopeian tähdistöstä löytyvä kohde sijaitsee meistä 6 500 valovuoden päässä.

Kaksi tulipalloa tiistaina

10.12. Vahtiin on tullut paljon havaintoja kahdesta tiistaina näkyneestä tulipallosta. Ensimmäinen nähtiin illalla pari minuuttia ennen kuutta, toinen klo 23.56. Kaiketinkin myöhäisemmän ajankohdan vuoksi jälkimmäisestä on huomattavasti vähemmän havaintoja, mutta toisin kuin illan aiempi bolidi, tämä saatiin talteen myös tulipallokameroilla. Yllä Markku Lintisen kuva Kangasalasta. Yksittäinen bolidihavainto on raportoitu myös klo 20.02.

Kaksi viirutähtikuvaa Varkaudesta

9.12. Varkauden Härkämäen observatoriolla joulukuun 7/8 välisenä yönä anonyymi harrastaja päätti ottaa viirutähtikuvia. Näkemys ja jälki oli näyttävää. "Aamuyöllä, pienen planetaaristen sumujen ihastelutuokion jälkeen, oli sitten vielä hyvin aikaa toiselle kuvalle jonka vähän abstraktimpana etualana sai toimia ykköstornin punavaloin valaistu kupu", kuvaaja kirjoittaa.

Helmiäisipilviä odotellessa

6.12. Keskitalven erikoispilvet, helmiäiset, eivät ole vielä suvainneet näyttäytyä. Mutta ei syytä huoleen. Vaikka Vahdin vuoteen 2011 yltävissä tilastoissa helmiäiskauden aloitus on varhaisimmillaan tapahtunut 27.11., myöhäisimmillään on varrottu tammikuun 29. päivään saakka. Nämä ääripäät koettiin vastaavasti viime talvena ja talvena 2012/13. Tässä runsaudeltaan ennätyksellisen viime kauden menoa, Thomas Kastin kuva 31.12. Enontekiöltä.

Äskeisiä syvän taivaan julkaisuja

29.11. Tässä valikoima Taivaanvahtiin viime aikoina tulleita syvän taivaan kohteita. Vasemmalla ylhäällä Jari Kankaanpään kuva Rosette-sumusta. Sen vieressä Orionin tähdistön sumuja Tomi Kurrin otoksessa. Alhaalla vasemmalla on Pickeringin kolmio, osa supernovajäännettä Joutsenen tähdistössä. Tämä on yksi kolmesta kohteesta jotka Erik Pirtala äsken julkaisi. Ja viimeisenä oikealla alhaalla komeilee Andromedan galaksi Jussi Koposen kuvassa.    

Raju halonäytelmä Sotkamossa

26.11. Eilen Sotkamossa pistettiin todella kovan luokan halomeiningillä. Sami Härmän ympäri taivasta ottamissa kuvissa näkyy liuta harvinaisuuksia, kuten Ounasvaaran kaari, josta tunnetaan alle kymmenen havaintoa maailmanlaajuisesti. Näytelmän raw-kuvat odottavat vielä käsittelyä, mikä saattaa jatkaa rariteettilistaa. Kuvissa on viitteitä Borglängen kaaresta, jonka ainoa tunnettu havainto on naapurimaasta kahden vuoden takaa.

Linnunrataa syksyn kuvissa

22.11. Taivaanvahtiin on tullut syksyn mittaan runsaasti hienoja kuvia Linnunradasta. Poimitaan tähän kaksi esimerkkiä. Oikealla Pirjo Kosken sommitelma taivastarkkailijalla Pyhärannalla 19. syyskuuta. Vasemmalla Sari Pietikäisen puusilhuettinen tulkinta 9. marraskuuta Rovaniemellä. "Sain hyviä vinkkejä kuvan säätöihin, ja tämä on nyt kahden illan säätämisen-harjoittelun tulos", kertoo Pietikäinen.

Komeettoja, komeettoja

17.11. Kun vähän kaivelee, taivaalta löytyy muitakin komeettoja kuin tämän hetken suosikkikohde ATLAS. Tässä on poimittu kaikki muut kuusi komeettaa, joita harrastajat ovat kuvanneet loka-marraskuussa. Vasemmalta ylhäältä alkaen: C/2019 K7 (Smith), C/2018 N2 (ASASSN), 29P/(Schwassmann-Wachmann). Vasemmalta alhaalta alkaen: C/2020 S3 (Erasmus), C/2019 U6 (Lemmon), 156/Russell-LINEAR.

Kaksi tuoretta näkymää Kolmion galaksiin

15.11. Erik Pirtala ja Antti Taskinen käyttivät hyväksi äskeisiä selkeitä öitä kuvatakseen Kolmion tähdistön galaksia M33. Taskinen, jonka kuva on oikealla, sai käyttökelpoista valotusta kasaan kolme tuntia. Pirtalalle valoa tästä Linnunradan paikallisen ryhmän galaksista kertyi kaikkiaan 10.5 tunnin verran. "Nopea f/4 optiikka ja pimeät kuuttomat yöt hyvin pimeässä paikassa Härkämäellä tuotti erittäin laadukasta dataa", hän kirjoittaa.

Komeetta Atlas on nyt parhaimmillaan

12.11. Useat harastajat ovat kuvanneet komeettaa C/2020 M3 (ATLAS), joka näkyy Orionin tähdistössä. Kohde on ennusteiden mukaan nyt kirkkammillaan. Tässä Harri Kiiskisen kuva, komeetta on vihreä utupallo oikealla. Alaosassa paistattelee Orionin kaasusumu M42. Komeetan kirkkaus on 8 magnitudia, joten ilman apuvälineitä sitä ei voi nähdä.

Kuu sai väriä

10.11. Jarmo Ruuthin kuvassa on Kuu, mutta siinä on jotain erilaista: värien kirjoa. Menetelmä oli yksinkertainen. "Värien kylläisyyttä on lisätty radikaalisti", sanoo Ruuth. "En nyt väitä että kuu olisi varsinaisesti värillinen mutta vähän kuin syvän taivaan kuvisssakin värejä löytyy kun oikein kaivaa", Ruuth kirjoittaa.

Ruotsin huikea tulipallo näkyi myös Suomesta

7.11. Ruotsia ennen puolta yötä herätellyt suuri tulipallo näkyi myös Suomessa. Tapauksesta on tullut runsaat kymmenkunta kotimaista raporttia. Havaintoja toivotaan lisää tulipallolomakkeella. Tulipallo jäi ainakin Tampereen Ursan ja Jyväskylän Siriuksen meteorikameroihin. Tapahtumasta uutisoivat Tähdet ja avaruus ja Iltalehti.

Eteläisen taivaan kohde: kuvanveistäjän galaksi

4.11. Jari Saukkonen kuvasi itse tekemällään kaukoputkella Kuvanveistäjän galaksia, joka on yksi eteläisen taivaan kirkkaimmista galakseista. Havaintopaikka oli syrjäinen Rio Hurtado Chilessä. Kuvanveistäjä on runsaasti tähtiä synnyttävä tähtiryöppygalaksi. Saukkosen mukaan monet kuvan punaisista pisteistä eivät ole tähtiä, vaan galakseja joiden loittonemisnopeus on värjännyt ne punaisiksi.

Viimeaikaisia planeettanäkymiä

27.10. Planeettagalleriassa on tällä kertaa kolme lokakuussa kuvattua kohdetta. Keskellä Mars, joka on tänä syksynä ollut suosiossa sen Maata läheisen sijainnin vuoksi. "Yksi syksyn parhaista seeingeistä", kommentoi kuvan ottanut Jerry Jantunen keliä Helsingin Kaivopuistossa. Jantusen otos on myös vasemmalla, tämä on Venus. Pieni sininen pallo oikealla puolestaan on Lasse Ekblomin napsu huomattavasti kaukaisemmasta Neptunuksesta.

Aurinkoa vastapäätä näkyi haarukka

26.10. Lahdessa oli eilen päivällä nähtävissä suoraan Aurinkoa vastapäätä kaksipiikkisen haarukan muotoinen kuvio. Kyse on kahden harvinaisen haloilmiön, Trickerin ja diffuusin vasta-aurinkokaaren yhdistelmästä. Yllä olevassa kuvassa havaitsija, Reima Eresmaa, on pinonnut viisi yksittäistä otosta saaden näin ilmiön vielä paremmin esiin. Yläpilvissä nämä vasta-aurinkokaaret ovat harvoin nähtyä herkkua. Myös muita rariteetteja oli esillä.

Revontulet loihtivat näyttävän SAR-kaaren

25.10. Punainen SAR-kaari oli puheenaihe, kun harrastajat laittoivat kuviaan Taivaanvahtiin 23/24. yön hienosta revontulinäytöksestä. Yllä vasemmalta Heidi Rikalan, Eero Karvisen ja Minna Hintsalan kuvat tästä harvinaisehkosta revontulimuodosta, joka alkoi kirkastua taivaalla päänäytöksen loppua kohti. Säät olivat taivastähyilylle suosiollisia suurinpiirtein Kokkolasta Juvalle kulkevan linjan eteläpuolella.

Jääsumukausi aloitettiin Ylläkseltä

24.10. Iweta Seppäsen kuvat Ylläkseltä starttasivat jääsumuhalojen kauden keskiviikkona 21.10. Aloitus sijoittuu varhaisimpaan päähän Taivaanvahdin tilastoissa. Ennätystä näyttäisi pitävän Vahdin ulkopuolelta löytyvä Toivo Säkkisen 2009 havainto Kuusamossa 14. lokakuuta. Aiempiakin tapauksia saattaa olla olemassa, sillä lumitykkejä käynnistellään ainakin joinakin vuosina pohjoisessa jo syys-lokakuun taitteessa.

Rauhallista halottelua lokakuussa

21.10. Lokakuu on sujunut hissuksiin halotellen. Halopäivät ovat olleet harvassa alapilvipeitteen vuoksi ja eikä mitään merkittävää ole näkynyt kun ikkuna on auennut. Mikko Peussaa piristi toissapäivänä Turussa sentään tämä vähän tavallista tasokkaampi 22 rengas, eli tuttavallisemmin perusrinkula. Edellisenä päivänä myös Anu Tossavainen ihasteli Rovaniemellä hienoa 22 rengasta. Nyt vain odotellaan ensimmäisiä jääsumuhaloja pohjoisesta.

Kuplasumu Kassiopeian tähdistössä

17.10. Antti-Jussi Pyykkönen julkaisi kuvan Kassiopeian tähdistössä näkyvästä Kuplasumusta. Tämä seitsemän valovuoden laajuinen kosminen kupla sijaitsee meistä noin 7 000 valovuoden päässä. Kupla on syntynyt sen sisällä olevan kuuman tähden puhaltaman tuulen törmätessä ympäröivään kylmempään kaasuun. Pyykkösen otos käsittää valotusta kaikkiaan 23 tuntia.

Heijastussateenkaaren huippu kuvattiin

14.10. Harvinaiset heijastussateenkaaret nähdään lähes aina laitaosiltaan. Ulkomailta on saatu ihailla valokuvia lakikohdassaan näkyvistä heijatussateenkaarista, ja nyt tämä ihmeellisyys on bongattu myös Suomessa, kiitos Aija Heikkilän ja Tatu Rentolan eilen Jyväskylässä ottamien valokuvien. Yllä Rentolan kuva jossa alinna pääsateenkaari, sitten heikompi sivusateenkaari, ja ylinnä voimakkaampi heijastuspääsateenkaari.

Kirkkauskäyrässä kuuma Jupiter

9.10. Eksoplaneetoista ei saada silmiä hiveleviä kuvia, joten on tyydyttävä mittaamaan valoa. Harri Kiiskinen uhrasi havaintoyön meistä 521 valovuoden päässä olevalle eksolle HAT-P-1b. Yli 400 kuvan pohjalta tehty käyrä paljastaa kauniisti kuinka planeetan ylikulku himmentää emotähteä. "Onnistui yli odotusten", toteaa Kiiskinen uudesta aluevaltauksestaan. Planeetta on Jupiterin kokoluokkaa ja kiertää lähellä tähteään 4,5 päivän radalla.

Sydänsumu ja sen sytyttävät jättiläistähdet

7.10. "Kaksi hyvää iltaa meni Sydänsumun sydänaluetta kuvatessa", kertoo Jaakko Asikainen ottamastaan kuvasta, joka käsittää kaikkiaan 10,7 tuntia valotusta. "Ensimmäisenä iltana otin pelkkää vedyn kapeakaistaa ja toisena iltana kuvasin luminanssin ja värit". Kuvassa on myös avoin tähtijoukko Melotte 15, jonka nuorten ja kirkkaiden superjättiläisten säteily valaisee sumun.

Mars loistokelin kuvissa

3.10. Huippuhyvät seeingit ovat sallinneet harrastajien ottaa Marsista huippukuvia, samalla kun Maa hivuttautuu likemmäksi planeettaa ja tulee 6. lokakuuta olemaan lähimpänä sitä seuraavaan 15 vuoteen. Vasemmalla on Ari Haaviston ja oikealla Jerry Jantusen suosionosoituksia keränneet tuoreet tyylinäytteet. "Oli Ursan tornissa tarjolla sen verran hyvää keliä, että en ole ihan joka vuosi vastaavaa nähnyt", toteaa Jantunen.  

Yöllisiä sumukaaria

2.10. Lokakuun alkua kohti on maisema ollut sumussa usein. Silti sumukaarista on tullut verraten vähän havaintoja. Markku Ruonala korjasi tilannetta toissayönä kuvaamalla Akaalla tämän Kuun valossa kelmeilevän sumukaaren. Niinikään samana yönä sumukaari mielessä liikkeellä oli Heidi Rikala Ikaalisten Sisätössä.   

Tiistain tulipalloon liittyi kuminaa

1.10. Tiistaina 29.9. klo 00.57 taivaalla lensi bolidi, johon liittyi myös äänihavaintoja. Lasse Heimala, jonka kuva Luumäellä on yllä, kirjoittaa että noin 30 sekuntia tulipallon näkymisestä kuului kaukainen tumtumtum-ääni. Bolidin Mäntyharjulla myös nähnyt Jukka Kytömäki kertoo kuulleensa kumahduksen taivaalta puolestaan 2½ minuutin päästä. On täysin mahdollista, että tulipallo on ollut äänen takana. Aika-arvioihin tulee helposti heittoa.

Elusiivinen eläinradan valonauha tarttui kuviin

27.9. Linnunrata on näyttävä Pekka Parviaisen kalansilmäkuvassa aamuyöllä 20. syyskuuta. Huomion vie kuitenkin heikko juoti joka kaareutuu klo 5 ja 10 välillä. Kyseessä on harvoin kuvattu eläinratavalon jatke, "zodiakaalinauha". Kirkastuma, josta nauha alkaa klo 5:ssä, gegenschein, ei sekään ole aivan tavallinen saalis. "Viinilasin aika", toteaa Parviainen, joka löysi arkistostaan vielä kaksi tapausta lisää. Myös Matti Helin on kuvannut nämä.

Revontulitaivas tarjosi harvinaisemman SAR-kaaren

25.9. Punainen ja vakaa SAR-kaari tarttui taivaskuvaajien kameroihin syyskuun 23. ja 24. päivän välisenä yönä. Oikealla on Petri Sallisen ruutu tästä harvemmin nähdystä revontulimuodosta Juuassa. Vasemmalla puolestaan Jyväskylän Siriuksen Hankasalmi Observatorion automaattikameran kuva. Kuinka SAR-kaari tarkalleen ottaen muodostuu, ei ole tutkijoille vielä täysin selvää. Siitä on Taivaanvahdissa kuusitoista havaintoa vuodesta 2015 alkaen.

Poimintoja viimeaikaisesta halottelusta

24.9. Pohjois-Suomessa 17.9. oli mainio halopäivä, oikealla Mika Ahon kuva Pallakselta. Etelämpänä saatiin hyvä jakso 20-22.9. Harvinaisuuksia näkyi joka päivä, saaliina muun muassa Wegenerin vasta-aurinkokaari, Tapen kaari, 120 sivuaurinko ja vasta-aurinko. Vasemmalla 21.9. Tero Laineen kuva Heinolasta. Ja enteenä saapuvasta jääsumutalvesta keskellä on keinovalopilareita matalammassa pilvessä. Kuvan otti Heidi Vierimaa Kalajoella 22.9.

Harvemmin kuvattua: Marsin kaksi kuuta

23.9. Mars on suosittu kohde, mutta sen kuita Phobosta ja Deimosta on nähty kuvissa huomattavasti vähemmän. Itse asiassa Lasse Ekblomin 15. syyskuuta saamat otokset ovat ensimmäiset Taivaanvahdissa. Ekblomin neljän kuvan sarjasta on yllä poimittu kaksi. Ulompi Deimos näkyy molemmissa, sisempi Phobos vain oikeanpuoleisessa. "Piti ottaa pidempi sarja, mutta pilvet vyöryivät lopullisesti päälle 3n jälkeen", kirjoittaa Ekblom.  

Pitkässä valotuksessa pimeä sumu vdB 9

21.9. Erik Pirtala kertoo päättäneensä kuvata nyt syksyllä ensimmäisen pimeän sumunsa. Kohteeksi valikoitui Kassiopeian tähdistön vdB 9, jonka kutsumanimiä ovat muun muassa Helping Hand ja Cosmic Hand. Valotusta kohteeseen kertyi kaikkiaan 14h 44min. "Vaikea kohde oli todellakin, mutta pääpiirteittäin olen ihan tyytyväinen", kirjoittaa Pirtala.

Hyvä Bishopin rengas Juvalla

19.9. Laaja ja väreiltään hailakka Bishopin rengas voi jäädä päivätaivaalta helposti huomaamatta, jos sitä ei tiedä vasiten katsoa. Petri Martikaisen eilen Juvalla ottamassa kuvassa Bishoppi näkyy erityisen hyvin. Sisinnä tässä suurimmassa tunnetussa kehäilmiössä on sininen kiekko jota ympäröi leveä punertava rengas. Kuva on pinottu 20 yksittäisestä ruudusta, mikä tasoitti pilvitaustaa ja toi ilmiön paremmin esiin.

Stereopareja Kuusta

18.9. Pekka Parviainen on laittanut esille stereokuvia kiertolaisestamme. Syvyysvaikultema syntyy, kun kuvien antaa niitä tuijottaessa liukua päällekkäin. Stereoparikuvat mahdollistaa Kuun huojunta, libraatio. Sen ansiosta Kuun pinta näkyy eri aikoina hiukan eri suunnasta, maksimissaan noin 7 asteen verran. Kyseessä on verkkainen tapahtuma ja Parviaisen kuvaparit ovat yleensä eri vuosilta.

Alkusyksyn revontulia

17.9. Syyskuussa on ollut useita revontuliöitä, mallina Jani Päiväniemen kuva 14. päivän ensimmäiseltä tunnilta Kuusamossa. Erikoisuuksiakin oli tarjolla. Seuraavana yönä Enontekiöllä Timo Oksasen kuvassa näyttäsi olevan vuonna 2016 löydettyyn Steve-revontulikaaren liittyvä "säleaita" -rakenne. Sensijaan Tommy Låglandin otoksessa näkyvät säteet vaikuttavat ilmahehkulta, vaikka muistuttavatkin suomalaisten 2015 löytämää dyyni-revontulta.    

Syvä taivas: kohteena vähemmän kuvattu Sh2-119

15.9. Muutaman asteen päässä paljon kuvatusta Pohjois-Amerikka-sumusta on Joutsenen tähdistössä emissiosumu Sh2-119. Sen otti työn alle Varkaudessa Erik Pirtala. "Kolmen viikon ajalta sain kerättyä tähän harvinaiseen kohteeseen valoa 19 tuntia", kertoo Pirtala. Muita viimeaikojen kohteita edustavat Ari Jokisen kuvaama lähigalaksi M33 sekä Kari Kauppisen ja Vesa Vauhkosen tähtäimissä ollut Pohjois-Amerikka-sumu.

Päättyvän kierron Kuuta lähikuvissa

13.9. Otetaan esiin yksityiskohtiin keskittyviä viimeaikaisia havaintoja suosikkikohde Kuusta. Mallina vanhaa kunnon kynää ja paperia, eli Jari Kuulan piirros iltavalaistuksessa kylpevästä kiertolaisemme alueesta. Kameroilla puolestaan Kuuta zoomasivat Lasse Ekblom ja Martti Koskimo. "Yleensä tehokasta havaintoaikaa jää 1.5 tuntia ennenkuin pisaroivat huurteet häiritsevät", kertoo Koskimo nurmikolla tapahtuneen kuvaamisen ongelmista.  

Ihan mainio halopäivä perjantaina

12.9. Halovuosi 2020 ei ole ollut kummoinen, joten eilen nähty runsaampi kattaus taivaalla oli tervetullut piritys. Havaintoja saatiin Turusta Rovaniemelle saakka, paremman tavaran näkyessä Jyväskylän tasolta ylöspäin. Harvinaisimpana halona löytyi Olli Sälevän ja Vesa Särkelän kuvista Wegenerin vasta-aurinkokaari. "Välillä oli aika symmetrisiä ja välillä hyvinkin toispuoleisia haloja taivaalla", kirjoittaa Särkelä, jonka kuva yllä.

Vesipatsas kruunasi aamunkoiton Jurmossa

10.9. Menneenä kesänä on saatu useita hyviä kuvia vesipatsaista, mutta Heli Toivosen otoksissa 29.8. Jurmon aamuruskossa on erityinen maalauksellinen tunnelmansa. "Laitettiin kello soimaan 20 min ennen auringonnousua, toiveissa nähdä auringon syntyvän merestä", kertoo mökkikauden päätösviikonloppuaan viettämässä ollut Toivonen. Vesipatsas oli näkyvillä kaikkiaan 15 minuuttia. "Elämäni erikoisin auringonnousu", toteaa Toivonen.

Pitkäkestoinen tulipallo maanantaina

9.9. Maanantaina klo 23.03 näkyneestä hitaasta tulipallosta saatiin havaintoja Utsjoelta Tampereelle saakka. "Majesteetillisen hidas ilmakehän raapaisu", kirjoittaa Markku Lintinen, jonka kamerassa Tampereella bolidi näkyy 19 sekuntia. Kiimingissä Pekka Kankaan kameralla (kuva yllä) se erottuu peräti 26 sekuntia. Aikaa oli siinä määrin riittävästi, että Oulussa Dennis Lehtonen kerkesi jopa ottaa puhelimen taskustaan tulipallon kuvaamiseksi.

Yöpilvikauden loppuraportti

3.9. Lienee turvallista todeta ettei yöpilviä enää tänä vuonna nähdä. Kausi päättyi elokuun 19/20 yöhön, mikä sivuaa Vahdin tilastojen myöhäisintä ajankohtaa vuonna 2012. Aloitus toukokuun 22/23 yönä oli varhaisimpien joukossa kahdeksan vuotta taapäin yltävissä havainnoissa, mutta matkaa jäi vielä vuoden 2013 ennätykseen, jolloin käynnisteltiin jo 12/13.5 yönä. Yllä Satu Juvosen kuva tämän kauden jäähyväisnäytöksestä.

Sateenkaarien seurana erikoinen palanen

2.9. Pekka Huttunen julkaisi valokuvia epätavallisesta sateenkaarinäytelmästä Vieremällä kaksi päivää sitten. "Yhdestä sateenkaaresta näkyy vain pieni pala, aivan kuin pala liukuisi oikealta vasemmalle päin", hän kirjoittaa. Palanen osoittautui poikkeuksellisen tiukasti rajautuneeksi heijastuspääsateenkaareksi. Sen jatkumo oikealle on puolestaan heijastunutta pilvisädettä. Nämä harvinaiset ilmiöt syntyvät auringonvalon heijastuessa vedestä.

Marsia on nyt kuvattu paljon

1.9. Korkealle taivaalla noussut Mars on saanut yhä useammat harrastajat ottamaan kuvausvälineet esiin. "Onhan kuvan laadussa huima ero kun Mars pääsee horisontista sinne reippaasti 30 asteen yli", toteaa oikeanpuoleisen kuvan 28/29 elokuuta yönä ottanut Jussi Saarivirta. Vasemmalla on seuraavalta yöltä Mars-tyylinäyte Ari Haavistolta ja keskellä yli viikkoa aikaisempi Jerry Jantusen otos.  

Kaksi yöllistä vesipatsasta Siikajoella

29.8. Vesipatsaita on tänä kesänä kuvattu runsaasti, harvemmin kuitenkaan pimeän aikaan niinkuin tässä Jari Yliojan otoksessa. Keskiyöllä 25/26.8. otetussa kuvassa kauniit salamoiden valaisemat pilvet vievät huomion, mutta tarkemmin katsomalla horisontissa oranssia taivasta vasten erottuu bonuksena kaksi kaukaista vesipatsasta. Ilmiön veden pintaan ulottuvaa variaatiota kutsutaan vesipatsaaksi, maan pintaan ulottuvaa trombiksi.

Syvän taivaan kohteena Pelikaanisumu

28.8. Yötaivaan pimettyä on elokuun loppua kohti tarjolla ollut myös hyvin havaintoikkunoita. Harri Kiiskinen otti kohteeksi kauden alkuun Pelikaanisumun, jonka hän kertoi mahtuvan sopivasti kaluston kuvakenttään. Tuloksena oli näyttävää jälkeä. "Syksyn normaaleiden alkuhankaluuksien jälkeen tekniikka pelasi moitteetta", toteaa Kiiskinen. Pelikaanisumu löytyy Joutsenen tähdistön päätähden Denebin vierestä.

Neljä sateenkaarta samassa kuvassa

26.8. Auringon suunnalla näkyvistä kolmannesta ja neljännestä sateenkaaresta alkaa olla jo ihan hyvin havaintoja. Petri Martikaisen eilen ottama kuva on sikäli ainutlaatuinen, että ensimmäistä kertaa kaikki neljä kaarta ovat mahtuneet samaan potrettiin. Les Cowleyn sivulla on mallinnettu myös 5. ja 6. sateenkaari. Edellisestä, joka näkyy sivusateenkaaren sisäpuolella, on maailmalta mahdollisia havaintojakin. Ehkäpä näitä saadaan Suomessakin?

Satelliitti jäi ilman nimeä

22.8. Toisinaan käy näinkin: tähtitaivaalla lipuva satelliitti jää identifioimatta. Kari Kaila kuvasi 17.8. Lyyran rengassumua ja mukaan tuli myös satelliitin jättämä viiru. Kappaleen on täytynyt olla kaukana, sillä se liikkui 20 sekunnin valotuksen aikana vain 336 kaarisekuntia, mikä on noin kuudennes Kuun läpimitasta. "En pysty tunnistamaan kohdetta edes Calsky:llä", kirjoittaa Kaila. Ainakin toistaiseksi kappale on vailla nimeä.

Revontulikausi alkamassa, yöpilvi päättymässä

19.8. Thomas Kastin Oulujärven rannalla viime yönä ottama kuva niputtaa kahden ilmiön kausiluontoisuuden etapit: revontulet nousevat, yöpilvet väistyvät. "Pienimuotoinen mutta niin odotettu show lähti käyntiin", toteaa Terhi Törmälä Lappeenrannasta edellisten osalta. Yhdeksän aiemman vuoden aikana vain kerran on yöpilviä nähty pidemmälle kuin nyt – vuonna 2012 kausi päättyi yhden yön myöhemmin. Ehkäpä tulevina öinä vielä rikotaan tuo raja?

Komea tulipallo näkyi eteläisessä Suomessa

17.8. Havaintoja maanantaina klo 01.47 näkyneestä vihreästä tulipallosta saatiin etelärannikolta Siilinjärvelle saakka. Kirkkausarviot vaihtelivat Venusta kirkkaammasta täysikuuta kirkkaampaan. Espoossa Mikko Allonen oli aluksi tulipalloon selin, mutta sen kirkkaus sai hänet kääntymään. Kuvasaaliina on niin automaattikameroiden kuin yössä valvoneiden harrastajien järjestelmäkameroiden taltiointeja. Yllä Jaakko Muukkosen onnekas otos.

Hyvin harvinaisesta 28 renkaasta todennäköinen havainto

17.8. Ahkera halonäytelmien pinoaminen palkitsi Petri Martikaisen toissapäivänä: Juvalla näkyneessä näytelmässä vaikuttaa olevan himmeä 28 rengas. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun haloharvinaisuudesta saadaan merkkejä Suomessa taivasnäytelmässä. "Tämä oli kyllä ihan uskomaton juttu, kun paljaalla silmällä tuo ei näyttänyt oikein miltään. Kannattaa kuvata pinoja", kirjoittaa Martikainen. Aiemmin halo on Suomessa kuvattu lumella.

Pilvet olivat Perseidien maksimin riesana

14.8. Perseidien tähdenlentoparven kahta parasta yötä elokuun 11. ja 13. päivien välissä varjostivat pilvet. Enemmän havaintoja tuli edeltäviltä öiltä. Mallina tässä yksi Lohjalla päivystäneen Jari Virtasen kameralle tarttuneesta kolmesta perseidistä 10/11. yönä. "Olin odottanut noin 20 meteoria kolmen tunnin ajalle, mutta lopputulos oli vain 8 meteoria", kirjoittaa Virtanen näkemistään tähdenlennoista. Perseidit hiipuvat pois kokonaan 24.8.

Sielusumu avasi syvän taivaan syksyn

10.8. Syksy lähestyy ja yötaivas tummuu hyvää tahtia. Jussi Saarivirta päätti testata uuttaa jalustaansa ja lähtölaukaisi sen myötä syvän taivaan kotimaisen kauden Vahdissa. Päälle kolmen tunnin materiaalista syntyi oheinen kuva, jossa kohteena on Sielusumu, luettelonimeltään IC 1848. "Kesätauon jälkeen alkaa olemaan taas vihdoin tarpeeksi pimeää ainakin pari tuntia yöstä että saa jo ihan käypiä kuvia otettua", toteaa Saarivirta.

Kuinka pitkälle yöpilviä riittää tänä vuonna?

7.8. Elokuussa yöpilvikausi on kääntynyt jo ehtoopuolelle, mutta tilastojen valossa on vielä viikon-kahden verran aikaa. Taivaanvahdissa havainnot yltävät vuoteen 2011 saakka ja varhaimmin kausi päättyi elokuun 12. ja 13. väliseen yöhön vuonna 2013. Pisimmälle päästiin 2012. Silloin loppunäytös oli elokuun 19. ja 20. päivien välisenä yönä. Kuinka käy tänä vuonna? Yllä Jarkko Alatalon kuvaamia tuoreita yökkösiä Kalajoen horisontissa.

Auringosta nousi paremman puoleinen lieska

1.8. Kourallinen harrastajia oli eilen valppaana, kun Auringossa tapahtui kaasupurkaus. "Kunnon megalieska pitkästä aikaa", kirjoittaa Santeri Peltola, jonka kuva on yllä. Myös Timo Inkinen oli tyytyväinen: "Tuli fiilis, että olinpa kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan". Purkausta niinikään kuvannut Harri Kiiskinen kertoi, että protuberanssi oli noin 180 000 kilometrin korkuinen. Tämä on melkein puolet Maan ja Kuun välisestä matkasta.

Kolme planeettaa kesäyössä

28.7. Yöt pimenevät ja tähtitaivaan kohteet alkavat pikku hiljaa olla paremmin havaittavissa. Tapio Lahtinen poimi Tampereen yössä esiin kavalkadin planeettoja. Potreteissa paistattelevat meistä seuraavat ulkoplaneetat Mars, Jupiter ja Saturnus, jotka on tässä yhdistetty samaan kuvaan. Kaksi jälkimmäistä olivat matalalla horisontissa, minkä vuoksi niissä erottuu heikommin yksityiskohtia.   

Auringonpilkkua vihdoin näkyvissä

26.7. Harrastajat ovat viime päivinä huomioineet Aurinkoon ilmestyneen pilkun AR 2767. Pilkku saattaa olla merkki, että Auringon minimi on ohitettu ja nousu uuteen maksimiin on alkanut. Yllä Harri Kiiskisen kuva pilkusta. "Toivottavasti Auringon aktiiivisuus alkaa pikkihiljaa lisääntymään, aika pitkään on tarjolla ollut vain tasainen ilmeetön kiekko", kirjoittaa Kiiskinen.   

Tuplasateenkaari pisti parastaan Kouvolassa

22.7. Kouvolassa eilen Rauni Pakkalan havaitsema sateenkaarinäytös edustaa Taivaanvahdin ehdotonta huippua. Siinä kun kirkkaita horisontista horisonttiin ulottuvia pääsateenkaaria on saatu kuviin ennenkin, Kouvolan shown kruunaa yhtä pitkä, poikkeuksellisen vahva sivusateenkaari. "Todella kirkas sateenkaari ja sivusateenkaari eivät sopineet kuvaan kokonaisena, joten tein kuuden pystykuvan panoraaman", taustoittaa Pakkala teknistä puolta.

Harvinaisia pyramidihaloja Juvalla

22.7. Haloharvinaisuudet ovat viime aikoina pääasiassa keskittyneet Juvalle, missä Petri Martikainen on napsinut pyramidikiteistä syntyneitä haloja. Yllä näytelmä viime lauantailta, jossa huomion vie tuplarengas: ulompi on 24 sivuava kaari ja havainto on siitä ensimmäinen Vahdissa yli kahteen vuoteen. Seuraavana päivänä myös muualla päästiin rariteettien makuun, kun Paraisissa ja Taivassalossa kuvattiin Wegenerin vasta-aurinkokaari.  

Yöpilvet hyvässä vauhdissa

19.7. Meneillään on erinomainen kesä yöpilvien osalta. "Jossain kohtaa olisi hyvä ehtiä nukkumaankin", kertoo jo lähemmä kaksi viikkoa putkeen yöpilviä valvonut Terhi Virjonen. Jopa haitaksi saakka niitä on ollut: komeetta NEOWISEä on ollut hankalampi erottaa. Kuvavalintana Mikko Lönnbergin saalista toissayöltä Porista. "Ei lopulta kuitenkaan mitään henkeäsalpaavaa näytöstä, mutta ainahan näitä on mukava kesäyössä katsella", kertoo Lönnberg.

Kesän vyörypilvet harrastajien kuvissa

15.7. Annetaanpa näyttämö vyörypilville, joiden uhkaavan näköisistä ilmestyksistä on kesän mittaan saatu useita havaintoja. Tässä esimerkkinä Jari Yliojan näkemä tapaus Kalajoella kolme päivää sitten. "Muuten surkean päivän kruunasi hieno vyöry", toteaa Ylioja havainnossaan. Vyörypilvet liittyvät ukkoseen ja niiden ylikulkua säestää usein kova puuskainen tuuli. Vyöryjen heikompi alalaji, rullapilvi, esiintyy erillään emopilvestä.

Trombeja on näkynyt runsaasti

13.7. Taivaanvahtiin on tullut viime päivinä poikkeuksellinen vyöry trombihavaintoja. Tässä on kaksi kuvaa Liisa-Marja Lentosen ottamalta videolta Loimaan Mellilässä toissapäivänä. Pyörivän pilvipatsaan liike näkyy selvästi videolla. "Kyllä oikeesti alkoi pelottamaan", kirjoittaa Lentonen. Esa Palmi tiesi kommenteissa kertoa, ettei kyseessä ollut supersolu-ukkoseen, vaan tuulien kohtaamisalueelle syntynyt trombi.

Pyrstötähti kesäyössä

8.7. Harrastajat ovat onnistuneet saamaan tähtäimiinsä NEOWISE-komeetan, joka on haastava kohde valoisalla yötaivaalla. Yksi komeetan bonganneista on Antoine Chauveau, jonka ottama kuva on yllä. "Komeetan pää ja vähän pyrstöäkin näkyivät kiikareilla kun pilvet sopivasti väistyivät yön pimeimpänä aikana", kirjoittaa Chauveau. NEOWISEn kirkkauden ennustetaan olevan jo laskemassa, mutta toisaalta pimenevät yöt kompensoivat himmenemistä. 

Sateenkaaria, sateenkaaria

7.7. Runsaiden sateiden lomassa on pilkistellyt Aurinkokin, ja Taivaanvahtiin on saatu viime päivinä kuvia sateenkaarista. Parasta anti oli heinäkuun viidentenä, jolloin Keski-Suomessa useat havaitsijat näkivät hienon auringonlaskun sateenkaaren. Yllä esimerkkinä Petri Nurkka-Tuorilan otos Pielavedellä. Kuusamon Käylässä Jani Päiväniemi puolestaan nosti dronen kuvaamaan iltapäivällä matalla horisontissa näkynyttä sateenkaarta.

Yöpilvet paranemaan päin

6.7. Puolen tusinaa havaitsijaa valvoi heinäkuun neljännen pikkutunneilla, kun taivaalla hehkuivat kesän tähän mennessä laadukkaimmat yöpilvet. Yllä Samuli Ikäheimon parvekenäkymää pilvistä Lahdessa puoli kahden aikohin. Yöpilven paras aika on vielä edessäpäin, niitä havaitaan tyypillisesti elokuun puolivälin tienoille saakka.

Kesän ensimmäinen vesipatsas nähty

1.7. Kustavissa näkyi merellä eilen trombi, jonka veden yllä esiintyvää versiota voidaan kutsua myös vesipatsaaksi. Kyseessä on aikaisin havainto vesipatsaasta Taivaanvahdissa. Tyypillisesti niitä on näkynyt vasta heinäkuun loppupuolelta lähtien. "Havainnon alkaessa pilvestä tuleva suppilo oli hyvin selvä, kuvaa otettaessa 20.04 oli valitettavasti alkanut jo selvästi pienentyä", kertoo havaitsija ilmiöstä.  

Hellejakson ukkosia

30.6. Kuuman sääjakson loppupuolella alkoi puolilla Suomea ukkostaa ja ihmiset kuvasivat salamointia sekä komeita pilvimuodostumia. Yllä on Jari Yliojan kuva ukkopilviin liittyvistä mammatuksista 26. päivä kesäkuuta Kruununpyyssä. "Aamun ensimmäinen solu ei salamoita juuri tuottanut muualle kuin sateen keskelle. Mammatukset olivat kuitenkin näyttävät", kirjoittaa Ylioja. 

Kehä-ilmiöitä leväkalvossa

24.6. Lasse Nurmista onnisti vihdoin lätäköissä näkyvien leväilmiöiden metsästyksessä. "Samaisilta lätäköiltä koitin jo viime vuonna hakea, mutta taisin olla aina väärään aikaan paikalla", kirjoittaa Nurminen eilisen havainnossaan. Nämä kehät aiheutuvat yksisoluisesta Nautococcus-levästä ja Nurmisen otokset edustavat ehdotonta parhaimmistoa ilmiöstä. Kaksi päivää aiemmin Pentti Arpalahti kuvasi puolestaan Chromophyton-levästä syntyvän ilmiön.

Haloharvinaisuus Muoniossa

23.6. Heikki Kainulainen julkaisi Taivaanvahdissa lähes kuukauden takaisen havaintonsa heijastus-ala-auringosta Muoniossa. Tämä hyvin harvinainen halo näkyy valopilarina pilvien edessä. Se syntyy Auringon valon heijastuessa vedestä. Joissakin tapauksissa, kuten juuri tässä, myös heijastus jäästä on mahdollinen. Kaikkien aikojen ensimmäinen havainto heijastus-ala-auringosta tehtiin syksyllä 1998 Oulussa.

Venus meni Kuun taa

20.6. Kuu peitti Venuksen perjantaina vähän ennen keskipäivää. Yllä on tapahtumaa Helsingissä tarkkailleen Dennis Lehtosen tyylinäyte. "Erittäin positiivinen fiilis jäi tästä päivästä ja tyytyväinen kuviin mitä sain", Lehtonen summaa. Niinikään pääkaupunkiseudulla Venuksen okkultaatiota havaitsi Antoine Chauveau, jonka ottamassa videossa peittoon meno näkyy kokonaisuudessaan. 

Torstaina ukkosti ja salamoi

19.6. Eilen maan eteläosissa tarjoiltiin ukkosia ja myrskybongarit olivat kameroineen valmiina. "Huikea oli setti", kirjoittaa Petri Nurkka-Tuorila Espoossa näkemästään salamoinnista. Yllä Ben Kallandin ottama kuva vain 500 metrin päähän iskeneestä salamasta klo 3.20 Porkkalan niemellä. "Rintama tuli aamuyöllä avomereltä rannikolle päin", Kalland kertoo havainnossaan.

Kangastuksia Kustavissa

18.6. Pekka Parviainen on kytännyt kangastuksia merenrantakalliolla Kustavissa. "Yksi kangastusvahtiaamu kannatti jättää väliin liiallisen tuulen vuoksi, mutta sitten aurinko tarjosikin keskimääräistä paremmat vääristymät", Parviainen kirjoittaa yllä näkyvien kuvien tilanteesta 13. kesäkuuta. Kaksi päivää tätä aiemmin puolestaan kangastus nosti Aurinkoa näkyviin vielä 26 minuuttia sen virallisen laskuajan jälkeen. 

Punertavia sateenkaaria

9.6. Sateet ovat tuoneet Taivaanvahtiin valokuvia sateenkaarista. Useat näistä on kuvattu myöhään illalla, mikä sävyttää sateenkaaret matalalla olevan Auringon väritystä mukaillen punaisiksi. Yllä on Eva Larzén-Östermarkin iltatunnelmia Paraisten Ahvensaarelta. Petri Martikaisen kuvassa Juvalta sensijaan punerruksesta ei ole tietoakaan. Aurinko on niin korkealla, että vain sateenkaaren yläosa näkyy puiden latvojen päällä.

Kuun puolivarjopimennys näkyi paikoin

5.6. Kuun puolivarjopimennys onnistuttiin näkemään paikoin eteläisessä Suomessa. Itse puolivarjon näkymisessä on pieniä epävarmuustekijöitä, kuten pilvet, ilmakehän läpinäkyvyys ja Kuun omat tummuuserot. Joissakin havainnoissa puolivarjo kuitenkin todennäköisesti näkyy. (Kuva Ulla Vornanen)

Männyn siitepölykehät ilmestyivät taivaalle

5.6. Mänty on ryhtynyt kukkimaan. Siitä merkkinä taivaalla ovat siitepölykehät, joita on havaittu Lounais-Suomessa. Männyn kehässä on matalla Auringolla tyypilliset kirkastumat, kuten yllä olevasta Mikko Peussan kuvasta näkyy. Pohjoisempaakin, Ilmajoelta ja Kuusamosta, on saatu pari tuoretta havaintoa heikoista siitepölykehistä. Näissä asialla lienee tänä vuonna heikosti kukkiva koivu, mutta myös harvoin nähty kuusen kehä on mahdolisuus.

Venuksen sirppi venyi täydeksi renkaaksi

3.6. Venus on tullut taivaalla lähemmäs Aurinkoa ja samalla sen sirppi on kaventunut ja pidentynyt. Useat havaitsijat ovat kuvanneet kaukoputkillaan tätä kehitystä päivätaivaalla. Eilen Rauno Päivinen sai Imatralla kuvattua renkaaksi venähtäneen sirpin. "Kahdeksan vuoden odotus saada otettua kunnollinen kuva Venuksen sirpin venymisestä 360 asteen mittaiseksi palkittiin tänään", Päivinen kirjoittaa. (Kuva Rauno Päivinen) 

Havaintoja kaukomailta

31.5. Taivaanvahtiin on saatu viime päivinä suomalaisten tekemiä havaintoja ulkomailta. Yllä komeilee galaksi Centaurus A, jonka Tapio Lahtinen kuvasi Namibiassa olevalla etäteleskoopilla. Espanjalaisella etäputkella hän taltioi PANSTARSS -komeetan. Englannin Readingissä Reima Eresmaa puolestaan sai filmille kovan luokan haloharvinaisuuksia: Kernin kaaren sekä 28° renkaan ja 28° lateraalikaaren. (Kuva Tapio Lahtinen) 

Merkurius ja Venus alkukesän taivaalla

26.5. Viime päivinä havaitsijoiden tähtäimissä ovat olleet myöhäisillan Merkurius ja Venus. Vaalea taivas haittaa havaintoja, varsinkin pohjoisempana, mutta Sari Pietikäinen onnistui saamaan himmeämmän Merkuriuksen kuviin Oulun korkeudelta saakka. Vieläkin haastavammin Merkurius löytyy kaukoputken ja infrapunasuotimen avulla päivätaivaalta, kuten esimerkiksi Jerry Jantusen havainto osoittaa. (Kuva Markku Poutanen)

 

Yöpilvikausi käynnistyi

22./23.5. Kesä on yöpilvien aikaa ja tämän vuoden ensimmäiset havainnot tehtiin viime yönä Etelä-Suomessa. Pilvet olivat tyypillisiä kauden aloittajia, hentoisia ja pienialaisia. Parhaat yöpilvinäytökset saadaan heinäkuussa ja elokuun alkupuolella. Ensimmäisenä yöpilvinäytelmästä Taivaanvahtiin hälytti ja raportoi Pentti Arpalahti. (Kuva Kari Saari)

Myrskykausi tekee tuloaan

18.5. Äärisääilmiöiden harrastajat ovat saaneet jo pientä esimakua kesän myrskykaudesta rakeiden, hienojen pilvimuodostelmien sekä hiukan jo ukkosenkin muodossa. Ensimmäiset havainnot painottuvat Länsi- ja Etelä-Suomeen. (Kuva Heidi Rikala)

Zeniitti 2/2020: Halohuhtikuu ja komeettoja

8.5. Zeniitin uusin numero esittelee halohuhtikuun tulokset. Lisäksi tarjolla on asiaa kevään ja loppukesän komeetoista, Betelgeusesta, Kuusta, Venuksesta ja Marsista. (Kuva Pirjo Koski)

Komeetta ATLAS pirstaloituu

18.4. Harrastajat ovat seuranneet komeetan C/2019 Y4 (ATLAS) hajoamista osiin. Ensimmäiset merkit Taivaanvahdin havainnoissa näkyIvät jo 9.4.  Komeetan kirkkaus putosi 9 magnitudiin, jossa se on kuitenkin pysytellyt jo noin 10 päivää.  (Kuva Rauno Päivinen)

Venus ja Seulaset kohtasivat

3.-4.4. Planeetta Venus kulki Seulasten eli Plejadien (M45) tähtijoukon poikki. Tapahtuma toistuu kahdeksan vuoden välein. (Kuva Timo Alanko)

Tähtiharrastajat seuraavat pyrstötähti Atlasta

25.3. Komeetta Atlaksesta C/2019 Y4 (ATLAS) on tehty Taivaanvahtiin jo parikymmentä raporttia. Oheinen kuva on Jukka Laakson maaliskuun 21. päivältä. Atlakselle on ilmestynyt hieman pyrstöä, kuten Harri Kiiskisen havainto demoaa. Pekka Parviaisen raporteissa on useita galaksien ohituksia, kuten 16.3. havainnossa.  (Kuva Jukka Laakso)

Revontulinäytelmä ulottui Utsjoelta Helsinkiin

20.-21.3. yöllä havaittiin miltei koko Suomen alueella pohjanpalo. Tätä kirjoitettaessa vain Lappeenranta-Lieksa-linjalta ei ole saapunut raportteja. Parhaat näkymät koettiin Pohjois- ja osin Keski-Suomen leveysasteilla. Ensimmäisenä ilmiöstä Taivaanvahtiin raportoi Toivo Kiminki Pudasjoelta. (Kuva Voitto Pitkänen)      

Taistelu pohjoisessa etenee - eläinratavalo

19.3. Markku Ruonala on siirtänyt Taivaanvahdin pohjoisimman havaitun eläinratavalon Kemijärven korkeudelle. Päiväntasauksen tienoo on otollisinta aikaa havaita eläinratavalo. Vain muutama päivä sitten Jani Päiväniemi hyödynsi ikkunaa paaluttamalla Kuusamon Käylän pohjoisimmaksi paikaksi, jossa ilmiö ainakin näkyy. Mielenkiinnolla odotamme mitä seuraavaksi tapahtuu. (Kuva Markku Ruonala)   

Tänään aamuyöllä SAR-kaari Kyyjärvellä

19.3. Yötaivaan erikoinen revontulianti jatkuu. Antero Ohranen onnistui myöhään aamuyöllä kuvaamaan Vakaan punaisen revontulikaaren (SAR) Kyyjärvellä. Kaistale tästä nauhasta erottuu kuvassa oikealla. Taivaanvahdissa on läpi vuosien noin sata havaintoa SAR-kaaresta. (Kuva Antero Ohranen)

Harvinainen Steve-kaari näyttäytyi Pohjois-Suomessa

18.3. Tänä iltana Pudasjärvellä ja Kuusamossa on valokuvattu harvinainen Steve-kaari. Ilmiöstä raportoivat ensimmäisinä Jani Päiväniemi ja Toivo Kiminki. Jos lisää havaintoja tulee, alla oleva automaattinen linkki näyttää ne kaikki. (Kuva Jani Päiväniemi)  

Tältä näyttää kahden sekunnin vihreä välähdys

17.3. Aamulla Petri Martikainen saalisti harvinaisen vihreän välähdyksen Juvalla. Ilmiö näkyi ensimmäisissä horisontin yli erottuneissa Auringon reunan irrallisissa fragmenteissa vain noin 2 sekunnin ajan. Oheisen animaation aivan alussa vihreät irtokaistaleet erottuvat järjestyksessä toisessa ja kolmannessa ruudussa. (Kuvat Petri Martikainen).  

Eläinratavalo on nyt kuvattu Kuusamon korkeudella

14.3. Jani Päiväniemi onnistui taltioimaan eläinratavalon Kuusamon Käylässä. Kyseessä on vähintäänkin Taivaanvahdin pohjoisin havainto ilmiöstä. Kyseessä voi olla Suomen ennätys. Eläinratavalo on aurinkokunnan ratatason hiukkasten heijastus yötaivaalla. Se on näyttävä kohde trooppisilla leveysasteilla, mutta vain vaikeasti havaittavissa korkeilla leveysasteilla. (Kuva Jani Päiväniemi)

Aamuöinen tulipallo näyttäytyi Oulun seudulla

10.3. Kari Kaila sai taltioitua klo 2.45 aamuyöllä esiintyneen tulipallon. Yhteensä havaintoja kertyi kuusi, joista neljä Taivaanvahdissa ja kaksi muilta tulipallotyöryhmän jäsenten meteorikameroilta. Riittävän selkeää ilmiön näkemiseksi oli lähinnä Oulun suunnalla, (Kuva Kari Kaila)

Zeniitti 1/2020 ilmestynyt

27.2. Zeniitin uusin numero kertoo mm. etelän taivaan kuvaamisesta ja tammikuun kuunpimennyksestä. Lehti antaa vinkkejä myös eläinratavalon ja kuukohteiden havaitsemiseen. Kuva: Toni Veikkolainen.

Planeetta Venus loistaa kevään iltataivaalla

24.2. Lännessä auringonlaskun suunnalla loistaa alkuillasta kirkas valopiste. Kyseessä ei ole tähti, vaan oman aurinkokuntamme planeettanaapuri Venus. Kuvassa näkyy himmeänä vaaleana utuvyönä myös eläinratavalo, joka aiheutuu auringon valaisemasta planeettojen ratatason pölystä avaruudessa. Kuva: Antti Taskinen

20.2. kaksi kirkasta tulipalloa lensi Suomen yllä

20.2. Ensin aamuyöllä klo 3.35 ja illalla klo 18.20 nähtiin kirkas tulipallo Suomen taivailla (ks. avaruus.fi). Aamuyön ilmiöstä on saapunut tätä kirjoitettaessa yli 30 ja illan tulipallosta yli 180 havaintoa. Tapauksia tutkiva Ursan tulipallotyöryhmä toivoo lisää havaintoja tulipallolomakkeella. Illan pallo jäi myös Tampereen Ursan meteorikameraan ja Kyyrösten autokameraan. Kuva Markku Lintinen

Taivaanvahtiin lisätty mp4-videotuki

7.2. Taivaanvahtiin on tullut uusia ominaisuuksia. Tähän saakka havaintoihin on voinut liittää vain digitaalisia valokuva jpg, png tai gif-muodossa. Uusin Taivaanvahdin versio hyväksyy myös videoaineiston, jos se on mp4-tallennusmuodossa.

Kuva 6.2.2020 revontulista Mikko Peussa

Seinäjoella upea halonäytelmä

4.2. aamu oli Seinäjoella komean koko taivaan halonäytelmän aikaa. Joukossa oli myös lukuisia erittäin harvinaisia halomuotoja. Erkki Tervola onnistui ikuistamaan koko komeuden Auringon vastakkaisella taivaanpuoliskolla olevia haloja myöten. Jos olet bongannut viimepäivien pakkasilla haloja, voit lähettää oman havaintosi halolomakkeella

Uusi revontulimuoto löytyi Taivaanvahdin havainnoista

7.10.2015 esiintyi outo revontuli-ilmiö, josta raportoi vahtiin ensimmäisenä Mikko Peussa. Ilmiö toistui 7.10.2018, jolloin Helsingin yliopiston Minna Palmrothin ryhmä otti mysteerin selvitettäväkseen Matti Helinin vihjeestä ja ensi alkuun Helinin, Pirjo Kosken ja Minna Gladin havainnoista. AGU Advances -lehdessä julkaistun tutkimuksen kaikki dyyninäytelmät olivat Taivaanvahdista. Löydöstä lisää: Avaruus.fi ja Zeniitti. (Kuva Rami Valonen)

27.1.2020 Kirkas tulipallo Lapissa

27.1. Aamuyöstä hieman ennen kello neljää nähtiin Lapin taivaan yllä poikkeuksellisen näyttävä ja pitkäkestoinen tulipallo. Lento jäi Panu Lahtisen taivaskameraan Ivalossa. Jos näi tapauksen, kirjaa oma havaintosi tulipallolomakkeella. Ursan tulipallotyöryhmä tutkii tapausta.

Kuun puolivarjopimennys 10.1.

10.1. illalla näkyi Kuun puolivarjopimennys, jolloin Kuu himmeni hiukan alareunastaan. Pimennys oli syvimmillään klo 21.10. Havaintoja voi jättää pimennyslomakkeella. Jos tapahtuman keskivaihe jää pilvien peittoon voit valita otsikoksi "Pimennyksen maksimi pilvien takana".  (Kuva: 10.1.2020 Jaana Jalonen).

Zeniitti 5/2019 ilmestynyt

31.12. Verkkolehti Zeniitin uusin numero kertoo mm. kevään 2020 PanSTARRS-komeetasta, jonka kirkkausennusteet liikkuvat magnitudien 8-10 välimaastossa. Zeniitti esittelee raketti-ilmiöarkistoa, raportoi Merkurius-ylikulun havainnoista ja käsittelee nyt tammikuun 10. päivänä koittavaa Kuun puolivarjopimennystä. (Kuva Harri Kiiskinen)

30.12. Helmiäispilvet

30.12. pohjoisesta virrannut kylmä ilmamassa loi edulliset olosuhteet helmiäispilvien synnylle. Auringonlaskussa bongattiinkin poikkeuksellisen heleänvärisiä pilvilauttoja. Jos onnistuit tallentamaan tämän sydäntalvelle tyypillisen ilmiön, voit kirjata oman havaintosi erikoispilvien lomakkeella. Kuva Ossi Lemiläinen

26.12.2019 Tulipallo

26.12. iltana ennen puolta yötä nähtiin keskisen Suomen selkeällä taivaalla poikkeuksellisen kirkas ja pitkäkestoinen tulipallo. Pääkappaleesta irtosi silminnäkijähavaintojen mukaan useita pienempiä osia. Yli 37s kestänyt lento jäi Jarmo Moilasen ja Pekka Kokon tulipallokameroihin, mutta tapauksesta toivotaan lisää havaintoja tulipallolomakkeella. Kuva: Jarmo Moilanen.

Jääsumuhaloja

27.12. Vihdoinkin edes hieman selkeää! Hetkellinen pakastuminen ja jääkidelautat toivat taivaalle näyttäviä haloilmiöitä. Paikoin joukossa nähtiin myös harvinaisia halomuotoja. Voit kirjata oman havaintosi jääsumuhaloista halolomakkeella. Kuva: Johanna Kihlman

Vastaa harrastusyhteisökyselyyn

Ursan harrastusyhteisöt haluavat selvittää harrastajien kiinnostuksia eri harrastusaloihin, toimintamuotoihin ja viestintäkanaviin. Myös Taivaanvahdin käyttäjien vastaukset ovat meille tärkeitä. Kyselyyn vastaaminen vie noin 5 min. (Kuva: Heikki Mahlamäki)

Menossa pitkäkestoinen helmiäispilvien näkyminen

3.12. Thomas Ulich ja Jani Päiväniemi havaitsivat ensimmäisinä helmiäisiä jo 27.11. Alkaen 30. marraskuuta ilmiö on nähty joka päivä jossain päin Suomea eli nyt ainakin viikon verran yhtäjaksoisesti. Etupäässä taivailla on erottunut värittömän vaaleita tyypin I helmiäispilviä. (Kuva Joni Virtanen).  

22.11. aamulla oli mahdollisuus tähdenlentoihin

Esko Lyytinen ja Peter Jenniskens ennustavat, että alfa-monocerotidien tähdenlentoparvi voi kokea 22.11. jonkinlaisen purkauksen. Otollisin aika bongailla tähdenlehtoja oli arvioitu oleva 6.50 aamulla. Koko Suomi vaikuttaa kuitenkin olleen pilvien peittämä, joten havaintojen määrä tapauksesta jäänee vähäiseksi. Havaintoja kohteesta kerätään aurinkokuntalomakkeella ja kohteeksi valitaan 'Meteoriparvi'. Kuva Samuli Ikäheimo

11.11.2019 Merkuriuksen ylikulku jäi pilvien taakse

11.11. maanantai-iltapäivällä planeetta Merkurius kulki Maan ja Auringon välistä. Tapahtuma vaikuttaa jääneen koko Suomessa harmillisesti pilvien peittämäksi. Kiviplaneetta oli kaukoputkella nähtävissä pienenä pisteenä Auringon kiekkoa vasten. Parhaiten tapausta pääsivät seuraamaan kaukomatkalaiset. Havaintoja ylikulusta kerätään edelleen aurinkokuntalomakkeella ja kohteeksi valitaan 'Merkuriuksen ylikulku' tai 'Ylikulku pilvien takana'. Kuva: Dennis Lehtonen

10.10. Kirkas tulipallo pääkaupunkiseudulla

10.10 hieman  iltayhdeksän jälkeen nähtiin Helsingin ympäristössä kirkas tulipallo. Jos näit tämän kirkkaan tähdenlennon, voit jättää oman havaintosi tulipallolomakkeella. Lento jäi Esko Lyytisen taivaskameraan Helsingissä.

4.10. Näyttävä tulipallo

4.10. aamuyöstä nähtiin näyttävä tulipallo. Tapauksesta on saatu jo kuvallinenkin havainto taivaskamerasta Tampereelta. Voit jättää oman havaintosi tulipallolomakkeella.

STEVE bongattu 27/28.9. revontulista

27-28.9. Korona-aukon nopea hiukkasvirta saavutti Maan perjantaina ja yöllä revontulibongareille olikin tarjolla harvinaista herkkua. Horisontti vihersi eteläistä Suomea myöten ja illan revontulimuotojen joukossa näkyi myös harvinainen vaaleanpunainen STEVE-kaari. Voit kirjata oman havaintosi revontulilomakkeella. Kuva: Marko Takala

9.9 Tulipallo

9.9. hieman ennen iltayhdeksää nähtiin Etelä-Suomessa kirkas tulipallo. Havaintojen keruu tapauksesta jatkuu edelleen. Jos näit tämän tavallista kirkkaamman tähdenlennon, voit jättää oman havaintosi tulipallolomakkeella. Lento jäi Panu Lahtisen taivaskameraan Espoossa.

31.8/1.9 kohonnut revontulten mahdollisuus

31.8. Nopean aurinkotuulen virta kasvatti revontulten mahdollisuutta viikonlopulla. Yötaivaalla nähtiin Etelä-Suomea myöten ajoittaista viherrystä, mutta koko taivaan revontulinäytelmästä päästiin nauttimaan vain maan pohjoisosissa. Tuija Liunala ilkuisti revontulia jo 31.8. aamuyöllä Pyhäjärvellä.

18.8. Tulipallo

18.8. Sunnuntaina hieman yli iltayhdeksän nähtiin laajalla alueella Keski-Suomen yllä kirkas tulipallo. Tapauksesta on saapunut yli 80 havaintoa. Ursan tulipallotyöryhmä tutkii tapausta. Lisää havaintoja aiheesta toivotaan tulipallohavaintojen lomakkeella. Tulipallon lento pilviverhon takana tarttui myös Hanksalmen observatorion taivaskameraan. Kuva: Arto Oksanen / Jyväskylän Sirius

Voimakkaita ruskoja heinäkuun lopulla

Heinäkuun lopulla havaittiin voimakkaita rusko- ja hämäräilmiöitä. Syy näihin ei ole varma, mutta aiheuttajaksi on arveltu muun muassa Siperian metsäpaloja. Tulivuorituhkakaan ei ole poissuljettu vaihtoehto. Kuva: Janne Kari.

Osittainen kuunpimennys 16/17.7.

16/17.7 osittaista kuunpimennystä pystyttiin monin paikoin tarkkailemaan onnistuneesti. Jos seurasit tapahtumaa, toivomme että lähettäisit oman havaintosi pimennyslomakkeella. Sään suhteen huono-onniset voivat valita otsikoksi Pimennyksen maksimi pilvien takana. Kuva Paula Mattila

7.2 Täydellistä auringonpimennystä seurattiin Chilessä

2.7. auringonpimennystä lähti Suomesta seuraamaan Tähdet ja Avaruus -lehden ja Tiedetuubin retkikunta, sekä useita yksittäisiä pimennysbongareita. Sää alueella oli erinomainen ja pimennyksen seuranta sujui ongelmitta. Havaintoja tapahtumasta odotetaan lisää, kun matkalaiset ehtivät purkaa kameroitaan. Kuva Pekka Rautajoki

Lounais-Suomessa kirkkaita haloja

28.6. Lounaisrannikolla havaitsevia on hellitty aamun ja aamupäivän mittaan näyttävillä haloilla. Yleisistä muodoista mm. horisonttirengas on ollut varsin komeasti esillä ja harvinaisemmista muodoista on ollut edustettuna 120 asteen sivuaringot ja Lowitzin kaaret.

Näyttävä halonäytelmä Itä-Suomessa

1.6. Itäisessä Suomessa nähtiin aikaisin aamulla kirkas halonäytelmä. Kuhmossa näytelmä ulottui koko taivaan alueelle ja siinä oli mukana useita harvinaisempiakin halomuotoja.

Yöpilvikausi käynnistyi

30.5. ja 1.6. Kesän ensimmäiset yöpilvinäytelmät havaittiin touko–kesäkuun vaihteessa. Kirkkaudeltaan yöpilvet olivat alkukaudelle tyypillisesti vielä himmeitä ja pienialaisia.  Kuva: Pentti Arpalahti.

Halohuhtikuu ja raketti-ilmiö Zeniitti-verkkolehdessä

Ursan tähtiharrastuksen verkkolehti Zeniitti koostaa halohuhtikuun tulokset sekä taustoittaa 6.4. näkynyttä raketti-ilmiötä. Mukana myös asiaa Kuun piirroshavainnoista. Kuvassa Olli Sälevän tekemä Halohuhtikuun ensimmäinen havainto.

 

10.5. myrskykausi avattu!

10.5. kulki Itä-Suomen yli salamoiva voimakkaiden ukkossolujen sarja. Myrskyjen yhteydessä esiintyi vyörypilvi ja raekuuroja. Jos oma ukkosbongauskautesi käynnistyi tässä rytäkässä, kirjaa havaintosi myrskylomakkeella. Kuva Henrik Ikonen

14.4. Vaali-illan tulipallo

14.4. hieman ennen iltakymmeltä nähtiin läntisessä osassa maata kirkas tulipallo. Tulipallo tarttui myös Johannes Karhulan maisemakameraan (video). Havaintoja tapauksesta toivotaan lisää tulipallolomakkeella.

Pohjois-Norjan upea rakettikoe näkyi Lapin taivaalla

6.4. Norjan Andoyasta tehty Nasan rakettikoe näkyi aamuyöllä Lapin taivaalla. Revontulinäytelmän aikana tehdyn kokeen aiheuttamat hohtavat pilvet olivat poikkeuksellisen näyttäviä. Ilmiöstä on julkaistu myös videoita, kuten tämä Adrien Mauduitin. (Kuva Timo Koivisto)  

Halohuhtikuu tulee taas

31.3. Huhtikuu on taas käsillä ja Ursan ilmakehän optiset ilmiöt -ryhmä haastaa kaikki havaitsemaan haloja. Huhtikuu on yksi vuoden parhaita kuukausia halojen havaitsemiselle. Oman havaintosi voit jättää halolomakkeella. Aiheesta lisää Ursan Zeniitti-verkkojulkaisussa. Kuva Eila Tiirinen

23.3. kohonnut mahdollisuus revontulille

23.3. illalla kannattaa ulkoillessa tarkkailla pohjoistaivasta. Auringossa keskiviikkona tapahtuneen hiukkaspurkauksen arvioidaan lauantaina saavuttavan Maan. Revontulia saattaa näkyä myös Etelä-Suomessa. Kuva Sari Pietikäinen

27.2-1.3. kohonnut mahdollisuus revontulille

28.2. Nopea aurinkotuuli on saavuttanut Maan ja revontulten todennäköisyys on kohonnut. Viherrystä horisontissa voi näkyä Etelä-Suomessakin, ellei pilviverho peitä näkymää. Lappiin on luonnollisesti luvassa komeampaa settiä. Kuva Toivo Kiminki

Komeetta Iwamoto nyt kirkkaimmillaan

14.2. Joulukuun komeettalöytö C/2018 (Iwamoto) on nyt kirkkaimmillaan. Utuinen komeetta on lähimmillään Maata ja passeli kohde pienille kaukoputkille.  Seuraava viikko on vielä säiden salliessa parasta aikaa komeetan bongaukseen itätaivaalta. Kuun valo haittaa kohteen havainnointia ja parhaat hetket sijoittuvat aamuun. Tuore etsintäkartta ja lisätietoa kohteesta löytyy  Ursan Zeniitistä. Kuva Jari Saukkonen

Yli 130 pimennyshavainnon joukossa myös osuma Kuuhun

21.1. aamuvirkut seurasivat täydellistä kuunpimennystä hyisessä pakkasessa. Pimennyksen aikana tapahtui meteoriitin törmäys Kuuhun, josta on saapunut yksi suomalainen havainto. Kari Helander sai taltioitua välähdyksen Espoossa. Maan varjossa punertunut Kuu näkyi lähes koko maassa (ks. Taivaanvahdin pimennyskartta, jolla punaiset rastit ovat pilvien alle jäämisiä). Oman havaintosi voit kirjata tällä lomakkeella. (Kuva Pepe Salo)

Luomasen pinta-aurinkokaarista uusia havaintoja

3.1. Mirko Lahtinen (kuva) onnistui havaitsemaan suomalaisen Jari Luomasen vuonna 2012 löytämät pinta-aurinkokaaret. Olosuhteet erikoiselle ilmiölle olivat otolliset, sillä seuraavina tunteina Päivi Karppinen, Heidi Rikala ja Tero Sipinen taltioivat saman halomuodon. On mahdollista, että kova tuuli suosii Luomasen kaarten syntyä. Mikäli tieto on oikea, tämä auttaa jatkossa merkittävästi uusien havaintojen saamisessa.   

Kaksoset kiikarissa

4.1. Kaksosten tähtikuvion alueelta löytyy lukuisia kiinnostavia syvän taivaan kohteita, kuten Eskimosumu. Oheisen kuvan Eskimosumusta otti Lasse Ekblom. Kaksoset löytyvät talvella korkealta taivaalta ja nyt on menossa paras aika alueen tutkiskeluun. Aiheesta kertoo Ursan Zeniitti-lehti. 

Uusia ominaisuuksia

28.12 tehtiin Taivaanvahtiin päivitys, joka toi järjestelmään uusia ominaisuuksia. Monet käyttäjät olivat toivoneet mahdollisuutta antaa nopeasti positiivista palautetta havainnosta. Käytössä on nyt kaksi erilaista tykkäystyyppistä palautenappia. Sydän-symbolilla voi ilmaista pitävänsä havainnosta. Tähti-symboli on varattu tutkimuksen kannalta arvokkaille havainnoille.

Joulun komeetasta 90 havaintoa

4.1. Taivaanvahtiin on saapunut 90 havaintoa pyrstötähti Wirtasesta. Komeetan geometria suhteessa maapalloon oli sellainen, että pyrstö jäi piiloon tai oli korkeintaan hyvin lyhyt. Täydenkuun seudun päivät olivat odotetun hankalia.  Parhaat otokset komeetasta Suomessa otettiin ennen Kuun kirkastumista. (Oheinen kuva 12.12. Juha Parvio). Joulun jälkeen komeetta on jo selvästi himmentynyt.       

Uusi halomuoto Ruotsista julkaistiin Taivaanvahdissa

14.12. Ruotsalainen tähtiharrastaja Magnus Edbäck julkaisi tänään Taivaanvahdissa Borlängessä kuvaamansa rajun halonäytelmän. Suomalainen haloasiantuntija Marko Riikonen tunnisti kuvasta uuden halomuodon. Vaaleat läikät molemmin puolin 22 asteen ylläsivuavaa kaarta ovat uusi moninkertaisen sironnan ilmiö, jonka maailman ensiesiintymistä on tiedetty odottaa tietokonesimulaatioiden perusteella.   

Komeetta Wirtanen näkyy kiikareilla

13.12. Pilviset säät ovat monin paikoin vaikeuttaneet 46P/Wirtasen havainnointia. Kohteen voi kuitenkin löytää taivaalta kiikareilla ainakin loppukuun ajan. Komeetta näkyy utuisena pallona jopa pienessä valosaasteessa. Kuun lopulla 46P/Wirtanen löytyy Härkä-Ajomies -tähtikuvioiden alueelta. Etsintäkartta löytyy Ursan tiedotteesta. Havaintoja kerätään aurinkokuntalomakkeella (kohde: Komeetta, nimi: 46P/Wirtanen). Kuva Voitto Pitkänen

Pohjanmaan ylittänyt earthgrazer videolla

30.11. Tulipallotyöryhmän Markku Lintinen julkaisi videon 24.11. Pohjanmaan ylittäneestä earthgrazer-tyyppisestä eli maapallon ilmakehää hiponeesta tulipallosta. Työryhmän Janne E. Sievisen analyysin mukaan kappale kulki Suomen yllä yli 200 kilometrin pituisen matkan Maalahti-Pihtipudas-linjaa pitkin yli 90 km korkeudella. Ilmiö oli paljain silmin nähtynä kirkkaampi. Tapahtumasta tuli visuaalihavaintoja Viitasaarelta ja Kuopiosta.  

Upea jääsumuhalonäytelmä Salossa

27.11. Johanna Kuustonen valokuvasi Salon ja Perniön välillä poikkeuksellisen hienon jääsumuhalonäytelmän. Näytelmässä oli mukana useita halorariteetteja, jotka olivat epätavallisen terävästi ja kirkkaasti esillä, kuten Moilasen ja Tapen kaaret.      

Venus aamutaivaalla

18.11. Aamutaivaalla kaakossa kirkkaana loistava tähtimäinen kohde on planeetta Venus. Nyt havaintosäiden parannuttua voi tähtitaivaan tilaan tutustua Ursan tähtikarttasivulla tai hankkimalla oman retkitähtikartan. 17-19.11. viikonlopulla taivaalla nähtiin myös useita leonidien tähdenlentoparveen kuuluvia tulipalloja. Voit ilmoittaa Taivaanvahtiin myös omasta tulipallohavainnosta tai lähettää kuvallisen havainnon Venuksesta. Kuva V. Pitkänen

SAR-kaari esiintyi jälleen revontulinäytelmässä

4/5.11. välisenä yönä revontulia näkyi pohjoishorisontissa maan etelärannikkoa myöten. Illan revontulinäytelmässä erottui myös harvinaisempi revontulimuoto SAR-kaari. Punainen ja vakaa SAR-kaari esiintyy himmeänä erillään muusta revontuliharsosta. Voit kirjata oman havaintosi viimepäivien näytelmästä revontulilomakkeella.

Kuva Harri Hedman

Falcon 9 -kantoraketin vaihe näkyi Suomen aamutaivaalla

8.10. useampi havaitsija näki Falcon 9 -kantoraketin toisen vaiheen aiheuttaman valoilmiön läntisellä aamutaivaalla. Raketista purkautunut polttoaine levittäytyi kappaleen ympärille näyttäväksi utupilveksi. Yhdysvalloista laukaistu SpaceX-yhtiön raketti kuljetti kiertoradalle SAOCOM 1A -satelliitin. Ilmiö tarttui myös monen taivaskameran kuviin. (Kuva Esko Lyytinen)

Huikea revontulinäytelmä koko maan alueella

7.-8.10. yöllä nähtiin mahtava revontulinäytelmä. Havainnot ulottuvat etelärannikolta pohjoisimpaan Lappiin, mutta keskittyvät Lapin eteläpuoliseen Suomeen. Useammalla paikkakunnalla onnistuttiin kuvaamaan myös rariteetti vakaa punainen revontulikaari (SAR). Havaintoja näytelmästä otetaan vastaan revontulilomakkeella. (Kuva Ville Pirttilahti)

Tuhannen tähden paikka

24.8. Oletko koskaan miettinyt mistä löytyisi pimein paikka tähtitaivaan tarkkailuun? Niin on moni muukin. Nyt voit ilmiantaa alueesi parhaimmat havaintopaikat Taivaanvahdissa muiden luontoharrastajien iloksi. Etsimme julkisia ja aina avoimia paikkoja koko maasta. Jätetty havaintopaikkavinkki auttaa monia erilaisia tähtiharrastajia koululaisesta yötaivaan kuvaajaan ja kaukoputken kantajaan. Kuva Emma Bruus

Komeetta 21P/Giacobini-Zinner

22.8. Jaksollinen komeetta 21P/Giacobini-Zinner palaa jälleen aurinkokunnan sisäosiin 6,5 vuoden syklillään. Tällä kierroksella komeetta ohittaa Maan vain 0,39:n AU:n etäisyydeltä ja sen kirkkauden ennustetaan nousevan kuuden magnitudin luokkaan. Tällaiset kohteet ovat tarkkailtavissa kiikareilla tai pienellä kaukoputkella. Vaikka paras havaintoaika on vasta 10.9. tienoilla, on kohteesta tehty jo muutamia havaintoja. Kuva Harri Kiiskinen

11.8. osittainen auringonpimennys

11.8. osittaisesta auringonpimennyksestä kerätään havaintoja pimennyslomakkeella. Toistaiseksi havaintoja on saapunut yli 50 kpl. Vaikka sää vaikuttaa alustavasti suosineen suurinta osaa maata, voivat pilven alle jääneet kirjata samalla lomakkeella negatiivisen havainnon. Kuva Satu Juvonen

Helle väistyi komeiden ukkosten myötä

1.-6.8. saatiin kokea monin paikoin näyttäviä myrskyilmiöitä. Erityisesti 5.-6.8. myrskyihin liittyi myös useita havaintoja suppilopilvistä, trombeista ja vesipatsaista. Maahan ulottuvaa suppilopilveä kutsutaan trombiksi ja vedenpintaa koskettavaa vesipatsaaksi. Kuva Jari Ylioja

Kuunpimennys näkyi laajalti Suomessa

27.–28.7. Täydellistä kuunpimennystä päästiin seuraamaan laajalti ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa. Pilvet ja matalalla ollut utu sekä Kuun tummuus yhdistettynä vaaleaan taivaaseen haittasivat pimennyksen alkuvaiheiden näkymistä. Osin täydellistä vaihetta ja erityisesti lopun osittaista vaihetta seurattiin paremmissa olosuhteissa. Paikoin Pohjanmaalla pimennys jäi kokonaan pilviin. (Kuva Marko Grönroos).  

Upea yöpilvinäytelmä 25.-26.7.

25.-26.7. nähtiin kesän tähän asti paras valaisevien yöpilvien näytelmä. Etenkin Suomen etelärannikon tuntumassa valaistuskontrasti oli ihanteellinen. Myös Keski-Suomen korkeuksilla yöpilvet olivat kirkkaita. Taivaanvahdin kartta näyttää havaintojen jakauman, jossa on selvä leveysasteraja. Voit jättää oman havaintosi ja kuvasi tällä lomakkeella. (Kuva Markku Ruonala).  

Sateenkaaria ja mammatuksia

19.6. Eteläisen Suomen yli pyyhkäisessä ukkospilviryppäässä ja sen perässä nähtiin näyttäviä sateenkaaria ja ukkospilviä. Erityisesti illan viimeisen ukkosrintaman vanavedessä esiintyi upeita mammatuspilviä. (Kuva: Panu Lahtinen).

17.6. Rakettilaukaisu näkyi itärajalla

17.6. sydänyöllä Plesetslistä laukaistu Soyuz-2.1B raketti vei taivaalle Glonass-M paikannussatelliitin. Hanna Aalto onnistui ikuistamaan laukaisun Parikkalasta käsin.

 
 
 

Valaisevien yöpilvien havaintokausi on alkanut

15.6. Valaisevien yöpilvien havaintokausi on alkanut vaisuna. Ensimmäiset valkoiset ja rihmamaiset valaisevat yöpilvet havaittiin kesäkuun alussa. Ilmiön paras havaintokausi ajoittuu normaalisti heinäkuun loppuun, mutta myöhäkulkijoiden kannattaa tarkkailla pohjoishorisonttia keskiyön tuntumassa jo aiemmin. Kuva Pentti Arpalahti

 
 
 
 
 
 
 

Nova Perseuksen tähdistössä

Kääpiönova V392 Persei kirkastui yllättäen 14. magnitudista 6. magnitudiin huhti-toukokuun vaihteessa 2018. Taivaan vaaleudesta huolimatta novasta on tehty onnistuneita havaintoja Etelä- ja Keski-Suomessa. (Kuva: Harri Kiiskinen)

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Koivun siitepölykausi alkoi

7.5. Koivun siitepölykehät ilmestyivät taivaalle, ehkä viikon verran normaalia myöhässä. Runsaat siitepölymäärät Etelä-Suomessa synnyttivät näyttäviä kehiä Auringon ympärille. (Kuva: Pia Simonen)

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Ukkoskauden avaus

21.4. Vuoden 2018 ukkoskausi käynnistyi myrskybongareiden iloksi toden teolla 20-21.4. välisenä yönä, kun Etelä-Suomessa esiintyi yöukkosta. Tyypillisesti ukkoskausi alkaa Suomessa toukokuussa mutta ei ole sinänsä tavatonta että aktiivisuutta on jo huhtikuussa.  (Kuva Matti Helin)

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Halohuhtikuu alkoi

1.4. käynnistyi jokavuotinen halohuhtikuu -havaintokampanja. Kampanjan tavoitteena on havaita huhtikuun aikana mahdollisimman tarkkaan Auringon, Kuun ja keinovalojen ympärillä kaarina näkyviä haloilmiöitä. Myös haloissa voi näkyä värejä, mutta sateenkaarista poiketen ne johtuvat jääkiteissä tapahtuvissa taittumisilmiöissä. Ilmoita oma havaintosi tällä lomakkeella. (Kuva Marko Haapala)

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

31.3. tulipallo päätyi Lavian suunnalle

31.3. klo 21.08 näkyneestä tulipallosta on saapunut yli 140 havaintoa. Tulipallotyöryhmän Esko Lyytisen mukaan kappaleesta on voinut selvitä meteoriitteja Lavian suunnalle. Kohde oli ensimmäisissä kuvissa hyvin heikosti erotettavissa, mistä johtuen mallinnuksessa oli tavallista enemmän heittoa. Yhden hyvän kuvan löytyminen korjasi tilanteen. Tapauksesta toivotaan lisää valokuvahavaintoja tulipallolomakkeella. (Kuva Aki Taavitsainen)

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Tulipallon vähäiset jäänteet Hämeenlinnan suunnalle

27.3. Hieman keskiyön jälkeen Suomen yllä näkynyt kirkas tulipallo paloi käytännössä loppuun. Tulipallotyöryhmän matemaatikon Esko Lyytisen (kuva) mukaan vähäiset sirut putosivat Hämeenlinnan lähettyville. Ilmiöstä saapui useita kymmeniä havaintoja Taivaanvahtiin. Tulipallo näkyi laajalla alueella ja mallinnusta varten oli paljon kuvia käytettävissä tulipallotyöryhmän meteorikamera-asemilta, vain Pohjois-Suomi oli pilvien peitossa.   

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Auringonkukkagalaksi kevättalven yössä

20.3. Kevättalvi ja sen galaksit ovat täällä, minkä Kirkkonummen komeetan Jari Saukkonen osoittaa kuvillaan Auringonkukkagalaksista. Havainto sisältää harvinaisen otoksen samaisen M63-galaksin vuorovesihännistä väärävärikuvassa. Kuvan ytimeen on yhdistetty oikeavärinen galaksin keskusta. Hienokseltaan hämmentävä saavutus kaukoputkella, jossa on vain 10-senttinen linssi.      

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Pohjanpaloputki jatkui jo viidettä yötä

14.3.-19.3. Revontulinäytelmä toisensa perään on hemmotellut taivaantarkkailijoita viime öinä. Oheinen Jarmo Leskisen animaatio on eilisillan näkymistä Kempeleellä. Tästä uusimmasta 18.-19.3. näytelmästä on saapunut nyt aamuun mennessä tusina havaintoa (ks. ajantasainen tilanne). Karttanäkymä paljastaa paikkakunnat, joilta ilmiö onnistuttiin bongaamaan. Jätä oma raporttisi revontulilomakkeella

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hieno revontulinäytelmä 14.-15.3. välisenä yönä

14.-15.3. näkyi Suomen etelärannikkoa myöten revontulia. Lähinnä vain pohjoisin Lappi oli pilvien peitossa. Onnistumiset eri paikkakunnilla näet tästä ajantasaisesta karttalinkistä. Havaintoja saapui nelisenkymmentä. Huomaa upea pystykuvien animaatio Jani Päiväniemeltä Kuusamosta ja Vesa Vauhkosen vaakakuvien animaatio Rautalammilta. Jätä oma raporttisi revontulilomakkeella. (Kuva Jani Päiväniemi)   

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Aamuyön tulipallo paloi loppuun Porin suunnalla

7.3. aamuyöllä klo 4.37 näkyneestä tulipallosta on saapunut parikymmentä havaintoa Taivaanvahtiin. Juuso Nurmio sai ilmiöstä upean kuvan Taivassalossa (kuva). Ursan tulipallotyöryhmän Esko Lyytisen alustavan arvion mukaan kappale lensi Porin suunnalla. Se oli saapunut ilmakehään noin 30 kilometrin sekuntinopeudella. Näin suuri nopeus ei puolla merkittävää maahantulomassaa, vaan meteoroidi on lähes kokonaan palanut loppuun ilmakehässä.      

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Harvinaisia ellipsihaloja jo useampana päivänä

22.2.-25.2. Meteorologiset olosuhteet ovat olleet viime päivinä suotuisat ellipsihalojen (ks. huippuesimerkki tammikuulta Mirko Lahtiselta) muodostumiselle. Useampi harrastaja on onnistunut valokuvaamaan ensimmäisen ellipsinsä. Ketju alkoi Jukka Kytömäen havainnosta Mäntyharjulla, pohjoisin raportti on Laukaasta Janne Hakalalta, mutta viimeisin näytelmä keskittyi Hyvinkää-Riihimäki-Orimattila-akselille. Kuva ko. näytelmästä Pia Simonen.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Aldebaran peittyi Kuun taakse

23.2. Härän Aldebaran-tähti peittyi Kuun taakse. Tapahtuma oli hyvin havaittavissa illalla noin klo 19.15–20.20. Tähdenpeitto kuuluu meneillään olevaan Aldebaranin peittymissarjaan, jonka seuraava tapahtumat nähdään Suomessa 22.3. ja 19.4. Lisää tähdenpeitoista Zeniitti-verkkolehdessä. (Kuva: Päivi Sandelin)

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Pikkutulipallo sammui Kurun yllä

24.2. klo 00.04. Taivaanvahtiin on saapunut kymmenkunta havaintoa pienehköstä tulipallosta, joka lensi Suomen yllä puolen yön jälkeen. Tulipallotyöryhmän Esko Lyytinen kertoo, että kohde paloi lähes kokonaan loppuun. "Joku pikkuhitunen on voinut tulla alas", Lyytinen arvioi. Tulipallo sammui Kurun pitäjän yllä. Läntisin havainto kohteesta tuli Roland Blomqvistilta, joka havaitsi ilmiön M/S Amorella Tukholman saaristossa. (Kuva Esko Lyytinen)

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Rakettivaiheen jarrupoltto näkyi Suomen taivaalla

22.2. SpaceX:n uusin Falcon 9 laukaistiin Yhdysvalloista. Raketin II vaiheen jarrupoltto tehtiin noin 490 kilometrin korkeudella Etelä-Norjan lähellä. Toisen vaiheen eteneminen jarrupolttoineen ja ajoainepilvineen näkyi upeasti Suomeen asti. Vahtiin tuli pian kymmeniä havaintoja tapahtumasta, mutta huonolla tuurilla Ursan palvelinrauta vikaantui myöhemmin samana iltana.  (Kuva Tampereen Ursa, Jouni Raunio, Kari Kuure ja Ursa, Lauri Kangas) 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Suomalainen havaitsi Elon Muskin auton avaruudessa

11.2. Suomalainen tähtiharrastaja Markku Nissinen on onnistunut havaitsemaan Taivaanvahtiin Elon Muskin Tesla Roadster -auton avaruudessa. Havainto on tehty käyttäen internetin ylitse teleskooppia, joka sijaitsee Australian Siding Springissä. Tesla Roadster päätyi avaruuteen SpaceX-yhtiön onnistuneessa Falcon Heavy -kantoraketin ensilaukaisussa.   

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Tulipallo Latvian yltä kohti Gotlantia

5.2. Maanantaina klo 20.53 havaittiin Etelä-Suomessa jälleen kirkas tulipallo. Havaintoja tapahtumasta on saapunut 2 tunnissa jo yli 200 Taivaanvahtiin. Ursan tulipallotyöryhmän Esko Lyytisen mallinnuksen mukaan kappale saapui maapallon ilmakehään Latvian Kuurinmaan yllä ja eteni kohti Pohjois-Gotlantia. Meteoroidi paloi kokonaan loppuun ilmakehässä Itämeren yllä. Ajallinen läheisyys eiliseen tulipalloon Ruotsin rannikon luona on sattumaa. 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Sunnuntai-illan tulipallo päättyi Itämeren yllä

4.2. klo 19.04 Sunnuntai-iltana Suomen lounaispuolella lensi kirkas tulipallo. Ilmiöstä on saapunut Taivaanvahtiin yli 200 havaintoa lähinnä Etelä-Suomesta (ks. ajantasainen kartta). Tapahtuma havaittiin myös Ruotsissa. Tulipallon lento on tarkentunut Itämeren ylle Tukholman eteläpuolella. Tulipallosta mahdollisesti selvinneet meteoriitit menetettiin mereen. Voit raportoida oman havaintosi käyttäen tulipallolomaketta.    

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

31.1. Kuu pimeni Itä- ja Pohjois-Suomessa

31.1. Kuunpimennyksen osittainen vaihe jäi etelä- ja länsirannikolla monin paikoin pilvien taa. Itä- ja Pohjois-Suomessa pimennysbongareita onnisti varmemmin (kartta). Pimennyksestä lisää Ursan sivuilla. Havaintoja kuunpimennyksestä kerätään pimennyslomakkeella, otsikolla 'täydellinen kuunpimennys'. Myös pilvien taakse jääneestä pimennyksestä voi raportoida otsikolla 'pimennyksen maksimi pilvien takana'. Kuva Jussi Koponen.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hienoja jääsumuhaloja eri puolilla Suomea

9.1.-12.1. Viime päivinä on esiintynyt hienoja halonäytelmiä paikallisesti. Parissa tapauksessa halorariteetti nimeltä yläkupera Parryn kaari on ollut upeasti muodostunut. Oheisen näytelmän havaitsi Ruokolahdella 12.1. Päivi Alho-Puhakka. Toinen esimerkki on Rauno Pitkäniemen havainto 11.1. Jämsässä, jonka kuvissa näkyvät kahtena päällekkäisenä V-hahmona hyvin teräväpiirteiset yläkupera Parryn kaari ja 22 asteen ylläsivuava kaari.  

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Välillä selkeää tähtitaivaan kohteille

7.-9.1. Viime päivinä on ollut ajoittain selkeää. Näin syvän taivaan ja aurinkokunnan kohteistakin on saatu havaintoja Taivaanvahtiin. Myös arkistoja on kaiveltu ja aiemmin kuvattuja avaruuden kohteita prosessoitu, joista esimerkkinä tänään julkaistu Tero Hirvikosken (Ursa, Länsi-Suomi) kuva IC 1975:stä. Harri Kiiskinen Jyväskylän Siriuksesta seurasi (gif-animaatio) kaukoputkikomeetta Heinzea.  

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Tiistaiaamun tulipallo päättyi Perämeren yllä

9.1. Klo 8.08 Suomen taivailla lensi hieno tulipallo. Tapauksesta on saapunut noin 75 havaintoa Taivaanvahtiin. Suurin osa havainnoista on Lounais-Suomesta, mutta Ilmiö näkyi Lappia myöten (ks. ajantasainen kartta). Tulipallotyöryhmän Esko Lyytisen mukaan kappale on palanut loppuun Perämeren yllä. Tampereen Ursan Jouni Raunio ja Jarno Paananen julkaisivat animaation tulipallosta Taivaanvahdissa (kuva). Kirjaa havaintosi tulipallolomakkeella.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Jupiter ja Mars aamutaivaalla

7-12.1. aamuvirkut pääsevät ihailemaan Jupiteria ja Marsia eteläisessä horisontissa. Jos sää sallii, on 11.1. aamuna samalla suunnalla myös kapea kuunsirppi. Jos valokuvausonni suosii, kerätään havaintoja taivaankappaleiden kohtaamisesta aurinkokuntalomakkeella. Kuva Juha Parvio

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Older news>>